Mies päätti ryypätä eilen...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja nyt pelokas
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

nyt pelokas

Vieras
ja ilta sujui ihan mukavasti kun työhuoneessaan joi kaljoja ja jatkoi viskillä kun kaljat (6kpl) loppuivat.
Nukkumaan tullessaan onnistui kaatamaan vahingossa vesilasin tietokoneen päälle. Alkoi karjua v**tua ja hel**ttiä ja kun komensin olemaan hiljaa ettei lapset (alle kouluikäisiä) herää, heitti loput vedet minun päälleni sänkyymme. Älähdin kunnolla, vesi oli kylmää ja tuli yllätyksenä.

Mies suuttui lisää kun minä huusin hänelle, repi tietokoneesta johdot irti ja paiskeli osat sängyllemme. Samalla kirosi ja rähisi kuinka kone maksoi niin-ja-niin-paljon ja minä olen nipottava akka, heitti pöydällä olevat tavarat ympäri huonetta, rikki meni kaapinoveen lentäneet kuulokkeet ja papereita pääsi kastumaan.
Minä hermostuin ja koitin komentaa toista rauhoittumaan, niin huusi vain että "älä jaksa", nappasi pöytätuulettimen ja heitti kohti. Tuuletin osui katosta roikkuvaan lamppuun ja putosi sängylle siihen kohtaan jossa jalkani olivat olleet juuri - juoksin karkuun kylppäriin ja lukitsin oven.

Mies tuli houkuttelemaan pois ja komensi vaihtamaan lakanaa kanssaan. Sanoin että yritän nyt toimia kuten hän käski, joten "en jaksa" vaihtaa lakanaa ja selvitköön yksinään, menen vierassänkyyn nukkumaan. Mies meni kuivaamaan tietokonetta ja repi siinä ohessa ovenkarmin irti. Vaihtoi sentään sen lakanan. Sillä aikaa minä puhelimen kanssa vessassa mietin mihin soittaisin. Omat sukulaiseni eivät ole läheisiä, viranomaisille en voi soittaa koska mies on uhannut että jos joskus menen viranomaisille tekemään jotain ilmoitusta, hän huolehtii siitä että minäkään en saa pitää lapsia. Soitin miehen isovanhemmille pääsisivätkö aamulla paikalle, en uskaltaisi jättää lapsia miehen kanssa aamuisen pakollisen menoni takia. Jos eivät pääsisi, peruisin menoni ja koittaisin saada asian hoidettua myöhemmin.

Lupasivat tulla, vaikkakin minulle todettiin että kyllähän X (mieheni) on välillä äkkipikainen, ja huutaa ihan liikaa ja saattaa tavaroitakin heitellä, mutta eihän se mitään pahaa sillä tarkoita vaikka toki sitä säikähtää. Teki niin mieli kysyä että onko koskaan joutunut väistämään kohti lentävää keittiönjakkaraa, mutta en kysynyt.
Tavarat lentävät harvoin, rikkonut on lähinnä astioita, pyykkitelineen, metalliverkkokorin ja ruokatuolin, minua kohti on heittänyt mitään vain kolmesti eikä yksikään ole osunut mutta säikäyttänyt sitäkin pahemmin.

Miehen isovanhemmat soittivat miehelle ja kysyivät mitä tapahtuu, ja mies kertoi kauniin tarinan että kaatoi nukkumaanmennessään tietokoneen päälle ja roiskaisi vahingossa nukkuvan minun päälle vettä huitaistessaan näppäimistön sängylle, ja minä säikähdin ja ylireagoin. Mies kolusi puhelimestani puhelutiedot ja oli vihainen että olin soittanut.

Minä sain sitten kuunnella pitkän vuodatuksen siitä miten koko päivä on muuten mennyt hyvin, mutta yhden vesilasin takia on koko päivä pielessä ja minun käytökseni ajaa hänet ryyppäämään (aiemmin syy ryyppäämiselle on ollut stressi, on opiskelu ja työ ja rahahuolia). Ja että voisin tietysti saada lapset itselleni selittämällä viranomaisille asiat omalla tavallani, mutta sitten hän tekisi kaikkensa tehdäkseen elämästäni helvettiä, ja että en pääse hänestä eroon kun kerta naimisiin on menty.
Perheterapiaan tai mihinkään muuhun keskusteluapuun ei suostu. Uhkaa myös että jos jotain sanon neuvolassa, niin lapset otetaan huostaan. Lapset ovat olleet aina nukkumassa kun mies raivoaa - paitsi pyykkitelineen hakkasi rikki lasten nähden, ja useampana päivänä kyselivät että miksi isä rikkoi pyykkitelineen, kyselyt lakkasivat kun mies uhkasi jäähyllä jokaista joka mainitseekin pyykkitelineen.

