Mies on sitä mieltä, että mun pitäisi jäädä kotiin!

[vihainen ap]

Meillä on 5kk vanha poika ja nyt on tilanne se, että mä olen nyt lähdössä töihin/jatkamaan opintoja, kun alunperin oli suunnitelma. Tarkoitus oli, että mies jää sitten kotiin pojan kanssa seuraavat 5kk. Mä siis petasin hommat sillä tavalla, että näin se tulee menemään, kun niin sovittiin. Olen ilmoittautunut seminaareihin, hommannut harjoittelupaikan, lupautunut tutkimusryhmään jne. Kahden viikon päästä alkaa hommat.

Nyt mies kuitenkin päätti muuttaa mieltään eikä haluaisikaan jäädä. Alkoi eilen illalla nihkeilemään asiasta sanoi vaan, että miksi en minä voisi nyt vielä jäädä, kun mä olen niin hyvin pärjännyt pojan kanssa kotona. Olin että Hämmästyin ja sitten raivoistuin! Me sovittiin jo vaikka kuinka paljon aiemmin tää juttu! Rahasta ei ole kiinni, mutta mitä ilmeisimmin hän ei vaan halua ja ajatteli, että mä jäisin kuitenkin vielä.

En voi sanoin kuvailla, miten vihainen olen. Mä en todellakaan ala perua juttujani, jotka olen vaivalla järjestänyt. Sovituista asioista on tapana pitää kiinni. Mä koen tuollaisen ihan äärimmäisen epäkunnioittavana toimintana.

 

[x]

Minö taas en ymmärrä miksei äiti voi olla kotona noin pienen vauvan kanssa ja siirtää aikeitaan myöhemmäksi? Lapsi on vain kerran vauva..

 

[hei]

Järjestäkää lapselle kotiin hoitaja, jos kerran rahasta ei ole pulaa. Ja mies tekemään lyhennettyä työviikkoa tai lyhyempää työaikaa. Mies ei varmaan uskalla, pelkää ettei osaa.

 

[Darwinin leski]

Minö taas en ymmärrä miksei äiti voi olla kotona noin pienen vauvan kanssa ja siirtää aikeitaan myöhemmäksi? Lapsi on vain kerran vauva..

Etkä näemmä ymmärrä lukemaasikaan.

Sovittu mikä sovittu. Mies on epäreilu. Ja on ihan yhtälailla hänenkin tehtävänsä hoitaa sitä lasta. Äiti on ollut 5kk, nyt on isän vuoro - aika tasapuolista.

 

[Tuttua]

Meillä kävi vähän samalla tavalla. Mies alkoi sitten perumaan puheitaan kun alkoi olla se aika, että minä lähden takaisin opiskelemaan. Tavallaan meni luottamus ja tunnen edelleen oloni vähän huijatuksi. Hänen mielestään on ilmeisesti ok, että minä uhraan elämäni lapselle..hänen ei tarvitse olla poissa vakityöpaikastaan. :/

 

[ap]

Järjestäkää lapselle kotiin hoitaja, jos kerran rahasta ei ole pulaa. Ja mies tekemään lyhennettyä työviikkoa tai lyhyempää työaikaa. Mies ei varmaan uskalla, pelkää ettei osaa.

Kyllä osaa, hoitaa ihan tasan yhtä hyvin poikaa kuin minäkin, ei vain halua jäädä kotiin. Mä en haluaisi hoitajaa, vaan että mies jäisi kotiin, niin kuin sovittiinkin, isän kanssa olisi parasta. Mutta jos hän nyt ei aio jäädä, niin kai se on pakko sitten katsella hoitajaa.

 

[meah]

Minö taas en ymmärrä miksei äiti voi olla kotona noin pienen vauvan kanssa ja siirtää aikeitaan myöhemmäksi? Lapsi on vain kerran vauva..

Mä en taas(kaan) ymmärrä mikä siinä nimenomaan äidin kotonaolossa on lapselle (vai ehkä äidille?) niin autuaaksi tekevä asia?

Ap:ta en osaa auttaa, toivottavasti saatte asian puhuttua. Onko mies miten´osallistunut vauvan hoitoon tähän asti, olisko kyse juuri siitä että pelkää, ettei pärjää?

 

[kummia äitejä sitä on olemassa jotka ei lapsen kan]

. Hänen mielestään on ilmeisesti ok, että minä uhraan elämäni lapselle

Anna lapsi pois jos se tuntuu uhraamiselta.

