Mies pakottaa aborttiin – perheen ja parisuhteen jatko?

Vaikeassa tilanteessa ollaan. Olen raskaana, ihan alussa vielä, vaikka näin ei pitänyt käydä. Mies syyttää minua sillä epäröin antaa hänelle lupaa vasektomiaan ja näin käytössä oli heikompitehoinen ehkäisykeino, joka sitten petti. Mies teki kyllä toisen lapsemme jälkeen hyvin selväksi, ettei halua enää lisää vaikka minä toiveita siihen suuntaan elättelinkin. Tein asian suhteen surutyön ja olin jo hyväksynyt, ettei meille kolmatta lasta enää tule. Suurin osa vauvatavaroistakin on jo annettu pois. Nyt sitten kuitenkin tein plussatestin. Arvasin, ettei mies ilahdu siitä yhtään, enkä ollut väärässä. Testin nähtyään (kun parin päivän päästä lopulta uskaltauduin sen hänelle näyttämään) hän ensin tivasi, että mikä tämä on, ja sitten suoranainen vihan kiilto silmissään kysyi, että olenhan jo varannut ajan (keskeytykseen). Sitten seurasi tilitystä, miten hän ei tosiaankaan halua lisää lapsia ja minunkin pitäisi se tietää, ja että heti seuraavana aamuna (tänään) minun tulee soittaa aika aborttiin.

Itse olen hyvin sekavissa tunteissa ja surullinen. On totta, että eihän tässä näin pitänyt käydä. Silti, kun nyt tässä tilanteessa ollaan, minusta pitäisi puhua vaihtoehdoista ja rauhoittua. Mies kyllä sitten keskusteli asiasta mutta teki oman kantansa erittäin selväksi. Kun aloin itkeä, hän sanoi pelänneensäkin minun suhtautuvan asiaan tunteellisesti kun taas hänen näkökulmastaan kyseessä on ikävä asia mutta se voidaan teknisesti hoitaa pois pian ja sitten kaikki on taas niin kuin ennenkin… Minun teki mieli kysyä, että miten voisin olla suhtautumatta asiaan tunteella! Raskaudenkeskeytys on useimmilla naisille kipeä paikka, ja minun historiallani vielä paljon kipeämpi. Esikoisemme jälkeen nimittäin synnytin hänelle enkeli-pikkusiskon rv. 16; raskaus jouduttiin keskeyttämään sikiön vakavien kehityshäiriöiden takia. Se oli äärettömän surullinen kokemus, minkä jälkeen ajattelin, että otan vastaan vaikka kuinka monta lasta jos ne vain saavat ole terveitä. Tapahtuneen jälkeen yritimme esikoiselle pikkuveljeä melko pitkään ja tuo aika oli minulle todella raskasta. Yksi varhainen keskenmenokin siihen vielä sisältyi. Tällä historialla en voi suhtautua kevyesti raskauden keskeyttämiseen, vaikka kyseessä olisikin vasta pienen solujoukon poistaminen minusta.

Kai minä tänään soitan ajan keskeytykseen. Tuntuu, että en halua saattaa maailmaan isän puolelta erittäin epätoivottua lasta. Tai ylipäätään enää yhtään tuon miehen lasta… Enkä haluaisi myöskään rikkoa perhettämme. Eihän tilanne nytkään mikään ideaali ole: mies osallistuu lasten hoitoon ja heidän kanssaan touhuamiseen melko vähän mutta on kuitenkin isänä lapsille. Minäkin olen nyt sopeutumisen (lapsiluku jää kahteen) jälkeen ollut ihan perustyytyväinen perheeseemme, eli olisihan kolmannen lapsen tulo ollut minullekin ei nyt voi sanoa, että järkytys mutta suuri muutos kuitenkin. Olisin siihen kuitenkin voinut sopeutua, kun taas miehelle syy kieltää lapsen tuleminen on puhtaasti oma mukavuudenhalu. Hän ei halua elää täyttä lapsiperheen elämää vaan iloitsee kun lapset kasvavat isommiksi ja oma aika sen kuin lisääntyy.