Laitoin illalla tekstiviestin anopille että soittaa aamulla ennen töihinlähtöään, ja kun soitti, mies selitti saman tarinan hänelle. Hetken vänkäämisen jälkeen mies suostui päästämään minut puhelimeen (anoppi vaati). Kysyi että oliko riita, oliko alkoholi osallisena, käyttäytyikö mies aggressiivisesti ja kävikö käsiksi. Sitten mies tuli puhelimeen ja oletti että isovanhempansa soittivat äidillensä ja vakuutti että ei täällä ole mitään hätää kellään ja että minä ylireagoin ilmeisesti raskaushormonien takia.

En tiedä mitä mies muistaa illasta. Ainakaan ei ole mitenkään maininnut mitään missään, katsoo välillä tuikeana. Minä säikyn jos mies kolistelee jotain, enkä ole oikeastaan mitään tänään jutellut. Aamulla mies totesi tyynesti että hän ei ole tehnyt mitään muuta väärää kuin kaatanut vesilasin vahingossa.

Nyt mies on omissa riennoissaan, minä olen edelleen hermostunut ja maalailen kauhukuvia mitä tapahtuisi jos hakisin kaupungilta asunnon itselleni ja lapsille. Minun puoleltani ei ole tukiverkkoja kuin yksi ystävä, miehen sukulaiset asuvat lähellä ja ovat tekemisissä kanssamme. Saattaisin jäädä ihan yksin lasten kanssa ja mies toteuttaa uhkauksensa loppuelämäni terrorisoinnista.
 
Lisään vielä että normaalisti parisuhteessa menee hyvin, mies huolehtii ja rakastaa minua ja lapsia paljon, mutta harvoin sattuvat ..hmm.. kohtaukset ovat jotain mitä en meinaa kestää. Yhdessä on oltu liki 10vuotta.
 
Nyt ensi tilassa pakkaat lapset mukaan ja lähdette vaikka hotelliin jos ette muuta paikkaa keksi. On olemassa turvakoteja yms josta saa apua. Nyt on myös lasten turvallisuus uhattuna.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nancy:
Nyt ensi tilassa pakkaat lapset mukaan ja lähdette vaikka hotelliin jos ette muuta paikkaa keksi. On olemassa turvakoteja yms josta saa apua. Nyt on myös lasten turvallisuus uhattuna.

Peesi!
Heti pois kun vaan mahdollista (toisin sanoen kun äijä ei ole kotona).
Menette vaikka sinne turvakotiin, sieltä saat apua ennenkaikkea lapset ovat turvassa. Samoin sinä.

Kyllä sä apua saat ja vaikka mies uhkailee niin usko pois, paljon parempi teidän on olla ilman tollasta "miestä"!
 
Voi.. Sinulla on inhottava tilanne. Mies kuulostaa narsistiselta tai ainakin jotenkin luonnevikaiselta. Tällaisten ihmisten on vaikea muuttua.. Sinuna kertoisin asiasta neuvolassa tai jossain muualla. EI sinulta lapsia viedä. Tällaisia tapuksia joissa toinen osapuoli uhkailee noin, on pilvin pimein. Älä alistu. Pää pystyyn. Voimia se vaatii, mutta tuskin tuo tilanne muuttuu ainakaan kovin helpolla. Ja miehesi ei taida edes haluta myöntää käyttäytyvänsä väärin.
Älä jää yksin tilanteeseen ja kyllä niitä tukiverkkoja sitten aikanaan muodostuu sinullekin.
 
Hoh hoijaa... meillä normaalia arkea tosin tavarat eivät lennä päälle ja ei ole lapsia.
Jos tätä on tapahtunut kerran.. niin rehellisesti jutelkaa siitä, kun mies on selvin päin.
Ymmärsin että tää oli eka kerta.
Asiat voidaan sopia eikä heti pakata tavaroita ja lähteä. Tiedän kokemuksesta.
Meillä on vauva tulossa ja mies on ollut 5v kunnolla.
Nykyään heti luovutetaan eikä yritetä asioita selvittää.
Tsemppiä teille.
 
