Mies otti eksänsä takaisin

Tässä muuten lapsi ei ole yhteinen, eikä asu enää näiden kummankaan kanssa, eli sinänsä perhe ei yhdisty. Lapsi on toisen edell. liitosta, mutta tietenkin pyörinyt kuvassa mukana ja ovat sen asioita aiemmin yhdessä ollessaan hoitaneet. Että ei voi nyt vedota liikaa siihenkään, että perhe saadaan jälleen kasaan. lapsi ei muuta näiden kanssa samaan kotiin.

 

Moni teistä arvelee, että mies on tapaillut eksää jo ennen eroamme selkäni takana. Tapaillut on kyllä ,sen tiedän, sillä heillä on ollut yhteisiä työjuttuja, lapsen takia ja muutenkin he tahtoivat pysyä ystävinä, vaikka nainen lähti toisen matkaan. Mies antoi anteeksi niin paljon että kaveruuteen suostui, oli ollut tavattoman rakastunut ja ero järkytti häntä paljon. Ehkä nainen huomasi jo uuden suhteen alkumetreillä, että eipäs ollutkaan hyvä vaihto... Ja kun kuuli, että miehellä on uusi (minä) tuli kova hätä saada tämä eksä takaisin. Miehenhän piti pysytellä varalla häntä varten jollei uusi juttu toimikaan, nyyh nyyh! Näin minä sen nään.

Tietenkin mies ja eksä saavat tehdä mitä lystäävät, en minä voi sitä estää kai muuta kuin tappamalla molemmat... Mutta on kai minulla oikeus olla suuttunut ja loukkaantunut ja pettynyt, koska olisin itse halunnut jatkaa suhdettamme??

Tuntuu tosi pahalta kun täällä hyvin usein lyödään lyötyä. Kun joku kirjoittaa tuskastaan, tietyt tyypit tulevat ihan suoraan haukkumaan. En tietenkään kaipaa pelkkää sääliä ja pään silitystä, mutta tässä tilanteessa haukkuminen ei ole mitenkään rakentavaa. "Sinulle ei kuulu enää pätkääkään, mitä eksäsi tekee." No ihan varmasti vielä kuuluu, meillä jäi moni juttu ja suunnitelma kesken ja ne pitäisi selvittää. Ehkä noin puolen vuoden päästä kaikki on ihan selvää ja unohdettavissa.

Tiedän miltä sinusta nyt tuntuu kun saman olen kokenut. eikä tunnu hyvältä kun lyödään lyötyä. minäkin olin (olen vieläkin) niin suuttunut, loukkaantunut ja pettynyt kun selvisi mitä mies teki. mies ei lähtenyt exänsä matkaan vaan lemppasin hänet itse.
Olen koittanut olla ajattelematta miestä.."sinulle ei kuulu enää pätkääkään mitä eksäsi tekee"..tiedän, ei kuulu mutta kun mielessä on usein. olinhan rakastunut, ei se tunne ykskaks häviä. välillä tekisi mieli kostaa. olen päättänyt että taakseni en katso vaikka pakosti mietin niitä hyviä hetkiä joita meillä oli, ja sitten taas sekä miestä ja exää yhdessä.
Puolen vuoden päästä ollaan jo "viisaampia", aika parantaa.

 

"lemppasin itse ... nyt tekee mieli kostaa". Exsien asiat eivät kuulu exsille eikä mitään vastuuta ole.

 

Kuinka usein toden totta nuo uusintaliitot onnistuvat? Että useamman vuoden kuluttua palaa entisen luo?

Mies vasta kuukausi sitten sanoi,ettei ikinä tahtoisi eksää takaisin, sillä kyllä ne vanhat ongelmat pian nostaisivat päätään, vaikka ensin olis hetken hauskaa. Mutta miten sitten kävi: niin onnistui tuo nainen luikertelemaan takaisin! Ja vauhdilla, kun se toinen romanssi ei oikein pelannutkaan, vaan tuttu ja turvallinen vanha vaihtoehto alkoi houkuttaa. Halveksin häntä.

Vaikka ap. sinusta kuinka tuntuisi paskalta, niin tuosta tekstistä kyllä lukee rivien välistä sen, että valitettava totuus on tämä: Miesystäväsi rakastaa sitä eksäänsä, sinua kohtaan hän ei tuntenut rakkautta.