 

[vieras]

Miehellä on mennyt pupu pöksyyn. Kotiin jääminen on varmaan tuntunut kaukaiselta, "sitten joskus tulevaisuudessa". Nyt se alkaa olemaan käsillä, niin ei haluakaan. Sovitusta pitää pitää kiinni.

 

[x]

Minö taas en ymmärrä miksei äiti voi olla kotona noin pienen vauvan kanssa ja siirtää aikeitaan myöhemmäksi? Lapsi on vain kerran vauva..

Etkä näemmä ymmärrä lukemaasikaan.

Luetun ymmärtämisessä ei kyllä ole mitään vikaa. Sovituilla asioilla on myös tapana muuttua joissain tapauksissa. Minä saan kyllä käsityksen ettei äiti halua yhtään joustaa, vaikka on kyseessä oma pieni lapsi. Ja heräsi vain kysymys paljonko isä on tähän mennessä ollut lapsensa kanssa kahden? Jos ei uskalla ottaa niin isoa vastuuta, olkoonkin isä.

 

[tuttua]

. Hänen mielestään on ilmeisesti ok, että minä uhraan elämäni lapselle

Anna lapsi pois jos se tuntuu uhraamiselta.

Joo niinhän se on. Pitäisikö isän luopua lapsesta jos ei halua jäädä kotiin? Mun elämäni ei ole pelkkä äitiys.

 

[ap]

Minö taas en ymmärrä miksei äiti voi olla kotona noin pienen vauvan kanssa ja siirtää aikeitaan myöhemmäksi? Lapsi on vain kerran vauva..

Mä en taas(kaan) ymmärrä mikä siinä nimenomaan äidin kotonaolossa on lapselle (vai ehkä äidille?) niin autuaaksi tekevä asia?

Ap:ta en osaa auttaa, toivottavasti saatte asian puhuttua. Onko mies miten´osallistunut vauvan hoitoon tähän asti, olisko kyse juuri siitä että pelkää, ettei pärjää?

On osallistunut ihan yhtä paljon kuin minäkin. Tosin minä olen ollut kotona, mutta olemme pitäneet huolen, että homma ei jää mun harteilleni, se sovittiin jo alussa ja oli myös yksi ehto sille, että yritämme lasta. Osaa siis hoitaa hyvin.

 

[Darwinin leski]

Minö taas en ymmärrä miksei äiti voi olla kotona noin pienen vauvan kanssa ja siirtää aikeitaan myöhemmäksi? Lapsi on vain kerran vauva..

Etkä näemmä ymmärrä lukemaasikaan.

Luetun ymmärtämisessä ei kyllä ole mitään vikaa. Sovituilla asioilla on myös tapana muuttua joissain tapauksissa. Minä saan kyllä käsityksen ettei äiti halua yhtään joustaa, vaikka on kyseessä oma pieni lapsi. Ja heräsi vain kysymys paljonko isä on tähän mennessä ollut lapsensa kanssa kahden? Jos ei uskalla ottaa niin isoa vastuuta, olkoonkin isä.

No sitten se vika on vaan siellä ymmärryksessä :saint: "ettei äiti halua yhtään joustaa" - no jumalauta, minkäköhän takia - luulisi menevän jakeluun jos luit tuon aloituksen

 

[x]

No sitten se vika on vaan siellä ymmärryksessä :saint: "ettei äiti halua yhtään joustaa" - no jumalauta, minkäköhän takia - luulisi menevän jakeluun jos luit tuon aloituksen

Sovitaan näin :kieh:

 

[Darwinin leski]

No sitten se vika on vaan siellä ymmärryksessä :saint: "ettei äiti halua yhtään joustaa" - no jumalauta, minkäköhän takia - luulisi menevän jakeluun jos luit tuon aloituksen

Sovitaan näin :kieh:

No kyllähän tossa harvinaisen hyvin perusteltiin koko asia, jollei siitä ymmärtänyt niin sitten on jossain ymmärryksen puolella joku pikku klikki Mutta ei hätää, koita lukea ajatuksella uudestaan :heart:

 

[Lilii lisänimetön]

Darwinin leski, kuka sä ennen olit? :saint:

 

[Darwinin leski]

Darwinin leski, kuka sä ennen olit? :saint:

Mä en ole noita reinkarnaatioihmisiä ollenkaan. Oon ollut ihan tää yks ja sama jo kasikytluvulta :saint:

 

[mie]

Minö taas en ymmärrä miksei äiti voi olla kotona noin pienen vauvan kanssa ja siirtää aikeitaan myöhemmäksi? Lapsi on vain kerran vauva..

