Mies soitti minun äidilleni riidan jälkeen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Miehelläni on aiemmin ollut tapana avautua meidän avioliitosta omalle äidilleen, eli minun anopille. Saatan ymmärtää että oma äiti on tukena, vaikka mielestäni avioliitossa pitäisi pystyä keskustelemaan ja sopimaan riidat pariskunnan kesken, eikä ihan kaikki asiat kuulu muille.
No mutta asiaan, nyt mieheni onkin keksinyt uuden kivan harrastuksen. Hän soittaakin minun äidilleni ja avautuu meidän parisuhde-asioista! Tänään hän kertoi illalla että oli jutellut äitini kanssa koska ei halunnut puhua minulle riidan takia. Olenko ainoa kenen mielestä tuo on aika väärin? Sanoin miehelle etten tykkää siitä että hän soittelee ja avautuu äidilleni, vaan juttelisi mielummin suoraan minulle - johon hän vain että hänellä on oikeus avautua anopilleen jos haluaa. Olin toki itse tämän jälkeen äitiini yhteydessä ja pyytelin anteeksi että mieheni sotkee hänet meidän riitaan. Hänkin ihmetteli asiaa ja toivoi että keskustelisimme asiat halki keskenään. Mua ärsyttää nyt suunnattomasti tämä asia ja mieheni ei tosiaan näe käytöksessään mitään väärää. Kohta 40v mies ja kokee parhaaksi ratkaisuksi avautua meidän riidoista omalle äidilleen ja sen lisäksi anopilleen?! Tämä vielä tilanteessa jossa meillä yhteinen lapsi ja olen viimeisimmilläni raskaana, eli toinen lapsi tulossa. Vois ehkä alkaa pikkuhiljaa elämään sen mukaan että meillä on tämä oma perhe, eikä syysätä kaikki riitoja/huolia isovanhemmille. Vai onko teistä normaalia?
 
jotenki ymmärtäisin tämän toisinpäin mutta en niin että mies on se joka soittelee. Mammanpoika joka ei kunnioita sinua
Miksi olisi ymmärrettävämpää että nainen soittelee? Etkö kannatakaan sukupuolten tasa-arvoa?

Jos mies ei puhu, on hän sulkeutunut tuppisuinen juntti. Jos hän puhuu, on hän mammanpoika. :unsure:
 
Viimeksi muokattu:
En tiedä onko normaalia, mutta hienoa on se, että hän purkaa itseään ja keskustelee!❤
Eikös äidillä ja anopilla ole pitkät liitot takana? Sieltä voi saada hyviä vinkkejä?

Sinuna olisin tyytyväinen: miehesi on kiinnostunut perheenne hyvinvoinnista!❤
 
jotenki ymmärtäisin tämän toisinpäin mutta en niin että mies on se joka soittelee. Mammanpoika joka ei kunnioita sinua
Mä taas rn vois ymmärtää toisinpäinkään. Itsekin kysyin mieheltä että mitä mieltä olisi jos lakkaisin puhumasta hänelle ja soittaisin hänen äidilleen kun ongelmia tulee. No, hänhän ei tajunnut tätä pointtia vaan sanoi että saan soittaa äidillensä meidän parisuhteesta. En tajua, itselle ei tulisi mieleenkään soittaa anopilleni, vaan haluan kyllä aina selvittää asiat suoraan mieheni kanssa.

-ap
 
Mä taas rn vois ymmärtää toisinpäinkään. Itsekin kysyin mieheltä että mitä mieltä olisi jos lakkaisin puhumasta hänelle ja soittaisin hänen äidilleen kun ongelmia tulee. No, hänhän ei tajunnut tätä pointtia vaan sanoi että saan soittaa äidillensä meidän parisuhteesta. En tajua, itselle ei tulisi mieleenkään soittaa anopilleni, vaan haluan kyllä aina selvittää asiat suoraan mieheni kanssa.

-ap
Mitä aluetta nuo ongelmat koskevat? Rahaa, työnjakoa parisuhteessa, seksiä?
 
En tiedä onko normaalia, mutta hienoa on se, että hän purkaa itseään ja keskustelee!
Eikös äidillä ja anopilla ole pitkät liitot takana? Sieltä voi saada hyviä vinkkejä?

