Mies vaihtoi minut 21-vuotiaaseen!

Nämä ikäjutut on kyllä hirveän yksilöllisiä. Joku on 21-vuotiaana jo äiti ja naimisissa ja huolehtii asuntolainasta. Mä asuin 21-vuotiaana Lontoossa, tein paskaduuneja päivisin, biletin öisin ja keräsin rahoja "maailmanympärysmatkaan" (joka rajoittui realiteettien iskiessä peliin pelkäksi ympäri Aasiaa luuhaamiseksi ). Minusta ei, ihan rehellisesti sanoen, olisi missään nimessä ollut siinä vaiheessa ollut ottamaan vastuuta kenestäkään muusta kuin itsestäni ja olin kaukana järkevästä nuoresta aikuisesta, paremminkin vastuuton, arvaamaton ja holtiton nuori. En ollut valmis edes opiskelemaan, saati sitten miettimään tulevaisuutta vakavammin. Vasta myöhemmin tuli se tunne, että sitoutumisessa ja paikoilleen asettumisessa saattaisi olla jotain järkeäkin. Mutta hauskaa oli sillä välin.

 

[QUOTE="mie";23445399]ompa mukavat ennakkoluulot nuorista monella täällä. Itse olin 21 kun menin naimisiin ja pari kuukautta sen jälkeen mieheni 5 vuotiaat kaksoset muutivat meille asumaan. Vuosi myöhemmin syntyi meidän ensimmäinen yhteinen lapsi. Eli periaateessa toimin 22 vuotiaana 3 lapsen äitinä enkä kyllä koskaan kaivannut mitään bailaamista ja kavereitten kanssa juoksemista.[/QUOTE]

Oho. Kunnioituspisteet sulle. En silti toivoisi oman tyttären kohdalle noin nuorena miestä, jolla on jo ennestään kaksi "isoa" lasta ja sitten vielä joutuu niille varaäidiksi Anteeksi, että sanon näin. Olet varmasti ollut tosi kypsä ikäiseksesi

 

[QUOTE="Yks";23445495]Ymmärrän ap:ta todella hyvin. Että takertuu johonkin seikkaan (tässä tapauksessa toisen naisen ikä) ja on katkera siitä, ettei itse enää "vanhana" kelvanutkaan.[/QUOTE]

Aivan. En siis todellakaan halunnut yleistää, että kaikki 21-vuotiaat ovat vielä aivan teinejä. Mutta kun ajattelen miestäni, tai siis EX-miestäni, en vaan ymmärrä. Tulee mieleen, että mies etsii nyt jotain kadotettua nuoruuttaan. Osittain hän myönsikin, kun sanoin hänelle että hän ei tuosta enää nuorru vaikka kuinka vaihtaisi nuorempaan jatkuvasti. Ehkä jotain aikaista keski-iän kriisiä on ilmassa...?

Me kuitenkin rakensimme elämää yhdessä, olemme kokeneet paljon ja selvinneet monista elämän kriiseistä pariskuntana ja perheenä (ei siis mitään parisuhdekriisejä). Tulevaisuuden piti olla selvä, mutta yhtäkkiä se kaikki romutettiin. Tuo uuden naisen ikä oli jokin lisärangaistus minulle... aivan kuin mies haluaisi aloittaa uudestaan kaiken jonkun toisen kanssa kun minusta tuli "vanha". En tosin pidä itseäni vanhana, ainakaan vielä, mutta tästähän on hyvä aloittaa kolmenkympin kriisi...

...enkä tosin täysin ymmärrä tuon uuden naisenkaan kaikkia motiiveja, sillä mies on selvästi valehdellut alussa myös hänelle. Väittänyt siis että olemme jo eronneet yms. Onko mies sitten vain onnistunut hurmaamaan hänet, vai onko kyseessä tosirakkaus... sitä en vaan jaksa uskoa, kun mietin mieheni luonnetta ja menneisyyttä... aikaisemmin hän oli aikamoinen "pelimies". Minuakin varoiteltiin hänestä, mutta rakastuin ihan suin päin. Ehkä noissa varoituksissa oli silloin perää...

 

Pelimiehiä kannattaa tosiaan varoa. Tiedän kokemuksesta valitettavan hyvin. Ei tämä nyt tähän hätään tietenkään mitään auta Ystäväpiirissä on 43-vuotias, jonka melkein viisikymppinen mies vaihtoi 24-vuotiaaseen. Se vasta kirpaisee! Tämäkin mies oli nuorena "pelimies". Ei voi kuin ihmetellä mitä nuorempi nainen näkee tässä vanhassa ukossa. Onkohan siinä jokin jännitysbonus. On muka kokemusta, ja muuta jaskaa.

