K
kaisu
Vieras
Meillä on 5-vuotias esikoispoika ja 2kk vanha vauva. Eilen mies tuli kerrankin aikaisin kotiin ja lähdin hakemaan esikoista autolla hoidosta. Mies jäi vauvan kanssa siis kotiin. Hän on aina ollut hyvä isä ja auttanut minua lasten kanssa kaikin tavoin.Samalla reissulla käytiin pojan kanssa kaupassa. Reissuun meni aikaa n. 40min.
Kotona meitä odotti silmittömästi huutava mieheni, joka haukkui minut maanrakoon, koska reissu oli kestänyt niin kauan ja olin unohtanut puhelimen kotiin. Vauva kuulemma huusi hysteerisesti nälkäänsä (oli syönyt 2 tuntia sitten ja usein nukkuu 2-3 tunnin päiväunia eli pystyy kyllä olemaan syömättä kolmekin tuntia). Ei ollut kuitenkaan antanut hänelle maitoa pakkasesta, sillä vauva ei ole koskaan ottanut pullosta. Olisi kai ottanut vaikka hörppyyttämällä jos oikein nälkäinen olisi ollut? Mies vain syytti minua ja haukkui minua vaikka miksi idiootiksi lasten kuullen. Kaiken huipuksi hän oli raivoissaan heittänyt kalliin puhelimeni lattialle ja se oli mennyt ihan rikki.
Otin lapset ja lähdin muutamaksi tunniksi pois. Olen niin vihainen, koska suuttui niin pienestä silmittömästi, haukkui minut lasten kuullen, rikkoi puhelimeni ja ei pysty hillitsemään itseään ja eikä hänellä ole kärsivällisyyttä.
Jotenkin tuli sellainen pelottava tunne, että haluanko tuollaisen miehen kanssa elää.
Hän on pyytänyt nyt useasti anteeksi käytöstään ja ihan itki miten pahoillaam hän on. Lupasi myös ostaa uuden puhelimen (meillä on yhteiset rahat, joten harmittaa sekin tosi paljon, koska itse juoksen tarjousten perässä ja nyt pari sataa euroa meni taivaan tuuliin) Olisi hakannut vaikka omaa päätään seinään!
Annanko anteeksi?
Kotona meitä odotti silmittömästi huutava mieheni, joka haukkui minut maanrakoon, koska reissu oli kestänyt niin kauan ja olin unohtanut puhelimen kotiin. Vauva kuulemma huusi hysteerisesti nälkäänsä (oli syönyt 2 tuntia sitten ja usein nukkuu 2-3 tunnin päiväunia eli pystyy kyllä olemaan syömättä kolmekin tuntia). Ei ollut kuitenkaan antanut hänelle maitoa pakkasesta, sillä vauva ei ole koskaan ottanut pullosta. Olisi kai ottanut vaikka hörppyyttämällä jos oikein nälkäinen olisi ollut? Mies vain syytti minua ja haukkui minua vaikka miksi idiootiksi lasten kuullen. Kaiken huipuksi hän oli raivoissaan heittänyt kalliin puhelimeni lattialle ja se oli mennyt ihan rikki.
Otin lapset ja lähdin muutamaksi tunniksi pois. Olen niin vihainen, koska suuttui niin pienestä silmittömästi, haukkui minut lasten kuullen, rikkoi puhelimeni ja ei pysty hillitsemään itseään ja eikä hänellä ole kärsivällisyyttä.
Jotenkin tuli sellainen pelottava tunne, että haluanko tuollaisen miehen kanssa elää.
Hän on pyytänyt nyt useasti anteeksi käytöstään ja ihan itki miten pahoillaam hän on. Lupasi myös ostaa uuden puhelimen (meillä on yhteiset rahat, joten harmittaa sekin tosi paljon, koska itse juoksen tarjousten perässä ja nyt pari sataa euroa meni taivaan tuuliin) Olisi hakannut vaikka omaa päätään seinään!
Annanko anteeksi?