Mies on perheen pää

Perheen päänä oleminen ei tarkoita vastuuttomuutta. Vielä vähemmän se tarkoittaa diktatorista asennetta muita perheen jäseniä kohtaan, kuten valitettavan monet näyttävät asian käsittävän. Se ei myöskään tarkoita sitä, etteikö muilla olisi aivoja ajatella, eikä sitä, etteikö perheen jäsenten mielipiteitä tule huomioida.
Tyhmä on sellainen johtaja, joka tekee päätöksensä ketään kuulematta, joskin sellaisia on yhä enenevässä määrin.

Mutta kuten yhteiskunnassa, ja mm. työpaikoilla, on joku, jolla on ns. langat käsissään, tulisi niin olla myös perheessä. Jos perheessäkin jokainen tekee vain oman päänsä mukaan, on seurauksena sekasorto ennemmin tai myöhemmin.
Ja niinhän se nykyisin on yhteisössä jos toisessakin. Niistä, mitä olen tälläkin palstalla "itsenäisesti omilla aivoillaan ajattelevien" ellien toisilleen antamia neuvoja seurannut, ovat ylivoimaisesti suosituimpia olleet: Jätä se sika! Eroa! Pistä pihalle! Muuta pois! Vaihda lukot!

Ei ainakaan kuulosta kovin rakentavilta ratkaisumalleilta näiltä päätä kääntäviltä, itsenäisyyttään toitottavilta naisilta .

 

Sakari puhuu viisaita. Vastuun ottamista se minustakin merkitsee. Kykyä ja halua siihen sekä viisautta tarkistaa tarvittaessa omia näkökantojaan. Tervettä itsetuntoa ottaa vastaan myös muiden mielipiteitä ja tarpeita, arvostaa muita ja itseään.

Tasa arvoa parisuhteessa sekä kumppaninsa kunnioittamista.

Meillä mies saa olla perheen pää, mutta tarvittaessa sitä olen kyllä minäkin. Molemmat me toistemme päätä kääntelemme, sillä ei viisaus yhdessä päässä asu.

 

Pää tai ei, jokaisella on tietenkin oma näkemys tästä käsitteestä. Sehän on normaalia, koska meillä kaikilla on erilaisia elämänkokemuksia, jotka me työstämme omien resurssiemme mukaan. Siksi on usein tarpeen selventää omaa näkemystään, koska kukaan ei ole ajatustenlukija. Eivätkä toiset välttämättä ajattele asioista niinkuin me itse. Jos kirjoitat vain osan siitä mitä ajattelet asioista, niin on selvää että tulet kokemaan olevasi väärintulkittu. Usein myös oletamme, että toiset osaavat lukea oikein rivienvälistä, mitä ei välttämättä tapahdu.

Aloitteestasi ei käy selville, esim. halu ottaa vastuuta. Siitä saa paremminkin valtataistelussa niskanpäälle tahtovan vaikutelman. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Sait sellaiset vastaukset kuin aloitteellasi ansaitsit. Jos aloitteesi olisi kirjoitettu asiatyyliin provotyylin sijaan, niin vastauksetkin olisivat olleet erilaisia. Mutta ehkä vähemmän provotyyliin kirjoitettuun aloitteeseen ei välitetä vastata.

Itse olen sitä mieltä, että perheessä voi olla pää, jos molemmat puolisot sitä haluavat. Pää voi olla joko mies tai nainen riippuen siitä, kumpi siihen rooliin kykenee (ja haluaa) paremmin. Jos ollaan sitä mieltä, että tehdään kompromisseja ja päätetään yhdessä niin sekin toimii. Kaikista miehistä ei ole pääksi. Ja kaikki perheet eivät halua "johtajaa."

Minusta on hyvä, että joku sanoo suoraan jos nainen on esim. joutunut sairaaseen suhteeseen eikä itse ymmärrä tilannettaan tarpeeksi hyvin. Jos ei ole tervettä yhdessäolemisen mallia, niin on hyvä jos joku toinen sellaisen omaava avaa silmät. Hymistely ei auta jos on uhkana toisen mielenterveyden menetys. On hyvä saada toisenlaista perspektiiviä elämäänsä. Siihen Ellit on hyvä apu.