Tuo ikähomma on syytä unohtaa. Ei se ole tuossa se pointti, vaan se, että miehesi oli kusipää. Ajan oloon voit olla vain iloinen, että pääsit siitä eroon nyt, etkä kymmenen vuoden päästä. Vielä ehdit löytää toisen, ja saada toisen lapsenkin

 

Ja niinkin voi vielä käydä, että sillä miehellä tuleekin ryppy rakkauteen uuden misunsa kanssa ja sit se alkaa vonkua takaisin sun luo. Sit saat kuulla, miten se typykkä oli muka vain joku hetken hairahdus ja mielenhäiriö, eikä se tietenkään koskaan oikeasti merkinnyt mitään. Sit tulee selityksiä, miten hän on nyt vasta tajunnut mitä menetti jne. Voi tietysti olla että noin ei käykään, mutta tulipahan mieleen...

 

[QUOTE="vieras";23445723]Ja niinkin voi vielä käydä, että sillä miehellä tuleekin ryppy rakkauteen uuden misunsa kanssa ja sit se alkaa vonkua takaisin sun luo. Sit saat kuulla, miten se typykkä oli muka vain joku hetken hairahdus ja mielenhäiriö, eikä se tietenkään koskaan oikeasti merkinnyt mitään. Sit tulee selityksiä, miten hän on nyt vasta tajunnut mitä menetti jne. Voi tietysti olla että noin ei käykään, mutta tulipahan mieleen...[/QUOTE]

Veikkaan että mies on nyt niin uuden misukkansa lumoissa, että ei edes muista minua enää... on kääntänyt täysin selkänsä, ei vastaa viesteihin, ainoastaan niihin mitkä koskevat lasta. Kätevää kun pystyy noin vaan jatkaa elämää. Itse en siihen pysty...

 

Ymmärrän täysin ap:n tunteet, vaikka en itse olekaan joutunut kokemaan tuollaista.

Ja kaikenkaikkiaan, miehen ikäero tuohon liiton kolmanteen pyörään on hirmuinen. Jos tuon ikäinen poikanen nappaisi jonkun perheellisen naisen, jokainen olisi kauhusta ihmeissään. Miksi tuota ei sitten saisi kauhistella ja inhota, kun ukkomies lähtee nuoren typyn matkaan.

Ihmettelen muuten sellaista naista, joka kykenee toisen naisen ja lapsen äidin edestä ottamaan miehen. Kannattaisi varautua jo siihen, että kohta voi tulla oma vuoro jäädä rannalle.

 

Tuo ap:n kirjoitus olis voinu olla melkein kokonaan mun kirjottama. Ihan järkyttävää lukea sitä näin "jälkikäteen". Mutta mä olin viimesilläni raskaana kolmosesta, kun selvis, että miehellä on toinen nainen. Muutin lasten kans lähes tyhjin käsin uuteen asuntoon, mihin olen kahden vuoden aikana hankkinut pikkuhiljaa huonekalut, verhot, sängyt, telkkarit ym. Koville se otti, mutta nyt erosta on kulunut 2v ja alkaa olemaan myös henkisesti helppoa.

Mun ex vaihto mut mua vaan pari vuotta nuorempaan, läskimpään, rumempaan ja tyhmempään. Se oli niin vaikea käsittää, että miksi. Ja nämä kuvailut ovat tulleet meidän yhteisten tuttujen, lähinnä miehen kavereiden ja sukulaisten suusta, jopa exän omasta. Musta oli tosi vaikea käsittää, että miksi, kun meillä olis ollut mahdollisuus kaikkeen hyvään elämässä yhdessä ja meidän suhde oli ihan hyvä ja yhdessä meillä oli mukavaa ja hauskaakin. Siis jotenkin tuollanen nuori ja nätti olis ollu helpompi sulattaa, ehkä.

 

No onhan toi OKSETTAVAA. Mulla ainakin vaikuttaisi ikä aikasta paljonkin suhtautumiseen. Oikeesti 35v mies ja 21v nainen? Huh huh, etovaa. En ymmärrä mitä sen 21v päässä liikkuu, miehiltä nyt mun mielestä voi odottaa mitä vain..

Tsemppiä sulle, sä tarviit nyt paljon voimia!

Terv.19v joka ei voisi ikinä kuvitellakaan yli 5vuotta vanhempaa miestä, saati perheellistä..

