Mies tulkitsee monet asiat toisella tavalla

[Antskupantsku]

Tämä on suorastaan surkuhupaisaa.
Mieheni painaa harrastustensa perässä kolme iltaa viikossa ja kaikki viikonloput. Aamulla toivotamme huomenet ja illalla hyvät yöt, sen verran ehdimme viikolla näkemään.
Ne harvat kerrat kun olisi omaa yhteistä aikaa ja mahdollisuus johonkin kivaan, on ihan varma että miehen äiti tai aikuinen tytär haluavat ehdottomasti mukaan, he pitävät ilmeisesti tarkkaa kirjaa siitä koska mies on vapaalla.
Jos viestitän kesken työpäivän miehelleni, että on niin ikävä ja tarvisin halauksia - hän ei siihen vastaa mutta kysyy illalla maireasti että "Vieläks sua panettas kun laitoit päivällä viestii?". Läheisyyden kaipuu ei lähde paneskelemalla.
Tai jos hän kysyy harrastuksiinsa lähtiessä että miten aion päiväni kuluttaa ja vastaan että enpä ole vielä ajatellut - niin hän neuvoo menemään pitkälle lenkille. No sitähän minä teen lähes joka päivä. Yksinäisyys ei lähde juoksemalla.
Ystäviä minulla on, ei tosin samassa kaupungissa koska olen miehen perässä vaihtanut asuinkaupunkiani. Ystävilläni on viikonloppuisin tietysti omat menonsa omien puolisoiden ja perheidensä kanssa, ei aina voi tavata enkä haluakaan.
Kaipaisin vain yhteistä parisuhde aikaa.
Haaveilen yhdessä lenkkelystä, ulkona syömisestä, leffailloista, teatterista, mistä nyt vain. Minä en vain mahdu hänen aikatauluunsa.

 

[Onnistuva mies.]

Jos mies kaiken aikataulutta, niin eikö hän voisi aikataulutta sen yhteisenajankin.

Vastatkaa tuohon panetuskysymykseen, kyllä, mutta se edellyttä ensin hellyyttä, koska niitä nimenomaan kaipaan.
Yhdyntä on kiitos hellyydestä.

Jos hyvin käy, niin siinä samalla voitte keskustella tavasta miten yhteisenajankäytön hoidatte.
Muistakaa keskustella asiallisesti.

 

[kukin tyylillään]

Tämä on suorastaan surkuhupaisaa.
Mieheni painaa harrastustensa perässä kolme iltaa viikossa ja kaikki viikonloput. Aamulla toivotamme huomenet ja illalla hyvät yöt, sen verran ehdimme viikolla näkemään.
Ne harvat kerrat kun olisi omaa yhteistä aikaa ja mahdollisuus johonkin kivaan, on ihan varma että miehen äiti tai aikuinen tytär haluavat ehdottomasti mukaan, he pitävät ilmeisesti tarkkaa kirjaa siitä koska mies on vapaalla.
Jos viestitän kesken työpäivän miehelleni, että on niin ikävä ja tarvisin halauksia - hän ei siihen vastaa mutta kysyy illalla maireasti että "Vieläks sua panettas kun laitoit päivällä viestii?". Läheisyyden kaipuu ei lähde paneskelemalla.
Tai jos hän kysyy harrastuksiinsa lähtiessä että miten aion päiväni kuluttaa ja vastaan että enpä ole vielä ajatellut - niin hän neuvoo menemään pitkälle lenkille. No sitähän minä teen lähes joka päivä. Yksinäisyys ei lähde juoksemalla.
Ystäviä minulla on, ei tosin samassa kaupungissa koska olen miehen perässä vaihtanut asuinkaupunkiani. Ystävilläni on viikonloppuisin tietysti omat menonsa omien puolisoiden ja perheidensä kanssa, ei aina voi tavata enkä haluakaan.
Kaipaisin vain yhteistä parisuhde aikaa.
Haaveilen yhdessä lenkkelystä, ulkona syömisestä, leffailloista, teatterista, mistä nyt vain. Minä en vain mahdu hänen aikatauluunsa.

Ilmeisesti etole töissä. Itse en kyllä ole koskaan miehelleni töihin lähetellyt mitään halin puutos -viestejä. Voin kyllä sanoa sen sitten kotona.

Eikö aikuinen ihminen voi sanoa toiselle aikuiselle, että me nyt vaan mennä kaksin. Ellette sitten halua näitä sukulaisia mukaanne.

Ehkä kannattaa vaihtaa miesystävää, jos muuta yhteistä aikaa ei ole kuin panoaika sängyssä.

Ei miulle ainakaan piisais tuommonen enkä tuollaiseen suostuisi.

