Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Se tosiaan särkee munkin sydämen kun ajattelen että mun idioottimaisuuden takia lapsen elämä menee pilalle tai tulevaisuudessa näkee jäljet.lasten isä tuskin ottaisi asumaan luoksesa lapset,mutta jokatoinen vk:nlppu ovat hänen luona.
Mua niin kaduttaa tavallaan että pidin lapsen,kaikki nyt vaikeempaa,toki rakastan tätä lasta ja pidän siitä aina huolta enkä koskaan anna sen tuntea ettenkö olisi halunut tätä.
Puolustuksena sanon että ehkä katon tällästä koska lapsuudessa oli paljon väkivaltaa äitiä kohtaan ja mulle on sanottu että mulla on semmonen hoivaluonto,haluan että kaikilla olisi hyvä olla..kuuntelen kaikkien ongelmat ja monet mulle niistä tilittääkin,mutta ite pysyn vahvana ja kestän ja siedän mitä vaan.
Mä oisin voinut tän kaiken susta kertoa ennenkuin kerroit itse sanaakaan. Sä kärsit läheisriippuvuudesta. Sulle on kasvanut sisään malli, jonka mukaan parisuhde on alistamista, alistumista, toisen mitätöintiä, väkivaltaa kaikissa muodoissaan. Ja koska sisimmässäsi kuvittelet, että tuollaista parisuhteen pitää olla, niin myös alitajuntaisesti hakeudut sellaisiin suhteisiin. Etkä sä pääse tuosta kierteestä eroon, ennenkuin oikeasti itse tajuat asian ja teet itsesi eteen töitä. Ei ole helppoa, mutta palkkioksi siitä työstä sä saat elämän, ja vieläpä onnellisen sellaisen.
Jos et jaksa ymmärtää mitään, mitä sulle oon sanonut, niin ymmärrä edes tämä:
Haluatko todella omille lapsillesi samanlaisen elämän kuin mitä itse olet saanut? Haluatko, että tyttäresi päätyy suhteeseen, jossa väkivaltainen alkoholisti mies hakkaa tämän kerta kerran jälkeen sairaalakuntoon ja lapset viedään lasten kotiin? Ja että tulee se kerta, kun saat olla tyttäresi hautajaisissa, kun tämän aviomies lopulta hakkaa hänet hengiltä? Jos siis itse edes elät sinne saakka.
Haluatko, että oma poikasi hakkaa tulevaa vaimoaan ja lastensa äitiä, ajautuu vankilaan ja rötöstelee minkä ehtii?
Sitäkö haluat? Oikeasti?
SUlla on valta katkaista tuo kierre. Sulla on valta antaa lapsilles täysin toisenlainen, onnellinen ja normaali aikuisuus. Mutta ilmaiseksi sä et sitä saa. Oletko siis itsesääliin vajoava reppana, joka ei uskalla ajatella muita kuin omaa napaansa vai rohkea ja itsenäinen leijonanaaras, joka taistelee lapsilleen paremman tulevaisuuden?
Mieti edes tätä.