Mies paiskoo ovia ja kiroilee, tilanteissa joissa menee hermot lapseen :(

[mykkiskoulua tällä hetkellä]

Aikuinen ihminen ei hillitse ärtymystään yhtään. Nytkin hyvä esimerkki kun meni laittamaan lasta 2v nukkumaan. Nukkuu ulkona rattaissa ja näen tapahtumat tästä ikkunasta suoraan. Ensin työntelee vaunuja sellanen v*ttuuntunut ilme kasvoillaan, arvasin jo että tästä ei hyvä seuraa. Sitten tempas, siis satuttamatta lasta, mutta kuitenkin nopea otteisesti nosti lapsen rattaista ja asetteli taas uudestaan rattaisiin.. Ei jäänyt lapsi, no ei koska vaistoo varmaan jo tuossa vaiheessa isin fiiliksen, että kiinnostaa kuin kilo p*skaa koko nukkumaan laittaminen.. Ottaa sit lopulta lapsen pois rattaista, viskoo kova otteisesti kaikki viltit rattaisiin ja rattaat parvekkeen nurkkaan. Partsin oven avaa voimakkaasti paukauttaen sen ja saa sanottua äkäsesti "ei se nuku".

Siinä vaiheessa mulla kiehuu tuhatta ja sataa sen käytös, etten voi sanoo sanakaan sille ja se valittaa mulle kun jostain ihme syystä taas pidän mykkäkoulua. Tasan ollaan aiheesta käyty montakin keskustelua ja olen tuonut mielipiteeni selväksi, etten vain ymmärrä tuollaista käytöstä aikuiselta! Joskus menee tilanteet siihenkin sittenettä minä räyhään miehelle kun ottaa niiiin päähän tuo käytös

Näitä tilanteita on päivittäin, useamman kerran. Nyt oikein runsaasti kun lapsella on uhmaikä ja koettelee meitä vanhempia. Oon yrittänyt selittää miehelle miten tärkeetä just ton uhmakkaan kanssa olis oltava rauhallinen ja johdonmukainen. Ite kun tsemppaa itsensä lapsen uhmakohtauksissa, että toimisi aina oikein, niin suoraan sanottuna v*tuttaa kun mies tavallaan pilaa omalla käyttäytymisellään koko sen mun tekemän työn.

Kyllä lapset nää tilanteet osaa tulkita, kyllä ne tollasen käyttäytymisen kokee vähintäänkin epämiellyttävänä ja turvattomana

 

[AB]

MIKSI IHMEESSÄ TÄYTYYY HOMMATA KAKROITA JOLLEI NIITÄ KERRAN OSATA/HALUTA HOITAA?!??!

 

[abcdefghijk1]

yksinkertaista: hoidat itse ne tilanteet missä miehellä selvästi alkaa kiehua.

 

[jess]

Niin, voishan tässä ton miehen teilata, mutta jos ajatteliskin toisin. Jos se on väsynyt, stressaantunut, työpaineita, masentunut tms. Ei jaksa/pysty hillitseen itseensä. Puhukaa rauhassa ja yritä ymmärtää, äläkä vaan paasaa kuin äiti pojalle. Jos sulla on parempi pinna, hoida sinä ne tilanteet jotka pinna enempi vaatii.

 

[vieras]

MIKSI IHMEESSÄ TÄYTYYY HOMMATA KAKROITA JOLLEI NIITÄ KERRAN OSATA/HALUTA HOITAA?!??!

Oikeesti....sä vasta hemmo olet. Mikäs sun vikas on?

 

[AP]

MIKSI IHMEESSÄ TÄYTYYY HOMMATA KAKROITA JOLLEI NIITÄ KERRAN OSATA/HALUTA HOITAA?!??!

Jätän nyt arvoon tälläiset viestit. Koska ihmisetsä ei pysty tietämään kaikkea etukäteen, ei kukaan voi tietää edes itsestään millainen tulee olemaan äitinä tai isänä. Myös ympäristö muokkaa ihmisen käyttäytymistä.

Näitä miehen purkautumisia on ollut vajaan vuoden verran ja varmasti osa syy on työ stressi. Ei silti oikeuta minusta että purkaa sen lapsiin/minuun.

 

[storm]

Aika lapsellista mieheltäsi :/ . Kyllä aikuisen ihmisen pitäisi kestää lapsen kiukuttelut hermostumatta.. Tai ainakin näyttämättä hermostumistaan

 

[AP]

Itse en voi, enkä haluaisikaan hoitaa kaikki tilanteita kotona. Sitten mies ei varmaan kuin kattois sivusta, koska lapsella todella on uhma päällä ja saattaa suuttua tilanteessa kuin tilanteessa.