Sinuna olisin tyytyväinen: miehesi on kiinnostunut perheenne hyvinvoinnista!
Jos haluaa keskustella jonkun kanssa sen lisäksi että selvittää asiat vaimonsa kanssa niin ok. Mutta tämä että ei edes yritä keskustella kanssani vaan menee suoraan äidille ja näköjään nykyään myös anopille juttelemaan on vähän outoa. Kyllä mun mielestä hyvä kommunikaatio on sitä että osaa puhua parisuhteessa, eikä vain avautua muille. Nytkin kun jäi kiinni siitä että soitti äidilleni, niin ei silti halunnut keskustella kanssani vaan sulki oven ja lähti toiseen huoneeseen, vaikka nimenomaan sanoin että olisi tärkeää että hän voisi puhua ja selvittää meidän riidat minun kanssani jos jotain jää hampaankoloon. Lisäksi tässä anopille soittamisessa on sekin puoli että äitini ei tykännyt ollenkaan tästä että mieheni ei puhu mulle vaan soittaa hänelle meidän ongelmista. Hän nimenomaan toivoi, kuten minäkin, että parisuhteen sisäinen keskustelu saadaan toimimaan eikä haluaisi joutua välikädeksi. Toki tiedän että molempien vanhempieni kanssa voidaan hyvin keskustella yhdessä hankalista asioista, ja joskus ollaankin nelistään juteltu ja saatu vinkkejä heidän näkökulmasta. Tämä on ollut ihan mukavaa kaikille. Mutta tämä että ei keskustele vaimolle enää lainkaan vaan suoraan soitellaan anopille on vähän eri asia, eikä mun mielestä mitenkään rakentavaa.

-ap
 
Mitä aluetta nuo ongelmat koskevat? Rahaa, työnjakoa parisuhteessa, seksiä?
Viimeaikoina jos ollut ongelmia niin koskenut lähinnä lapsia ja rahaa. En tiedä stressaako miestä tämä toinen tuloillaan oleva lapsi ja havahtunut siihen vasta nyt vai mikä on. Fakta vaan on että toka lapsi olis näillä näkymin tulossa Maalis-/huhtikuussa ja sen kaa pitää pystyä elää. Meillä on tosi hyvä rahallinen tilanne ja hyvät säästöt molemmilla, mutta joku pakkomielle miehelläni on että lisää rahaa pitää takoa hullun lailla ja tehdä paljon töitä. Ymmärtäisin jos olisi huono rahatilanne, mutta kun ei ole ja raha-asioista puhutaan avoimesti - molemmat tietää ja toki näkee tileiltäkin missä mennään. Miehelläni on joku utopistinen ajatus siitä että hän haluaa nyt takoa rahaa ja mahdollistaa sen että pystyy aikaisessa iässä jäämään pois työelämästä ja vain sijoittaa. Tämä rahan pääasiallinen tärkeys on selkeästi tullut hänen vanhemmilta, tykkäävät tosi paljon puhua rahasta. Itse taas ymmärrän että rahaa tarvitaan - mutta kun on jo hyvä taloudellinen tilanne, niin arvostaisin tällä hetkellä enemmän perheen kanssa vietettyä aikaa kun sitä että vaan kerryttää säästöjä/sijoituksia ja olen toivonut että toisen lapsen tullessa voisi vähän höllätä työtahtia ja keskittyä hetken perheeseen. Lapset kun ovat pieniä vain kerran. Ja kukaan ei varmastikaan muistele kuolinvuoteella et tulipahan tahkottua rahaa, kyllä ne läheiset ihmiset on se juttu mitä muistellaan. Tuntuu että tätä mielipidettä ei saisi sanoa ääneen, vaan aina hermostutaan takaisin. Toki voin lasten kanssa pyytää hoitoapua isovanhemmilta, mutta haluaisin että lapset saisi kasvaa niin että isäkin olisi enemmän läsnä. Ennen esikoista miehen puheet oli vielä myötäileviä tämän suhteen ja lupasi viettää aikaa perheen kanssa. Nytkin viimeisilläni raskaana jos pyydän tukea/apua lapsen kanssa, niin ei pysty kun on töitä iltamyöhään ja ”pyydä äitiäs auttamaan”. Mielellään pyydän apua, mutta en halua että puoliso ulkoistaa roolinsa puolisona ja isänä kokonaan isovanhemmille vain rahan takia. Kaipaan vaan että osallistuisi perhe-elämään paremmin. Mutta tuntuu että menee vaan enemmän ja enemmän toiseen suuntaan, ja nyt näköjään mulle ei enää voi edes puhua. Kaiken huippu oli viimeksi kun mies tuli poikkeuksellisesti yhtenä päivänä jo klo 16 jälkeen kotiin, niin olihan hänen pakkoa suullisesti kertoa rahalliset summat paljonko hän nyt menettää siltä päivältä kun tuli niin aikaisin kotiin. Mua ällöttää toi että raha on nykyään tärkeempää kuin perhe.

