W
Wilena
Vieras
Ollaan oltu yhdessä liki 3 vuotta, ja kaikki on periaatteessa hyvin. Mies on ihana, hauska, hellä, huomaavainen jne jne. Meillä on mukavaa yhdessä, ja elämä sujuu. Ainoa ongelma on, että silloin tällöin humalassa ollessaan hän riehaantuu. Viimeksi hän riehaantui n kuuden oluen jälkeen, eli ei edes mikään kova känni ollut. Riehaantuessaan hän huutaa, raivoaa, mesoaa ja riehuu. Haukkuu minua ja moittii. Ja epäilee aina että pelaan jotain teerenpeliä muiden miesten kanssa, esim exän tai entisten työkavereiden. Silmissään on silloin oikea raivo ja viha. Ei anna nukkua, vaan vie peiton ja laittaa valot päälle ja mesoaa vieressä. Ei käyttäydy varsinaisesti väkivaltaisesti, mutta saattaa vähän töniä. Riehuntakohtaus saattaa kestää tunnin pari.
Minä koetan olla kohtauksien aikana rauhallinen. Koetan nukkua, ja sanon miehelle, että puhutaan aamulla. Joskus kuitenkin menee hermo ja huudan takaisin. Viimeksi meni niin hermo, että mäiskin miestä naamaan. Onneksi mieheen ei tullut mitään vammoja, minulla kyllä sormet vähän mustelmilla.
Onneksi näitä kohtauksia ei kauhean useasti satu, n 2 kertaa vuodessa, mutta silti ovat aivan kauheita tilanteita. Pelottaa ja ahdistaa.
Olen miettinyt että mies on vähän sellaista hiljaista sorttia. Hän ei saa puhuttua asioista jotka vaivaavat, ja on kait hieman epävarma itsestään. Sanoo että pitää minua liian kauniina itselleen, pelkää että minut menettää jollekin toiselle miehelle. Tuntuu että hän tätä epävarmuutta sitten kasaa sisäänsä, ja humalaspäissään sitä sitten purkaa ja kovaa.
Kerran sain hänet puhuttua hommaamaan lähetteen psykologille, mutta hän ei sitten koskaan saanut aikaa varattua. Mitä minun pitäisi tehdä, vai pitäisikö tehdä mitään? Onko tälläinen n 2 kertaa vuodessa tapahtuva riehuntasessio oikeasti ongelma? Tavoittelenko täydellistä parisuhdetta jossa ei saisi tälläistä virhettä olla?
Pelkään että seuraavalla kerralla todellakin lyön häneltä silmän mustaksi. Ja se koko ajatus suunnilleen oksettaa: "se vaan jankkas ja jankkas ja mä en saanu sitä lopettamaan niin mä löin". En ikinä tahtoisi tuollaiseen tilanteeseen joutua, mutta tuntuu että niin saattaa käydä.
Onko teillä vastaavia kokemuksia, ratkaisuehdotuksia....
Minä koetan olla kohtauksien aikana rauhallinen. Koetan nukkua, ja sanon miehelle, että puhutaan aamulla. Joskus kuitenkin menee hermo ja huudan takaisin. Viimeksi meni niin hermo, että mäiskin miestä naamaan. Onneksi mieheen ei tullut mitään vammoja, minulla kyllä sormet vähän mustelmilla.
Onneksi näitä kohtauksia ei kauhean useasti satu, n 2 kertaa vuodessa, mutta silti ovat aivan kauheita tilanteita. Pelottaa ja ahdistaa.
Olen miettinyt että mies on vähän sellaista hiljaista sorttia. Hän ei saa puhuttua asioista jotka vaivaavat, ja on kait hieman epävarma itsestään. Sanoo että pitää minua liian kauniina itselleen, pelkää että minut menettää jollekin toiselle miehelle. Tuntuu että hän tätä epävarmuutta sitten kasaa sisäänsä, ja humalaspäissään sitä sitten purkaa ja kovaa.
Kerran sain hänet puhuttua hommaamaan lähetteen psykologille, mutta hän ei sitten koskaan saanut aikaa varattua. Mitä minun pitäisi tehdä, vai pitäisikö tehdä mitään? Onko tälläinen n 2 kertaa vuodessa tapahtuva riehuntasessio oikeasti ongelma? Tavoittelenko täydellistä parisuhdetta jossa ei saisi tälläistä virhettä olla?
Pelkään että seuraavalla kerralla todellakin lyön häneltä silmän mustaksi. Ja se koko ajatus suunnilleen oksettaa: "se vaan jankkas ja jankkas ja mä en saanu sitä lopettamaan niin mä löin". En ikinä tahtoisi tuollaiseen tilanteeseen joutua, mutta tuntuu että niin saattaa käydä.
Onko teillä vastaavia kokemuksia, ratkaisuehdotuksia....