Lisään vielä että ikinä en oo epäillyt että mies kävis oikeesti käsiks täällä kehenkään.

Oon yrittänyt ymmärtää JO VUODEN, en vaan jaksa enää. Normaali keskustelusta ei tunnu olevan apua mieheen

 

[bud]

Oliskos miehees ärsyynnytty samalla tavalla, kun oli lapsi?

 

[storm]

Itse en voi, enkä haluaisikaan hoitaa kaikki tilanteita kotona. Sitten mies ei varmaan kuin kattois sivusta, koska lapsella todella on uhma päällä ja saattaa suuttua tilanteessa kuin tilanteessa.

Lisään vielä että ikinä en oo epäillyt että mies kävis oikeesti käsiks täällä kehenkään.

Oon yrittänyt ymmärtää JO VUODEN, en vaan jaksa enää. Normaali keskustelusta ei tunnu olevan apua mieheen

Oletko ehdottanut että mies kävisi juttelemassa asiasta jossakin terapiassa esim.? Tuskin hän kyllä suostuu mutta siitä saattaisi olla apua...

 

[vieras]

Mun mies on ihan yhtä ärsyttävän lapsellinen. Toisinaan tuntuu, että sillä on perheen pahin uhma päällä ja nuo kaksi naperoa on niin rauhallisen tasaisia isäänsä verrattuna... Me ollaan kans asiasta yritetty puhua ja ollaan riidelty ja vaikka mitä. En vaan jaksaisi aina katsella miehen kiukuttelua mutta toisaalta en haluaisi yksinkään ihan kaikkea hoitaa, jotta mies voi jättäytyä kaikesta vastuusta. Inhottaa myös se, minkälaisen mallin mies lapsille opettaa. Esikoinen on jo aika hyvin oppinut tavaroiden heittelyä ja ovien paiskomista

 

[AP]

Oliskos miehees ärsyynnytty samalla tavalla, kun oli lapsi?

Todennäköistä. Oli kahdesta lapsesta se jota ei arvostettu. Pikkusisarus sai paljon huomiota, myös nyt aikuisena.

 

[AP]

Mun mies on ihan yhtä ärsyttävän lapsellinen. Toisinaan tuntuu, että sillä on perheen pahin uhma päällä ja nuo kaksi naperoa on niin rauhallisen tasaisia isäänsä verrattuna... Me ollaan kans asiasta yritetty puhua ja ollaan riidelty ja vaikka mitä. En vaan jaksaisi aina katsella miehen kiukuttelua mutta toisaalta en haluaisi yksinkään ihan kaikkea hoitaa, jotta mies voi jättäytyä kaikesta vastuusta. Inhottaa myös se, minkälaisen mallin mies lapsille opettaa. Esikoinen on jo aika hyvin oppinut tavaroiden heittelyä ja ovien paiskomista

Sympatia halit.

Meillä 2-vuotias heittelee kans tavaroita kun suuttuu

Koen samoin että vaihtoehtona ei ole sekään että itse tässä hoitais kaiken.
Todella raskasta vain tälläinen. Itse yrittää olla positiivinen ja hymyilevä äiti, nytkin tekis mieli itku tirauttaa, mutta ei voi kun lapset vieressä..

 

[AP]

Itse en voi, enkä haluaisikaan hoitaa kaikki tilanteita kotona. Sitten mies ei varmaan kuin kattois sivusta, koska lapsella todella on uhma päällä ja saattaa suuttua tilanteessa kuin tilanteessa.

Lisään vielä että ikinä en oo epäillyt että mies kävis oikeesti käsiks täällä kehenkään.

Oon yrittänyt ymmärtää JO VUODEN, en vaan jaksa enää. Normaali keskustelusta ei tunnu olevan apua mieheen

Oletko ehdottanut että mies kävisi juttelemassa asiasta jossakin terapiassa esim.? Tuskin hän kyllä suostuu mutta siitä saattaisi olla apua...

Olen kyllä ehdottanut.. Arvatenkin karttaa tuollaisen ajattelmistakin.

Mies taitaa aavistaa että kirjoitan tästä aiheesta täällä, kun meni leikkimään lapsen kanssa, kuin mikäkin vuoden paras isä. Mies on vielä sellanen että jaksaa muistuttaa kuinka hyvän elämän haluaa lapsilleen jne. Sitten käyttäytyy noin, eikä tajua mitä omalla käytöksellään saa aikaan.. H

 

[yks vaan]

No kai jotkut miehet (tai miksei naisetkin) vaan on tuommoisia? Minä heräsin aamulla6.30 siihen kun naapurin mies huuti täyttä kurkkua itkevälle lapselleen "MEE OMAAN HUONEESEEN SIITÄ HUUTAMAAN". Ja sitten pamahti lapsen huoneen ovi.
Ja k.o. lapsella siis ikää 1v 10 kk...

