Mies pakottaa aborttiin perheen ja parisuhteen jatko?
- Viestiketjun aloittaja Aprun
- Ensimmäinen viesti
H
"Heips"
Vieras
Minä tein aikanani valinnan ja valitsin miehen. Tämän jälkeen olemme hankkineet lapsen, koska asia oli vain liian raskas minulle ja etoonhan se olisi päätynyt. Noh uusi lapsi sai minussa taas jotain aikaiseksi ja keskityin häneen.
Näin myöhemmin olisi pitänyt pitää ensimmäinen lapsi ja heivata mies. Ei uusi vauva korvaa menetettyä ja tuollainen asia, jos mies ei silloin pystynyt ajattelemaan oikeasti myös minua ja minun tunteitani niin tämäkö muuttuu. On tilanteita joissa toinen ajattelee toisen parasta ja luopuu omista toiveista ja näin ajateltuna olisin voinut monesta muusta luopua, mutten tosta. Minä rakastin ja luovuin, hän ei. Rakkauttani hän ei ole saanut tämän jälkeen takaisin ja tokkopa enään saa vaikka asia on muuten mennyt parempaan.
Mielestäni olet jo pettänyt miehesi ja teidän väliset lupaukset on rikottu, koska raskaus on jo tapahtunut. Näinhän ei pitänyt käydä. Mutta siis on jo käynyt, eihän tätä totuudella pettämistä nyt mitenkään saa vain pois aborttilla, koska olet jo ns valehdellut oman osasi. Kyllä saat kärsiä puolestani tästä.
Tilanne toinen oli tähän johtuneet syyt nyt missä tahansa niin ei ole merkityksellistä miten tähän on jouduttu vaan mitä tehdään. Mies ei halua kolmatta, sinä haluat. Miestä ei kiinnosta vaikka olet onneton lopun elämäsi. Kiva juttu, mikäs miestäsi sitten tarpeeksi voisi liikuttaa? Olemassa olevien lasten elämä. Ymmärrän että mies varmasti osaa puhua sinut toisiin aatoksiin, koska lähtötilanne on erä yksi ja siinä nyt auttamatta häviät 100-0. Vaihtoehto mitä lapsi ajattelee kun olikin syy eroon, mitä kaksi vanhinta ajattelee kun kolmas on abortoitu isän painostuksesta ja äiti muuttui erilaiseksi sinä päivänä. Kumpi on malli jota lapsillesi haluat antaa? Parisuhde vai oma lapsi. Ymmärrän että parisuhde on tärkeä, muttei saisi mennä lapsen ohi. Se ero on sitten miehen päätös. Kaksi vanhinta voi kysyä sitten isältä että mitä vikaa tässä kolmannessa on kun on niin ihana ja isä ei halua nähdä. Eiköhän mies saa sitten selitettävää. Voi vanhemmat lapset sitten miettiä että mitä heidän täytyy tehdä niin isä lakkaa olemasta isä heille. Mielestäni vanhemmuuteen ei voi liittyä ehtoja ja jos pystyy kolmannelle niin tekemään niin pystyy kyllä muillekkin. Oli äiti lapselle mikä narkkari vaan.
Mutta minä en pystynyt tekemään tuota vaikeaa ratkaisua silloin kun olisi pitänyt ja ehken varmaan pystyisi nytkään, mutten toivo sinulle minun kohtaloa.
Tarvitsetko vasta argumentteja miehesi varalle? Eiköhän täällä voitaisi siihen auttaa.
Näin myöhemmin olisi pitänyt pitää ensimmäinen lapsi ja heivata mies. Ei uusi vauva korvaa menetettyä ja tuollainen asia, jos mies ei silloin pystynyt ajattelemaan oikeasti myös minua ja minun tunteitani niin tämäkö muuttuu. On tilanteita joissa toinen ajattelee toisen parasta ja luopuu omista toiveista ja näin ajateltuna olisin voinut monesta muusta luopua, mutten tosta. Minä rakastin ja luovuin, hän ei. Rakkauttani hän ei ole saanut tämän jälkeen takaisin ja tokkopa enään saa vaikka asia on muuten mennyt parempaan.
Mielestäni olet jo pettänyt miehesi ja teidän väliset lupaukset on rikottu, koska raskaus on jo tapahtunut. Näinhän ei pitänyt käydä. Mutta siis on jo käynyt, eihän tätä totuudella pettämistä nyt mitenkään saa vain pois aborttilla, koska olet jo ns valehdellut oman osasi. Kyllä saat kärsiä puolestani tästä.