 

[hohhoijakkaa]

olette ilmeisesti jo 40-50 vuotiaita, aikuisiällä yhteen menneitä ja jo toisella tai kolmannella parisuhdekierroksella olevia tyyppejä.

Miehesi käy töissä ja harrastaa aktiivisesti jotain, hänellä on tytär ja äiti siihen vielä päälle.
Hänellä on se paljon puhuttu oma elämä, eli vastuita useampaan suuntaan.

Sinä oleskelet ilmeisesti kotona, yksin, ei ole ystäviä, ei harrastuksia muiden ihmisten kanssa, eikä riittävästi vetovoimaa, että mies luopuisi vuoksesi jostain yllämainituista.
Jos minä olisin sinä, kysyisin suoraan mieheltä, olisiko mahdollista jos hän luopuisi jostain harrastuksista ja alkaisitte tekemään jotain yhdessä. Jos mies ei ole tähän valmis, tekisin omat johtopäätökseni ja joko hankkisin oman elämän ja tyytyisin siihen mitä mies on valmis antamaan tai eroaisin ja hankkisin kokonaan uuden, enemmän kotona viihtyvän miehen.

 

[jury]

Minä sanoisin, että hoida se paneskelusikin kodin ulkopuolella ja hankkisin rakastajan.

 

[Anskupantsku]

Antskupantsku on 8-16 virkanainen ja harrastaa kodissa ja hieman myös kodin ulkopuolella.
Ettekö muut pariskunnat viestittele toisillenne? Meillä on tapana pistää viestiä jos tulee asiaa, töissä kun on hankala puheluin hoitaa omia asioita. Tulee laitettua joskus juuri tällaista hömppää, että on halipulaa.

 

[toimintaa]

No ilmeisesti se hömppä ei tavoita sitä toista osapuolta. Ehkä se ajattelee, että sä olet vähän hömppä ja yksinkertainen nainen. Pitäskö sun alkaa puhua asioista niiden oikeilla nimillä, eli jos haluat yhteistä aikaa niin järkkäät sitä teille, aktiivisesti.

 

[reality]

Antskupantsku on 8-16 virkanainen ja harrastaa kodissa ja hieman myös kodin ulkopuolella.
Ettekö muut pariskunnat viestittele toisillenne? Meillä on tapana pistää viestiä jos tulee asiaa, töissä kun on hankala puheluin hoitaa omia asioita. Tulee laitettua joskus juuri tällaista hömppää, että on halipulaa.

Tekstaileeko myös avomiehesi keskellä päivää sinulle hömppää tyyliin "halipulaa"? Ellei, hän tuskin ymmärtää ja antaa arvoa töiden lomassa sinunkaan lepertelyllesi.

Useimmilla vakiintuneilla pareilla työpaikka on kummankin yksityisaluetta, jota ei keskellä päivää lähestytä kuin asiapitoisella viestillä, esim. muistutuksella yhteisestä ilta-aikataulusta tai kaupassakäynnistä / lasten päiväkodista hausta.

 

[Huihai]

olen viiskymppinen työssäkäyvä nainen. Minulla on työtön miesystävä. Kyllä me laitamme toisillemme tärkeitä ja ei niin vähemmän tärkeitä viestejä.

Ymmärrän fiiliksesi. Miesystävälläni on useampi lapsi, joiden kanssa hän on luonnollisesti tekemisissä. Ei juurikaan viikonloppuisin, jotta voimme viettää yhteistä aikaa.

Tilanteesi on hankala. Itse en kyllä jaksaisi. Ota kissa pöydälle, et menetä siinä mitään. Ole realistinen. Toista ei voi muuttaa, vaikka ihminen muuten olisi mukava. Jos hänen mielestään ei ole mitään "ongelmaa", niin peli on menetetty.

 

[läheisriippuvuutta tuokin]

En ymmärrä apn ajatuksen juoksua.
Minä olen työaikana töissä ja se tarkoittaa, sitä että teen töitä, en viestittele vaimon enkä ystävien kanssa. Henk.koht.puhelin on äänettömällä en vilkuile sitä duunipäivän aikana kertaakaan. Jos vaimolla tai lapsilla/päiväkodissa tai mun vanhemmilla on ongelmia, he soittavat duuninumeroon, ei koskaan privaattikännyyn.

 

[hygge]

En ymmärrä apn ajatuksen juoksua.
Minä olen työaikana töissä ja se tarkoittaa, sitä että teen töitä, en viestittele vaimon enkä ystävien kanssa. Henk.koht.puhelin on äänettömällä en vilkuile sitä duunipäivän aikana kertaakaan. Jos vaimolla tai lapsilla/päiväkodissa tai mun vanhemmilla on ongelmia, he soittavat duuninumeroon, ei koskaan privaattikännyyn.

