Mies vaihtoi minut 21-vuotiaaseen!

  • Viestiketjun aloittaja se vanha kulunut akka
  • Ensimmäinen viesti
"vieras"
No ei kai sitä lasta nyt miehelle tarvi antaa, kyllä se siitä ku kuukauden 21 v kattelee jokatoinen viikonloppu lasta, voipi seuraavalla kuulla mennä kaverien kanssa sen sijaan bailaamaan...
 
sggs
[QUOTE="vieras";23445208]peesi!!!![/QUOTE]

Oottepa te fiksuja kun laitatte lapsen pelinappulaks. Onko teillä sitten niin kauheita lapsia että he olisivat teidän mielestä oiva kosto jollekulle? 'Kostan ukolle kun työnnän lapsen sille ettei ukko saa ikinä pillua'
 
ööh
[QUOTE="vieras";23445224]No ei kai sitä lasta nyt miehelle tarvi antaa, kyllä se siitä ku kuukauden 21 v kattelee jokatoinen viikonloppu lasta, voipi seuraavalla kuulla mennä kaverien kanssa sen sijaan bailaamaan...[/QUOTE]

Minä ottaisin lapset ainakin mieluusti vastaan, miksi 21v haluaa "vaan bailaa kavereiden kanssa"? On kummallista jos joku siinä iässä käyttäytyy kuin teini mielestäni, itse olin 21vuotiaana menossa naimisiin ja 22vuotiaana esikoinen syntyi. Ihan tuikitavallinen perheenäiti olin/olen. :D Bailaamiset bailasin siellä teini-iän puolella, jonka koen normaaliksi, toisin kuin nämä jotka bailaavat 10vuotta :D :D
 
"vieras"
Alkuperäinen kirjoittaja ööh;23445253:
Minä ottaisin lapset ainakin mieluusti vastaan, miksi 21v haluaa "vaan bailaa kavereiden kanssa"? On kummallista jos joku siinä iässä käyttäytyy kuin teini mielestäni, itse olin 21vuotiaana menossa naimisiin ja 22vuotiaana esikoinen syntyi. Ihan tuikitavallinen perheenäiti olin/olen. :D Bailaamiset bailasin siellä teini-iän puolella, jonka koen normaaliksi, toisin kuin nämä jotka bailaavat 10vuotta :D :D
Vastasyntynyt oma lapsi on jotain muuta kuin 4v pikkupoika joka kiukuttelee koko viikonlopun ikäväänsä, ensin isään ja sitten ikävä tulee äitiä.
 
hems
[QUOTE="vieras";23445224]No ei kai sitä lasta nyt miehelle tarvi antaa, kyllä se siitä ku kuukauden 21 v kattelee jokatoinen viikonloppu lasta, voipi seuraavalla kuulla mennä kaverien kanssa sen sijaan bailaamaan...[/QUOTE]

Ei se aina niin mene. Ite olisin mielelläni ottanut. Sain esikoisen 20v ja toinen tulossa, ikää nyt 21v. Enkä todellakaan kaipaa "bailaamaan". :)
 
"sisu"
Alkuperäinen kirjoittaja ööh;23445253:
Minä ottaisin lapset ainakin mieluusti vastaan, miksi 21v haluaa "vaan bailaa kavereiden kanssa"? On kummallista jos joku siinä iässä käyttäytyy kuin teini mielestäni, itse olin 21vuotiaana menossa naimisiin ja 22vuotiaana esikoinen syntyi. Ihan tuikitavallinen perheenäiti olin/olen. :D Bailaamiset bailasin siellä teini-iän puolella, jonka koen normaaliksi, toisin kuin nämä jotka bailaavat 10vuotta :D :D
Mä bailasin 10 vuotta ja nautin siitä. :)
 
"sama"
[QUOTE="vieras";23445300]No jos se lapsi olisi ollut 4v niin tuskin olis bailailu jäänyt siihen...[/QUOTE]

Entäs kun omat lapset on 4v? Tarkottaako se sitä, että haluun lähtee bailaamaan?
 