Tilanne toinen oli tähän johtuneet syyt nyt missä tahansa niin ei ole merkityksellistä miten tähän on jouduttu vaan mitä tehdään. Mies ei halua kolmatta, sinä haluat. Miestä ei kiinnosta vaikka olet onneton lopun elämäsi. Kiva juttu, mikäs miestäsi sitten tarpeeksi voisi liikuttaa? Olemassa olevien lasten elämä. Ymmärrän että mies varmasti osaa puhua sinut toisiin aatoksiin, koska lähtötilanne on erä yksi ja siinä nyt auttamatta häviät 100-0. Vaihtoehto mitä lapsi ajattelee kun olikin syy eroon, mitä kaksi vanhinta ajattelee kun kolmas on abortoitu isän painostuksesta ja äiti muuttui erilaiseksi sinä päivänä. Kumpi on malli jota lapsillesi haluat antaa? Parisuhde vai oma lapsi. Ymmärrän että parisuhde on tärkeä, muttei saisi mennä lapsen ohi. Se ero on sitten miehen päätös. Kaksi vanhinta voi kysyä sitten isältä että mitä vikaa tässä kolmannessa on kun on niin ihana ja isä ei halua nähdä. Eiköhän mies saa sitten selitettävää. Voi vanhemmat lapset sitten miettiä että mitä heidän täytyy tehdä niin isä lakkaa olemasta isä heille. Mielestäni vanhemmuuteen ei voi liittyä ehtoja ja jos pystyy kolmannelle niin tekemään niin pystyy kyllä muillekkin. Oli äiti lapselle mikä narkkari vaan.
Mutta minä en pystynyt tekemään tuota vaikeaa ratkaisua silloin kun olisi pitänyt ja ehken varmaan pystyisi nytkään, mutten toivo sinulle minun kohtaloa.
Tarvitsetko vasta argumentteja miehesi varalle? Eiköhän täällä voitaisi siihen auttaa.
K
kysyn vaan
Vieras
[QUOTE="Heips";30799588]Minä tein aikanani valinnan ja valitsin miehen. Tämän jälkeen olemme hankkineet lapsen, koska asia oli vain liian raskas minulle ja etoonhan se olisi päätynyt. Noh uusi lapsi sai minussa taas jotain aikaiseksi ja keskityin häneen.
Näin myöhemmin olisi pitänyt pitää ensimmäinen lapsi ja heivata mies. Ei uusi vauva korvaa menetettyä ja tuollainen asia, jos mies ei silloin pystynyt ajattelemaan oikeasti myös minua ja minun tunteitani niin tämäkö muuttuu. On tilanteita joissa toinen ajattelee toisen parasta ja luopuu omista toiveista ja näin ajateltuna olisin voinut monesta muusta luopua, mutten tosta. Minä rakastin ja luovuin, hän ei. Rakkauttani hän ei ole saanut tämän jälkeen takaisin ja tokkopa enään saa vaikka asia on muuten mennyt parempaan.
Mielestäni olet jo pettänyt miehesi ja teidän väliset lupaukset on rikottu, koska raskaus on jo tapahtunut. Näinhän ei pitänyt käydä. Mutta siis on jo käynyt, eihän tätä totuudella pettämistä nyt mitenkään saa vain pois aborttilla, koska olet jo ns valehdellut oman osasi. Kyllä saat kärsiä puolestani tästä.
[/QUOTE]
Miehesi halusi sitte myöhemmin kuitenkin lapsia? Vai taipui ajatukseen, koska sinä halusit ja voit huonosti ilman lapsia?
Näin myöhemmin olisi pitänyt pitää ensimmäinen lapsi ja heivata mies. Ei uusi vauva korvaa menetettyä ja tuollainen asia, jos mies ei silloin pystynyt ajattelemaan oikeasti myös minua ja minun tunteitani niin tämäkö muuttuu. On tilanteita joissa toinen ajattelee toisen parasta ja luopuu omista toiveista ja näin ajateltuna olisin voinut monesta muusta luopua, mutten tosta. Minä rakastin ja luovuin, hän ei. Rakkauttani hän ei ole saanut tämän jälkeen takaisin ja tokkopa enään saa vaikka asia on muuten mennyt parempaan.
