Mies sanoi etten tee kotona mitään, vaikka..

  • Viestiketjun aloittaja :( :( :(
  • Ensimmäinen viesti
:( :( :(
olen kotiäitinä nyt ja teen kaiken täällä. Hoidan lapset, ruuat, siivoukset ym. ja se on päivät töissä. Tänäänkin tehty jouluun liittyviä juttuja ja ruuat ynnä muut.

En jaksa enää tätä! =´(
 
pässin vaimo
olen kotiäitinä nyt ja teen kaiken täällä. Hoidan lapset, ruuat, siivoukset ym. ja se on päivät töissä. Tänäänkin tehty jouluun liittyviä juttuja ja ruuat ynnä muut.

En jaksa enää tätä! =´(
Otan osaa! Tyypillistä töissä käyvää miestä, joka haluaa korostaa omaa egoaan ja mitätöidä naistaan. Oma kumppani on samanmoinen vähättelijä ollut vuosia, ottamatta milläänlailla osaa kotitöihin ja lastenhoitoon. Aikoinaan suuret riidat moukkamaisilla huomautuksillaan sai, mutta ajan saatossa opin itse sulkemaan korvat miehen sanoilta ja arvostamaan omaa työtäni ja panostani.
Nykyään, jos jotain viritystä asian suhteen mieheltä kuuluu, niin tokaisen tylysti, ettei ole oikeutta arvostella, jos ei itse tee mitään!
 
samanlaista
Kuuluupa olevan muillakin samanlaisia miehiä... Mulla niin palaa hermo siihen, että koko ajan (miehen mielestä) pitäis olla rätti kourassa ja siivoamassa, että tekisin jotain... No joo, olen vielä saikulla supistuksista, joten oisin odottanut ees sen suhteen pientä ymmärrystä. Mutta miehet...
 
"vieras"
jeps, se on sitä näkymätöntä työtä: pyykinpesu, viikkaus kaappeihin, pyllynpesu, ruuanlaitto, syöttäminen, siivous (meillä siis pöytä ja pöydänalunen, vessat ja pissavahingot työllistää!!!), ulkoilut kun pelkkään tenavien pukemiseen saa menemään 45 min...
meillä mies stressaantuneena sanoo samaa, en kuitenkaan anna sen lannistaa sillä herra ei kuitenkaan halua vaihtaa osia! yksi kerta kun urputti ja olin juuri käyttänyt monta tuntia vaatehuollolle niin päätin jättää miehen vaatteet pesemättä, viikkaamatta ja laittamatta kaappiin: lopputulos oli että pesi ne kyllä itse mutta muuten ne jäi jumittamaan ja pyörimään kylppäriin, kestin itse reilun kk:n sitten rupesin viikkaamaan varsinkin miehen t-paidat pinoon josta saa laittaa ne itse kaappiin, lopputulos: se pino kummittelee yhä kylppärissä ja tästä varmaan nyt 4 kk aikaa...meillä mies kyllä osallistuu ruuanlaittoon ja siivoamiseen mutta ei oikeasti arvosta kotiäidin tekemisiä pätkän vertaa!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
 
mihin se tasa-arvo luikki?
tämän takia mun mielestä tarttis olla laki, joka laittais jokaisen hölöpääsankarin tosiaan hoitamaan ne muksut ja huushollit ite kuukaudeksi tai kahdeksi. Vaan eihän sekään riitä, vaan eukon tarttis tosiaan olla vinoilemassa ja halveeraamassa siihen päälle.

Mutta ei semmoista halveksuntaa saa ihminen niellä. Kyllä sille jotain täytyy voida tehdä tosiaan.
 
aapee kysyjä
tämän takia mun mielestä tarttis olla laki, joka laittais jokaisen hölöpääsankarin tosiaan hoitamaan ne muksut ja huushollit ite kuukaudeksi tai kahdeksi. Vaan eihän sekään riitä, vaan eukon tarttis tosiaan olla vinoilemassa ja halveeraamassa siihen päälle.