Olet ihan varmasti katkera, mutta ei ihminen tunteilleen voi mitään. Ilmeisesti teidän juttunne tuon miehen kanssa ei kestänyt kauaakaan. Tangoon tarvitaan kaksi, ja ei se nainen ole ainoastaan syypää. Kyllähän se miehesikin hänet takaisin halusi. Halveksi ennemmin sitä miestäsi, hän teki sen valinnan,että otti tämän naisen takaisin.

 

Minusta on ihanaa, että pari löysi uudelleen toisensa vaikeuksien jälkeen. Harmi että sinä jäit siihen väliin, mutta yritä vaan niellä kiukkusi ja oppia asiasta jotain.

Hienoa, että mies antoi eksälleen anteeksi, molemmat varmaan oli tehneet virheitä ja erosivat liian hätäisesti vaikka tunteita oli. Ehkä he nyt jatkavat hieman viisaampina kun molemmat on nähneet ja kokeilleet muitakin ihmisiä ja todenneet, että sopivat kuitenkin yhteen parhaiten.

Ymmärrän kiukkusi, mutta ei se mitään auta. Tunteita ei voi aina valita, sitä joko rakastaa tai sitten ei. Mies ilmeisesti ei sinua rakastanut, vaan eksäänsä, eikä sille mitään voinut. Anna hänelle anteeksi ja voit itsekin paremmin.

 

Onko se niin, että sitä rakkaudeksi voi sanoa?? Pitkässä juoksussa kaikki muuttuu laskelmoinniksi. Sitä vain, jos kaikki mitä rakkaudeksi sanotaan vie vastuun tekemisistä... Ihmisistä joista välittää pitää säästää kaikelta mikä satuttaa... Ei yksin entinen nainen joka on nykyinen ole syyllinen. Ap hengähdä Sulla kävi tuuri pääsit laskelmoivasta marttyyristä eroon.

 

Ap kuinka kauan olitte tuon miehen kanssa yhdessä?

 

Onko se niin, että sitä rakkaudeksi voi sanoa?? Pitkässä juoksussa kaikki muuttuu laskelmoinniksi. Sitä vain, jos kaikki mitä rakkaudeksi sanotaan vie vastuun tekemisistä... Ihmisistä joista välittää pitää säästää kaikelta mikä satuttaa... Ei yksin entinen nainen joka on nykyinen ole syyllinen. Ap hengähdä Sulla kävi tuuri pääsit laskelmoivasta marttyyristä eroon.

Tätä en nyt ihan ymmärtänyt? Kuka on laskelmoiva marttyyri ? Ihan totta, ketä tarkoitit ja miksi?

 

Minultakin meni ohi, mitä ihmeen laskelmoivaa marttyyria toi tarkoittaa. Olisiko miehen pitänyt jatkaa ap:n kanssa jos ei tätä kerran rakasta eikä halua? Mies huomasi, että suhteessa ei ole sitä mitä hänen ja exän suhteessi oli ja on edelleen. Miehellä oli selkärankaa ja hän jätti ap:n ja alkoi vasta sen jälkeen uudelleen suhteeseen eksänsä kanssa. Mikä muka meni väärin? Paha siihen on mitään väärää keksiä.

 

Tämä osa on yleistä keskustelua: On kyllä ihmeellistä, miten herkästi täällä tulkitaan 'kiusaamiseksi, mollaamiseksi tai haukkumiseksi' mielipiteet, jotka eivät ole myötäkarvaan. Samoista asioista valittavat eivät kuitenkaan kaihda itse käyttää em. keinoja keskustellessaan niistä, joiden kuvittelevat kiusaavan, mollaavan tai haukkuvan.

Julkiselle keskustelupalstalle osallistuessaan ei voi valita, kenen kanssa keskustelee. Tämä on hyväksyttävä ja tiedostettava, ennen kaikkea on ymmärrettävä se, ettei oma näkemys asioista saa aina myötäkarvaista silitystä.

Aloittajalle: Missä sinua on haukuttu?! Tosiasioiden julkituominen ei ole haukkumista.

Tuntuu tosi pahalta kun täällä hyvin usein lyödään lyötyä. Kun joku kirjoittaa tuskastaan, tietyt tyypit tulevat ihan suoraan haukkumaan. En tietenkään kaipaa pelkkää sääliä ja pään silitystä, mutta tässä tilanteessa haukkuminen ei ole mitenkään rakentavaa. "Sinulle ei kuulu enää pätkääkään, mitä eksäsi tekee." No ihan varmasti vielä kuuluu, meillä jäi moni juttu ja suunnitelma kesken ja ne pitäisi selvittää. Ehkä noin puolen vuoden päästä kaikki on ihan selvää ja unohdettavissa.