Mielestäni olet jo pettänyt miehesi ja teidän väliset lupaukset on rikottu, koska raskaus on jo tapahtunut. Näinhän ei pitänyt käydä. Mutta siis on jo käynyt, eihän tätä totuudella pettämistä nyt mitenkään saa vain pois aborttilla, koska olet jo ns valehdellut oman osasi. Kyllä saat kärsiä puolestani tästä.
[/QUOTE]
Miehesi halusi sitte myöhemmin kuitenkin lapsia? Vai taipui ajatukseen, koska sinä halusit ja voit huonosti ilman lapsia?
H
"Heips"
Vieras
Varmaan kumpikin oli syy. Minähän sanoin etten hänen kanssaan sitten enään ikinä lapsia tee joten hän on myöhemmin minut ylipuhunut. Vaikea sanoa näkyykö asia kuinka minusta ulospäin ja mihin kaikkeen se huono vointisuuteni on vaikuttanut. Surullinen olin sen jälkeen ja puolen vuoden päästä mies alkoi että olisihan se kuitenkin ollut kiva ja josko sitten kuitenkin. Vuosi siis meni että päätimme lapsen hankkia. Mies on kyllä onnessaan tästä lapsesta -> tekee kahdestaan paljon juttuja ja leikkii ihan vilpittömästi ja onnellisena. On myöhemmin sanonut että katuu ja olisi varmasti muuttanut mieltänsä, mikä ei nyt minua helpota vaan loukkasi enemmän.
T
ttttttt
Vieras
Summa summaarum. Miehellä ei ole mitään sanan valtaa haluaako isäksi vai ei. Jos vaimo kertoo ehkäisyn olevan ok, ja mies uskoo tähä (miksi ei uskoisi ?)... ja hups keikkaa vaimo onkin raskaana... niin sitten on.
Ihan sama, vaikka miehellä olis ollut kortsu joka puhkeaa. Naishyeenat taas haukkumassa luuseri mieheksi jos ei vastuutaan kanna. Vaikka kuinka olisi kertonut ettei enää lasta halua.
tääkin ketju on vedetty sellaiseksi draamaksi. Elämässä taphtuu paskoja juttuja. Sille ei voi mitään. Aikuinen pääsee kyllä yli - jollei omassa päässään ole itsepintaisesti jo ennakkoon päättänyt olla pääsemättä yli. Mikäs sen parempi kosto miehelle "tunteettomuudesta" kun kunnon ikikatkeruus kortti.
Ihan sama, vaikka miehellä olis ollut kortsu joka puhkeaa. Naishyeenat taas haukkumassa luuseri mieheksi jos ei vastuutaan kanna. Vaikka kuinka olisi kertonut ettei enää lasta halua.
tääkin ketju on vedetty sellaiseksi draamaksi. Elämässä taphtuu paskoja juttuja. Sille ei voi mitään. Aikuinen pääsee kyllä yli - jollei omassa päässään ole itsepintaisesti jo ennakkoon päättänyt olla pääsemättä yli. Mikäs sen parempi kosto miehelle "tunteettomuudesta" kun kunnon ikikatkeruus kortti.
O
oioi
Vieras
Jos kortsu puhkeaa tms. ehkäisy pettää niin eikö nainen saisi silti haluta kantaa vastuutaan pitämällä lapsen? Riippumatta miehen halusta olla isä tai ei. Miksi ainoa tapa kantaa vastuuta on abortti?
T
"ttttt"
Vieras
No pannaas asia toisinkin päin. Jos vahinko sattuu ja mies haluaisi pitää lapsen ja nainen ei. NIIN kappas. Silloin abortti on ainoa vaihtoehto....Koska nainen.
Millä oikeudella vaan naisella on oikeus päättää? Miehellä ei saa olla mitään sanan valtaa asiaan? Nainen ei vanhempana ole yhtään miestä yläpuolella. Se lapsi ei saa alkuaan ilman sitä miestä (useimminten) näin ollen tilteessa on kaksi tasvertaista ihmistä.
Tässä tapauksessakin mies oli tuonnut julki ettei halua isäksi. Olipa jopa steriloitavaksi halunnut. Mutta rouva kielsi. Nyt ollaan raskaana kun rouva suostutteli varmoihin päiviin mukaan... Sitten vedetään ääretön katkeruuskortti mukaan. Jos mies sanoo ettei voi olla enää naisen kanssa jos tämä lapsi syntyy => mies hirteen. Mutta nainen saa vedota katkeruuskorttiinsa mennen tullen...