Mutta ei semmoista halveksuntaa saa ihminen niellä. Kyllä sille jotain täytyy voida tehdä tosiaan.
:( joo. Olen niin rikki.. olemme tapelleet koko illan. :(
 
"vieras"
Mies ei oo taas hetkeen puhunut mitään kun tosiaan jätin pari viikkoa siivoamatta, voitte uskoa että oli kaaos kahden lapsen kanssa. No tälläviikolla ollaan sitten siivottu ja jospa sitä huomennna pesis pyykkiäkin.
 
"vieras"
Olipas karmivaa lukea näitä tekstejä. :( Ihan pahamieli tulee teidän puolesta jotka tuollaista kuuntelee.

Itse olen siitä onnellinen että saan viikossa useaan otteeseen tai ainakin kerran kuulla kuinka olen reipas ja hoidan lapset ja kodin hyvin ja miten mies arvostaa mua ja sitä mitä mä täälle teen.
Kuinka meillä on aina niin siistiä ja kaunista ja mukava tulla kotiin kun on ruoka laitettuna ja usein leivonnaisiakin.

Ja on myös myöntänyt etti hän jaksaisi.

En edes käsitä kuinka joku suostuu moista kuuntelemaan?
 
tämän takia mun mielestä tarttis olla laki, joka laittais jokaisen hölöpääsankarin tosiaan hoitamaan ne muksut ja huushollit ite kuukaudeksi tai kahdeksi. Vaan eihän sekään riitä, vaan eukon tarttis tosiaan olla vinoilemassa ja halveeraamassa siihen päälle.

Mutta ei semmoista halveksuntaa saa ihminen niellä. Kyllä sille jotain täytyy voida tehdä tosiaan.
Juu, parisuhteen hoito kuuluu ehdottomasti lain piiriin. Parisuhde on terve, kun se tarvitsee viranomaisten apua.
 
"mies"
Se on vain idiootti eikä ymmärrä. Jos haluat jatkaa miehen kanssa, hänet pitäisi saada ymmärtämään kodista huolehtimisen raskaus ja hänen pitäisi alkaa arvostaa sinua. Miten tuon voisi tehdä? Jos voisi lähteä vaikka viikoksi jonnekin ja jättää miehen huolehtimaan kodista ja lapsista, hän varmaankin muuttaisi mielipidettään.
 
"emm"
[QUOTE="vieras";22583456]Olipas karmivaa lukea näitä tekstejä. :( Ihan pahamieli tulee teidän puolesta jotka tuollaista kuuntelee.

Itse olen siitä onnellinen että saan viikossa useaan otteeseen tai ainakin kerran kuulla kuinka olen reipas ja hoidan lapset ja kodin hyvin ja miten mies arvostaa mua ja sitä mitä mä täälle teen.
Kuinka meillä on aina niin siistiä ja kaunista ja mukava tulla kotiin kun on ruoka laitettuna ja usein leivonnaisiakin.

Ja on myös myöntänyt etti hän jaksaisi.

En edes käsitä kuinka joku suostuu moista kuuntelemaan?[/QUOTE]

Samaa mieltä olen. Eihän se ole hyväksi elää tuollaisessa parisuhteessa. Meilläkin mies jaksaa kehua ja ilahtuu ihan aidosti kun huomaa mitä kaikkea ollaan lasten kanssa päivän aikana meidän yhteisen hyvinvoinnin eteen tehty. No meillä kyllä mieskin jakosi hoitaa kotia ja hoiti ehkä jopa paremminkin kuin minä silloin kun oli esikoisen kanssa hoitovapaalla 10kk. Nyt lapsia on kaksi ja mies väittää, että teen mahtavaa työtä vaikka lapsia on nyt yksi enemmän. Oon kyllä varma, että mies hoitaisi tämänkin tilanteen vähintäänkin yhtä hyvin, vaikka väittää että ei pystyisi :D
 