Kukaan ei epäile sitä, etteikö sinusta pahalta tuntuisi, erot ihmissuhteista ovat aina kovia paikkoja. Mutta et myöskään hyödy mitään siitä, että muut keskustelijat yllyttäisivät suuttumustasi tai myötäilisivät sinua tosiasioiden vastaisesti. Sehän on aivan fakta, että suhteen loputtua, sinun osuutesi sen ihmisen elämässä on päättynyt, eikä mielipiteilläsi ja tunteillasi ole enää painoarvoa hänen valinnoissaan. Yhteisille 'suunitelmille ja jutuille' exäsi on pannut pisteen lopettamalla suhteen. Suhteen lopettamisen ei aina tarvitse olla yhteinen päätös.

Epäilysi hänen hääräämisestään entisen puolisonsa kanssa voivat pitää paikkansa, mutta kuten aiemmin kirjoitin: Mitä sitten? Tapahtunutta ei voi enää muuttaa, eikä siitä raivoaminen tai sen sureminen vie kuin turhaa energiaa ja pitkittää toipumista erosta.

Eron kivuliaisuuden aiheuttaakin juuri useimmiten ne särkyneet unelmat ja toiveet, suunnitelmat jotka jäävät toteutumatta. Pelko ja ahdistus siitä, ettei uutta kumppania ehkä löydykään ja kaikki haaveet jäävät ikuisesti toteutumatta. Kipu siitä, että kumppani onkin arvioinut jonkun toisen 'paremmaksi'.

Sinun tulisi kuitenkin nähdä asian hyvätkin puolet: Voit taputtaa käsiäsi tyytyväisenä päästyäsi eroon miehestä joka on noin 'vietävissä' ja sanoo itsekin olevansa sitoutumiseen kyvytön. Nythän sinulla on mahdollisuus valita itsellesi toisenlainen kumppani. Voit myös onnitella itseäsi siitä, että ainakin sinä olet toiminut suhteessa puhtain mielin ja sydämin; ollut rehellinen, tehnyt tulevaisuuden suunnitelmia ja luottanut toiseen.

Älä pilaa sitä juuttumalla exäsi ja hänen nykyisen suhteen märehtimiseen.

 

Kyllä saa olla vihainen. Naurettavia neuvoja "anteeksiannosta", kun suru ja tuska on vielä tuoreimmillaan. Ap, senkus vihaat selkärangatonta paskiaismiestäsi kaikessa rauhassa, anteeksiannon aika on sitten joskus myöhemmin, kun tunteet ovat laantuneet.

Näillä palstoilla nimenomaan pitää voida tuoda julki omaa ahdistustaan ilman, että vastaukseksi saa "mitä sitten". No sitä sitten, että kyllä se raivoaminen ja tuskan purkaminen on ihan muuta kuin "energian tuhlausta" - ei todellakaan, vaan ihan todellinen ja hyvä tapa käsitellä eron aiheuttamaa kipua.

Liian nopea "anteeksianto" ja omien tunteiden tukahduttaminen sen sijaan on omiaan tuomaan ahdistusta pitkälle tulevaisuuteen. Märehtimisestä ei tarvitse olla kyse, jos oikeutettua vihaansa tuo julki.

Toivottavasti voit pian vaihtaa vihan ja katkeruuden positiivisiksi fiiliksiksi siitä, että pääsit kuspiästä eroon. Mutta sillä välin, viha vie aikansa, sitä ei kannata tukahduttaa.

 

Tämä ei ole yleistä keskustelua, vaan omakohtaista kokemusta.

Minä otin exäni takaisin. Hän ehti tässä eron aikana seurustella yhden naisen kanssa joitakin kuukausia ja nainen jäi kuin nalli kalliolle, kun mieheni muutti takaisin luokseni. Mies varmaankin antoi tämän naisen ymmärtää jotain, muuta, koskapa siominnähden pettynyt, surullinenkin tämä nainen oli aina kun tuli perhettämme vasaan pihalla. (Asuimme samassa kerrostalossa).
Minä taas en tiennyt että mieheni oli seurustellut tuon naapurini kanssa eromme aikana, ennen kuin olin jo ottanut hänet takaisin. Mennyt on kuitenkin mennyttä ja eromme syyt vain meidän kahden tiedossa. Tuolle naiselle ei varmasti ihan kaikkea ole kerrottu. Eikä varmasti kerrottaisi minullekaan heidän yhteisestä ajastaan. Siksipä en mitään siitä halua kuullakaan. On vain me, olimme välillä erossa, molemmilla oli sinä aikana muuta elämää, mutta nyt me päätimme jatkaa yhdessä. Uusi yrityksemme on kestänyt 5 vuotta. Hyvältä näyttää, naapurikin muutti pois. Ehkei hän kestänyt katsella onneamme.