Vittumainen tilanne sillei. Ja mä en usko AP:n vilpittömyyteen "ettei yrittänyt tahallaan "raskautua. Ja kärsijänä on ennen kaikkea nyt syntymätön lapsi,ne aiemmat lapset ja mies. JA kaiken syylliseksi on saatu hienosti maalauttua ap:n mies...
H
"Heips"
Vieras
Tainnu itelle käydä kans.
Mielestäni, jos toinen kieltää toiselta jotain tosi rakasta vaikka harrastuksen niin silloin kyllä on mahdollista että on ns väärä kumppani.
Mielestäni, jos toinen kieltää toiselta jotain tosi rakasta vaikka harrastuksen niin silloin kyllä on mahdollista että on ns väärä kumppani.
H
"Heips"
Vieras
Sekä tilanne taitaa olla se että jotain asia jää vaivaamaan. Aprun tuli täältä kysymään neuvoja, niin miksi kummassa pitäisi miestä neuvoa? Ethän niin ystäväsi tapauksessa tekisi myöskään. Näkökulman joo ja pohdintana, mutta jos mies kaipaisi tämän palstan kommentteja tulisi varmaan ite kysymään.
P
Pikku-kyy
Vieras
Tilanne vaikuttaa kyllä nyt siltä, että ap on jo tehnyt päätöksenä ja pitää lapsen. Tietty vaarallista on etukäteen "päättää" että katkeroituu jos joutuu abortin tekemään. Kuitenkin voihan olla, että tuntee itsensä niin hyvin, että tietää tässä tapauksessa näin käyvän. Miksi mies olettaa ja tavallaan vaatii, että sinä pääset ajan kanssa asian yli? Yhtälailla hän saattaa lapsen syntyessä päästä asian yli, kun huomaakin ettei se kolmas nyt hänen elämäänsä kaatanutkaan. Näiden kaikkien päivitysten jälkeen en usko että aborttia enää tehdään. Jäljelle jää siis kysymys, miten suhde jatkuu kun lapsi jääkin taloon?
Kahden ensimmäisen osalta pelkään, millaista heillä tulee olemaan jos isä päättää lähteä. Itse tiedän että olisin hyvin pienenä jo osannut siinä tilanteessa vähän katkeroitua, JOS olisin tiennyt syynä olevan uusi vauva. Isommille pystyt varmasti hyvin jo kertomaan, että rakastit heidän sisarustaan niin paljon jo ennen syntymää, samalla tavalla kun rakastat heitäkin, ettet pystynyt luopumaan hänestä. Tuskin siis ainakaan kahden ensimmäisen elämää pilaisit vauvan pitämällä, uskon että he kyllä ymmärtävät aikanaan. Isän suhtautumisen kuopukseen taas näet varmaan vasta hänen synnyttyä. Toivottavasti hän saisi kuitenkin kasvatettua sen verran selkärankaa, ettei jättäisi kuopusta muun katraan ulkopuolelle...
Kahden ensimmäisen osalta pelkään, millaista heillä tulee olemaan jos isä päättää lähteä. Itse tiedän että olisin hyvin pienenä jo osannut siinä tilanteessa vähän katkeroitua, JOS olisin tiennyt syynä olevan uusi vauva. Isommille pystyt varmasti hyvin jo kertomaan, että rakastit heidän sisarustaan niin paljon jo ennen syntymää, samalla tavalla kun rakastat heitäkin, ettet pystynyt luopumaan hänestä. Tuskin siis ainakaan kahden ensimmäisen elämää pilaisit vauvan pitämällä, uskon että he kyllä ymmärtävät aikanaan. Isän suhtautumisen kuopukseen taas näet varmaan vasta hänen synnyttyä. Toivottavasti hän saisi kuitenkin kasvatettua sen verran selkärankaa, ettei jättäisi kuopusta muun katraan ulkopuolelle...
H
hengessä eläjä
Vieras
Pikaisesti ketjun lukeneena sieltä täältä; tee se abortti.
Onhan se nyt kumma ettei miehen ajatusta oteta ollenkaan huomioon, vain sinun? Kumpikin pakottamassa toista tilanteeseen johon toinen ei halua. Älä kuiten itse täällä sitten 3 lapsen yyhoona kuinka se elämä on hankalaa ja perseestä, kun oli mahdollisuus valita toisinkin!:kieh:
Onhan se nyt kumma ettei miehen ajatusta oteta ollenkaan huomioon, vain sinun? Kumpikin pakottamassa toista tilanteeseen johon toinen ei halua. Älä kuiten itse täällä sitten 3 lapsen yyhoona kuinka se elämä on hankalaa ja perseestä, kun oli mahdollisuus valita toisinkin!:kieh:
S
samaa mieltä
Vieras
Näin se on .