Mielestäni tässä tilanteessa ei ole lopulta keskiössä se, annetaanko raskauden jatkua vai ei (se lienee selvää) mutta miehen suhtautuminen on pistänyt minua miettimään koko perhe-elämäämme. Koen olevani lasteni kanssa kolmistaan tiimi, johon mies välillä hieman osallistuu olemalla lasten kanssa silloin kun käyn lenkillä tai muissa omissa menoissani, vetäytyen sitten taas omaan maailmaansa. On selvää, ettei hän tällaisena halua uutta vauvaa.

Nyt mietin myös, miten tämä tilanne, sen hoitaminen, vaikuttaa meidän parisuhteeseen. En tuntenut saavani paljoa tukea mieheltä aiemman keskeytyksen ja keskenmenon aikana ja jälkeen. Eihän asia miehelle tietenkään ole samalla tavalla konkreettinen kuin naiselle, mutta koin silloin ja nyt, ettei mies haluakaan ymmärtää, miten syvältä nämä asiat minua koskettavat ja millaisen surun ne ovat saaneet aikaan. Palaako parisuhteemme ennalleen tämän jälkeen vai tuleeko minun puoleltani katkeruus olemaan läsnä yhteiselämässämme ties kuinka kauan? Olisi hyvä kuulla jos muilla on ollut edes hiukan samatapainen tilanne ja miten siitä on elämä jatkunut eteenpäin.
 
"äitee"
Vaikea sanoa mitään...en tiedä voisinko jatkaa suhdetta miehen kanssa joka pakottais abortiin. Toisaalta voisitko itse elää itsesi kanssa jos et aborttia halua. Olen itse tehnyt keskeytyksen vakavan kehityshäiriön takia ja se oli rankkaa vaikka järkisyyt oli eikä sikiöllä elinmahdollisuutta. Ehkä sun pitäis jutella jonkun ulkopuolisen kanssa. Voimia. Niin ja mun mies ei kyllä myöskään kauheesti osannut tukea keskeytyksen yhteydessä, mutta tukea sain muualta.
 
vierass
Älä soita aborttiaikaa lähipäivinä. Sulla on oikeus sun kroppaan ja se tarkoittaa myös oikeutta olla keskeyttämättä raskautta, jos niin haluat. Mies ei voi sua siihen pakottaa.

Teidän parisuhde ei varmastikaan kummassakaan tapauksessa tule palaamaan ennalleen. Se voi toipua, mutta ennalleen se ei voi palata, vaikka tekisit abortin. Miehesi suhtautuminen vaikuttaa joka tapauksessa suhun myöhemminkin, vaikka antaisitkin anteeksi.

Mitä jos miehesi menisi pariksi päiväksi rauhoittumaan sukulaisiin tai kaverille? Ja sitten kun on rauhoittunut molemmat puhutte tunteista, ei käytännön asioista. Kun tunteet on puhuttu voi puhua käytännön asioista. Puhu tuosta myös, että miehesi on perheessään "ulkopuolinen" ja sä lasten kanssa tiimi.

En kerkeä nyt enempää kirjoittaa. Puhu ystävien kanssa (jos ei ole voi soittaa auttavaan puhelimeen/Itu-puhelimeen, jotta saat purettua).

Voimia!
 
oletkoItsekäspaska
Tosi itsekäs tunnut olevan ja tuskin olen väärässä.
Ei abortti ole tappamista,naurattavaa väittää toisin.
Noh tuo tiibii on nyt tollanen vastarannan kiiski jolta ei koskaan asiallista vastausta saa,kuten ei nytkään.
 
  • Tykkää
Reactions: Milla-Mari ja Nuri
Saddy
Ketään ei voi PAKOTTAA mihinkään, vähiten aborttiin. Mä pitäisin lapsen. Tulee kaduttamaan myöhemmin, varsinkin kun itse oot haaveillu ehkä vielä kolmannesta. Miehellä ei ole MITÄÄN oikeutta päättää sun puolesta ja sun kehosta, tuli ero tai ei. Parempi erokin kuin lapsen tappaminen joka haluaa syntyä.. mä en tollasen sikaukon kans olis tehnyt ensimmäistäkään..itsekkäältä paskalta kuulostaa..
 
Hömpän
Miehesi sinun kanssasi nyt ei vain halua lasta ja vika taitaa olla kummassakin. Jos eroaisitte pystyisitkö jättämään omat harrastukset kun lapset on pieniä, koska silloinhan toista ei ole apuna yhtään. Mies voi myös sinut jättää jos aiot lapsen pitää.
Soita neuvola ja pyydä neuvoa sieltä.
 
