Mies runkkasi päälleni kun nukuin:(

  • Viestiketjun aloittaja ee
  • Ensimmäinen viesti
hae apua ja neuvoa ammattiväeltä
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja xx:
Jos tämä on synnytyksen jälkeen muuttunut, voisiko "mies" olla niin itsekeskeinen että nyt kun vauva saa huomiotasi, hän on loukkaantunut ja tyly siksi.. tosi surkeasti ilmaisee itseään mutta jonkun teinipojan kapinaltahan tuo osin vaikuttaa.
Synnytyksen jälkeen huomasin muutoksen. Sitä ennen oli vielä hellä, selvästi VÄLITTI mun tunteista, vei mut ravintolaan, leffaan, hieroi hartioita jne.. sellainen normaali rakastava mies .Mutta vähitellen hänestä on tullut tuollainen.

Tuntuu kyllä oudolta jos mies on huomiostani vauvalle jotenkin mustasukkainen.. minähän se yritän parisuhteesta puhua lähes päivittäin ja kiinnittää huomiota suhteeseen. Huono homma on myös se että en ole saanut miestä puhumaan koko aikana mistä kiikastaa, hänen omasta mielestään ei mistään ja meillä on kaikki hyvin.

lapsivuodepsykoosi?
miehellä avautui jokin syvä trauma lapsen syntymästä johtuen? olisi mielenkiintoista mitä psykiatri sanoisi miehesi käytöksestä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Mies ei pysty ikinä puhumaan itsestään kovin "syvällisesti". Muista asioista kyllä. Menneisyydessä on "outoja" juttuja, harrasti seksiä kahden ERI kaverinsa tyttöystävän kanssa, eli kahdesti on pettänyt ystäväänsä ekan kerran 18v ja toisen kerran 22v. Nuorihan se oli, mutta noitakaan se ei varsinaisesti tuntunut häpeävän.
Tarkoitan otsikolla miehesi ruikkaamista. Hyvä ehdotus minusta joltakin, että olisit pyyhkinyt spermaisilla housuilla sen naamaa. Sairas on, samaa mieltä kuin rukoilijasirkka ja muut.

Miksi olet jatkanut tuollaisen historian omaavan *miehen* kanssa???

 
on
Alkuperäinen kirjoittaja xx:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja xx:
Jos tämä on synnytyksen jälkeen muuttunut, voisiko "mies" olla niin itsekeskeinen että nyt kun vauva saa huomiotasi, hän on loukkaantunut ja tyly siksi.. tosi surkeasti ilmaisee itseään mutta jonkun teinipojan kapinaltahan tuo osin vaikuttaa.
Synnytyksen jälkeen huomasin muutoksen. Sitä ennen oli vielä hellä, selvästi VÄLITTI mun tunteista, vei mut ravintolaan, leffaan, hieroi hartioita jne.. sellainen normaali rakastava mies .Mutta vähitellen hänestä on tullut tuollainen.

Tuntuu kyllä oudolta jos mies on huomiostani vauvalle jotenkin mustasukkainen.. minähän se yritän parisuhteesta puhua lähes päivittäin ja kiinnittää huomiota suhteeseen. Huono homma on myös se että en ole saanut miestä puhumaan koko aikana mistä kiikastaa, hänen omasta mielestään ei mistään ja meillä on kaikki hyvin.
No ei ole kyllä normaalia käytöstä vaan ammattiauttajalla voisi olla käyttöä.
Jospas hänen lapsuudessaan on tapahtunut jotain mistä ei ole kertonut ja alkaa oireilemaan.. vauvan syntymähän saa ajattelemaan omaa lapsuuttaan.. hyväksikäytetty tms.?
hyvä pointti, varmasti jotakin vakavaa taustalla
 
ap
Alkuperäinen kirjoittaja :
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Mies ei pysty ikinä puhumaan itsestään kovin "syvällisesti". Muista asioista kyllä. Menneisyydessä on "outoja" juttuja, harrasti seksiä kahden ERI kaverinsa tyttöystävän kanssa, eli kahdesti on pettänyt ystäväänsä ekan kerran 18v ja toisen kerran 22v. Nuorihan se oli, mutta noitakaan se ei varsinaisesti tuntunut häpeävän.
Tarkoitan otsikolla miehesi ruikkaamista. Hyvä ehdotus minusta joltakin, että olisit pyyhkinyt spermaisilla housuilla sen naamaa. Sairas on, samaa mieltä kuin rukoilijasirkka ja muut.