Ap pitää päättää elääkö jatkossa 2 vai 3 lapsen kanssa, liitto ei tuosta kyllä eheydy vaikka kuinka tekisi töitä
T
tarot-akka
Vieras
Voimia Aprun! Minusta se on kaikista surullisinta, että miehesi kiristää sinua käyttäen lapsianne välineenä. Millainen isä sellainen on... Onneksi sinulla on apua ympärillä. Se miehesi äitikin kuulostaa järkevältä. Välitä siitä, miten Sinulle käy. Miltä Sinusta tuntuu, miten Sinä jaksat tämän kaiken. Pidä huolta itsestäsi. Samalla pidät huolta myös siitä syntymättömästä. Minä uskon, että vaikka miehesi lähtisi, niin Sinulla riittää rakkautta kahden edestä. Ja onhan sukua turvana. Miehesi kuulostaa loukkaantuneelta pikkupojalta. Joskus ne kasvavat miehiksi. Ehkä niin hänellekin käy, kun huomaa, mitä menettää. Uhittelu loppuu, jos jää yksin, tulee ikävä lapsia, tulee ikävä vaimoa. Jos ei tule, niin uskon, ansaitset vähemmän itsekkään puolison. Jos hän ei kasva henkisesti, niin joskus myöhemmin on sen aika, että elämääsi tulee uusi kumppani. Opettele arvostamaan itseäsi juuri sellaisena kuin olet. Kehosi on temppelisi.
B
Blondi misu
Vieras
Ei paljoakaan uutta kuulu... Kävin eilen juttelemassa neuvolassa (ei siis äitiysneuvolakäynti vaan keskustelu tilanteesta). Terkka oli ihan ymmärtäväinen ja hänellä oli kokemusta vastaavista tilanteista. Hän ymmärsi meidän molempien kantoja ja tuntoja. Toisaalta hänkään ei nähnyt sitä, miten kolmas lapsi kaataisi koko homman. Ja sanoi, että onko meillä oikeasti edes mitään "sosiaalisia syitä", joiden perusteella keskeytys voitaisiin myöntää... Ne pitää keksimällä keksiä, ellei sano vain sitä, että mies ei halua. Onhan sekin tietysti syy, mutta se ei tee minun päätöksestäni mitenkään varmaa.
Ollaan juteltu miehen kanssa paljon. Hän on myöntänyt, että ei tämä tilanne ihan kokonaan ole vain minun syytäni, mutta että suurimmaksi osaksi on ja että hän sen takia kokisi edelleen tulleensa petetyksi jos en aborttiin kykene. Eilen sitten käytiin läpi sitä, miksi hän ei kolmatta lasta haluaisi. Se kuulemma rajoittaisi hänen elämäänsä aivan liikaa eikä toisi mitään lisäarvoa elämään. Minä kyllä tavallaan ymmärrän nuo pointit ja hyväksyisin ne, jos me ihan puhtaalta pöydätlä keskustelisimme tässä, että yritettäisiinkö kolmatta. Nyt on kuitenkin vahinko jo tapahtunut ja minusta tässä tilanteessa pitäisi oiekasti miettiä, voisimmeko elää asian kanssa. Miehellä ei ole mitään halua siihen. Ja hän en edelleenkään yhtään ymmärrä, miten keskeytys olisi minulle niin vaikea asia.
Olenhan minäkin sitä mieltä, että perheemme olisi ollut ihan sopiva 2-lapsisena, mutta kun se kolmas nyt olisi tuloillaan niin minun on hyvin vaikea enää sitä estää. Ja mielestäni olen miehen tähän asti päästänyt niin helpolla lasten hoidon ja heidän kanssaan olemisen suhteen, että oikeasti hänellä ei pitäisi olla oikeutta valittaa asemastaan. Eihän kolme ole tietenkään sama kuin kaksi, mutta kun hän viipottaisi omissa harrastuksissaan niin melko samahan se sitten olisi, olisikon kotona kahden vai kolmen kanssa. Näin kärjistetysti sanottuna.
