Mies synnytyksessä

[trrr]

Onko ketään kuka haluaisi mennä synnyttämään yksin? Mitä hyötyä on miehestä synnytyksessä? Meillä toinen lapsi jo tulossa, joten mistään mun ujostelusta ei ole nyt kyse, en vaan jotenkin koe että se olis mulle tarpeellista. Tiedän kyllä, että se on miehelle itselleenkin hieno hetki ja en tietenkään sano että ei saisi tulla. Mutta jos totta puhun niin ihan kaikkein mieluiten menisin sinne vaan ilman miestä. Oonkohan jotenkin poikkeava?

 

[Anatolia]

2 krt oon synnyttänyt miehen kanssa, ja kerran (vahingossa) yksin.

Ihan kivaa se on ollut, että mies oli mukana. Mutta ei mitenkään elintärkeää tai sinänsä tarpeellistakaan. Hyvin se sujui yksinkin

 

[098]

Mä synnytin kaikki lapset yksin. En huolinut sinne miestä mukaan enkä ketään muutakaan.

 

[galef da kätilö]

no eipä juuri mitään hyötyä jos ei mies ole luonnostaan sellainen että tukee ja hoivaa mielellään. tavallinen jurojukka parhaimmillaan katsoo hämmentyneenä vierestä ja pahimmillaan on täys kusipää.

 

[a.p.]

Kuinka monella on sellainen mies, joka luonnostaan tukee ja hoivaa mielellään?

 

["vieras"]

Mieheni on tällä hetkellä sen verran kaukana ettei ole vielä varmaa pääseekö mukaan synnytykseen. Me molemmat kuitenkin toivoisimme että pääsisi, jos ei niin sitten menen yksin. En tunne ketään muuta ihmistä niin läheisenä että haluaisin sinne mukaan, joten paras vaihtoehto itselleni on mies mukana ja yksin meneminen toiseksi paras vaihtoehto.

Minusta on ärsyttävää kun jotkut tuputtaa jotain ystävää tai sukulaista mukaan, ihan kuin sinne olisi ihan välttämätöntä tuoda joku. Ei todellakaan ole, jokainen nainen saa itse päättää kuka tulee tai tuleeko kukaan. Joku voi toivoa siinä tilanteessa myös täydellistä rauhaa ja yksinoloa. Tilaisuus on kuitenkin niin intiimi ja henkilökohtainen etten halua jakaa sitä kenenkään muun kuin mieheni ja hoitohenkilökunnan kanssa.

 

["vieras"]

Kuinka monella on sellainen mies, joka luonnostaan tukee ja hoivaa mielellään?

Minulla!

 

[5x]

Olen synnyttänyt neljä kertaa ilman miestä eikä myös seuraavallakaan kerralla ole miehellä sinne mitään asiaa! En todellakaan halua sinne ketään ylimääräistä, menisi loputkin hermot rippeet jos mies siinä juttelisi ja yrittäisi saada vointiani "paremmaksi". Ei ei!!! Onneksi ei mieskään ole ollut sinne väkisin änkeämässä.

 

["Abc"]

Mulla on ollut mies kaikissa synnytyksissä mukana. Ihan vain henkisenä tukena ja pitämässä mun puolia. Mun kaikki synnytyset on olleet nopeita ja todella kipeitä, ilman kivunlievityksiä ja jossain vaiheessa olen ollut kivun takia ihan pihalla koko hommasta. Joten on ollut hyvä, että mies on katsonut perään.

 

[Anatolia]

Kuinka monella on sellainen mies, joka luonnostaan tukee ja hoivaa mielellään?

Mulla, kaiketi.

Mutten oo kaivannut mitään luonnostaan tai luonnottomastikaan tulevaa hoivaa tahi tukea kun synnytän. Lähinnä olen kaivannut juttuseuraa avautumisvaiheessa, ja loppuvaiheessa sitä että äijä pitää turpansa kiinni (tai kätilö, ihan sama) ja antaa mun rauhassa ottaa supistukset vastaan, ja jossain vaiheessa sitten ponnistella.

Ts. kun alkaa olla h-hetki lähellä, niin käperryn itseeni ja tarvitsen omaa rauhaa, omaa tilaa. Mua ei pidellä kädestä kiinni eikä mua varsinkaan kannata alkaa tsemppaamaan millään "hyvähyvähyvä"-hokemisilla, kuten eka kätilöni sai aikoinaan todeta

 

[a.p.]