Miksi olet jatkanut tuollaisen historian omaavan *miehen* kanssa???
Oletin että mies on oppinut virheistään (vaikkei vaikuttanutkaan kovin katuvalta/häpeilevältä) ja noiden tekojen aikaan hän oli kuitenkin tosi nuori. Itsekin joskus toisenlaisia virheitä tehnyt ja ajattelin että "kaikkihan mokaa joskus".

En kyllä MILLÄÄN voisi uskoa että miestä oli käytetty hyväksi. Mies on "unelmaperheestä", vanhemmat sosiaalisia, aktiivisia ihmisiä ja vielä uskonnollisia.
 
tsemppiä ja halit
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja :
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Mies ei pysty ikinä puhumaan itsestään kovin "syvällisesti". Muista asioista kyllä. Menneisyydessä on "outoja" juttuja, harrasti seksiä kahden ERI kaverinsa tyttöystävän kanssa, eli kahdesti on pettänyt ystäväänsä ekan kerran 18v ja toisen kerran 22v. Nuorihan se oli, mutta noitakaan se ei varsinaisesti tuntunut häpeävän.
Tarkoitan otsikolla miehesi ruikkaamista. Hyvä ehdotus minusta joltakin, että olisit pyyhkinyt spermaisilla housuilla sen naamaa. Sairas on, samaa mieltä kuin rukoilijasirkka ja muut.

Miksi olet jatkanut tuollaisen historian omaavan *miehen* kanssa???
Oletin että mies on oppinut virheistään (vaikkei vaikuttanutkaan kovin katuvalta/häpeilevältä) ja noiden tekojen aikaan hän oli kuitenkin tosi nuori. Itsekin joskus toisenlaisia virheitä tehnyt ja ajattelin että "kaikkihan mokaa joskus".

En kyllä MILLÄÄN voisi uskoa että miestä oli käytetty hyväksi. Mies on "unelmaperheestä", vanhemmat sosiaalisia, aktiivisia ihmisiä ja vielä uskonnollisia.
eli yhtälailla kaikki mahdollisuudet esim seks.hyväksikäyttöön.
Kerroithan juuri ettei miehestäsikään uskoisi päällepäin millainen on..miksi ihmiset usein luulee että maailmassa on olemassa vain sitä minkä he itse näkevät...
 
ap
Mitä muuta miehen käytöksen taustalla sitten voisi olla kuin seksuaalinen hyväksikäyttö tms.? Mies on aina ollut "kiltti poika" kotona, miehen siskoja on mustamaalattu mutta mieheni on aina ollut perheelle sellainen enkeli. Kun miehen perhe sai tietää että mies petti minua suhteemme alussa, niin ne eivät olisi millään uskoneet. Mutta en voi millään uskoa että taustalla voisi olla esim. seksuaalista hyväksikäyttöä. Miehen isä on niin normaali kuin vain voi olla.

Välillä nämä ikävät asiat unohtuu kun mies osallistuu kuitenkin arkeen hyvin (paitsi pyykinpesu, ruuanlaitto ja siivous on mun kontolla), mutta mies kuitenkin on vauvan kanssa todella paljon, maksaa asumiskulut (tosin siitäkin on kuittaillut välillä että mun pitäisi antaa osa äitiysrahasta hänelle koska hänellä menee liikaa asumiskustannuksiin rahaa, mutta se asia unohtui eikä mies ole ottanut onneksi asiaa esille), me tykätään kuitenkin monista samoista asioista (esim. mökkeily, huumorintaju on samankaltaista, molemmat haaveillaan suht samanlaisesta tulevaisuudesta jne..). Välillä sitten tulee näitä tilanteita (synnytyksen jälkeen varsinkin), että tuntuu ihan pahalta, siltä ettei mua rakasteta.