"vieras"
[QUOTE="sama";23445316]Entäs kun omat lapset on 4v? Tarkottaako se sitä, että haluun lähtee bailaamaan?[/QUOTE]

Varmaan käy mielessä jos ne kiukuttelee sulle sen aikaa kun näet heitä...
 
Ei helvetti miten katkeria ämmät täällä on nuorille naisille :D Tosin tämä yksi 19v kommentoija kyllä hienosti ylläpitää käsitystä tyhmistä nuorista, mutta vois silti rajoittaa tuota katkeruutta :D
Jaa-a en tiedä katkerista, miksi joku olisi katkera toiselle iän vuoksi?? Ja joo, olen tottakai vielä tyhmä ja raakile, eikai 19vuotiaana kovin viisas voi vielä ollakaan. Tosin toivottavasti en ikinä ole niin "suvaitsevainen" (tyhmä) että hymistelisin 21v nuoren melkein teinin ja kohta keski-ikäisen suhteelle. Ei tossakaan ikäerossa nyt mitään kauhistelemista olisi jos toinen olisi esim 40v ja toinen 55v, mutta 21v on mun mielestä kyllä henkisesti YLEENSÄ niin lapsi vielä verrattuna 35vuotiaaseen, että en voi ymmärtää. Enkä halua ymmärtää. Enkä voi sille mitään, että kuvottaa ikätoverit jotka seurustelevat oman isäni ikäisten ukkojen kanssa.
 
Uskon, että susta tuntuu ihan hirveältä nyt. Mutta keskity tukemaan lasta ja luomaan hänen elämäänsä turvallisuutta tuovat rutiinit. Kyllä se siitä sitten helpottaa vähitellen, vaikka nyt tuntuukin varmasti tosi pahalta. Voimia sinulle!
 
"mie"
ompa mukavat ennakkoluulot nuorista monella täällä. Itse olin 21 kun menin naimisiin ja pari kuukautta sen jälkeen mieheni 5 vuotiaat kaksoset muutivat meille asumaan. Vuosi myöhemmin syntyi meidän ensimmäinen yhteinen lapsi. Eli periaateessa toimin 22 vuotiaana 3 lapsen äitinä enkä kyllä koskaan kaivannut mitään bailaamista ja kavereitten kanssa juoksemista.
 
höpsistä
Jaa-a en tiedä katkerista, miksi joku olisi katkera toiselle iän vuoksi?? Ja joo, olen tottakai vielä tyhmä ja raakile, eikai 19vuotiaana kovin viisas voi vielä ollakaan. Tosin toivottavasti en ikinä ole niin "suvaitsevainen" (tyhmä) että hymistelisin 21v nuoren melkein teinin ja kohta keski-ikäisen suhteelle. Ei tossakaan ikäerossa nyt mitään kauhistelemista olisi jos toinen olisi esim 40v ja toinen 55v, mutta 21v on mun mielestä kyllä henkisesti YLEENSÄ niin lapsi vielä verrattuna 35vuotiaaseen, että en voi ymmärtää. Enkä halua ymmärtää. Enkä voi sille mitään, että kuvottaa ikätoverit jotka seurustelevat oman isäni ikäisten ukkojen kanssa.
Jaahas, minä olin kyllä 20+ vuotiaana täysin järjissäni oleva nuori aikuinen. En todellakaan lapsi, teini tai tyhmä millään tavalla. Siinä 18-20vuotiaana tapahtuu kummia, voin sanoa olleeni 19vuotiaana vielä ihan teini ja kakara, mutta taas esim 21vuotiaana järkevä nuori aikuinen, eikö ole kumma, kuitenkin pieni ikäero :)
 
monta nähnyt
[QUOTE="jopi";23445036]siis minkäikäinen ite olet????[/QUOTE]