 

Tämä ei ole yleistä keskustelua, vaan omakohtaista kokemusta.

Minä otin exäni takaisin. Hän ehti tässä eron aikana seurustella yhden naisen kanssa joitakin kuukausia ja nainen jäi kuin nalli kalliolle, kun mieheni muutti takaisin luokseni. Mies varmaankin antoi tämän naisen ymmärtää jotain, muuta, koskapa siominnähden pettynyt, surullinenkin tämä nainen oli aina kun tuli perhettämme vasaan pihalla. (Asuimme samassa kerrostalossa).
Minä taas en tiennyt että mieheni oli seurustellut tuon naapurini kanssa eromme aikana, ennen kuin olin jo ottanut hänet takaisin. Mennyt on kuitenkin mennyttä ja eromme syyt vain meidän kahden tiedossa. Tuolle naiselle ei varmasti ihan kaikkea ole kerrottu. Eikä varmasti kerrottaisi minullekaan heidän yhteisestä ajastaan. Siksipä en mitään siitä halua kuullakaan. On vain me, olimme välillä erossa, molemmilla oli sinä aikana muuta elämää, mutta nyt me päätimme jatkaa yhdessä. Uusi yrityksemme on kestänyt 5 vuotta. Hyvältä näyttää, naapurikin muutti pois. Ehkei hän kestänyt katsella onneamme.

Sinullakin siis tuollainen selkärangaton, läheisriippuvainen laastaroijamies, joka tarvitsee aina jonkun vierelleen. Ja joka uskottelee vaikka mitä yhteistä tulevaisuutta, vaikka veri vetää takaisin exän syliin. Halveksittava ihmistyyppi, en voi muuta sanoa. Onnea teille vaan. Sinuna kokisin kyllä edes vähän empatiaa toista naista kohtaan. Hän ei osaansa valinnut, mutta joutui nyt teidän kyyhkyläisten ihqun onnen tieltä vielä muuttamaan poiskin.

 

Kyllä saa olla vihainen. Naurettavia neuvoja "anteeksiannosta", kun suru ja tuska on vielä tuoreimmillaan. Ap, senkus vihaat selkärangatonta paskiaismiestäsi kaikessa rauhassa, anteeksiannon aika on sitten joskus myöhemmin, kun tunteet ovat laantuneet.

Näillä palstoilla nimenomaan pitää voida tuoda julki omaa ahdistustaan ilman, että vastaukseksi saa "mitä sitten". No sitä sitten, että kyllä se raivoaminen ja tuskan purkaminen on ihan muuta kuin "energian tuhlausta" - ei todellakaan, vaan ihan todellinen ja hyvä tapa käsitellä eron aiheuttamaa kipua.

Liian nopea "anteeksianto" ja omien tunteiden tukahduttaminen sen sijaan on omiaan tuomaan ahdistusta pitkälle tulevaisuuteen. Märehtimisestä ei tarvitse olla kyse, jos oikeutettua vihaansa tuo julki.

Toivottavasti voit pian vaihtaa vihan ja katkeruuden positiivisiksi fiiliksiksi siitä, että pääsit kuspiästä eroon. Mutta sillä välin, viha vie aikansa, sitä ei kannata tukahduttaa.

Olen samaa mieltä, että vihainen saa olla ja pitääkin olla. Mutta mihin ihmeeseen hukkuu se neuvo, että älkää seotko toisten liittoihin edes muutaman kuukauden päästä erosta. Ei edes nainen voi olla toipunut erostaan niin nopeasti ja hänen käytöksensä saattaa olla mitä tahansa, eikä se ole edes vanha suola, joka janottaa, vaan ihmisten voi olla todella ikävä eksäänsä ja sitä elämää, jonka on virheissään jättänyt. Se on vain ihme, että vanhaan voi palata, jos on tullut verisesti loukattua?? Kyllä mies on tässä ollut lähinnä matkustajan roolissa.