Mulla oli 22v. suhde 37v. mieheen, todellista sielunkumppanuutta. Ei ikä kerro kaikkea.

 

En tajua, miten ap:lle on käynyt niin, että mies jatkaa elämäänsä vanhassa kodissa ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut ja ap muuttaa uuteen kämppään ja ottaa lainaa ostaakseeni uudet huonekalut jne. Siis ette ilmeisesti olleet naimisissa ja asuitte miehen omistamassa asunnossa ja mies omisti kaikki huonekalutkin jne?

Miten et ap ollut yhtään turvannut selustaasi? Voi tytöt... Olen surullinen.

 

En mä mitään selitystä odota. Jos luit loppuun asti, niin halusin vaan purkaa mieltäni. Kommentoida toki saa.

Niin, ja olen 30-vuotias.

kyllä se elämä jatkuu. joku päivä kuin heidän perheonnensa päättyy, muistaa mieskin, että ei ne ongelmat katoa naista vaihtamalla. joko on otettava parisuhdeen hyvät ja huonot puolet vastaan tai elettävä sinkkuna.

 

Kyllä se mies viellä sieltä tulee häntä koipien välissä sun luo kun kyllästyy kireeseen pilluun, hyväkroppaseen nuoreen naiseen.

 

Mies on saannut itselleen sopivasti "ohjailtavan". Nuorena sitä menee niin helposti muiden ajatusten matkassa. Onko se sitten hyvä vai ei, en tiedä. Jotkut miehet ei vaan voi olla itsenäisemmän naisen kanssa vaan vaativat rinnalleen holhotin. Ja sitä moni nuori nainen on, siipien alle otettava kun itsetunto ei välttis ole vielä kohdillaan. Toki kaikki riippuu ihmisestä, en yleistä sinällään. Mutta nuoreen naiseuteen kuuluu hyvin vahvasti itsetunto joka hakee vielä suuntaansa. Toisaalta ollaa ovin ehdottomia ja tietäväisiä ja kuitenkin samalla hyvin epävarmoja.

 

Viet lapsen isälleen ja lähdet bilettämään tai jonnekin. Ei 30-vuotias ole vielä ikäloppu (muiden kuin 20v naisten silmissä). En ylipäänsäkään ymmärrä että joka IKINEN kerta nää menee niin, että mies häipyy ja nainen jää vastaamaan lähes/täysin yksin lapsesta tai lapsista. Kai siinä nyt katkeroituukin kun yrittää kaiken tehdä itse ja antaa miehen nauttia vapaasta elämästään ilman velvoitteita. Mä vaan veisin lapsen isälleen ja lähtisin. Kai nyt isä on yhtä hyvä vanhempi ja hoitaja missä äitikin.

 

Juu, en siis jaksanut lukea kaikkien kommentteja , mutta itse en olis 21 vuotiaana pystynyt sitoutumaan lopullisesti ja elin vielä "menovaihetta" ja luulenpa, en voi sanoa tietäväni, mutta ex-miehesi voi joutua myös jätetyksi. Mikä olisi aivan oikein hänelle tuon pettämisen jälkeen. Tietysti eihän mitään tunteillensa voi, mutta jos elämä on ollut hiukan työlästä miehen puolelta pienen lapsen ja työn yhdistelmässä ja arki on voinut tuntua liian "raskaalta". Niin helposti sitä on sit voinut hakea vaihtelua ja kun innokas ehdokas on löytynyt, niin palaset on jo siinä. Mutta yritä jaksaa ja ottaa päivä kerrallaan ja vielä on sullakin jotain mitä odottaa, peli ei ole vielä pelattu. Ja pahimmassa tapauksessa miehen kannalta uusi tyttöystävä hankkiutuu raskaaksi ja mies on samassa tilanteessa uudestaan ja vaihtelua pitäisi taas saada....Arki tulee jokaiseen parisuhteeseen ja sitä rakastumis vaihetta ei niin kauaa kuitenkaan kestä. Pian mies alkaa huomaamaan eri arvot ja kuinka koti ei ehkä olekaan niin siisti ja pian riidellään rahasta, siivouksesta ja myös lapsi tuo siihen omat paineensa. Eli ei heilläkään hetken päästä enää hyvin mee. Sanoisin, että puoli vuotta aurinko paistaa ja sitten alkaa alamäki ja tyttö haluaa lähteä kavereiden kanssa "bilettämään"....

 

Minä luulen, että tää naikkonen on vaan jäävuoren huippu, mitä tulee sun miehes valloituksiin.

Onko lapsen huoltajuus sinulla vai onko teillä yhteishuoltajuus?