Joo varmaan siitä miehestä olis tukea, jos suhde olis sellainen tosi läheinen ja tukea antava muutenkin. Mutta kyllä me aika itsenäisiä ja jotenkin erillisiä ihmisiä ollaan tässä suhteessakin, joten en mä kyllä häneen tukeutuisi synnytyksessäkään. Mutta ehkä hänen itsensä takia hänet täytyy sinne vaan taas ottaa :/

 

[Haisunäätäkarhu]

Kuinka monella on sellainen mies, joka luonnostaan tukee ja hoivaa mielellään?

Aika monella. Eikö ole ihan luonnollista, että rakstmaansa ihmistä haluaa hoivata, kunbtämänon kipeä tai tuskissaan? Pitäisin tosi luonnottomana ihmistä, jokta puuttuu halu hoivata elämänsä rakkautta.

 

[a.p.]

Aika monella. Eikö ole ihan luonnollista, että rakstmaansa ihmistä haluaa hoivata, kunbtämänon kipeä tai tuskissaan? Pitäisin tosi luonnottomana ihmistä, jokta puuttuu halu hoivata elämänsä rakkautta.

No joo tiedä sitten tuosta mun hoivaamisesta. Mutta sen tiedän, että hänestä on tärkeää olla läsnä kun lapsensa syntyy ja haluaa olla niissä ensi hetkissä mukana.

 

["vieras"]

Mun mies oli kahdella ekalla kerralla mukana ja kolmannella ei ehtinyt. Ehdin olla sairaalassa alle puoli tuntia ja mies oli isompia lapsia kuskaamassa.

Mun mies ei ole mikään luonteva hoivaaja, vääntää jonkun vitsintapaisen keventääkseen tilannetta ja multa meinaa lähinnä nyrkki heilahtaa siinä mielentilassa. Se on hermostunut ja toki yrittää tukea omalla tavallaan ja ehdotella kivunlievityksiä (kun itse tekee mieli lähinnä pyytää kakkosnelosta takaraivoon, että pääsisi tilanteesta pois ). Kolmannella kerralla olin yksin kotona avautumisvaiheessa, torkuin rentona. Sairaalaan päästyäni olin jo siinä tilassa, etten halunnut puhua kenenkään kanssa yhtään mitään vaan vain selvitä seuraavaan supistukseen saakka... Kolmas synnytys oli tavallaan helpoin mutta jäi harmittamaan vähän miehen puolesta, ettei hän päässyt mukaan.

 

[Lentokala]

Esikoisen synnytyksessä mies oli mukana; eipä se siinä kummempia tehnyt, oli vaan seurana ja tukena.

Kuopuksen synnytykseen ei ehtinyt, koska poika synty niin nopeeta.
Enkä mä siinä kyl ehtinyt ketään kaivatakaan...

 

[muum]

Nyt tulee varmaan eka kerta kun pakon edessä synnytän yksin koska mies jää lasten kanssa synnytyksen ajaksi kotiin siis jos synnytän yöllä/viikonloppuna. Päivällä synnytyksen alkaessa saatan saada miehen mukaani, mutta siis asiaani:
MInun mielestäni on miehen ja lapsen suhteen alulle tärkeää että mies on mukana synnytyksessä.

 

[Anatolia]

MInun mielestäni on miehen ja lapsen suhteen alulle tärkeää että mies on mukana synnytyksessä.

Mihin tuo mielipiteesi perustuu?

 

[Lentokala]

MInun mielestäni on miehen ja lapsen suhteen alulle tärkeää että mies on mukana synnytyksessä.

En allekirjoita.
Meidän perheessä isällä on "samanlainen" suhde poikiin vaikkei kuopuksen synnytykseen ehtinyt.

 

[Lispetti]

En ikinä unohda ensimmäisessä synnytyksessä, viskasin miestäni koiramme lehdellä päähän, kun hän kuorsasi nojatuolissa. (miehellä oli pitkä työviikko takana)
Huusin myös niin paljon kun kurkusta lähtee että "mä synnytän NYT, HALOO".
*ai miten niin olin paniikkisynnyttäjä

Heräili hän siitä sitten ja oli ihan mukana.

Toisessa synnytyksessä mies oli ihan hereillä ja kuvasi synnytyksen.

En missään tapauksessa olisi halunnut olla ilman miestäni synnyttämässä.


Miksi et halua miestäsi synnytykseen?

 

[haisunäätäkarhu]

No joo tiedä sitten tuosta mun hoivaamisesta. Mutta sen tiedän, että hänestä on tärkeää olla läsnä kun lapsensa syntyy ja haluaa olla niissä ensi hetkissä mukana.

Millainen suhde teillä siis on miehesi kanssa? Sinun ei ole pakko ottaa ketään mukaan tietenkäön, jos et halua.
Jotenkin tuo että mies haluaa vain nähdä kun lapsi syntyy, mutta ei ole kiinnostunut sinun tukemisestasi, tekee hänestä mukana kyllä tosi turhan. Olin jotenkin kuvitellut, että oma pari on kaikille ihmisille se mieluisin seura joka tilanteessa ja että kun toista sattuu, toinen on valmiina auttamaan ja tukemaan.