 

[quote="Viha-nnes
Sinullakin siis tuollainen selkärangaton, läheisriippuvainen laastaroijamies, joka tarvitsee aina jonkun vierelleen. Ja joka uskottelee vaikka mitä yhteistä tulevaisuutta, vaikka veri vetää takaisin exän syliin. Halveksittava ihmistyyppi, en voi muuta sanoa. Onnea teille vaan. Sinuna kokisin kyllä edes vähän empatiaa toista naista kohtaan. Hän ei osaansa valinnut, mutta joutui nyt teidän kyyhkyläisten ihqun onnen tieltä vielä muuttamaan poiskin.
[/quote]




En tunne mitään empatiaa tuota naista kohtaan. Miksi tuntisin? ihmissuhteissa tapahtuu eroja. Tässäkin tapahtui. Minusta on jo ennalta odotettavaa että jos suhteeseen ryhtyy ennen kuin on täysin toipunut erosta, niin se suhde ei kestä. eikä kestänyt. Kyllä tämä nainen tiesi minkä aikaa mieheni erosta oli kulunut. Ei ole realistista odottaa että tuossa ajassa voi pyyhkiä tunnetasollaan pitkän historian pois. Laastarisuhteita on ja tulee aina olemaan ja harvoin ne kestävät, vaikka ei exän luokse palaisikaan. Sitä paitsi ap:n tekstistä sain käsityksen, ettei hän edes asunut tämän miehen kanssa yhdessä, se oli pelkkää deittailua jota ap kuvitteli joksikin enemmäksi.

 

Kyllä on yhä raskasta yrittää olla ihmisten ilmoilla normaalin näköisenä, huh huh.

Tilanne on edennyt, uutta tietoa ilmennyt ja itsekin olen ynnäillyt asioita yhteen lisää. Vaikkei se mitään auta, ei, mutta "unohtaminen" ei vielä tässä vaiheessa ole mahdollista. Muutama kuukausi voi mennä, että olen tolpillani, pelkänpä.

Seurustelimme reilun vuoden. Emme tosiaankaan asuneet yhdessä, asia kyllä kävi puheissamme, mutta yhteisen asunnon hankinta olisi ollut eri syistä vähän hankalaa juuri nyt. Päätimme siirtää suunnitelmia jonkun verran, mikä kiire tässä.

Mielestäni on ikävää heittää toiselle, että se oli muka "pelkkää" deittailua, jota kuvittelin enemmäksi. Kyllä minulla on käsitys, että ensin seurustellaan ja tutustutaan mielellään ainakin vuosi, pari, ennenkuin yhteen mennään. En voisi kuvitella parin kuukauden tuttavuuden luo kantavani kamppeitani. Emme ole enää mitään teini-ikäisiä.

Olen täysin vakuuttunut, että mies rakasti minua, mutta kun eksä alkoi vähitellen syystä ja toisesta änkeä yhä useammin hänen seuraansa, hän alkoi horjua ja vanhat, hyvät muistot tulivat liikaa mieleen. Kaikki ne riidat ja epäsopu, joista minä olin kuullut, unohtuivat jo näköjään.

Tuntuuu hyvin ikävältä, ettei tuo ex-nainen kunnioittanut minua laisinkaan, vaan aivan surutta tunkeutui suhteeseemme. Kaikki tuo alkoi nimittäin aika pian sen jälkeen, kun mies oli minut tavannut. Tuosta voi laskea yhteen yksi ynnä yksi vaivatta.

Olen ollut yhteydessä mieheen ja hän tahtoisi olla vielä kaverini. Olen ajatellut että miksipä ei - pitihän minunkin sietää sitä että eksä oli hänen ystävänsä koko meidän suhteeme ajan. Jospa heittäydyn paskiaiseksi ja alan tapailla miestä olan takaa "kaverikahvien" merkeissä. Tekisin samaa, mitä eksnainen minulle. Miksi se olisi väärin?

 

Vääryyksiiin ei jaksa puuttua tuossa, mutta hölmöähän tuo nyt olisi. Lapsellista. Epäkypsää. Aikuistu, ellet tosiaan rakasta sitä paskanhajussa viivyttelyä noin paljon. Lapset leikkii kostoa, ei enää aikuiset moisesta nauti...

 

Ensin tutustutaan ja surustellaan vuosi pari ennen yhteenmuuttamista. Tuo vuosi tai pari on yleensä sitä aikaa, jolloin voi vielä todeta että tämä ei toimi, kuten mies tekikin. Siksi se oli miehelle pelkkää deittailua, tutustumista, josta voi lähteä.

Tottakai voit alkaa miehen kaveriksi. Epälenpä että siinä sinun käy vain huonosti. Miehen nykyisellä tuntuu olevan vaikutusvaltaa mieheen, enemmän kuin sinulla.