 

[QUOTE="mie";23447715]Mies on saannut itselleen sopivasti "ohjailtavan". Nuorena sitä menee niin helposti muiden ajatusten matkassa. Onko se sitten hyvä vai ei, en tiedä. Jotkut miehet ei vaan voi olla itsenäisemmän naisen kanssa vaan vaativat rinnalleen holhotin. Ja sitä moni nuori nainen on, siipien alle otettava kun itsetunto ei välttis ole vielä kohdillaan. Toki kaikki riippuu ihmisestä, en yleistä sinällään. Mutta nuoreen naiseuteen kuuluu hyvin vahvasti itsetunto joka hakee vielä suuntaansa. Toisaalta ollaa ovin ehdottomia ja tietäväisiä ja kuitenkin samalla hyvin epävarmoja.[/QUOTE]

Osuit aikalailla oikeaan. Itse olin juuri tällainen epävarma tyttö, kun tapasin mieheni joka on hyvin itsevarma, hallitseva ja jopa alistava. Hän suuttuu, jos kaikki ei mene niinkun hän haluaa ja alkaa mököttämään. Vuosikaudet myötäilin miestä, kunnes aloin aikuistumaan ja löytämään enemmän itseäni lapsensaannin myötä. Riitamme alkoivat oikeastaan vasta, kun aloin ilmaisemaan enemmän itseäni ja mielipidettäni. Tämä oli miehen mielestä motkottamista ja jatkuvaa vastaan väittämistä. Ehkä mies sitten lopulta kyllästyi, kun huomasi etten olekaan enää niin helppo ohjailtava... mutta en siis todellakaan tiedä millainen tämä uusi nainen on. Voin kyllä kuvitella, että kaksi yhtä vahvatahtoista ihmistä mitä minun exäni on, ei voi tulla toimeen ainakaan kauaa...

 

Minä luulen, että tää naikkonen on vaan jäävuoren huippu, mitä tulee sun miehes valloituksiin.

Onko lapsen huoltajuus sinulla vai onko teillä yhteishuoltajuus?

Olen aina pelännyt että mies pettää, sillä hän on todellakin harrastanut sitä aikaisemmissa suhteissaan ja elänyt aika hurjaa elämää ennen minua. Hän väitti, ettei ole koskaan minua pettänyt... mutta en luota enää mihinkään mitä hän sanoo.

Meille tulee yhteishuoltajuus. Lastenvalvojan juttusille mennään parin viikon päästä.

Ja, joku ihmetteli omaisuudenjakoamme. Olimme avoliitossa, ja asuimme miehen asunnossa. Teimme hiljattain ison remontin ja vaihdoimme sisustusta, olin tuolloin hoitovapaalla joten en rahallisesti pystynyt paljoa osallistumaan. Erotessamme otin siis omat tavarani, ja mies maksoi minulle hiukan takaisin kuluja mitä olen hänen asunnostaan maksanut. Mutta eihän se riittänyt mitenkään siihen kaikkeen, mitä tänne uuteen kotiin piti hankkia. Mies taisi haluta minut ulos ennen kuin olisimme muuttaneet uuteen (=yhteiseen) kotiin. Silloin ero olisi tullut hänelle kalliimmaksi. Joo-o, olin todellakin liian sinisilmäinen, mutta en siis jäänyt aivan tyhjän päälle.

 

[QUOTE="mie";23447715]Mies on saannut itselleen sopivasti "ohjailtavan". Nuorena sitä menee niin helposti muiden ajatusten matkassa. Onko se sitten hyvä vai ei, en tiedä. Jotkut miehet ei vaan voi olla itsenäisemmän naisen kanssa vaan vaativat rinnalleen holhotin. Ja sitä moni nuori nainen on, siipien alle otettava kun itsetunto ei välttis ole vielä kohdillaan. Toki kaikki riippuu ihmisestä, en yleistä sinällään. Mutta nuoreen naiseuteen kuuluu hyvin vahvasti itsetunto joka hakee vielä suuntaansa. Toisaalta ollaa ovin ehdottomia ja tietäväisiä ja kuitenkin samalla hyvin epävarmoja.[/QUOTE]

Aikamoista yleistystä taas. Kun olin itse parikymppisenä sen 35-v kanssa niin en ollut ohjattavissa, olin hyvin itsepäinen ja itsenäinen. Näin heti syyllistämisyritysten yli, esim. kun mies kännissä höpötteli itsemurhasuunnitelmistaan, tein selväksi että valinta on hänen, en tunne syyllisyyttä jos hän itselleen jotain tekee. Tuen toki vaikeuksissa mutta mikään pelastaja en voi enkä halua olla. Äijä ihmetteli että miksen "palvo" häntä niinkuin toiset aiemmin...
No, nyt kun olen itse 35 niin toivottavasti ainakin olen vähän joustavampi ja ajattelen toistenkin kannalta asioita...Holhottavana en koskaan ole kestänyt olla. Ja baarielämä on aina yököttänyt, kukin tavallaan, mutta ei mun juttu nuorenakaan...