 

Mutta kuten yhteiskunnassa, ja mm. työpaikoilla, on joku, jolla on ns. langat käsissään, tulisi niin olla myös perheessä.

Miksi ketjun otsikkona on "MIES on perheen pää" ? Eikö perheen päänä pitäisi olla sen puolison, jolla on parempi organisointikyky? Joissakin perheissä se on mies, joissakin se on nainen. Joissakin perheissä on kaksi yhtä näpsäkkää ihmistä, joilla on tärkeissä asioissa samansuuntaiset näkemykset - miksi sellaisessa tilanteessa ei voi olla "kaksi päätä"?

 

Täällä om oikeastaan tosi helppoa manipuloida toiset käyttäytymään siten, että he vastaavat omaa mielikuvaa heistä.
Hyvä esimerkki: Kirjoita aggressiivishenkinen, yksipuolinen ja suppea provoaloite. Siihen vastataan tietenkin siten, kuten provoihin vastataan eikä siten kuin asiallisiin aloitteisiin. Anna toiseten kirjoitella jonkun aikaa ja tule sitten mukaan siten, että selvennät aloitettasi. Anna ymmärtää, että et tarkoita ollenkaan asiaa niin suppeasti ja aggressiivisesti kuin vastannaeet antavat ymmärtää (ja minkä vaikutelman annat aloitteessasi). Syytä vastaajia väärinymmärryksistä. He ovat tyhmiä, koska eivät ymmärrä mitä todellisuudessa tarkoitit. Vastauksista saat itsellesi todisteen siitä, että vastanneet ovat tyhmiä väärinymmärtäjiä. Oma usko: Naiset on tyhmiä. Saatu palaute: Todistus tyhmyydestä.

Todellisuudessa he vastaavat vain niihin sanoihin, jotka olet kirjoittanut, koska heillä ei ole mitään muuta. Jos et itse osaa olla tarpeeksi selvä aloitteessasi, niin syytä itseäsi jos sinut ymmärretään väärin. Syy ei ole vastaajan älynpuutteessa, vaikka haluatkin sen niin nähdä. Jos haluat tulla ymmärretyksi, niin opettele kommunikoimaan suoremmin ja selvemmin.

 

Ap ei anna vaikutelmaa miehestä, joka arvostaisi naista. Siksi kai mies on ainoa mahdollinen perheen johtaja hänen mielestään. Mutta ymmärtääkö hän itse naisvihamielisyyttään? Vissiin ei. Mies, joka näkee naisen tasa-arvoisena miehen kanssa, ei ilmaise itseään kuten hän.

 

Väärinkäsitysten välttämiseksi kaipaan selvennystä siitä, mitä päänä oleminen tarkoittaa. Siis miten ollaan päänä arkipäivän elämässä, mitä se tarkoittaa käytännössä? Mikä on päättömien rooli perheessä?
Jos ap vaadit miehelle pään roolia, niin osaat kai myös yksityiskohtaisesti selvittää mitä sillä tarkoitat, sensijaan että moitit väärin ymmärtäjiä.
Perheenpää käsite alkaa olla niin vanhanaikainen, että se on täysin abstrakti käsite nykynuorisolle. Antakaapa tulla, te jotka luulette tietävänne mitä se tarkoittaa.

 

Perheen päänä oleminen ei tarkoita vastuuttomuutta. Vielä vähemmän se tarkoittaa diktatorista asennetta muita perheen jäseniä kohtaan, kuten valitettavan monet näyttävät asian käsittävän. Se ei myöskään tarkoita sitä, etteikö muilla olisi aivoja ajatella, eikä sitä, etteikö perheen jäsenten mielipiteitä tule huomioida.
Tyhmä on sellainen johtaja, joka tekee päätöksensä ketään kuulematta, joskin sellaisia on yhä enenevässä määrin.