Olen monta kertaa aikonut puhua neuvolassa, mutta jotenkin se ei onnistu. Lasten syntymän jälkeen tehtävään perheväkivaltakyselyyn olen valehdellut sujuvasti joka kerta.
Minut on lapsuudenkodissa kasvatettu siten että jos puhut ulkopuolisille, hakataan hiljaiseksi. Siksipä ei minun puoleltani tukiverkkoja olekaan.

Jos soitan jonnekin, mies näkee sen puhelutiedoista. Lähetetyt viestit sentään on helppo tuhota. Ajattelin pyytää neuvolasta lähetteen keskusteluapuun itselleni, mutta en ole jostain syystä uskaltanut toteuttaa aiettani koskaan.
Lapset ovat turvassa, niin kauan kuin nukkuvat. Jos heräävät, mies kiroilee ja huutaa mutta jättää siihen.
 
Jäämällä tuollaisen ihmisen kanssa kärsit joka tapauksessa lopun elämääsi. Jos lähdet on sinulla sentään jotain mahdollisuuksia mukavampaan ja pelottomaan elämään. Kerro toki huolistsasi neuvolassa koska sieltä saat henkistä tukea ja muutenkin pääset elämässä järjestelemään asioita ilman terroristia.

Useinhan ne uhkailevat mutta harva toteuttaa aikeitaan. Selittely siitä kuinka rakastava mies on oikeasti ei auta sinua yhtään päinvastoin pitkittää kärsimyksiäsi. Voit itse valita, elää pelossa vai ilman ainaista pelkoa. Pelko ei lopu jos siihen jäät. YKSIKIN KERTA ON LIIKAA!
 
onko ukkos sua hakannut tai onko lapset nähneet tilanteita.
Minä olin pahasti masentunut synnytyksen jälkeen ja löin miestäni.
Onneksi hain apua siihen ja sainkin. En neuvolan kautta vaan ihan yksityisen
tahon. Mies vei minut pakolla lekurille.
Neuvola ei ole paras paikka kertoa asiota.
Perheterapia tai ota yhtetyttä auttavaan puhelimeen tai sosauto tulee paikalle, jos tilanne on paha. Mene viimeisenä vaihtoehtona turvakotiin.
Muista aina se, että miehesi on lasten isä. Varmaan lapsiaan rakastaa älä kiellä hältä sitä etteikö saisi lapsia tavata. Ymmärisn ettei lapsiin ole kajonnut.
 
Mun exä oli samanlainen, tavarat lensi ja kerran kännipäissään heitti kännykän täysillä lattiaan vaikka meidän lapsi oli konttaamassa siinä aivan lähellä, ehdin juuri napata hänet syliin ettei osunut.. Niin että LÄHDE JO!
 
En halua aiheuttaa enempää ahdistusta mutta sun lapset ja sinä itse elätte tilanteessa, jossa fyysisen ja henkisen väkivallan uhka ja olemassalo on totta. Jos et itsestä välitä ja oot mukamas opetettu lapsuuden kodissa olemaan hiljaa perheen asioista niin sun on silti suojeltava sun lapsias tolta ja pian kohta ehkä pahemmaltaki.. Lapsia EI viedä sulta, jos suojelet niitä ja hoidat hyvin, mutta jos altistat heitä tuollaiseen elämään (pelkoon ja väkivallan uhkaan) niin se on jo riittävä syy harkita huostaanottoa.. tää ei siis silloin oo enää edes sun miehes tahdosta kiinni.. tee mitä teet, mutta kannustan hakemaan apua tilanteeseen esim. turvakodin kautta.. pelko riittää syyksi paeta.
 
Toi kuulostaa oikeasti todella pahalta!!! Kerää rohkeutesi ja ota tavaroita mitä tarvitset ja lapset mukaan ja mene turvakotiin!!! Siellä saat kaiken tarvitsemasi avun. Älä missään nimessä jää tuollaiseen, mitä mahdollisesti seuraavaksi tapahtuu?? Jos et uskalla lähteä kun miehesi on paikalla niin lähde kun hän ei ole kotona. Pyydä vaikka joku ystäväsi avuksi?
 
Alkuperäinen kirjoittaja nyt pelokas:
Lisään vielä että normaalisti parisuhteessa menee hyvin, mies huolehtii ja rakastaa minua ja lapsia paljon, mutta harvoin sattuvat ..hmm.. kohtaukset ovat jotain mitä en meinaa kestää. Yhdessä on oltu liki 10vuotta.

Legendaarinen lisäkommentti.

Kai sä nyt itsekin tiedät mitä sun on tehtävä?
 

Yhteistyössä