 

[vieras]

Mun mies on ihan yhtä ärsyttävän lapsellinen. Toisinaan tuntuu, että sillä on perheen pahin uhma päällä ja nuo kaksi naperoa on niin rauhallisen tasaisia isäänsä verrattuna... Me ollaan kans asiasta yritetty puhua ja ollaan riidelty ja vaikka mitä. En vaan jaksaisi aina katsella miehen kiukuttelua mutta toisaalta en haluaisi yksinkään ihan kaikkea hoitaa, jotta mies voi jättäytyä kaikesta vastuusta. Inhottaa myös se, minkälaisen mallin mies lapsille opettaa. Esikoinen on jo aika hyvin oppinut tavaroiden heittelyä ja ovien paiskomista

Sympatia halit.

Meillä 2-vuotias heittelee kans tavaroita kun suuttuu

Koen samoin että vaihtoehtona ei ole sekään että itse tässä hoitais kaiken.
Todella raskasta vain tälläinen. Itse yrittää olla positiivinen ja hymyilevä äiti, nytkin tekis mieli itku tirauttaa, mutta ei voi kun lapset vieressä..

Meillä varmaan mies jotenkin ajattelee, että lastenhoito kuuluu automaattisesti minulle, koska olen äiti. Jos käyn jossain ilman lapsia niin miehellä on hirveä tarve muistuttaa minulle, miten hän antoi minulle vapaa-aikaa ja miten juoksen koko ajan jossain! Omia menojaan ei todellakaan laske, koska hänellä on aina jokin oikea syy menoille. Minä menen vain nauttimisen halusta esim. tekemään viikon ruokaostokset...

Tämä on varmasti ikuinen riidan aihe meidän perheessä. Toisina päivinä olen valmis harkitsemaan asumuseroa mutta taas suurimman osan ajasta olen ihan tyytyväinen osaani ja mieheeni. Voisi tuo kai huonompikin olla

 

[storm]

Itse en voi, enkä haluaisikaan hoitaa kaikki tilanteita kotona. Sitten mies ei varmaan kuin kattois sivusta, koska lapsella todella on uhma päällä ja saattaa suuttua tilanteessa kuin tilanteessa.

Lisään vielä että ikinä en oo epäillyt että mies kävis oikeesti käsiks täällä kehenkään.

Oon yrittänyt ymmärtää JO VUODEN, en vaan jaksa enää. Normaali keskustelusta ei tunnu olevan apua mieheen

Oletko ehdottanut että mies kävisi juttelemassa asiasta jossakin terapiassa esim.? Tuskin hän kyllä suostuu mutta siitä saattaisi olla apua...

Olen kyllä ehdottanut.. Arvatenkin karttaa tuollaisen ajattelmistakin.

Mies taitaa aavistaa että kirjoitan tästä aiheesta täällä, kun meni leikkimään lapsen kanssa, kuin mikäkin vuoden paras isä. Mies on vielä sellanen että jaksaa muistuttaa kuinka hyvän elämän haluaa lapsilleen jne. Sitten käyttäytyy noin, eikä tajua mitä omalla käytöksellään saa aikaan.. H

Niin no ymmärtäähän tuon ettei terapiaan halua kun monet, varsinkin miehet ajattelee että sinne mennään vain jos on ihan päästä pipi..Minusta taas psykologilla käyvät myös terveet ihmiset, joilla on jollakin elämänalueella ongelmaa jonka haluavat ratkaista. Useimmiten näin.. Ja se muuten on ihan totta että jos miestäsi on kohdeltu noin niin hän siirtää sen eteenpäin, se on jotenkin vain iskostunut tuonne takaraivoon lapsuudesta. Voin ihan omalla kokemuksella sanoa että näin on, nimittäin meidän äiti on kohdellut meitä lapsia juuri kuten meidän mummo on kohdellut äitiä (oikeastaan kohtelee vieläkin), eikä siis mitenkään kamalan nätisti. Itse olen pystynyt tämän katkaisemaan oman lapseni kohdalla mutta se johtuu siitä että meillä isä on ollut ihan täysin erilainen kuin äiti. Nuo on oikeasti hankalia juttuja ja mies varmasti haluaisi käyttäytyä paremmin muttei voi sille mitään!