Mies on vaatinut, että puhumme tunnoistamme nyt ilman ajatusta sille, mihin lopputulokseen tässä päädymme. Mutta se on minulle tosi vaikeaa. En minä voi unohtaa, mistä tässä on kysymys. Ja miehelle taas ei ole tullut yhtään konkreettiseksi se, mistä on kysymys... Yritin patistaa häntä juttelemaan esim. tutulle neuvolan terkalle mutta taitaa olla turha toivo. Hänen mielessään elämä muuttuu sietämättömäksi kolmannen lapsen myötä, ja lisäksi olisin hänet pettänyt, niin ei tässä hänen mielestään ole kuin yksi vaihtoehto.
Ollaan juteltu miehen kanssa paljon. Hän on myöntänyt, että ei tämä tilanne ihan kokonaan ole vain minun syytäni, mutta että suurimmaksi osaksi on ja että hän sen takia kokisi edelleen tulleensa petetyksi jos en aborttiin kykene. Eilen sitten käytiin läpi sitä, miksi hän ei kolmatta lasta haluaisi. Se kuulemma rajoittaisi hänen elämäänsä aivan liikaa eikä toisi mitään lisäarvoa elämään. Minä kyllä tavallaan ymmärrän nuo pointit ja hyväksyisin ne, jos me ihan puhtaalta pöydätlä keskustelisimme tässä, että yritettäisiinkö kolmatta. Nyt on kuitenkin vahinko jo tapahtunut ja minusta tässä tilanteessa pitäisi oiekasti miettiä, voisimmeko elää asian kanssa. Miehellä ei ole mitään halua siihen. Ja hän en edelleenkään yhtään ymmärrä, miten keskeytys olisi minulle niin vaikea asia.
Olenhan minäkin sitä mieltä, että perheemme olisi ollut ihan sopiva 2-lapsisena, mutta kun se kolmas nyt olisi tuloillaan niin minun on hyvin vaikea enää sitä estää. Ja mielestäni olen miehen tähän asti päästänyt niin helpolla lasten hoidon ja heidän kanssaan olemisen suhteen, että oikeasti hänellä ei pitäisi olla oikeutta valittaa asemastaan. Eihän kolme ole tietenkään sama kuin kaksi, mutta kun hän viipottaisi omissa harrastuksissaan niin melko samahan se sitten olisi, olisikon kotona kahden vai kolmen kanssa. Näin kärjistetysti sanottuna.
Mies on vaatinut, että puhumme tunnoistamme nyt ilman ajatusta sille, mihin lopputulokseen tässä päädymme. Mutta se on minulle tosi vaikeaa. En minä voi unohtaa, mistä tässä on kysymys. Ja miehelle taas ei ole tullut yhtään konkreettiseksi se, mistä on kysymys... Yritin patistaa häntä juttelemaan esim. tutulle neuvolan terkalle mutta taitaa olla turha toivo. Hänen mielessään elämä muuttuu sietämättömäksi kolmannen lapsen myötä, ja lisäksi olisin hänet pettänyt, niin ei tässä hänen mielestään ole kuin yksi vaihtoehto.
I
ingalina
Vieras
Näyttää siltä, että miestä on turha yrittää saada ymmärtämään asia ap:n kannalta ja hyväksymään lapsi. Kekustelu johtaa aina siiihen, että mies syyllistää ap:ta ja yrittää painostaa tätä aborttiin. Pääasia tässä on, että ap voi päättää asiasta aivan itse, ja joka tapauksessa lapsi on ihana asia.
P
peyote
Vieras
Mielestäni sinun kannattaisi sanoa miehelle, että muuttaa vaikka pois. Että saisit alkaa iloita odotuksesta. Sanoit että mies on päässyt lasten hoidosta helpolla, eli hänestä ei siis ole siellä kotona käytännön hyötyäkään. Keskusteluhan teillä on käyty jo.
R
Ratkaisu
Vieras
"Hänen mielessään elämä muuttuu sietämättömäksi kolmannen lapsen myötä"
Tuskin muuttuisi. Mutta kyllä kolmannen lapsen saaminen ahdistaa miestäsi todella paljon. Ja sitäkin pitää osata ymmärtää.
Vaikuttaa siltä että ainoa vaihtoehto teille on että sinä pidät vauvan ja te eroatte. Mies voi sitten nähdä lapsiaan voimavarojensa mukaan. Elarit tietty joutuu maksamaan, eli sen verran vastuuta ottamaan.
Voihan se olla että miehesi kuitenkin valitsee asua teidän kanssa, tai palaisi takaisin jossain vaiheessa. Siinä vaiheessa kaikki ongelmat olisikin sitten käsiteltyjä. Tai siinä vaiheessa miehesikin on siis valinnut sen kolmannen lapsen.