Etkä näemmä ymmärrä lukemaasikaan.

Luetun ymmärtämisessä ei kyllä ole mitään vikaa. Sovituilla asioilla on myös tapana muuttua joissain tapauksissa. Minä saan kyllä käsityksen ettei äiti halua yhtään joustaa, vaikka on kyseessä oma pieni lapsi. Ja heräsi vain kysymys paljonko isä on tähän mennessä ollut lapsensa kanssa kahden? Jos ei uskalla ottaa niin isoa vastuuta, olkoonkin isä.

Onhan se isänkin pieni lapsi. Ja ennenkaikkea sopimus on sopimus ja niistä pitetään kiinni. Ja jos miehellä on tälläisiä tuntemuksia, niin hänen olisi pitänyt vähintäänkin puhua niistä ennen, kun ap rupesi järkkämään asioita.

 

[olisin]

jäänyt kotiin vauvan kanssa mutta mikä kellekkin on tärkeintä.

t.kotiäiti

niin ja kun ei ollut kerta rahasta kiinni se kotiinjäänti...

 

[dd]

Minö taas en ymmärrä miksei äiti voi olla kotona noin pienen vauvan kanssa ja siirtää aikeitaan myöhemmäksi? Lapsi on vain kerran vauva..

Etkä näemmä ymmärrä lukemaasikaan.

Sovittu mikä sovittu. Mies on epäreilu. Ja on ihan yhtälailla hänenkin tehtävänsä hoitaa sitä lasta. Äiti on ollut 5kk, nyt on isän vuoro - aika tasapuolista.

Kumpi sinulle oli pienenä tärkeämpi jos sinulla oli molemmat vanhemmat kotona, äiti vai isä?
Yritä nyt vain sisäistää että vaikket ole pelkkä äiti, olet silti äiti.
Maailman tärkein ja turvallisin ihminen sille pienelle siellä kotona.

 

[meah]

Minö taas en ymmärrä miksei äiti voi olla kotona noin pienen vauvan kanssa ja siirtää aikeitaan myöhemmäksi? Lapsi on vain kerran vauva..

Etkä näemmä ymmärrä lukemaasikaan.

Luetun ymmärtämisessä ei kyllä ole mitään vikaa. Sovituilla asioilla on myös tapana muuttua joissain tapauksissa. Minä saan kyllä käsityksen ettei äiti halua yhtään joustaa, vaikka on kyseessä oma pieni lapsi. Ja heräsi vain kysymys paljonko isä on tähän mennessä ollut lapsensa kanssa kahden? Jos ei uskalla ottaa niin isoa vastuuta, olkoonkin isä.

Jos on ilmoittautunut sinne ja tänne, järjestänyt aikataulut ja sopinut muiden ihmisten kanssa, niin miksi pitäisi joustaa?

Mulla on la 31.5.
Olen pomolle luvannut olla työpaikalla 5.8. Varaus on ainoastaan siinä, että mitään ihmeellistä ei tapahdu, vaan synnytys menee normaalisti ja mulla ja vauvalla on kaikki ok.
Tähän ei sisälly sellaista varausta, että mies yhtäkkiä päättäisikin olla jäämättä kotiin. Ja kyllä mä olisi nmyös ihan hiton vihainen, jos se sellaista alkaisi puhua, siinä kun ei olisi kyse enää mun joustamisesta, vaan aika monen muunkin ihmisen pitäisi joustaa ja sumplia asiat uudelleen lyhyellä varoitusajalla.

 

[vieras]

Minö taas en ymmärrä miksei äiti voi olla kotona noin pienen vauvan kanssa ja siirtää aikeitaan myöhemmäksi? Lapsi on vain kerran vauva..

Etkä näemmä ymmärrä lukemaasikaan.

Sovittu mikä sovittu. Mies on epäreilu. Ja on ihan yhtälailla hänenkin tehtävänsä hoitaa sitä lasta. Äiti on ollut 5kk, nyt on isän vuoro - aika tasapuolista.

Kumpi sinulle oli pienenä tärkeämpi jos sinulla oli molemmat vanhemmat kotona, äiti vai isä?
Yritä nyt vain sisäistää että vaikket ole pelkkä äiti, olet silti äiti.
Maailman tärkein ja turvallisin ihminen sille pienelle siellä kotona.

