N
nyt pelokas
Vieras
ja ilta sujui ihan mukavasti kun työhuoneessaan joi kaljoja ja jatkoi viskillä kun kaljat (6kpl) loppuivat.
Nukkumaan tullessaan onnistui kaatamaan vahingossa vesilasin tietokoneen päälle. Alkoi karjua v**tua ja hel**ttiä ja kun komensin olemaan hiljaa ettei lapset (alle kouluikäisiä) herää, heitti loput vedet minun päälleni sänkyymme. Älähdin kunnolla, vesi oli kylmää ja tuli yllätyksenä.
Mies suuttui lisää kun minä huusin hänelle, repi tietokoneesta johdot irti ja paiskeli osat sängyllemme. Samalla kirosi ja rähisi kuinka kone maksoi niin-ja-niin-paljon ja minä olen nipottava akka, heitti pöydällä olevat tavarat ympäri huonetta, rikki meni kaapinoveen lentäneet kuulokkeet ja papereita pääsi kastumaan.
Minä hermostuin ja koitin komentaa toista rauhoittumaan, niin huusi vain että "älä jaksa", nappasi pöytätuulettimen ja heitti kohti. Tuuletin osui katosta roikkuvaan lamppuun ja putosi sängylle siihen kohtaan jossa jalkani olivat olleet juuri - juoksin karkuun kylppäriin ja lukitsin oven.
Mies tuli houkuttelemaan pois ja komensi vaihtamaan lakanaa kanssaan. Sanoin että yritän nyt toimia kuten hän käski, joten "en jaksa" vaihtaa lakanaa ja selvitköön yksinään, menen vierassänkyyn nukkumaan. Mies meni kuivaamaan tietokonetta ja repi siinä ohessa ovenkarmin irti. Vaihtoi sentään sen lakanan. Sillä aikaa minä puhelimen kanssa vessassa mietin mihin soittaisin. Omat sukulaiseni eivät ole läheisiä, viranomaisille en voi soittaa koska mies on uhannut että jos joskus menen viranomaisille tekemään jotain ilmoitusta, hän huolehtii siitä että minäkään en saa pitää lapsia. Soitin miehen isovanhemmille pääsisivätkö aamulla paikalle, en uskaltaisi jättää lapsia miehen kanssa aamuisen pakollisen menoni takia. Jos eivät pääsisi, peruisin menoni ja koittaisin saada asian hoidettua myöhemmin.
Lupasivat tulla, vaikkakin minulle todettiin että kyllähän X (mieheni) on välillä äkkipikainen, ja huutaa ihan liikaa ja saattaa tavaroitakin heitellä, mutta eihän se mitään pahaa sillä tarkoita vaikka toki sitä säikähtää. Teki niin mieli kysyä että onko koskaan joutunut väistämään kohti lentävää keittiönjakkaraa, mutta en kysynyt.
Tavarat lentävät harvoin, rikkonut on lähinnä astioita, pyykkitelineen, metalliverkkokorin ja ruokatuolin, minua kohti on heittänyt mitään vain kolmesti eikä yksikään ole osunut mutta säikäyttänyt sitäkin pahemmin.
Miehen isovanhemmat soittivat miehelle ja kysyivät mitä tapahtuu, ja mies kertoi kauniin tarinan että kaatoi nukkumaanmennessään tietokoneen päälle ja roiskaisi vahingossa nukkuvan minun päälle vettä huitaistessaan näppäimistön sängylle, ja minä säikähdin ja ylireagoin. Mies kolusi puhelimestani puhelutiedot ja oli vihainen että olin soittanut.
Minä sain sitten kuunnella pitkän vuodatuksen siitä miten koko päivä on muuten mennyt hyvin, mutta yhden vesilasin takia on koko päivä pielessä ja minun käytökseni ajaa hänet ryyppäämään (aiemmin syy ryyppäämiselle on ollut stressi, on opiskelu ja työ ja rahahuolia). Ja että voisin tietysti saada lapset itselleni selittämällä viranomaisille asiat omalla tavallani, mutta sitten hän tekisi kaikkensa tehdäkseen elämästäni helvettiä, ja että en pääse hänestä eroon kun kerta naimisiin on menty.