 

[huh?]

Tuo synnytyksen kuvaaminen myös.... Yhdessäkö te sitten istutte sukulaisten kanssa katsomaan tuota synnytystä videolta?! Vai näytätte nico-petteri 10v :lle "näin sinä kulta synnyit!" ?

 

[fifiia]

Kuinka monella on sellainen mies, joka luonnostaan tukee ja hoivaa mielellään?

Hoivaa varsinaisesti en edes odottanut synnytyksessä, tukea kylläkin ja sitä mies kyllä osaa tarjota luonnostaan. Synnytyksen jälkeen yllättäen jouduin itse leikkuriin ja kuopus "keskolaan". Itseäni helpotti tieto siitä että isä oli vastasyntyneen lähellä silloin kun minulla ei siihen ollut mahdollisuutta.

 

[a.p.]

Millainen suhde teillä siis on miehesi kanssa? Sinun ei ole pakko ottaa ketään mukaan tietenkäön, jos et halua.
Jotenkin tuo että mies haluaa vain nähdä kun lapsi syntyy, mutta ei ole kiinnostunut sinun tukemisestasi, tekee hänestä mukana kyllä tosi turhan. Olin jotenkin kuvitellut, että oma pari on kaikille ihmisille se mieluisin seura joka tilanteessa ja että kun toista sattuu, toinen on valmiina auttamaan ja tukemaan.

No suhde on nykyään etäinen. Kyllä hän joskus saattaa kysäistä esim. että mitenkäs voin ja että onko vauva potkinut, mutta jotenkin tuntuu että tekee sen vaan velvollisuudentunnosta. En jaksa aina edes vastata kuin että joo tai ihan ok. Kun jos kertoisin jotain enemmän niin ei hän sitten kuitenkaan kuuntelisi loppuun saakka tai näyttelisi ehkä näyttelisi kuuntelemista, mutta keskittyminen olis jo ihan muualla. Siitä tiedän, ettei häntä ihan oikeasti kiinnosta.

En kyllä tiedä ketään muutakaan kenet haluaisin sinne. Vaikka voihan se olla tosi tylsääkin sitten olla yksikseen siellä jos avautumisessa menee pitkään. Jättääkö ne kätilötkin sitten ihan yksin sinne huoneeseen avautumaan? Viimeks oltiin tosi pitkän aikaa siellä synnytyssalissakin miehen kanssa vaan kahdestaan.

 

[a.p.]

Hoivaa varsinaisesti en edes odottanut synnytyksessä, tukea kylläkin ja sitä mies kyllä osaa tarjota luonnostaan. Synnytyksen jälkeen yllättäen jouduin itse leikkuriin ja kuopus "keskolaan". Itseäni helpotti tieto siitä että isä oli vastasyntyneen lähellä silloin kun minulla ei siihen ollut mahdollisuutta.

Joo tää on yksi asia, missä miehestä olis kyllä "hyötyä" siellä. Kyllä minäkin haluaisin että edes mies olisi siellä vastasyntyneen lähellä jos itse en pystyisi.

 

[haisunäätäkarhu]

No suhde on nykyään etäinen. Kyllä hän joskus saattaa kysäistä esim. että mitenkäs voin ja että onko vauva potkinut, mutta jotenkin tuntuu että tekee sen vaan velvollisuudentunnosta. En jaksa aina edes vastata kuin että joo tai ihan ok. Kun jos kertoisin jotain enemmän niin ei hän sitten kuitenkaan kuuntelisi loppuun saakka tai näyttelisi ehkä näyttelisi kuuntelemista, mutta keskittyminen olis jo ihan muualla. Siitä tiedän, ettei häntä ihan oikeasti kiinnosta.

En kyllä tiedä ketään muutakaan kenet haluaisin sinne. Vaikka voihan se olla tosi tylsääkin sitten olla yksikseen siellä jos avautumisessa menee pitkään. Jättääkö ne kätilötkin sitten ihan yksin sinne huoneeseen avautumaan? Viimeks oltiin tosi pitkän aikaa siellä synnytyssalissakin miehen kanssa vaan kahdestaan.

Pystyisittekö te puhua ennen synnytystä ja yrittää lähentyä? tuollainen ei ole mikään kiva tilanne, jos miettii, että meinaatte kumminkin yhdessä olla. Kyllä nyt kannattaa jutella tuo läheisyysasia kuntoonnja selvittää, mikä on tullut teidän väliinne. Kannattaa sanoa tosi suoraan myös, mitä odottaa mieheltä.