Ellette eroa edes joksikin aikaa, jää todennäköisesti välillenne syyttelyä ja katkeruutta.
Eli tuo näyttää nyt ainoalta vaihtoehdolta teille.
Tuskin muuttuisi. Mutta kyllä kolmannen lapsen saaminen ahdistaa miestäsi todella paljon. Ja sitäkin pitää osata ymmärtää.
Vaikuttaa siltä että ainoa vaihtoehto teille on että sinä pidät vauvan ja te eroatte. Mies voi sitten nähdä lapsiaan voimavarojensa mukaan. Elarit tietty joutuu maksamaan, eli sen verran vastuuta ottamaan.
Voihan se olla että miehesi kuitenkin valitsee asua teidän kanssa, tai palaisi takaisin jossain vaiheessa. Siinä vaiheessa kaikki ongelmat olisikin sitten käsiteltyjä. Tai siinä vaiheessa miehesikin on siis valinnut sen kolmannen lapsen.
Ellette eroa edes joksikin aikaa, jää todennäköisesti välillenne syyttelyä ja katkeruutta.
Eli tuo näyttää nyt ainoalta vaihtoehdolta teille.
Olen kyllä sitä eroakin miettinyt. Mieluummin kuitenkin pitäisi perheen kasassa.
Itse asiassa eilen ehdotin puolitosissani, että emme eroaisi virallisesti mutta mies muuttaisi omilleen niin saisi sitä omaa rauhaa tarpeekseen. Ei ole kuulemma hyvä vaihtoehto.
Kyllä minä ymmärrän, että miestä ahdistaa suuresti ajatus kolmannesta. Ei se minullekaan ole ihan kevyt juttu. Sen vaihtoehto vain - abortti - on se kaikkein kamalin vaihtoehto, jota en halua. En minä todellakaan ole tahallani meitä tähän tilanteeseen saattanut. Mutta nyt kun olemme tässä tilanteessa, minusta voisimme oppia elämään uudessa tilanteessa.
Itse asiassa eilen ehdotin puolitosissani, että emme eroaisi virallisesti mutta mies muuttaisi omilleen niin saisi sitä omaa rauhaa tarpeekseen. Ei ole kuulemma hyvä vaihtoehto.
Kyllä minä ymmärrän, että miestä ahdistaa suuresti ajatus kolmannesta. Ei se minullekaan ole ihan kevyt juttu. Sen vaihtoehto vain - abortti - on se kaikkein kamalin vaihtoehto, jota en halua. En minä todellakaan ole tahallani meitä tähän tilanteeseen saattanut. Mutta nyt kun olemme tässä tilanteessa, minusta voisimme oppia elämään uudessa tilanteessa.
P
peyote
Vieras
No jahkaillessa se elämä kuluukin hienosti. Monennella viikolla olet? Varmaan kannattaa ihan tehdä joku päätös asiasta, kun sikiö kasvaa koko ajan.
K
ketjua ihmeissään lukenut...
Vieras
Jos käyttää teidän taustalla (sinä aikaisemman abortin vuoksi et pysty tekemään aborttia uudestan ja mies ei missään nimessä haluaa kolmatta lasta) "ehkäisynä" varmoja päiviä, niin mielestäni aika tahallisesti on itsensä siihen tilanteseen laittanut, missä nyt olet. Mä en oikein ymmärrä, mitä sä oikein mieheltäsi odotat? Että hän nyt olisikin onnensa kukkuloilla, kun kolmas lapsi on tuloillaan? Kait sä ymmärrät, että miehelle se kolmas lapsi on kamalin vaihtoehto niinkun sinulle abortti? Sinä et pystyisi elämään abortin kanssa, mutta miehen olisi pystyttävä elämään lapsen kanssa....
A
Abortinvastustaja
Vieras
Näyttää vahvasti siltä, että avioliittosi on joka tapauksessa vaarassa kariutua, teetpä sitten minkä ratkaisun tahansa. Taipuminen asennevammaisen tyrannimiehen tahtoon ei todellakaan ole mikään tie avio- ja perheonneen. Päinvastoin, se olisi tie nykyistä monin verroin suurempaan ahdinkoon ja epätoivoon, eli joutuisit ojasta allikkoon.
Muistutan vielä, että jos nyt luopuisit lapsestasi, et enää koskaan saisi häntä takaisin. Jos - ja KUN sen sijaan pidät hänet, miehesi ilmeisesti lähtee pois, mutta aina on olemassa jonkinlainen mahdollisuus - vaikkakin pieni - että vielä palaatte yhteen.