Perheterapiaan tai mihinkään muuhun keskusteluapuun ei suostu. Uhkaa myös että jos jotain sanon neuvolassa, niin lapset otetaan huostaan. Lapset ovat olleet aina nukkumassa kun mies raivoaa - paitsi pyykkitelineen hakkasi rikki lasten nähden, ja useampana päivänä kyselivät että miksi isä rikkoi pyykkitelineen, kyselyt lakkasivat kun mies uhkasi jäähyllä jokaista joka mainitseekin pyykkitelineen.
Laitoin illalla tekstiviestin anopille että soittaa aamulla ennen töihinlähtöään, ja kun soitti, mies selitti saman tarinan hänelle. Hetken vänkäämisen jälkeen mies suostui päästämään minut puhelimeen (anoppi vaati). Kysyi että oliko riita, oliko alkoholi osallisena, käyttäytyikö mies aggressiivisesti ja kävikö käsiksi. Sitten mies tuli puhelimeen ja oletti että isovanhempansa soittivat äidillensä ja vakuutti että ei täällä ole mitään hätää kellään ja että minä ylireagoin ilmeisesti raskaushormonien takia.
En tiedä mitä mies muistaa illasta. Ainakaan ei ole mitenkään maininnut mitään missään, katsoo välillä tuikeana. Minä säikyn jos mies kolistelee jotain, enkä ole oikeastaan mitään tänään jutellut. Aamulla mies totesi tyynesti että hän ei ole tehnyt mitään muuta väärää kuin kaatanut vesilasin vahingossa.
Nyt mies on omissa riennoissaan, minä olen edelleen hermostunut ja maalailen kauhukuvia mitä tapahtuisi jos hakisin kaupungilta asunnon itselleni ja lapsille. Minun puoleltani ei ole tukiverkkoja kuin yksi ystävä, miehen sukulaiset asuvat lähellä ja ovat tekemisissä kanssamme. Saattaisin jäädä ihan yksin lasten kanssa ja mies toteuttaa uhkauksensa loppuelämäni terrorisoinnista.
Nukkumaan tullessaan onnistui kaatamaan vahingossa vesilasin tietokoneen päälle. Alkoi karjua v**tua ja hel**ttiä ja kun komensin olemaan hiljaa ettei lapset (alle kouluikäisiä) herää, heitti loput vedet minun päälleni sänkyymme. Älähdin kunnolla, vesi oli kylmää ja tuli yllätyksenä.
Mies suuttui lisää kun minä huusin hänelle, repi tietokoneesta johdot irti ja paiskeli osat sängyllemme. Samalla kirosi ja rähisi kuinka kone maksoi niin-ja-niin-paljon ja minä olen nipottava akka, heitti pöydällä olevat tavarat ympäri huonetta, rikki meni kaapinoveen lentäneet kuulokkeet ja papereita pääsi kastumaan.
Minä hermostuin ja koitin komentaa toista rauhoittumaan, niin huusi vain että "älä jaksa", nappasi pöytätuulettimen ja heitti kohti. Tuuletin osui katosta roikkuvaan lamppuun ja putosi sängylle siihen kohtaan jossa jalkani olivat olleet juuri - juoksin karkuun kylppäriin ja lukitsin oven.
Mies tuli houkuttelemaan pois ja komensi vaihtamaan lakanaa kanssaan. Sanoin että yritän nyt toimia kuten hän käski, joten "en jaksa" vaihtaa lakanaa ja selvitköön yksinään, menen vierassänkyyn nukkumaan. Mies meni kuivaamaan tietokonetta ja repi siinä ohessa ovenkarmin irti. Vaihtoi sentään sen lakanan. Sillä aikaa minä puhelimen kanssa vessassa mietin mihin soittaisin. Omat sukulaiseni eivät ole läheisiä, viranomaisille en voi soittaa koska mies on uhannut että jos joskus menen viranomaisille tekemään jotain ilmoitusta, hän huolehtii siitä että minäkään en saa pitää lapsia. Soitin miehen isovanhemmille pääsisivätkö aamulla paikalle, en uskaltaisi jättää lapsia miehen kanssa aamuisen pakollisen menoni takia. Jos eivät pääsisi, peruisin menoni ja koittaisin saada asian hoidettua myöhemmin.