"vieras"
Minun mieheni arvostaa tekemääni työtä kotiäitinä ja jaksaa aina välillä kehua, että onpa täällä siisitä ja olettepa taas ehtineet touhuta vaikka mitä. Ei hänen tarvitsisi, mutta tuntuuhan positiiviset kommentit tietysti hyviltä ja niiden avulla jaksaa taas painaa hommia. Luulen, että osaltaan miehen antama arvostus liittyy siihen, että jätän hänet muutaman kerran viikossa lasten kanssa kotiin ja lähden itse harrastuksiini. Samalla huikkaan lähteissä, että jos vaan mitenkään ehdit, niin voitko imuroida/laittaa ruokaa/pestä vessat tms. Mies on huomannut, että ei se niin helppoa olekaan hoitaa kahta pientä lasta ja siinä samalla saada kotityöt tehtyä. Jos aina tekisin mukisematta kaiken hänen puolestaan, enkä vaivaisi edes lastenhoidolla, hän tuskin osaisi arvostaa tekemääni työtä.
 
vierailija
Otan osaa! Tyypillistä töissä käyvää miestä, joka haluaa korostaa omaa egoaan ja mitätöidä naistaan. Oma kumppani on samanmoinen vähättelijä ollut vuosia, ottamatta milläänlailla osaa kotitöihin ja lastenhoitoon. Aikoinaan suuret riidat moukkamaisilla huomautuksillaan sai, mutta ajan saatossa opin itse sulkemaan korvat miehen sanoilta ja arvostamaan omaa työtäni ja panostani.
Nykyään, jos jotain viritystä asian suhteen mieheltä kuuluu, niin tokaisen tylysti, ettei ole oikeutta arvostella, jos ei itse tee mitään!
Hyvä! Tuota alan itsekin käyttää.
 
vierailija
Kuuluupa olevan muillakin samanlaisia miehiä... Mulla niin palaa hermo siihen, että koko ajan (miehen mielestä) pitäis olla rätti kourassa ja siivoamassa, että tekisin jotain... No joo, olen vielä saikulla supistuksista, joten oisin odottanut ees sen suhteen pientä ymmärrystä. Mutta miehet...
Kamalaa!! :( tiedän että vanha keskustelu, mutta asia koskettaa itseäni ja haluan vastata jos joku vielä tänne eksyy. Todellakin tuossa tilanteessa pitää levätä, ettei esim. synnytys käynnisty ennenaikaisesti! Miten jotkut miehet voi käyttäytyä noin! Se on hirveää. Mulla oli todella paha raskauspahoinvointi ja olin lääkärin määräämällä saikulla..siis oksensin koko ajan ja vesikään ei pysyny alhaalla. Kuivuin ja laihduin ja kävely pyörrytti, hengästytti..välillä silmissä musteni. Yritin kaikkeni että sais jostain verensokeria ylös ja jotain pysymään vatsassa..imeskelin karkkeja jne..mut pystyin vaan makaamaan ja oksentamaan lopulta ja aloin jo toivoa et kuolisin, kun oli niin pitkään niin paha olla. Samaan aikaan mun mies sätti mua siitä etten tee mitään ja miten hän joutuu tekemään kaiken. Moitti mua aina kun poistuin kammarista. Ei puhettakaan et ois lohduttanu mua tai ollu tukena. Kateellisena luin keskustelupalstoilta, miten muut naiset jotka kärsivät vakavasta raskauspahoinvoinnista, saivat hoivaa miehiltään. Ihan itkettää nyt kirjoittaa asiasta. Sama on jatkunut edelleen tuosta ajanjaksosta lähtien. Siitä on puoli vuotta. Lapsi kuoli kohtuun siinä välissä..viiden kuun iässä. Joka kerta kun riidan poikasta ilmassa, alkaa mies taas syyttää etten tee mitään. Vaikka siivoan, hoidan lasta ja pihaa ja teen töitä, teen ruuat jne. Kyllä on ollut ero jo mielessä, kun en kestä jatkuvaa mitätöintiä enää. On sovittukin miehen kanssa, että ei enää tuota hakemista, etten tee mitään..Mutta jatkuu näköjään vaan. Alan kohta itsekin uskoa etten tee mitään vaikka koitankin pitää järkeni kasassa. Jatkuva mitätöinti voi vaikuttaa rankasti ihmiseen. Toki puolustan jatkuvasti itseäni, mutta en halua enää tätä. Ihanaa olisi mies, joka arvostaa ja ymmärtää.
 