PAhinta on kun kaikki luulee että meillä ei ole mitään ongelmia. juttelen äitini kanssa päivittäin ja esitän aina että kaikki on hyvin. En ikinä kehtaisi kertoa millaista meillä on tai miten mies minua kohtelee. Varsinkin kun muutama ystävä varoitti minua suhteen alussa miehestä, kun kuulivat että oli pettänyt. VAkuuttelin heille että mies teki vain yhden virheen jne.. nyt hävettäisi niin sanoa että voi kuulkaa, te olitte oikeassa ja nyt minulla on taas paha olla :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
En kyllä MILLÄÄN voisi uskoa että miestä oli käytetty hyväksi. Mies on "unelmaperheestä", vanhemmat sosiaalisia, aktiivisia ihmisiä ja vielä uskonnollisia.
En minäkään epäile insestiä, pikemminkin niin, että mies on jätetty henkisesti yksin, kaiken vaurauden keskellä, lykätty vaan raha kouraan ja siitä vaan pois jaloista. Sinun tulee olla topakka ja kertoa miehellesi, mitä ei saa tehdä. Niitä asioita on paljon, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Miehesi on joskus alettava jakaa arkea kanssasi. Minulla on myös ongelmainen mies ja juuri samanlainen kuin sulla, että yhteiskunnallisesti pärjää ja on suosittu työkuvioissa, osaa luoda hyvän työilmapiirin ym. - Pari pv sitten meillä oli taas tiukka neuvottelu ja mies sanoi miettivänsä päivisin usein, miten minä jaksan. - Kun sitten tuli konkreettinen asia, johon hänen olisi tullut puuttua, mitään ei tapahtunut. Ja tästä kun puhelimessa mainitsin, sain kovat vittuilut päälle. Sit kun tuli kotiin, oli kaikki ok. Mä en tiedä, miksi se on tollanen, vaikka mä kuinka selitän, että sen pitää puhua mun kanssa ja vaikka mä pidän jopa lompakossani sitä avioliittolupausta (ote lakikirjasta), jonka me kumpikin lupasimme ja kun hän väittää olevansa viaton. Vaan kuinkas kävikään, kun kysyin häneltä, mikä oli ammatti, jossa halusin toimia opiskeltuani. Mies alkoi haparoiden etsiskellä. - Ei tiennyt!!!! Minä taas heti tuin miestäni ammatillisesti alusta asti. - Kerroin, mitä tahdoin ja mies vänkäsi olleensa osittain oikeassa. On sen verran ryhtiä sentään, että ilmaisi, ettei tiennyt koko totuutta. - Kun seurustelumme alkoi, mies oli impotentti, siis nuorena!!! - Asuin kaksiossa ja toisessa huoneessa pariskunta nussi kiihkeästi. Mies kuunteli ja kiihottui ja alkoi hipelöidä minua - kun minä nukuin!!!! Voi helvetti, oli kyllä viimeinen kerta, kun sen teki. Kerran runkkasi pornolehdelle ja kätki lehden kaappiinsa!!! - Miesten seksi on ala-arvoisempaa kuin naisten, en voi muuta neuvoa. Koeta kestää ja pistää ukko kuriin!
 
ap
Minä olen herkkä ja miellyttämisen haluinen ja siksi varmaan tähän jamaan olen joutunut. TOISAALTA välillä kerään itseäni ja sanon topakasti miehelle, mutta AINA se kääntyy niin, että lopulta minä pyytelen mieheltä anteeksi kun olen niin kamalan huono ymmärtämätön kumppani.

Käytiin parisuhdeterapiassa muutamia kertoja sen pettämisen tiimoilta ja mieleen on jäänyt, kun terapeutti kuunneltuaan tarinaamme sanoi, että "sinulla on selvästi enemmän empatiakykyä kuin miehelläsi, ehkä voisit opettaa hänelle sitä" tms..
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
PAhinta on kun kaikki luulee että meillä ei ole mitään ongelmia. juttelen äitini kanssa päivittäin ja esitän aina että kaikki on hyvin. En ikinä kehtaisi kertoa millaista meillä on tai miten mies minua kohtelee. Varsinkin kun muutama ystävä varoitti minua suhteen alussa miehestä, kun kuulivat että oli pettänyt. VAkuuttelin heille että mies teki vain yhden virheen jne.. nyt hävettäisi niin sanoa että voi kuulkaa, te olitte oikeassa ja nyt minulla on taas paha olla :(
Mä ymmärrän sua niin hyvin. Mä ajauduin psyykenlääkeriippuvuuteen mieheni takia ja olihan siinä lapsuudenkodista periytyneitä "taakkoja", mutta mies nyt on pahin tässä tilanteessa. Kuitenkin hän on ihan eteväkin, mutta tosiaan tuo taso vaihtelee paljon suuremmalla skaalalla kuin minulla.

Kyllä me ihan tavallista arkea elämme, sen mitä olen muilta naisilta kuullut heidän elämästään, joten ehkä et löydä mistään tuon parempaa. Onhan se kiva kuitenkin, kun on se elämäntoveri, eikä niiden sukulaisten mieltä edes kannata pahoittaa tai sotkea asioita siten, että ne luulee sinua omituiseksi.

Jos susta kovin pahalta tuntuu + pystyisit elämään ilman miestäsi, ota ero. Voi olla, että sopivampi tai edes normaali löytyy.