Minulle äiti ja isä olivat ihan yhtä tärkeitä ja odotin aina isää töistä. Meillä vanhemmat..sekä äiti että isä ovat maailman turvallisimmat ja yhtä tärkeät lapsen elämässä. Tervetuloa 2000-luvulle!

 

[Darwinin leski]

Minö taas en ymmärrä miksei äiti voi olla kotona noin pienen vauvan kanssa ja siirtää aikeitaan myöhemmäksi? Lapsi on vain kerran vauva..

Etkä näemmä ymmärrä lukemaasikaan.

Sovittu mikä sovittu. Mies on epäreilu. Ja on ihan yhtälailla hänenkin tehtävänsä hoitaa sitä lasta. Äiti on ollut 5kk, nyt on isän vuoro - aika tasapuolista.

Kumpi sinulle oli pienenä tärkeämpi jos sinulla oli molemmat vanhemmat kotona, äiti vai isä?
Yritä nyt vain sisäistää että vaikket ole pelkkä äiti, olet silti äiti.
Maailman tärkein ja turvallisin ihminen sille pienelle siellä kotona.

Ehkäpä musta tulikin näin hurjan vinoutunut juurikin siksi että olin itsekin lapsena paljon isän kanssa...

 

[toinen]

Meillä saman ikäinen vauva ja periaatteessa sama tilanne, mutta nyt se olen minä joka haluaa perua :/ Eli sovittiin et mies jää kotiin ja mä menen takaisin töihin. Nyt kuitenkin tuntuu siltä et mä en luota mieheen et osaa hoitaa vauvaa "tarpeeksi" hyvin. Mies on olemattoman vähän osallistunut vauvan hoitoon (= ei edes vaippaa vaihtanut kertaakaan) mutta mies on niin kyllästynyt työhönsä et haluaa nyt lomailla kotona. Eikä usko mua kun kerron et ei se ole lomailua vaan rankkaa hommaa. En tiedä mitä tekisin. Toisaalta, sovittu mikä sovittu, mutta epäillyttää...

 

[ap]

Minö taas en ymmärrä miksei äiti voi olla kotona noin pienen vauvan kanssa ja siirtää aikeitaan myöhemmäksi? Lapsi on vain kerran vauva..

Etkä näemmä ymmärrä lukemaasikaan.

Luetun ymmärtämisessä ei kyllä ole mitään vikaa. Sovituilla asioilla on myös tapana muuttua joissain tapauksissa. Minä saan kyllä käsityksen ettei äiti halua yhtään joustaa, vaikka on kyseessä oma pieni lapsi. Ja heräsi vain kysymys paljonko isä on tähän mennessä ollut lapsensa kanssa kahden? Jos ei uskalla ottaa niin isoa vastuuta, olkoonkin isä.

Onhan se isänkin pieni lapsi. Ja ennenkaikkea sopimus on sopimus ja niistä pitetään kiinni. Ja jos miehellä on tälläisiä tuntemuksia, niin hänen olisi pitänyt vähintäänkin puhua niistä ennen, kun ap rupesi järkkämään asioita.

Niinpä. Eniten mä olen katkera siitä, että ei saanut suutaan aiemmin. Jo mielellään vaikka siinä vaiheessa, kun alettiin yrittämään lasta. Heillä on kotona ollut ihan eri tilanne, josta tämä ehkä kumpuaa.

Heillä äiti oli kotona monta vuotta, ihan äiti onkin, oikein sellainen pullantuoksuinen ja lämmin, miltei täydellinen. Hänellä siis kolme sisarusta, jotka on kaikki hoidettu kotona. Mulla on vain kaksoissisko (olisin muuten jäänyt ainoaksi, mutta tulikin kaksi yhden hinnalla) ja olemme olleet hoidossa. Meillä ei asetelma muutenkaan ole ollut niin perinteinen ja isä on ollut alussa kotona. Hyvin erilaiset lähtökohdat siis.

Ehkä mies toivoi jo alunperin salaa minun olevan kuin äitinsä ja todellisuus jysähti vasta nyt, kun olenkin minä, enkä muuttunutkaan hänen äidikseen. No joo, keittiöpsykologia sikseen, mutta jotain tällaista saattaa olla myös mukana, öiti on hänelle hyvin tärkeä ja puhuu usein äidistään ja tämän tavoista toimia ihannoiden.