Mutta kuten yhteiskunnassa, ja mm. työpaikoilla, on joku, jolla on ns. langat käsissään, tulisi niin olla myös perheessä. Jos perheessäkin jokainen tekee vain oman päänsä mukaan, on seurauksena sekasorto ennemmin tai myöhemmin.
Ja niinhän se nykyisin on yhteisössä jos toisessakin. Niistä, mitä olen tälläkin palstalla "itsenäisesti omilla aivoillaan ajattelevien" ellien toisilleen antamia neuvoja seurannut, ovat ylivoimaisesti suosituimpia olleet: Jätä se sika! Eroa! Pistä pihalle! Muuta pois! Vaihda lukot!

Ei ainakaan kuulosta kovin rakentavilta ratkaisumalleilta näiltä päätä kääntäviltä, itsenäisyyttään toitottavilta naisilta .

Niin ja sinäkö haluaisit olla täälläkin päänä ja päättää mitä naiset tänne kirjoittavat ja mitä eivät. Voi kauhiaa kun ovat päässeet valloillen ja kirjoittavat mitä tahtovat. Pää tännekin päättämään ja sensuroimaan!

 

Mutta kuten yhteiskunnassa, ja mm. työpaikoilla, on joku, jolla on ns. langat käsissään, tulisi niin olla myös perheessä.

Miksi ketjun otsikkona on "MIES on perheen pää" ? Eikö perheen päänä pitäisi olla sen puolison, jolla on parempi organisointikyky? Joissakin perheissä se on mies, joissakin se on nainen. Joissakin perheissä on kaksi yhtä näpsäkkää ihmistä, joilla on tärkeissä asioissa samansuuntaiset näkemykset - miksi sellaisessa tilanteessa ei voi olla "kaksi päätä"?

Yksi kysyjä lisää. Misät siis sakari 6 on keksinyt että juuri miehen pitäisi olla se pää?

Jos aletaan vedota historiaan, niin miksei samantien mennä kivikaudelle ja perustella jotakin nyt toivomaamme sillä että näin on tehty. Tai vaikka niin, että orjiakin voisi pitää kun niitä on joskus ollut. Jos sakari6 pystyy vastaamaan ja kertomaan jonkun järjellisemmän syyn kuin "Näin on ollut", voin uskoa että kyseessä on rakentava ehdotus. Muussa tapauksessa taitaa olla vain haikaulua sille ajanjaksolle jossa mies oli pomo ja nainen alamainen.

Oletteko muuten huomanneet että tätä samaa esiintyy aika ajoin eri foorumeilla? Naiset harvemmin oikeasti vaativat mitään munat pois ja kaulimella päähän - järjestystä, mutta miehet sen sijaan itkevät menetetyn valta-aseman perään. Itsekkyyttähän se on eikä mitään muuta. SInänsä ymmärrän sen että on vaikea luopua saavutetuista eduista mutta se on vain voi voi: naiset eivät tosiasiassa kollektiivisesti ole niitä pikku tossukoita jotka haluavat olla tossunne alla. Eivätkä ole koskaan ollutkaan, miksi muuten he olisivat edes äänioikeutta vaatineet? Koettakaa oppia elämään sen kanssa.

Summa summarum: Miksi paluu menneeseen pitäisi rajoittaa vain naisen alisteiseen rooliin? Ne, jotka haikailevat menneitä aikoja, voivat varmaan muuttaa maakuoppaan ja lopettaa esimerkiksi lääkkeiden käytön. Hus hus sakari6, ei silloin Wanhoina hyvinä aikoina nettiäkään ollut.