En todellakaan tekis miehen vaatimusten takia aborttia ikinä. Sairasta edes vaatia/yrittää pakottaa naista semmoseen. Mikä antaa hänelle oikeuden? Älä tee mitään hätiköityä mitä kadut myöhemmin..
 
"kahdenäiti"
Minä kyllä tekisin abortin jos mies vaatisi,en ymmärrä miksi melkein kaikki ajattelevat vain omaa parastaan eikä ota kaikkia osapuolia huomioon.
Inhoottaa pelkkä ajatuskin jos minulla olisi tuollaisia ystäväpiirissä,sylkisin päälle.
 
[QUOTE="kahdenäiti";30769443]Minä kyllä tekisin abortin jos mies vaatisi,en ymmärrä miksi melkein kaikki ajattelevat vain omaa parastaan eikä ota kaikkia osapuolia huomioon.
Inhoottaa pelkkä ajatuskin jos minulla olisi tuollaisia ystäväpiirissä,sylkisin päälle.[/QUOTE]

Ota nyt lääkkeesi.
 
"M33"
En todellakaan tekis miehen vaatimusten takia aborttia ikinä. Sairasta edes vaatia/yrittää pakottaa naista semmoseen. Mikä antaa hänelle oikeuden? Älä tee mitään hätiköityä mitä kadut myöhemmin..
Aloittajaa ei voi pakottaa aborrttin, mutta minusta on asiallista ja tärkeääkin, että miehensä tekee oman kantansa täysin selväksi. Ei olisi kiva juttu valehdella, että uusi lapsi on okei, kun todellisuudessa se ei ole. Nyt aloittaja saa ainakin päättää asian niin, että tilanne on selvillä.

Aloittaja ei muuten ole tilanteessa, jossa jokin vaihtoehto olisi sellainen, ettei sitä voisi myöhemmin katua. Voi olla, että raskauden jatkamisesta tulisi hänen elämänsä huonoin päätös.

Mahtaa miestä harmittaa, ettei hakeutunut vasektomiaan ajoissa. Saa nähdä, antaako hän tätä asiaa anteeksi itselleen tai aloittajalle.
 
  • Tykkää
Reactions: Blue ja Tepadj
kamala ukko
En kyllä tollaisen miehen kanssa edes olisi parisuhteessa lasten kanssa joka ei osallistu perheen elämään joten tuskin nyt on kova menetys jos tulee ero uuden vauvan vuoksi. En ole keskeytystä vastaan yleisesti mutta tossa tapauksessa en näe mitään syytä olla pitämättä lasta.
 
Tottakai mies saa ja pitääkin tehdä mielipide näin isossa asiassa selväksi mutta ap kirjoitti et mies PAKOTTAA aborttiin.. se on vähän eri kuin yhteinen päätös ja oman mielipiteen ilmaiseminen jne.
 
"..."
Alkuperäinen kirjoittaja oletkoItsekäspaska;30769403:
Tosi itsekäs tunnut olevan ja tuskin olen väärässä.
Ei abortti ole tappamista,naurattavaa väittää toisin.
Noh tuo tiibii on nyt tollanen vastarannan kiiski jolta ei koskaan asiallista vastausta saa,kuten ei nytkään.
tiibii on väärässä väittäessä sitä tappamiseksi, abortti on enemmän jälkiehkäisyä.

Mutta sinä olet todella epäempaattinen ja ilkeä, ap taas ei ole todella itsekäs. Sinun vastauksesi oli kaukana asiallisesta.

Ap:lle voin sanoa vain että vastauksia on monia eikä yhtä oikeaa. Te tiedätte parhaiten, itse suositelen teille pariterapiaa moisen jälkeen. Vaikka kyseessä ei olekaan lapsen tappaminen, mutta vakavampi kuin myöhäinen keskenmeno kuitenkin. Olette molemmat oikeassa ja siksi parisuhteenne on kriisissä. Miten jatkatte tästä eteenpäin? Teillä on lapsia jotka tulee kokemaan päätöksenne seuraukset, ette ole vain kaksin tuossa.
 
