vaimoke
Niin, siinäpä se otsikossa jo tulikin...
Eli oltiin jo sovittu meidän ekalle lapselle kummit. Mun puolelta yksi ja isännä puolelta kaksi (pariskinta). Olin sanonut aiemmin useampaan kertaan mielipiteeni, etten halua liikaa kummeja lapselle, koska mun mielestä se on mautonta ja tulee vähän sellainen rahastusmeininki. Mielellään olisin halunnut vain 2 kummia, mutta reiluuden nimissä molemmilta puolilta tuli kummeja, multa sisarus ja isännältä serkku miehensä kanssa. Oltiin jo sovittu että nää saa riittää. Ja miehenkin mielestä oli ok, että kummeja ei olisi enempää, vaikkakin useampaan kertaan hän harmitteli, että kun ei saanut sitä, tätä ja tuota kummiksi. Päätyi itse serkkuunsa, koska muut sukulaiset häntä ko. pariskuntaan kannusti (joka mielestäni jo oli hieman typerä tapa valita kummi).
Asiaan. Isäntä on kännäämässä ja sain just puhelun. Oli kuulemma pyytänyt parasta kaveriaan kummiksi ja hän oli suostunut. Kysymättä multa. Mua ketuttaa ihan vietävästi. Kaveri on kyllä ihan ok tyyppi, mutta silti. Onko mulla aihetta olla vihainen, niinkuin nyt olen? Miks se tekee tuollaisia päätöksiä kännipäissään, kysymättä minulta? Kai asia kuitenkin minuakin koskettaa? Olisitteko itse näreissään?
Eli oltiin jo sovittu meidän ekalle lapselle kummit. Mun puolelta yksi ja isännä puolelta kaksi (pariskinta). Olin sanonut aiemmin useampaan kertaan mielipiteeni, etten halua liikaa kummeja lapselle, koska mun mielestä se on mautonta ja tulee vähän sellainen rahastusmeininki. Mielellään olisin halunnut vain 2 kummia, mutta reiluuden nimissä molemmilta puolilta tuli kummeja, multa sisarus ja isännältä serkku miehensä kanssa. Oltiin jo sovittu että nää saa riittää. Ja miehenkin mielestä oli ok, että kummeja ei olisi enempää, vaikkakin useampaan kertaan hän harmitteli, että kun ei saanut sitä, tätä ja tuota kummiksi. Päätyi itse serkkuunsa, koska muut sukulaiset häntä ko. pariskuntaan kannusti (joka mielestäni jo oli hieman typerä tapa valita kummi).
Asiaan. Isäntä on kännäämässä ja sain just puhelun. Oli kuulemma pyytänyt parasta kaveriaan kummiksi ja hän oli suostunut. Kysymättä multa. Mua ketuttaa ihan vietävästi. Kaveri on kyllä ihan ok tyyppi, mutta silti. Onko mulla aihetta olla vihainen, niinkuin nyt olen? Miks se tekee tuollaisia päätöksiä kännipäissään, kysymättä minulta? Kai asia kuitenkin minuakin koskettaa? Olisitteko itse näreissään?