 

Koska nainen ei olisi ollut perheen pää? En ota pitkää aikajanaa, tarkastelen asiaa kivikaudelta lähtien. Kuka hoiti leiriä ja lapsia, kun miehet juoksivat riistan perässä? Koko ihmishistorian miehet ovat hankkineet elantoa ja on turha väittää etteikö nainen olisi tehnyt ratkaisuja, kun miehet olivat poissa. Vasta nyt, kun naiset ovat menneet ansaitsemaan, on asia noussut esille ja miehet ovat huomanneet, että "hei me päätetään"

 

Hyvää huomenta kaikille tasapuolisesti.
Oikein hyvä, kun aiheesta on keskusteltu vilkkaasti. Olen miettinyt miten kirjoittaisin, jotta ajatukseni ymmärrettäisiin oikein. Yritän nyt kertoa asiasta pääpiirteen, enkä yritäkään sanoa asiasta kaikkea kerralla, koska on parempi, kun keskustelu jatkuu pikkuhiljaa eteenpäin, ja kaikki pysyvät kärryillä.
Ajattelen tuota sanontaa, mies on perheenpää. Monille siitä tulee mieleen, sellainen vanhanaikaisuus ja komenteleva mies. Olisiko asialle sitten eduksi, jos sille keksittäisiin uudenaikaisempi nimi? Se voisi myös kuvata paremmin sitä asiaa mitä miehen päänä olemisella tarkoitetaan.
Perheenpäänä olemiseen, kun ei liity mitenkään minkäänlainen mahtailu. Kaikkein tärkeintä on pitää kokonaisuus käsissä ja suuntaviivojen näyttäminen. Hyväksyttekö tuon?
Ennenkuin edetään pitemmälle, niin keskustellaan miten tuohon päästään?
Osaako mies aina ottaa automaattisesti tuon tehtävän?
Onko tilanteita, että nainen joutuukin ottamaan nuo miehelle kuuluvat velvoitteet?
Käykö se aina kivuttomasti?

Vilkasta keskustelua toivoen.

 

Perheenpäänä olemiseen, kun ei liity mitenkään minkäänlainen mahtailu. Kaikkein tärkeintä on pitää kokonaisuus käsissä ja suuntaviivojen näyttäminen.

Osaako mies aina ottaa automaattisesti tuon tehtävän?
Onko tilanteita, että nainen joutuukin ottamaan nuo miehelle kuuluvat velvoitteet?

Kysyn edelleen, miksi _miehen_ kuuluisi olla oletusarvoisesti perheen pää? Ja jos nainen hoitaa ko. homman, miksi hän "joutuu" (vs. "saa") tekemään "miehelle kuuluvat" asiat?

Käykö se aina kivuttomasti?

Tämä taas viittaa mielestäni siihen (voin olla väärässä ja toivottavasti olenkin), että jos nainen "joutuu" ottamaan perheen pään roolin, niin se voi olla kivuliasta miehelle (koska hän on paskantärkeä ja haluaisi pitää pääroolin?) ja/tai kivuliasta naiselle (koska hän on tyhmempi ja avuttomampi, eikä pärjää perheen päänä ongelmitta).

Ei siinä mitään, mun puolesta jokainen kotosallaan tekee asiat kuten parhaaksi näkee, mutta kun tuota mallia esitellään täällä ikäänkuin itsestäänselvänä maailmanjärjestyksenä, jonka "kuuluisi" toteutua joka kodissa.

 

Ihan hyvin voin antaa siinä periksi, jos kohdallanne on jokin muu malli sopivampi, niin silloin on kaikki ok. Varsinkin jos molemmat ovat tyytyväisiä.
Jos taas käsitellään tuota perheenpää asiaa siltä kantilta, että mitä tuo itse sana tarkoittaa. Otetaan myös käsittelyyn ainoastaan ne perheet joissa perheenpää systeemi toimii. Ensinnäkin niissä nainen ihan omasta tahdosta haluaa, että hänellä on mies johon tukeutua vaikeinakin aikoina. Mies saa tyydytystä siitä, että saa ratkaista jonkin pulman, tai tehdä hänelle jotain mieluisaa. Tässä mallissa myös tasa-arvo toteutuu täydellisesti, ja menee jopa naisen kannalta parempaan lopputulokseen. Koska mies silloin ajattelee aina vaimon ja koko perheen parasta. Vaikka kyllä saakin palkkioksi sen rakastavan puolison. Voitteko tuota ymmärtää?
Ne väitteet jotka kohdistuvat perheenpäähän, että mies on silloin komenteleva ja alistava voitte unohtaa kokonaan. Ne ei kuulu hänen toimenkuvaansa. Sellaiselle miehele voitte keksiä jonkin muun nimikkeen.
Toivottavasti tämä selvitti edes vähän asiaa.