Ota oma elämäsi käsiisi ja etsi uusia ihmisiä, uusia harrastuksia. Kulje pää pystyssä äläkä mieti miestä tai hänen kertomuksiaan riidoistaan exänsä kanssa. Samoja tarinoita hän keroo nyt tälle naiselle sinusta. Kertoo miksi ei halunnut jatkaa suhdettanne, perustelee sen jotenkin tälle naiselle. Ole siinä vielä kaveri.

 

Suhteellisuudentajua vaatisin kyllä ap:ltä. olisithan sinä voinut jo asua miehen kanssa ja olla raskaanakin, ja silti tämä kaikki olisi tapahtunut.

Mutta ylpeyttäsi on loukattu, siitä ei pääse mihinkään, katkeraksi ei kannata alkaa, siinä vain tuhoaa oman elämänsä. kannattaa ottaa opikseen, että mitä vain voi tapahtua.

 

No, tulisiko sinulle siitä parempi mieli? Veikkaan, että ei.
Joten älä tee sitä!

Ihmetyttää tuo mies, aivan kuin Mikko Rouhiala sarjasta Irtiottoja... soutaa ja huopaa. Ihmettelen, miksi miehen ex otti hänet takaisin.

 

Minä ottaisin exäni takaisin ihan milloin vain, vaikka hänellä oli suhde jo avioliittomme aikana ja nyt sen jälkeen hän on heilastellut meitä molempia!
Hänen uusi tyttöystävänsä ei usko, että välillämme on muutakin, kuin "asioiden selvittelyä".
Tiedän, että hän tulee vielä takaisin ja ovi on silloinkin auki.

 

No, tulisiko sinulle siitä parempi mieli? Veikkaan, että ei.
Joten älä tee sitä!

Ihmetyttää tuo mies, aivan kuin Mikko Rouhiala sarjasta Irtiottoja... soutaa ja huopaa. Ihmettelen, miksi miehen ex otti hänet takaisin.

Ei siitä välttämättä parempi mieli tulisi, luultavasti halveksisin itseäni, jos käyttäytyisin yhtä nolosti kuin eksnainen. Mutta tunteiden velloessa päähän pomppii monenlaisia ajatuksia! Moniko teistä ei ole ikinä johonkuhun suuttuessaan ajatelut: "grrrr..... mä tapan sen!!" aikomatta kuitenkaan ihan oikeasti ostaa pyssyä..?

Kyllä se oli enempi niin päin ,että mies otti eksän takaisin. Eksälle tuli ero siitä miehestä, jonka vuoksi tämän minun mieheni jätti, ja sit halusi kovasti mieheni takaisin, kun katui aikaisempaa lähtöään. Ja mies ei ole päässyt irti vanhoista tunteistaan, joten hylkäsi minut. En ollutkaan kelvollinen.

Eivät asu vielä yhdessä hekään, mutta lämmittelevät lempeään vuoroin toistensa luona. Rahasyistä hekään tuskin muuttavat alle vuoden yhteen, tiedän sen. Ei ole varaa. Eli hekin sitten oikeastaan vain deittailevat.

 

Ihmettelen, miksi miehen ex otti hänet takaisin.

Koska sydämenasioissa on niin hiton vaikea olla järkevä, kaukokatseinen ja kaikinpuolin objektiivinen. Ei ole ainakaan multa onnistunut, mutta en olekaan tunnepuolella tasapainoinen ihminen.

 

Siis eikö niillä miehillä ole muuta tekemistä, kuin pelata peliä ihmisillä?
Ihme touhua, tuossa iässä olisi kai mukavinta asua omistamassaan omakotitalossa ja käydä mökillä kalassa ja matkustella ja osallistua perheensä elämään ilman teatteria. No, jokainen saa tehdä elämällään mitä lystää, mutta paremminkin voisi valita.

 

Eivät asu vielä yhdessä hekään, mutta lämmittelevät lempeään vuoroin toistensa luona. Rahasyistä hekään tuskin muuttavat alle vuoden yhteen, tiedän sen. Ei ole varaa. Eli hekin sitten oikeastaan vain deittailevat.

Siis miten muka erillään asuminen tulee edullisemmaksi kuin yhdessä asuminen? Meillä esim. vuokra on n. 600 euroa, joten nyt se on 300 euroa/hlö, mutta jos asuisimme erillään samanhintaisissa asunnoissa, menisi meiltä vuokriin yhteensä 1 200 euroa!