Niin kauan, kuin on elämää, on myös toivoa. Anna siis nuorimmaisesikin elää!
Olen kuullut ja lukenut monista seuraavanlaisista tapauksista: nainen on tullut vahingossa raskaaksi ja päättänyt pitää lapsen, vaikka mies ei ole halunnut. Mies on pakoillut vastuutaan eikä koko odotusaikana ole pätkän vertaa välittänyt tulevasta lapsestaan eikä tämän äidistä. On vain toivonut ettei koko lasta olisi. Mutta - kun mies sitten on nähnyt lapsensa ensimmäisen kerran - niin johan ovat asenteet muuttuneet ryminällä! Hetkessä hän onkin täysillä kiintynyt lapseensa ja päättänyt, että haluaa sittenkin olla mukana tämän elämässä. On myös katunut aikaisempaa itsekkyyttään ja typeryyttään.
Näitä tapauksia ei ole pelkästään tv-sarjoissa, vaan myös tosielämässä. Luulenpa, että näin tulee vielä käymään teidänkin kohdallanne!
Kehottaisin sinua lukemaan tarkkaan myös edellisen tähän ketjuun lähettämäni viestin, #315 sivulla 13. Toivon edelleen sinulle voimia ja Korkeimman siunausta sekä kaikkea hyvää IHAN KAIKILLE perheenjäsenillesi. Rukoilen puolestanne.
Muistutan vielä, että jos nyt luopuisit lapsestasi, et enää koskaan saisi häntä takaisin. Jos - ja KUN sen sijaan pidät hänet, miehesi ilmeisesti lähtee pois, mutta aina on olemassa jonkinlainen mahdollisuus - vaikkakin pieni - että vielä palaatte yhteen.
Niin kauan, kuin on elämää, on myös toivoa. Anna siis nuorimmaisesikin elää!
Olen kuullut ja lukenut monista seuraavanlaisista tapauksista: nainen on tullut vahingossa raskaaksi ja päättänyt pitää lapsen, vaikka mies ei ole halunnut. Mies on pakoillut vastuutaan eikä koko odotusaikana ole pätkän vertaa välittänyt tulevasta lapsestaan eikä tämän äidistä. On vain toivonut ettei koko lasta olisi. Mutta - kun mies sitten on nähnyt lapsensa ensimmäisen kerran - niin johan ovat asenteet muuttuneet ryminällä! Hetkessä hän onkin täysillä kiintynyt lapseensa ja päättänyt, että haluaa sittenkin olla mukana tämän elämässä. On myös katunut aikaisempaa itsekkyyttään ja typeryyttään.
Näitä tapauksia ei ole pelkästään tv-sarjoissa, vaan myös tosielämässä. Luulenpa, että näin tulee vielä käymään teidänkin kohdallanne!
Kehottaisin sinua lukemaan tarkkaan myös edellisen tähän ketjuun lähettämäni viestin, #315 sivulla 13. Toivon edelleen sinulle voimia ja Korkeimman siunausta sekä kaikkea hyvää IHAN KAIKILLE perheenjäsenillesi. Rukoilen puolestanne.
H
"huoh"
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja oletkoItsekäspaska;30769403:
Milläs perusteella alkaneen elämän päättäminen ei ole sun mielestä tappamista? Puhutaanhan kukistakin että "tapoin sen, en antanut vettä". Kyllä jokaisen elollisen olennon voi tappaa, oli se sitten kuinka ituvaiheessa tai ei. Tapat kai itikoitakin tai niiden poikasia?
H
"huoh"
Vieras
Ja en tekisi aborttia yhdenkään elollisen olennon painostuksesta. Tuollaiset mukavuusabortit pitäisi muutenkin lailla kieltää ja vankilaan mokomat murhaajat. Ap:n mies on kusipää ja ihan sama eroaako vai ei, senhän se voi tehdä muutenkin. Tollasia piruja jotkut miehet on, taitaa olla alistavaa tyyppiä muutenkin?
Mitenkä tässä muuten kävi, annoitko ap raskauden jatkua vai teitkö vastoin tahtoasi jota tulet katumaan lopun elämäsi ja halveksimaan itseäsi?
Mitenkä tässä muuten kävi, annoitko ap raskauden jatkua vai teitkö vastoin tahtoasi jota tulet katumaan lopun elämäsi ja halveksimaan itseäsi?