No miks ihmeessä sä raahaat sitä sun privaatti kännykkää töihin mukaan ?

 

[läheisriippuvuutta tuokin]

No miks ihmeessä sä raahaat sitä sun privaatti kännykkää töihin mukaan ?

pitäisikö sinun käydä älykkyystestissä?
Työkännykkä jää työpöydälle kun työpäivä päättyy.
Oma valinta, en halua olla työnantajan enkä työpaikan sidosryhmien käytettävissä 24/7.

Työmatkat eivät sisälly minulla työaikaan vaikka kestävätkin reilun tunnin suuntaansa, mutta onhan se hyvä olla oma kännykkä mukana jos jotain vaikka sattuu työpaikan ja kodin välillä.

 

[en samassa tilanteessa]

Onko miehellä jotain kesäharrastusta, johon voit ängetä mukaan?
Ilmoita, että haluat kahdenkeskistä aikaa (jossain muualla kuin sängyssä). Ja se aikataulutus voi olla hyvä idea. Jos ei löydy yhteistä harrastetta, aloita itse jotain t. etsi töitä. Joko nyt kesällä tai sitten syksystä, kun harrastepiirejä alkaa. Oletko riippuvainen miehestäsi taloudellisesti? Pitääkö pyytää mieheltä harrasterahatkin?
Me viestittelemme työaikaan vain asiat, ei hömppäillä. Kukin tyylillään.

 

[(hömppä) nainen 33v.]

Kyllä minusta tuntuisi ankealta jos ei puolisoon saisi pitää mitään yhteyttä työpäivän aikana, tai korkeintaan viimeisessä hädässä jonkin kuivan asiapitoisen tiedon lähettää. Varsinkin kun meillä työvuorot menee usein niin, että kun hän tulee kotiin, minä olen jo nukkumassa ja kun lähden töihin, hän nukkuu vielä, eikä käytännössä nähdä ollenkaan toisiamme viitenä päivänä viikossa. Joten kyllä minä joskus lähetän hänelle töistä myös niitä hömppäviestejä, ja jos se tekee minusta jotenkin hölmön, yksinkertaisen tai läheisriippuvaisen, niin tehköön. Työni olen kuitenkin aina hoitanut, ei ole ollut esimiehellä huomauttamista niiden neljän vuoden aikana, jotka olen tässä samassa työssä ollut.

Eikä puolisolla kahdentoista vuoden ajalta.

 

[onpa jännää]

Kyllä minusta tuntuisi ankealta jos ei puolisoon saisi pitää mitään yhteyttä työpäivän aikana, tai korkeintaan viimeisessä hädässä jonkin kuivan asiapitoisen tiedon lähettää. Varsinkin kun meillä työvuorot menee usein niin, että kun hän tulee kotiin, minä olen jo nukkumassa ja kun lähden töihin, hän nukkuu vielä, eikä käytännössä nähdä ollenkaan toisiamme viitenä päivänä viikossa. Joten kyllä minä joskus lähetän hänelle töistä myös niitä hömppäviestejä, ja jos se tekee minusta jotenkin hölmön, yksinkertaisen tai läheisriippuvaisen, niin tehköön. Työni olen kuitenkin aina hoitanut, ei ole ollut esimiehellä huomauttamista niiden neljän vuoden aikana, jotka olen tässä samassa työssä ollut.

Eikä puolisolla kahdentoista vuoden ajalta.

No tapa tuokin vältellä yhteistä aikaa, eri työvuorot. Eli vältteleekö miehet yleisesti arjessaan hömppänaisia?

 

[kalkkis]

Kyllä minusta tuntuisi ankealta jos ei puolisoon saisi pitää mitään yhteyttä työpäivän aikana, tai korkeintaan viimeisessä hädässä jonkin kuivan asiapitoisen tiedon lähettää. Varsinkin kun meillä työvuorot menee usein niin, että kun hän tulee kotiin, minä olen jo nukkumassa ja kun lähden töihin, hän nukkuu vielä, eikä käytännössä nähdä ollenkaan toisiamme viitenä päivänä viikossa. Joten kyllä minä joskus lähetän hänelle töistä myös niitä hömppäviestejä, ja jos se tekee minusta jotenkin hölmön, yksinkertaisen tai läheisriippuvaisen, niin tehköön. Työni olen kuitenkin aina hoitanut, ei ole ollut esimiehellä huomauttamista niiden neljän vuoden aikana, jotka olen tässä samassa työssä ollut.

Eikä puolisolla kahdentoista vuoden ajalta.

