?
:(((
Vieras
Mieheni on sairastanut syöpää ja on nyt terve ja käy tietyin väliajoin kontrolleissa.
Nyt oli sitten taas kontrollin aika ja minä tavalliseen tapaani hermoilin asiaa. Koitin rauhoittaa itseäni juttelemalla asiasta miehen kanssa, mutta vähitellen minulle päivien mittaan selvisi, että mieskinon tällä kertaa aivan hermona asian suhteen. Ei ole ennen ollut.
Minä sitten huolestuin lisää ja koska olen puolivälissä raskaana niin aloin pelätä, että mitä tämäkauhea stressi tekee vauvalle. Lähetin miehen lääkärille sähköpostia ja kerroin tilanteesta. Hän vastasi ja oli katsonut miehen tulokset ja kertoi, että kaikki on hienosti. Mies menossa siis vasta tiistaina kuulemaan tulokset, jotka nyt kuitenkin siis jo selvillä.
Mies ei suuttunut tästä vaan oli tietysti hyvillään tuloksesta. Mutta tänään anoppilaan ajellessa sanoi, että älä sitten puhu siellä vielä mitään vaan että ne saa kuulla asian vasta tiistaina, jolloin sitä odottavatkin. Minä sitten sanoin kertoneeni jo puhelimessa asian hänen äidilleen, koska tiesin tämän hermoilleen hulluna asiaa. Käy itsekin syöpähoidoissa ja hermoilee poikansa puolesta luonnollisesti ihan kauheasti. Mies hermostui ja sanoi, että ei minun tarvitse hänen asioistaan puhua. Hermostui, koska olin kertonut tulokset eräälle ystävällekin, joka oli sitten miestä vain ohimennen nähdessään onnitellut hyvistä uutisista.
En tosiaan käsittänyt, että en saisi tuollaista iloista asiaa kertoa ja vielä kun kerroin sen siinä suunnattoman suuressa helpotuksen tunteessa minkä sain, kun lääkäri kertoi kaiken olevan hyvin.
Mies haukkui autossa minut siitä miten aina puhun ihan liikaa. Heillä taas on tämä metodi, että ei puhuta mistään edes oman perheen kesken. Ei iloista eikä suruista eikä varsinkaan kellekään perheen ulkopuoliselle, kun ei siellä perheen sisälläkään ne asiat kulje.
Hiljaa istuin autossa sitten ja itkin. Oli niin paska olo.
Nyt oli sitten taas kontrollin aika ja minä tavalliseen tapaani hermoilin asiaa. Koitin rauhoittaa itseäni juttelemalla asiasta miehen kanssa, mutta vähitellen minulle päivien mittaan selvisi, että mieskinon tällä kertaa aivan hermona asian suhteen. Ei ole ennen ollut.
Minä sitten huolestuin lisää ja koska olen puolivälissä raskaana niin aloin pelätä, että mitä tämäkauhea stressi tekee vauvalle. Lähetin miehen lääkärille sähköpostia ja kerroin tilanteesta. Hän vastasi ja oli katsonut miehen tulokset ja kertoi, että kaikki on hienosti. Mies menossa siis vasta tiistaina kuulemaan tulokset, jotka nyt kuitenkin siis jo selvillä.
Mies ei suuttunut tästä vaan oli tietysti hyvillään tuloksesta. Mutta tänään anoppilaan ajellessa sanoi, että älä sitten puhu siellä vielä mitään vaan että ne saa kuulla asian vasta tiistaina, jolloin sitä odottavatkin. Minä sitten sanoin kertoneeni jo puhelimessa asian hänen äidilleen, koska tiesin tämän hermoilleen hulluna asiaa. Käy itsekin syöpähoidoissa ja hermoilee poikansa puolesta luonnollisesti ihan kauheasti. Mies hermostui ja sanoi, että ei minun tarvitse hänen asioistaan puhua. Hermostui, koska olin kertonut tulokset eräälle ystävällekin, joka oli sitten miestä vain ohimennen nähdessään onnitellut hyvistä uutisista.
En tosiaan käsittänyt, että en saisi tuollaista iloista asiaa kertoa ja vielä kun kerroin sen siinä suunnattoman suuressa helpotuksen tunteessa minkä sain, kun lääkäri kertoi kaiken olevan hyvin.
Mies haukkui autossa minut siitä miten aina puhun ihan liikaa. Heillä taas on tämä metodi, että ei puhuta mistään edes oman perheen kesken. Ei iloista eikä suruista eikä varsinkaan kellekään perheen ulkopuoliselle, kun ei siellä perheen sisälläkään ne asiat kulje.
Hiljaa istuin autossa sitten ja itkin. Oli niin paska olo.
Mutta silti mä olisin jättänyt kertomisen miehelle.