 

Hyvää huomenta kaikille tasapuolisesti.
Oikein hyvä, kun aiheesta on keskusteltu vilkkaasti. Olen miettinyt miten kirjoittaisin, jotta ajatukseni ymmärrettäisiin oikein. Yritän nyt kertoa asiasta pääpiirteen, enkä yritäkään sanoa asiasta kaikkea kerralla, koska on parempi, kun keskustelu jatkuu pikkuhiljaa eteenpäin, ja kaikki pysyvät kärryillä.
Ajattelen tuota sanontaa, mies on perheenpää. Monille siitä tulee mieleen, sellainen vanhanaikaisuus ja komenteleva mies. Olisiko asialle sitten eduksi, jos sille keksittäisiin uudenaikaisempi nimi? Se voisi myös kuvata paremmin sitä asiaa mitä miehen päänä olemisella tarkoitetaan.
Perheenpäänä olemiseen, kun ei liity mitenkään minkäänlainen mahtailu. Kaikkein tärkeintä on pitää kokonaisuus käsissä ja suuntaviivojen näyttäminen. Hyväksyttekö tuon?
Ennenkuin edetään pitemmälle, niin keskustellaan miten tuohon päästään?
Osaako mies aina ottaa automaattisesti tuon tehtävän?
Onko tilanteita, että nainen joutuukin ottamaan nuo miehelle kuuluvat velvoitteet?
Käykö se aina kivuttomasti?

Vilkasta keskustelua toivoen.

Minusta tuo oli aika kivasti sanottu " kaikkein tärkeintä on pitää kokonaisuus käsissä ja suuntaviivojen näyttäminen" Eikä siihen perheenpäänä olemiseen todellakaan kuulu minkäänlainen mahtailu.Hyvin menee Sivupersoona, ollaan samaa mieltä ainakin näin aluksi.

Meillä mies osasi astua tähän tehtävään mielestäni hienosti, vaikkei hänellä omaa perhettä ennemmin ole ollutkaan.Ja kaikenlisäksi koko asiaa ei tarvinnut edes ajatella, se vain loksahti paikoilleen.Kerrankin joku asia sujui jouhevasti.

 

Edelleen samaa mieltä kanssasi. =)

 

"...että hänellä on mies johon voi tukeutua vaikeinakin aikoina...Tässä mallissa myös tasa-arvo toteutuu täydellisesti, " En ymmärrä mitä tarkoitat, eikös tuen pitäisi olla molemminpuolista? Se, joka tarvitsee tukea, saa sitä toiselta tarvittaessa. Lapsen pitää saada tukea, mutta lapsen ei tarvitse osata tukea. Onko nainen lapsen roolissa suhteessa, jossa häneltä ei odoteta aikuisen käytöstä? On myös asioita, joita toinen nainen, ystävä, ymmärtää paremmin kuin mies.
Eikö nainenkin osaa ratkaista ongelmia perheessä, miksi se olisi vain miehen tehtävä? Aikuisen ihmisen täytyy osata ratkaista ongelmia, omia ja muiden. Aikuinen ei jätä ongelmien ratkaisuja muille. Hän voi tarvittaessa pyytää apua ja ottaa vastaan sitä, mutta hän ei automaattisesti delegoi ongelmiaan muille.
Miksi vain miehen täytyisi ajatella vaimon ja perheen parasta? Eikö se ole myös vaimon tehtävä ajatella koko perheen parasta? Saan sellaisen kuvan kirjoituksestasi, että vaimon rooli muistuttaa enemmän lapsen roolia kuin aikuisen roolia kuvaamassasi parisuhteessa. Naisella oli lapsen rooli ennenvanhaan. Ajateltiin, että naisen aivot eivät riitä opiskeluun, loogiseen ajatteluun, päätösten tekoon, vastuun ottamiseen jne. Siksi ne toiminnat ,jotka vaativat aikuisen ajattelua ja toimintaa jätettiin miehille. Nykyisin tiedetään paremmin, joten aikuinen nainen ei tyydy enää lapsen rooliin. On tietenkin olemassa naisia (kuten miehiäkin) jotka eivät halua ottaa aikuisen ihmisen vastuuta elämästään. Heille sopii partneri joka ottaa aikuisen roolin ja vastuun heidän puolestaan. Tämä on kahden kauppa, mutta systeemi ei sovi kaikille. Monen aikuisen miehen mielestä lapsen roolin omaava nainen ei ole kiinostava partnerina. Esim. halu seksiin on aikuisen ominaisuus. Lapsia ja lapsenkaltaisia se ei kiinosta.