Lupasivat tulla, vaikkakin minulle todettiin että kyllähän X (mieheni) on välillä äkkipikainen, ja huutaa ihan liikaa ja saattaa tavaroitakin heitellä, mutta eihän se mitään pahaa sillä tarkoita vaikka toki sitä säikähtää. Teki niin mieli kysyä että onko koskaan joutunut väistämään kohti lentävää keittiönjakkaraa, mutta en kysynyt.
Tavarat lentävät harvoin, rikkonut on lähinnä astioita, pyykkitelineen, metalliverkkokorin ja ruokatuolin, minua kohti on heittänyt mitään vain kolmesti eikä yksikään ole osunut mutta säikäyttänyt sitäkin pahemmin.
Miehen isovanhemmat soittivat miehelle ja kysyivät mitä tapahtuu, ja mies kertoi kauniin tarinan että kaatoi nukkumaanmennessään tietokoneen päälle ja roiskaisi vahingossa nukkuvan minun päälle vettä huitaistessaan näppäimistön sängylle, ja minä säikähdin ja ylireagoin. Mies kolusi puhelimestani puhelutiedot ja oli vihainen että olin soittanut.
Minä sain sitten kuunnella pitkän vuodatuksen siitä miten koko päivä on muuten mennyt hyvin, mutta yhden vesilasin takia on koko päivä pielessä ja minun käytökseni ajaa hänet ryyppäämään (aiemmin syy ryyppäämiselle on ollut stressi, on opiskelu ja työ ja rahahuolia). Ja että voisin tietysti saada lapset itselleni selittämällä viranomaisille asiat omalla tavallani, mutta sitten hän tekisi kaikkensa tehdäkseen elämästäni helvettiä, ja että en pääse hänestä eroon kun kerta naimisiin on menty.
Perheterapiaan tai mihinkään muuhun keskusteluapuun ei suostu. Uhkaa myös että jos jotain sanon neuvolassa, niin lapset otetaan huostaan. Lapset ovat olleet aina nukkumassa kun mies raivoaa - paitsi pyykkitelineen hakkasi rikki lasten nähden, ja useampana päivänä kyselivät että miksi isä rikkoi pyykkitelineen, kyselyt lakkasivat kun mies uhkasi jäähyllä jokaista joka mainitseekin pyykkitelineen.
Laitoin illalla tekstiviestin anopille että soittaa aamulla ennen töihinlähtöään, ja kun soitti, mies selitti saman tarinan hänelle. Hetken vänkäämisen jälkeen mies suostui päästämään minut puhelimeen (anoppi vaati). Kysyi että oliko riita, oliko alkoholi osallisena, käyttäytyikö mies aggressiivisesti ja kävikö käsiksi. Sitten mies tuli puhelimeen ja oletti että isovanhempansa soittivat äidillensä ja vakuutti että ei täällä ole mitään hätää kellään ja että minä ylireagoin ilmeisesti raskaushormonien takia.
En tiedä mitä mies muistaa illasta. Ainakaan ei ole mitenkään maininnut mitään missään, katsoo välillä tuikeana. Minä säikyn jos mies kolistelee jotain, enkä ole oikeastaan mitään tänään jutellut. Aamulla mies totesi tyynesti että hän ei ole tehnyt mitään muuta väärää kuin kaatanut vesilasin vahingossa.
Nyt mies on omissa riennoissaan, minä olen edelleen hermostunut ja maalailen kauhukuvia mitä tapahtuisi jos hakisin kaupungilta asunnon itselleni ja lapsille. Minun puoleltani ei ole tukiverkkoja kuin yksi ystävä, miehen sukulaiset asuvat lähellä ja ovat tekemisissä kanssamme. Saattaisin jäädä ihan yksin lasten kanssa ja mies toteuttaa uhkauksensa loppuelämäni terrorisoinnista.
mä olisin lähtenyt aikoja sitten