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Minä olen herkkä ja miellyttämisen haluinen ja siksi varmaan tähän jamaan olen joutunut. TOISAALTA välillä kerään itseäni ja sanon topakasti miehelle, mutta AINA se kääntyy niin, että lopulta minä pyytelen mieheltä anteeksi kun olen niin kamalan huono ymmärtämätön kumppani.

Käytiin parisuhdeterapiassa muutamia kertoja sen pettämisen tiimoilta ja mieleen on jäänyt, kun terapeutti kuunneltuaan tarinaamme sanoi, että "sinulla on selvästi enemmän empatiakykyä kuin miehelläsi, ehkä voisit opettaa hänelle sitä" tms..
Wautsi, kävipä sulla munkki!!! Käytä ihmeessä nyt hyväksi tuota neuvoa, jonka sait. Kerro miehellesi, mikä olisi ollut empaattisempi ratkaisu. Pyydä anteeksipyyntöä äskeisen raiskauksen takia!

Meille kävi niin, että mies mielisteli ammattiauttajia ja ne meni lankaan ja vips vain, minä olin ongelma! Minä!!! Myöhemmin olen kysellyt niistä asioista, joita mies valehteli siellä vastaanotolla. - Kerran kävi niin, että oli ruuhka-aika ja mies jäi parkkeeraamaan autoa ja mä menin vastaanotolle. Olin kirjoittanut paperille, mitä tahdoin kertoa ja oli nopsaa lukea se siitä. Psykiatri kuunteli ja juttelimme hetken aikaa, sitten hän totesi, ettei mun mies kykene suoriutumaan minkäänlaisesta terapiasta, koska ihsellä pitää olla itsellään edes jonkinlaiset valmiudet sellaiseen ja hänen mielestään minun miehelläni ei ole. Totta se on.

 
huu
eihän se ole aina omat vanhemmat jotka käyttää lasta hyväkseen. usein se on joku tuttava tai sukulainen.

itse en oikein ymmärrä noita "paskaa sen päälle" ja "pyyhi mällit naamaan" kommentteja. miksi alentua miehen tasolle kun asian voisi yrittä hoitaa fiksumminkin. ja ap, ymmärrän erittäin hyvin että susta tuntuu pahalle. vaikka jotkut täällä sanoo että "munkin mies tekee noin eikä se haittaa", niin se on eri asia, koska heillä on varmaankin yhteisymmärrys asiasta, siis että mies tietää että vaimo hyväksyy asian. teillä taas mies ei kunnioita sun seksiin liittyviä toiveita ja yksityisyyttä, mikä on todella törkeää. musta tuollainen tuntuisi niin pahalta että en varmaan pystyisi seksiin miehen kanssa pitkään aikaan.

jos mies ei suostu kuuntelemaan sua, niin mitä jos kirjoittaisit asiasta sille kirjeen? kertoisit miltä susta tuntui ja miksi et tykännyt siitä mitä se teki. kerro että olet huolestunut siitä että miehen käytös on muuttunut vauvan syntymän jälkeen, ja että olet jopa miettinyt eroa (siis jos olet), niin että mies tajuaisi tilanteen vakavuuden.

kirjeestä kannattaa karsia kaikki syyttelevä sävy pois ja keskittyä kertomaan miksi itsestä tuntuu pahalta. eikä kirjeen kannata olla kovin pitkä, tiivistä siihen tärkeimmät asiat jotka haluat sanoa. olen joskus itse kirjoittanut kirjeitä miehelleni, ja se on toiminut.
 
"mies"
Luin kaikki viestit läpi. Voi tyttökullat! Ette tunne lainkaan miehen sielunelämää. Alkuperäiselle kysyjälle annan neuvon: Jos miehesi käytös on sinusta ongelma, ettekä onnistu keskustelemalla ratkomaan sitä kysy tai keskustele asiasta jonkun toisen miehen kanssa. Äläkä kuuntele näitä akkojen horinoita.
 
"Tane"
Vieläkö miehesi on mällänyt kankkujesi väliin nukkuessasi? Jos vielä koettaa, niin ensi kerralla odota sopivaa hetkeä ja kun miehesi meinaa tulla, niin jyräytä oikein mehevä pieru...
 
Vmäinen ukko!
"Mitä jos väännät tortun tyynylle sen pään viereen. Aamulla, kun se herää naama ruskeana, kerrot iloisesti, että se oli yllätys hänelle."

Samaa mieltä!!! Voi v mikä jätkä, ei mitään kunnioitusta sinua kohtaan! Ensin minua oikein vihastutti puolestasi, nyt jo surettaa...
 

Yhteistyössä