 

Meillä mies osasi astua tähän tehtävään mielestäni hienosti, vaikkei hänellä omaa perhettä ennemmin ole ollutkaan.Ja kaikenlisäksi koko asiaa ei tarvinnut edes ajatella, se vain loksahti paikoilleen.Kerrankin joku asia sujui jouhevasti.

Siitähän tuo juuri johtuu, kun se kuuluu miehen luontaisiin ominaisuuksiin, kuten sekin, että naiset etsivät juuri tuollaista miestä.

 

Mikä kuuluu miehen luontaisiin ominaisuuksiin? Oletko sinä itse joku miesnormi????Miehellä on yhtä monta luontoa kuin on miestä jos mennään tarpeeksi syvälle. Mieskin on yksilö ja ihminen eikä mikään stereotypia. Ja kaikki naiset eivät etsi tuollaista miestä. Vai haluatko kuvitella olevasi joka naisen unelma?
On tosi loukkaavaa kuvailla itsensä miehen tai naisen malliksi. Leena ja Sivupersoona, olette mitä olette, mutta kumpikaan teistä ei ole naisen tai miehen malli . Jokainen on yksilö. Se, että asiat loksahtavat paikoilleen mies- nais suhteessa tarkoittaa sitä, että vakka ja kansi löysivät toisensa. Se ei tarkoita sitä, että on kysymys miehistä tai naisista yleensä ja että sama kuvio pätee kaikille muille. Eivätkö muka toisin toimivat ja ajattelevat ole miehiä tai naisia? Ja jos eivät ole, niin mitä he sitten ovat?

 

Onhan seksuaalisuuskin ominaisuus, niin miksi vaimosta ja perheestä huolehtiminen ei olisi ominaisuus?
Kyllä kaikki ihmiset voivat elää ihan omalla tavallaan. En ole ketään mihinkään muottiin ajamassa.
Vastapainoksi haluan saada lupauksen, ettei perheenpäänä olevaa miestä olla heti leimaamassa komentelijaksi ja alistajaksi. Hyväksyttekö tuon?
Korvatkaa sanat komentelija ja alistaja sanoilla neuvottelija ja ymmärtäjä.

 

No minulle vain kolahti tuo yleistäminen, joka voi olla mielestäni loukkavaa, koska olemme yksilöitä. Jos sanotaan, että miehet sitä ja naiset tätä, niin tällä ilmaisulla suljetaan pois kaikki jotka toimivat toisin.

Joillakin on vahva hoivavietti, olipa hän mies tai nainen. Jos toinen haluaa hoivata ja toinen tulla hoivatuksi, niin silloinhan vakka ja kansi löytävät toisensa.