-ap
 
Äidit tai isovanhemmat, ovat jo varmaan vähän varttuneempaa väkeä? Eikö heidän tajuntaansa mahdu se että aikuiset lapset


eivät voi enää soittaa äidille ja valittaa.. Kyllä mummojen pitäisi nyt laittaa esto puhelimeen , ainakin joksikin aikaa!
 
Jos haluaa keskustella jonkun kanssa sen lisäksi että selvittää asiat vaimonsa kanssa niin ok. Mutta tämä että ei edes yritä keskustella kanssani vaan menee suoraan äidille ja näköjään nykyään myös anopille juttelemaan on vähän outoa. Kyllä mun mielestä hyvä kommunikaatio on sitä että osaa puhua parisuhteessa, eikä vain avautua muille. Nytkin kun jäi kiinni siitä että soitti äidilleni, niin ei silti halunnut keskustella kanssani vaan sulki oven ja lähti toiseen huoneeseen, vaikka nimenomaan sanoin että olisi tärkeää että hän voisi puhua ja selvittää meidän riidat minun kanssani jos jotain jää hampaankoloon. Lisäksi tässä anopille soittamisessa on sekin puoli että äitini ei tykännyt ollenkaan tästä että mieheni ei puhu mulle vaan soittaa hänelle meidän ongelmista. Hän nimenomaan toivoi, kuten minäkin, että parisuhteen sisäinen keskustelu saadaan toimimaan eikä haluaisi joutua välikädeksi. Toki tiedän että molempien vanhempieni kanssa voidaan hyvin keskustella yhdessä hankalista asioista, ja joskus ollaankin nelistään juteltu ja saatu vinkkejä heidän näkökulmasta. Tämä on ollut ihan mukavaa kaikille. Mutta tämä että ei keskustele vaimolle enää lainkaan vaan suoraan soitellaan anopille on vähän eri asia, eikä mun mielestä mitenkään rakentavaa.

-ap

Kuulostaa kyllä varsin erikoiselle.
 
ehkä kyse on siitä, että mies ei saa ääntän kuuluville riitanne aikana. niin aattelee, että öitisi sais asiat sinulle kerrotua. en mä muuta keksi syyksi
Jotenkin vaikea kuvitella että asia olisi niin. Ja vaikka itse riitatilanteessa olisi vaikea keskustella, niin aina voi ottaa pienen hengähdystauon, rauhoittua ja sitten jutella. Näin vain harvoin tapahtuu, vaan sitten ollaankin naama kiinni somessa loppuilta (mikä sekin osa ongelmaa, itse kun en vaan siedä kauhean hyvin sitä että jokin laite voittaa aina mielenkiinnossa perheen kanssa keskustelun). Olen monta kertaa nimenomaan pyytänyt että keskustelee suoraan minulle ja lisäksi pyytänyt että voisi avautua enemmän tunteistaan kun jokin asia hiertää. Olen myös sanonut monta kertaa että miehelläkin on oikeus näyttää tunteita (sitä hän harvoin tekee) ja olen aina valmis lohduttamaan häntä jos sitä tarvitsee, samoin haluaisin häneltä lohdutusta kun minä sitä tarvitsen. Puolisoiden kun pitäisi tukea toisiansa vaikka kuinka olisi riitaa välillä. Ajoittain tuntuu että tunteiden lukeminen ja kommunikointi on tosi vaikeaa hänelle, ja sitten joudutaan outoihin tilanteisiin missä hän sitten soittelee muille ihmisille ja avautuu riidoista. En tiedä mikä auttaisi, kun mielestäni olen niin monta kertaa yrittänyt sanoittaa sen että mä kuuntelen ja haluan selvittää asiat meidän välillä. Yritän aina katsoa itseänikin peiliin ja miettiä voisinko tehdä jonkun asian eri tavalla, mutta kun varsinkin viimeiset kuukaudet tuntuu olleen kunnon alamäkeä niin en tiedä mitä pitäisi tehdä. Ja just kun monta kertaa pyytää että keskustelisi suoraan minun kanssani, niin tulee vähän lohduton ja sellainen olo ettei mua kunnioiteta kun selvitellään meidän asioita ilman minua jonkun kolmannen osapuolen kanssa. Oon myös tehnyt sitä että tutkin omaa käytöstäni ja myönnän ääneen jos itsekin koen että omassa käytöksessä on parantamista, minussakin on varmasti paljon virheitä mitä en välttämättä aina itse näe. Mutta tuntuu, että niinä harvoina hetkinä kun saadaan tällainen keskusteluyhteys, niin toinen osapuoli on aina sitä mieltä ettei hänessä ole mitään vikaa. En tajua miksei voi keskustella, tulla vastaan ja molemmat myöntää ne omat virheensä. Sit jatketaan elämää. Raskasta tällainen puhumattomuus. Tää äidilleni soittaminen oli nyt vaan jotenkin inhottava tapa hoitaa asioita, varsinkin kun ei välittänyt siitä että sanoin että minua tuollainen häiritsee.
-ap
 