Hömpän
Hieman asian sivusta, mutta tässä on vain naisen näkökulma ettei mies tee mitään muuten kuin silloin kun olen poissa. Mies voi omasta mielestään olla hyvinkin paljon lasten kanssa ja totee ettei nainen pysty/jaksa huolehtia yhtään enemmästä lapsesta ja hoito kaatuisi hänen päälleen.
Ei se totuus ole aina niinkuin nainen haluaa ja miksi ei kyseenalaisteta miks nainen ei suostunut miehen vasektomiaan vaikka mies halusi, nyt ollaan oho paksuna. Aika epätodennäköistä. Ei siis saa lynkata aina toista vain puolesta totuudesta.

Tiedän itse monta miestä ketkä ei halua lisää lapsia jos ei niitä itse jaksa hoitaa ja nainen ei ole valmis tekemään yhtään enempää/kaikkea niin että se olisi miehelle mukavaa. Ne naiset jotka omat lapset täysin hoitaa saa seuraavan pyydettäessä, koska se ei ole mieheltä pois. Ja kyllä tasapuolisuutta pitäisi olla mutta silloin myös päätöksenteossa, kaksi lasta on jo paljon.
 
kamala ukko
Alkuperäinen kirjoittaja Hömpän;30769499:
Hieman asian sivusta, mutta tässä on vain naisen näkökulma ettei mies tee mitään muuten kuin silloin kun olen poissa. Mies voi omasta mielestään olla hyvinkin paljon lasten kanssa ja totee ettei nainen pysty/jaksa huolehtia yhtään enemmästä lapsesta ja hoito kaatuisi hänen päälleen.
Ei se totuus ole aina niinkuin nainen haluaa ja miksi ei kyseenalaisteta miks nainen ei suostunut miehen vasektomiaan vaikka mies halusi, nyt ollaan oho paksuna. Aika epätodennäköistä. Ei siis saa lynkata aina toista vain puolesta totuudesta.

Tiedän itse monta miestä ketkä ei halua lisää lapsia jos ei niitä itse jaksa hoitaa ja nainen ei ole valmis tekemään yhtään enempää/kaikkea niin että se olisi miehelle mukavaa. Ne naiset jotka omat lapset täysin hoitaa saa seuraavan pyydettäessä, koska se ei ole mieheltä pois. Ja kyllä tasapuolisuutta pitäisi olla mutta silloin myös päätöksenteossa, kaksi lasta on jo paljon.
Totta kyllä ja kun tässä tapauksessa nainen hoitaa yksin perheenstä niin ei pitäis tosiaan olla mieheltä pois jos tekee yhden lisää.
 
Puhukaa
Hankala tilanne tosiaan. Mutta, kyllä mielestäni naisenkin pitää ottaa vastuu tapahtuneesta jos kerran on kieltänyt mieheltään vasektomian. Mieshän on jo aikaa sitten ilmaissut ettei halua enää lapsia. Kuka käytetyn ehkäisy menetelmän on valinnut? Ja miksi se petti? Siksikö kun mies ei sitä hoitanut (kondomi) jolloin vastuu on ilman muuta myös miehen. Oikeasti on paha kenenkään tulla sanomaan mitä kyseisen parin tulisi tilanteessa tehdä.

Omasta elämästä voin kertoa esimerkin, että päädyimme aborttiin yhteisymmärryksessä ja minulle tehtiin sterilisaatio. Molemmat meistä on varmoja siitä että lapsiluku on ollut täysi jo jonkin aikaa ja ikäkin alkaa olla jo kynnyskysymys lasten hankinnalle. Me siis olemme samalla sivulla puolison kanssa ja päätös oli yhteinen.
 
[QUOTE="...";30769492]tiibii on väärässä väittäessä sitä tappamiseksi, abortti on enemmän jälkiehkäisyä.

Mutta sinä olet todella epäempaattinen ja ilkeä, ap taas ei ole todella itsekäs. Sinun vastauksesi oli kaukana asiallisesta.

Ap:lle voin sanoa vain että vastauksia on monia eikä yhtä oikeaa. Te tiedätte parhaiten, itse suositelen teille pariterapiaa moisen jälkeen. Vaikka kyseessä ei olekaan lapsen tappaminen, mutta vakavampi kuin myöhäinen keskenmeno kuitenkin. Olette molemmat oikeassa ja siksi parisuhteenne on kriisissä. Miten jatkatte tästä eteenpäin? Teillä on lapsia jotka tulee kokemaan päätöksenne seuraukset, ette ole vain kaksin tuossa.[/QUOTE]

Hohhoijaa..
 

Yhteistyössä