Alkuperäinen kirjoittaja mammu:
Alkuperäinen kirjoittaja v:
Ap:han on miettinyt jo, hän haluaa viettää elämänsä minimunaisen luuseriukon kanssa.
Mä en käsitä, mitä ihmettä sä ap vingut tänne, kun kuitenkaan sä et ota mitään neuvoja vastaan ja sun mielestä miehes on maailman ihanin mies. Ole sitten hiljaa ja tyydy siihen mitä saat, kun et kerran erotakaan aio. Siinähän käyt terapiassa ja yrität kaikenlaista, ihan vapaasti. Mutta älä jumalauta tule sitten tänne valittamaan, kun ukkos taas on pettänyt lupauksen/haukkunut sut/käynyt suhun käsiksi/pettänyt sua/valehdellut jne jne jne.
Minne minä lähden omasta kodistani? Ja olen nähnyt tilanteita josssa erotaan ja lapset jää jalkoihin. Mieheni monesti uhkaa että hän vie lapst, vaikka olen sanonut monesti että en voisi ikinä lapsilla kiristää... Ja hän on niin hyvä esittämään ja mustamaalaamaan mua että voisi siinä onnistua. Mitä minä sitten tee jos hän ottaa lapset ja kodin?
Pelkkiä tekosyitä, tiedät sen itsekin. Kaikki on tasan susta itsestäs kiinni, siitä mitä sä haluat. Ja sä oot jo ilmoittanut että et halua erota, joten päätös on tehty.
Tiedän mistä puhun, olen ollut samanlaisen miehen kanssa parisuhteessa kuin sinä. Ehkä vielä pahemman. Ja minä lähdin ja erosin, sillä tajusin lopulta että lapset ovat tärkeintä ja haluan heille turvata onnellisen ja turvallisen lapsuuden. Pitää vain olla rohkea ja taistella lastensa takia, niin pystyy. Mutta sä et ole siinä vaiheessa, sä haluat mennä siitä mikä on helpointa, eli jäädä ja uskotella itselles että miehesi on parasta mitä on ja että suhteenne on normaali.
Sä itse haluat olla alistettu kynnysmatto, joten nauti siitä roolistas nyt täysin rinnoin. Ehkä joskus tulee se päivä, kun kyllästyt ja avaat silmäsi. Toivottavasti lastesi mielenterveys kestää sinne saakka.