vierailija
Kamalaa!! tiedän että vanha keskustelu, mutta asia koskettaa itseäni ja haluan vastata jos joku vielä tänne eksyy. Todellakin tuossa tilanteessa pitää levätä, ettei esim. synnytys käynnisty ennenaikaisesti! Miten jotkut miehet voi käyttäytyä noin! Se on hirveää. Mulla oli todella paha raskauspahoinvointi ja olin lääkärin määräämällä saikulla..siis oksensin koko ajan ja vesikään ei pysyny alhaalla. Kuivuin ja laihduin ja kävely pyörrytti, hengästytti..välillä silmissä musteni. Yritin kaikkeni että sais jostain verensokeria ylös ja jotain pysymään vatsassa..imeskelin karkkeja jne..mut pystyin vaan makaamaan ja oksentamaan lopulta ja aloin jo toivoa et kuolisin, kun oli niin pitkään niin paha olla. Samaan aikaan mun mies sätti mua siitä etten tee mitään ja miten hän joutuu tekemään kaiken. Moitti mua aina kun poistuin kammarista. Ei puhettakaan et ois lohduttanu mua tai ollu tukena. Kateellisena luin keskustelupalstoilta, miten muut naiset jotka kärsivät vakavasta raskauspahoinvoinnista, saivat hoivaa miehiltään. Ihan itkettää nyt kirjoittaa asiasta. Sama on jatkunut edelleen tuosta ajanjaksosta lähtien. Siitä on puoli vuotta. Lapsi kuoli kohtuun siinä välissä..viiden kuun iässä. Joka kerta kun riidan poikasta ilmassa, alkaa mies taas syyttää etten tee mitään. Vaikka siivoan, hoidan lasta ja pihaa ja teen töitä, teen ruuat jne. Kyllä on ollut ero jo mielessä, kun en kestä jatkuvaa mitätöintiä enää. On sovittukin miehen kanssa, että ei enää tuota hakemista, etten tee mitään..Mutta jatkuu näköjään vaan. Alan kohta itsekin uskoa etten tee mitään vaikka koitankin pitää järkeni kasassa. Jatkuva mitätöinti voi vaikuttaa rankasti ihmiseen. Toki puolustan jatkuvasti itseäni, mutta en halua enää tätä. Ihanaa olisi mies, joka arvostaa ja ymmärtää.
Kilttimiehet arvostaa ja ymmärtää, jännämiehet taasen...
 
vierailija
Ihmettelen hieman tätä aloitusta kun ei selvinnyt mitä muuta kun ne peruskotityöt ja lastenhoidon mies olisi puolisoltaan odottanut, että olisi kotona tehnyt. Olin 11 vuotta lasten kanssa kotona ja pyöritin huushollin ja kun oli omakotitalo niin ajoin nurmikot, talvella tein lumityöt, maalasin ja korjailin, huolsin lasten polkupyörät jne jos oli jotain. Auton renkaat vaihdoin ja pidin auton puhtaana kun mies käveli työmatkat. Loppuaikana kun olin kotona kävin opiskelemassa iltaisin. Muistan ajan positiivisena en negatiivisena.
 

Yhteistyössä