On myös symbioottisia suhteita, joissa toinen ottaa hoivattavan lapsen roolin ja toinen hoivaajan aikuisroolin. Molemmat tarvitsevat toisiaan. Symbioottinen suhde perustuu omiin tarpeisiin, se ei ole tunne-elämältään aikuisen ihmisen suhde. Koska kumpikaan ei pysty elämään molempia rooleja, niin pitää olla toinen joka elää sen toisen puolen. Hoivaaja ei halua hoivatun aikuistuvan, joten hän voi "hemmotella" hoivatun pysymään lapsen roolissa. Omasta mielestäni paras suhde on sellainen, jossa autetaan toista kasvamaan ja aikuistumaan (jos hän ei ole aikuinen jo) sensijaan, että häntä pidetään lapsen roolissa tai manipuloidaan siihen. Sitten on niitä, jotka osaavat hoivata ja tulla hoivatuiksi tarpeen mukaan. Näiden henkilöiden ei tarvitse tehdä toisesta huollettavaa tai vaatia toiselta huolenpitoa, koska he osaavat olla molempia.

Perheenpääksi haluava voi olla komentelija ja alistava, mutta hänen ei välttämättä tarvitse olla sellainen.

 

... ja toisilla vahvempi ja toisilla heikompi sellainen.

Päät - ylä ja alapää - kuntoon vaan psykiatrilla, gynekologilla ja urologilla/andrologilla niin kyllä se kaapin paikka parisuhteessakin löytyy ... ihan kunnon tasa-arvolla johtaen.

Tiimityö on avainsana - parisuhteessakin.

 

tavallinen tolovana, niin kertokee, hyvät ihmiset, mitä se tasa-arvo oikein on?

 

Yhteisöissä, joissa on tarkat ja tiukat sukupuoliroolit, löytyy enemmän rooleja noudattavia miehiä ja naisia. Kukaan ei halua olla ulkopuolella ja kokea olevansa "ei nainen tai ei mies". Sellaisessa yhteisössä on pakko hyväksyä määrätyt roolit jotta ei jäisi ulkopuolelle. Henkilöille, jotka eivät halua oppia tuntemaan omaa itseään syvällisemmin, rooli on helpotus. Toisille, jotka ovat oppineet tuntemaan itsensä ainutlaatuisina yksilöinä, tällainen rooli on kuin pakkopaita.

Ennenvanhaan oli tiukemmat sukupuoliroolit ja siksi enemmistö oli rooleja noudattavia naisia ja miehiä. Nykynuoriso kasvatetaan itsenäisesti ajatteleviksi yksilöiksi ja siksi ei haluta hyväksyä vanhoja, kankeita sukupuolirooleja. Siksi ajatus miehestä perheenpäänä vain siksi että hän on mies, on utopiaa. On parempi, että jokainen perhe luo itselleen parhaiten sopivan toimintamallin.

 

Yhteisöissä, joissa on tarkat ja tiukat sukupuoliroolit, löytyy enemmän rooleja noudattavia miehiä ja naisia. Kukaan ei halua olla ulkopuolella ja kokea olevansa "ei nainen tai ei mies". Sellaisessa yhteisössä on pakko hyväksyä määrätyt roolit jotta ei jäisi ulkopuolelle. Henkilöille, jotka eivät halua oppia tuntemaan omaa itseään syvällisemmin, rooli on helpotus. Toisille, jotka ovat oppineet tuntemaan itsensä ainutlaatuisina yksilöinä, tällainen rooli on kuin pakkopaita.

Ennenvanhaan oli tiukemmat sukupuoliroolit ja siksi enemmistö oli rooleja noudattavia naisia ja miehiä. Nykynuoriso kasvatetaan itsenäisesti ajatteleviksi yksilöiksi ja siksi ei haluta hyväksyä vanhoja, kankeita sukupuolirooleja. Siksi ajatus miehestä perheenpäänä vain siksi että hän on mies, on utopiaa. On parempi, että jokainen perhe luo itselleen parhaiten sopivan toimintamallin.

Siunattua ensimmäistä adventtia sinullekin huomenna

 

No kas kun en huomannut, että on jo Adventti. Mitä se muuten tarkoittaa, pitäiskö jotenkin juhlia?