Tuo minuakinkiinnostaa. On lihava, nuori, yhden lapsen saanut. Ei ihme jos mies kyllöstyy. Toivottavasti lasta ei unohdeta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja höpsistä;23445416:
Jaahas, minä olin kyllä 20+ vuotiaana täysin järjissäni oleva nuori aikuinen. En todellakaan lapsi, teini tai tyhmä millään tavalla. Siinä 18-20vuotiaana tapahtuu kummia, voin sanoa olleeni 19vuotiaana vielä ihan teini ja kakara, mutta taas esim 21vuotiaana järkevä nuori aikuinen, eikö ole kumma, kuitenkin pieni ikäero :)
Se on sun mielipiteesi ja ilmeisesti monen muunkin täällä, mutta mun tuntemat 21vuotiaat vaikkakin olisi lapsia ja naimisissa ym on silti aikalailla eri maailmassa kuin 35vuotiaat. Ja hyvä niin. Mun mielestä on huolestuttavaa jos 35v on samalla tasolla 21vee kanssa, sen 35vuotiaan kannalta erityisesti. Mulle ainakin tulee heti mieleen, että on jotenkin jumittunut nuoruuteen eikä osaa aikuistua. Ja varsinkin täs ap:n tapauksessa kun miehellä lapsi ja vaimo niin ei hirveesti heru arvostusta tollaselle käyttäytymiselle eikä ton perusteella sitä 21v voi pitää kovin fiksuna tapauksena. No, mut meitä on moneen junaan ja osa jää asemalle. :) Kyllä mullakin 30+ miehiä on ystävinä ja ihania ihmisiä onkin, mutta en voisi ikinä kuvitella edes ihastuvani itseäni huomattavasti vanhempaan mieheen. No, ehkä se sit on jotain todellista tyhmyyttä jos ei kykene ymmärtämään suuria ikäeroja.. :)
 
"Yks"
Ymmärrän ap:ta todella hyvin. Että takertuu johonkin seikkaan (tässä tapauksessa toisen naisen ikä) ja on katkera siitä, ettei itse enää "vanhana" kelvanutkaan.

Itse koin vielä pahempaa, jos näin voi sanoa... Eli exäni petti ja jätti minut strippari/pornonäyttelijän kanssa. Ihan sama, vaikka joku nyt tunnistaisikin minut.

Ei helvettti se oli nöyryyttävää ja kuinka vain takerruin naisen ammattiin! Se teki todella huonoa itsetunnolleni ja tämän suhteen jälkeen olen vain yrittänyt miellyttää miehiä seksuaalisesti mahdollisimman hyvin, ettei vain sen vuoksi kukaan miua jättäisi. :( Nykyisin kärsin vaikeasta synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja totaalisesta haluttomuudesta, ja tavallaan syytän osittain tuota stripparia tästä vaikka tottakai sen pettämis-päätöksen teki aikanaan exäni aivan itse.

Toivattavasti sinulle ei tule ikäkriisiä tästä asiasta, aivan hyvin se olisi voinut olla joku miehesi ikäinen nainen. Tai vanhempi tai ulkomaalainen tai ihan kuka tahansa, josta olisit löytänyt jonkun seikan joka poikkeaa itsestäsi.

Lopeta itsesi vertaaminen tähän uuteen ja koita päästä tilanteen yläpuolelle. Onko sinulla ketään ystävää, kenen kanssa voit rauhassa haukkua lapsesi isän ja puida muutenkin tilannetta ja saada uutta näkökulmaa aiheeseen?

Varaa vaikka perheneuvolaan aika, että voisit keskustella tunteistasi ja miten tuota eroasiaa kannattaa lapsen kanssa käsitellä. Tärkeintä kuitenkin on, että lapselle ei jäisi traumoja erosta ja sinäkin saisit työkaluja käsitellä vaikeaa eroa. Ihan vain lapsesi parasta ajatellen sekä myös sen vuoksi, ettei tuo asia kaiherra sinua seuraavassa mahdollisessa suhteessa.
 

Yhteistyössä