 

Kovasti tsemppiä sulle jatkoon! :hug:

Pärjäät ihan varmasti paremmin ilman tuollaista miestä, jonka sanaan ei selkeästikään voi luottaa. Enkä usko minäkään siihen, että tämä typy on ensimmäinen laatuaan teidän suhteenne aikana. Toivottavasti välinne kuitenkin säilyvät sen verran asiallisina, että saatte järjestettyä lasta koskevat asiat, eikä lapsi joudu minkään taistelutantereen keskelle.

Parasta olisi, jos pääsisit ajatustesi kanssa siihen pisteeseen, että viis veisaisit miehestä ja tämän uusista kuvioista. Kohtelisit häntä kuin ilmaa (paitsi lapsen asioiden osalta). Se voi tuollaiselle exäsi kaltaiselle tyypille olla hyvin kova pala niellä. Varmasti kuvittelee, että itket ja haikailet hänen peräänsä maailman tappiin asti.

 

muista tosiaan silloin jos mies tulee häntä koipien välissä ovelle, et hän rikkoi teidän suhteen, heitä vaikka vielä vettä kiukaaseen sanomalla tavanneesi miljonäärin jonka peenis on ku jalopuun oksa!!
kyllä se niin on kuka tahansa meistä vastailijoista voi vielä olla sinun tilanteessasi, siinä määrin yleistän ja allekirjoitan lauseen miehet on sikoja, että eivät kyllä perheensä eteen paljoa taistele jos uusi tussuvuus tulee tarjolle, bonuksena vielä nuori, ajattelevat kuinka kateutta herättääkään mennä kavereille esittelemään 15 vuotta nuorempi morsian huomaamatta sitä halveksuntaa mikä monilla heitä kohtaan on!! aika moni mies vaihtaa lapsensa nuoreen tussuun, harmi että miesten vaakakupissa seksillä on niin suuri painoarvo että sen tähden menetetään jotain oikeasti aitoa....

 

Varmasti tuntuu uuden naisen ikä susta pahalta, vaikkei se tämän jutun pointti olekaan. Tuo raha-asioiden järjestely tuntuu näin ulkopuolisesta vielä pahemmalta. Ettekö voi miehen kanssa jotenkin sumplia niitä niin, että saisit aloittaa kohtuullisemmin uuden elämän? Sun uuden elämän laatuhan vaikuttaa teidän yhteiseen (myös miehen siis!) lapseenkin. Jos sun ei tarvii huolehtia raha-asioista täysillä, voit keskittyä paremmin lapsen vihanpurkauksiin yms. Vai tajuaako sun eksä tommosia asioita. Ja oikeesti: kyllä se arki astuu noiden kyyhkyläistenkin (?) elämään ennemmin tai myöhemmin. Sitten punnitaan, mitä yhteistä niillä kahdella loppupelissä oli. Voimia!!

 

Mielellään minäkin vaihtaisin tuon kulahtaneen korppikotkan 21-kesäseen kimmoisaan neitoon.

 

Voimia sinulle!
On aivan ymmärrettävää että sitä etsii syitä ja selityksiä kaikesta mahdollisesta, etenkin kun mies ei mitään osaa/suostu kertomaan. Kannattaa purkaa omaa oloa ja tuntemuksia kavereiden ja/tai ammattilaisen kanssa!
Mies on toiminut täysin edesvastuuttomasti ja pidemmällä aikavälillä huomaa sen varmasti itsekin, hyvä että pääsit eroon tuollaisesta kusipäästä ja olet saanut järjestettyä asunnon ym.
Tuskin uusi "onni" kestää miehelläsi kovin kauaa jos uusikin suhde pohjustettu valehtelulla.

 

[QUOTE="reiska";23447950]Mielellään minäkin vaihtaisin tuon kulahtaneen korppikotkan 21-kesäseen kimmoisaan neitoon.[/QUOTE]

ja se korppikotka olisi varmasti onnellinen jonkun arvokkaan arvon kuin teini-reiskan kans!!