Kyllä sun asenne on puhtaasti itsesäälissä rämpivä. Ja muita syyttävä.
Kyllä mä syytän itseänikin, totta kai, mutta asiat ovat lähes mahdottomia mulle. Haluisin kuulla saman mieheltä että hänellekin ovat, ellei pysty parempaan eli paikkaamaan kohdat, jotka on mulle vaikeita. Esim. niin, että perhe ei hajoa. Jos mies tässä luulee, että hän osaa kaiken, niin on väärässä.
Ohjelman tilanne muistuttaa ennemminkin Nancy Spungenin tarinaa. Ja hänen äitinsä kertomusta.
kenkään muun tehtävä ei ole paikata sun henkisiä ongelmia kuin sinun itsesi
En sanonutkaan, mutta jos osaisi, niin varmasti paikkaisi. Eli ei mieskään kaikkea osaa. Mua paremmin.
Ja siis iso osa pahoinvoinnistani perheessä syntyi siitä, että lapsilla ei ollut rajoja ja siitä, että mies oli täysin välinpitämätön sen suhteen, miten se minuun vaikutti.
Sulla on viias mies, jolla itsesuojeluvaisto oli vielä tallella.
Ei sun mies voi vittu paikata sun ongelmia joillain rajoilla jotka on sun päänsisässä rakennettuja.
Niin mutta kun teillä ne rajat olisi sun itsekeskeisyyden nimissä pitänyt rakentaa sinun tarpeiden vuoksi ja niiden mukaisiksi.
Huomaatko ollenkaan kuinka syyttelet omasta pahoinvoinnistasi muita - lapsiasi ja miestäsi. Osoite on aivan väärä.
Rajoissa on kysymys t u r v a l l i s u u d e s t a , elii et ei saa kiikkua tikapuille, ei puuhunkaan, ei sännätä kadulla, ei luistella maantiellä, ei syödä koirankakkalunta, ei seisoa räystään alla, mistä tippuu jääpuikkoja, ei mennä ulos tennareissa pakkasella (vaikka äiti meneekin) yms.
Minusta jotta vanhemmat jaksavat, näin voi tehdä, ja rajoja voidaan asettaa niin, että lapsi ei siitä kärsi. Lisäksi kirjoitin, että jo se olisi auttanut paljon, jos mies olisi osoittanut halua luoda edes joitain rajoja, joilla suojella minua ylikuormittumiselta, mutta hän ei halunnut. Hän ei ymmärrä rajojen merkitystä vanhemman jaksamiselle.
Niissä voi olla kyse paljon muustakin. Tuo on vain yksi näkemys rajoista, aika huono sellainen.Rajoissa on kysymys t u r v a l l i s u u d e s t a , elii et ei saa kiikkua tikapuille, ei puuhunkaan, ei sännätä kadulla, ei luistella maantiellä, ei syödä koirankakkalunta, ei seisoa räystään alla, mistä tippuu jääpuikkoja, ei mennä ulos tennareissa pakkasella (vaikka äiti meneekin) yms.
Mut tosiaan, sullä on pinttymä tuosta asiasta. Pidä se, mene nukkumaan. Kohtahan tuo vuorokausikin vaihtuu
Minä en kaipaa teiltä neuvoja, olen sen jo sanonut. Perheneuvola tuskin olisi ratkaissut mitään, vai mihin kohtaan olisit nähnyt sieltä voineen antaa apua? Jos sanot, että siihen, että mä yhtäkkiä kestän elää ilman rajoja lapsilla se on epärealistista, samoin se, että he olisivat ratkaisseet kärsivällisyyden puutteen ongelmani. Miten he olisivat voineet auttaa? Ahdistaako sua pyöritellä ongelmaa, johon ei ole sellaista ratkaisua, joka poistaisi sen kokonaan? toki vaikka niin kuin nyt on voi elää, minä vain mietin, miten asiat saisi paremmiksi.
Ja siis olen hakenut apua ongelmiini ja se että tiedostan ne kertoo vastuusta. Ei se, että hyväksyy paskuutensa vanhempana ja on sokea virheilleen.
Tunsin silloin itseni ihan paskaksi äidiksi, joksikin, joka on samalla viivalla kuin sellaiset surkeat ja avuttomat äidit, jotka koittavat vain puolustella tuollaista äitiyttä ja elämää.
Sitten tulee joku ruuhkavuosineuvoja ja kirjoittaa: "ei saa olla niin ankara itselleen! Opettele kestämään kaaosta ja epäjärjestystä, niin voit itsekin paremmin"! Helvetti. Mä oisin tarvinnut neuvoja siihen, miten asiat pysyy organisoituina, kun itsellä on nolla kärsivällisyys.
Niin, mut sulla on ollut malli, ota nyt toistat. Samaa mallia saa sun tytär - miksei poikakin, jonka on isompana hyvin vaikea ymmärtää naisia. Näin ne ongelmat juontavat juurensa sinne neljänteen sukupolveen, oli asia mikä hyvänsä.