Parisuhde riidat ei kuulu muille. Jos keskustelu ei onnistu niin sitten parisuhdeneuvojalle. On se kumma kun mies ei voi puhua puolison kanssa.
Tätäkin joskus ehdotin että mentäis käymään parisuhdeterapiassa ennen vauvan syntymää, jos siellä sitten pystyisi keskustelemaan. Jossain vaiheessa alkoi jo vaikuttaa siltä että mies olisi valmis tähän ja hän olikin alustavasti yhteydessä ja kysyi aikoja terapiaan. Mies kun tekee ylipitkiä työpäiviä, niin hänen aikataulunsa sanelisi sen milloin voisi varata ajan. Itse pystyn järjestämään ajan tälle melkein milloin vain, paitsi lähempänä laskettua aikaa ei kyllä enää viitsi bookata mitään ja pari viikkoa synnytyksestä on myös yllättäen vähän huono hetki. Mutta varsinkin tässä alkuvuodesta ilmoitin että mulle käy milloin vain, järkkäämään aikaa. Tähän se sitten tyssäsi. Yksi terapeutti ehdotti takaisin aikoja, mutta eipä siitä sitten saanut valkattua aikaa meille. On kuulemma taas niin kiireistä aikaa töissä. En tiedä mitä pelättävää siinä on että yhdessä mentäis terapeutille, mulla ainakin olis ollut tavoitteena parantaa parisuhdetta siellä.

-ap
 
Tätäkin joskus ehdotin että mentäis käymään parisuhdeterapiassa ennen vauvan syntymää, jos siellä sitten pystyisi keskustelemaan. Jossain vaiheessa alkoi jo vaikuttaa siltä että mies olisi valmis tähän ja hän olikin alustavasti yhteydessä ja kysyi aikoja terapiaan. Mies kun tekee ylipitkiä työpäiviä, niin hänen aikataulunsa sanelisi sen milloin voisi varata ajan. Itse pystyn järjestämään ajan tälle melkein milloin vain, paitsi lähempänä laskettua aikaa ei kyllä enää viitsi bookata mitään ja pari viikkoa synnytyksestä on myös yllättäen vähän huono hetki. Mutta varsinkin tässä alkuvuodesta ilmoitin että mulle käy milloin vain, järkkäämään aikaa. Tähän se sitten tyssäsi. Yksi terapeutti ehdotti takaisin aikoja, mutta eipä siitä sitten saanut valkattua aikaa meille. On kuulemma taas niin kiireistä aikaa töissä. En tiedä mitä pelättävää siinä on että yhdessä mentäis terapeutille, mulla ainakin olis ollut tavoitteena parantaa parisuhdetta siellä.

-ap
Parempi erota jos mies ei halua selvittää asioita. Ei tarvi kärvistellä huonossa suhteessa.
 

Yhteistyössä