Ei hemmetti! Kuinkahan ne Suomen miehet aikoinaan pärjäsvät rintamalla, kun ei ollut kännyjä eikä muita vempaimia, millä soitella pitkin päivää? Eikä voinut se kotiinjäänyt neljänlapsen äitikään soitella aikansa kuluksi kullalleen, että halipulaa täällä podetaan!

Ei siis ole yhtään ihme, että nykyään valitetaan töissä kiirettä, kun pitää ne kotipuhelutkin soitella pitkin päivää. Kerro nyt vielä ihan selvyyden vuoksi, mikä on niin tärkeää, sen viimeisen hädän lisäksi, että pitäisi saada kesken työpäivän soittaa puolisolle.

Olisin kyllä oikeasti närkästynyt, jos vaikkapa kaupan kassajonossa tai palvelutiskillä henkilökunta kuhertelisi puhelimessa kesken kaupanteon.

 

[25 vuotta parisuhdetta]

Kyllä minusta tuntuisi ankealta jos ei puolisoon saisi pitää mitään yhteyttä työpäivän aikana, tai korkeintaan viimeisessä hädässä jonkin kuivan asiapitoisen tiedon lähettää. Varsinkin kun meillä työvuorot menee usein niin, että kun hän tulee kotiin, minä olen jo nukkumassa ja kun lähden töihin, hän nukkuu vielä, eikä käytännössä nähdä ollenkaan toisiamme viitenä päivänä viikossa. Joten kyllä minä joskus lähetän hänelle töistä myös niitä hömppäviestejä, ja jos se tekee minusta jotenkin hölmön, yksinkertaisen tai läheisriippuvaisen, niin tehköön. Työni olen kuitenkin aina hoitanut, ei ole ollut esimiehellä huomauttamista niiden neljän vuoden aikana, jotka olen tässä samassa työssä ollut.

Eikä puolisolla kahdentoista vuoden ajalta.

Käsittääkseni kyse oli kai enemmän siitä, mitä viestii.
Ehkä joillakin myös työ on sellainen, että ei ole hyvä jos tarkkaavaisuus herpaantuu varsinaisesta työstä.
Me olemme miehen kanssa tehneet epäsäännöllistä 3 vuorotyötä terveydenhoitoalalla nyt 25 vuotta. Meillä ei ole säännöllistä työaikaa, vuorot vaihtuu miten sattuu kummallakin, niiden yhteensovittaminen on mahdotonta. Kun on pakko keskittyä 100% siihen mitä tekee, ei väliin mahdu pusuhaliviestejä. Sen vuoksi me olemme sopineet jo parisuhteen alussa, että vain silloin kun on oikeasti joku tarve, tekstaillaan tai soitetaan, näin tietää että toisella/kotona on akuutti ongelma jota toinen ei pysty hoitamaan pois päiväjärjestyksestä.

Siitä huolimatta ollaan saatu aikaan 4 lasta, pystytty huolehtimaan kaksi heistä jo täysi-ikäiseksikin, nuorinkin on jo yläasteella. On rakennettu omakotitalokin.

Meillä on jääkaapin ovessa ilmoitustaulu ja siihen me miehenkin kanssa ollaan aina laitettu pusu- ja haliviestitkin ja piirrelty sydämen kuvia ja kukkasia, jos siltä on tuntunut .

Meidän ei tarvitse "nähdä" toista. Kun tullaan kotiin ja kömmitään sänkyyn jossa toinen jo nukkuu, tulija kaivautuu nukkuvan pyllyn taakse lusikkaan tai syliin jos se on parempi, pussaa ja sanoo hyvää yötä tai jotain muuta . Eikä nukkujan unet häiriinny yhtään kun näin on tehty 25 vuotta. Se 5-10 minuuttiakin riittää jos toisen on noustava sängystä töihin. Ei tarvitse puhua mitään, ollaan vaan sylikkäin nakuina ja haistellaan toisen tuoksua. Kumpikin voi paremmin kun on toisen sylissä, mieli rauhoittuu ja uni tulee heti. Ja mikäs sen parempaa jos voi olla tunnin tai koko yön toisen kanssa iho ihoa vasten.

Jos vuorot vaihtuu niin, ettei nähdä, kotona oleva tekee töistä kotiin tulevalle valmiiksi aamu-tai iltapalan riippuen vuorosta ja jättää pusuviestin jääkaapin oveen. Nykyään muksutkin jättävät jonkun pikku kommentin töissä olleelle vanhemmalleen tyyliin: hyvää päiväunta äippä (iskä), teetkö makaronilaatikkoa .

Vinkkinä aloittajalle sanoisin, käytä hyödyksesi ne ajat jotka olette samassa sängyssä.
Ihokosketus on portti muuhunkin kuin seksiin.