Mies muutti mieltään.

["vieras"]

Olen raskaana rv 35+. Tälle päivälle oli varattu maistraatti, naimisiin menoa varten. Sunnuntai-iltana mies sitten ilmoitti, että hän ei haluakaan naimisiin. Ei kuulemma tunnu oikealta. Oli viikonloppuna asiaa miettinyt ja tullut tähän lopputulokseen. Samassa rytäkässä tuli paljon muitakin asioita esille.



Sanat ei riitä kertomaan kuinka järkyttynyt olen. Minä en tiedä miten tästä jatkaa eteenpäin. En tiedä miten koskaan pystyn luottamaan mihinkään mitä tämä ihminen sanoo.

Onko kenellekään käynyt vastaavaa ja mitä jatkossa tapahtui?

 

[astrolabe]

Voi ei, otan osaa.

 

[kelju kaisa]

ehkäpä sun täytyy ilmoittaa että olet miettinyt asiaa että ette kuulukaan yhteen.


kokemuksesta sanon että lähde hyvä ihminen kun vielä voit. tähän se ei jää ja jatkossa tulee entistä vaikeampaa

 

[BootyPeppi]

:hug:

 

[M32]

Miehellesi tuli siis rimakauhua (cold feet)? Jos naimisiin menoa pitää elämänmittaisena sitoumuksena, kai tällainen jännittäminen on ihan ymmärrettävää. Minulle asia ei ollut niin iso juttu, mutta jos se oli sitä miehellesi, ymmärrän reaktion täysin. Mikään kertomassasi ei kyllä tue ajatusta, että tästä kannattaisi tehdä jokin luottamuskysymys.

 

["paula"]

Itsemurha tuossa mulle tulisi mieleen.En kyllä alkaisi yh.ksi ennemmin kuolisin.

 

[FreezeCat]

:hug:

 

[Mep]

Miehellesi tuli siis rimakauhua (cold feet)? Jos naimisiin menoa pitää elämänmittaisena sitoumuksena, kai tällainen jännittäminen on ihan ymmärrettävää. Minulle asia ei ollut niin iso juttu, mutta jos se oli sitä miehellesi, ymmärrän reaktion täysin. Mikään kertomassasi ei kyllä tue ajatusta, että tästä kannattaisi tehdä jokin luottamuskysymys.

Vellihousu äijä.

 

[Ken guru]

[QUOTE="paula";28568684]Itsemurha tuossa mulle tulisi mieleen.En kyllä alkaisi yh.ksi ennemmin kuolisin.[/QUOTE]

Ei saatana mikä vastaus! Oletko sekaisin?!

 

["vieras"]

Miehellesi tuli siis rimakauhua (cold feet)? Jos naimisiin menoa pitää elämänmittaisena sitoumuksena, kai tällainen jännittäminen on ihan ymmärrettävää. Minulle asia ei ollut niin iso juttu, mutta jos se oli sitä miehellesi, ymmärrän reaktion täysin. Mikään kertomassasi ei kyllä tue ajatusta, että tästä kannattaisi tehdä jokin luottamuskysymys.

No mistäs se tietää että se ei olisi elämänmittainen? Sitä paitsi kun kysyin syytä, vastaus oli tuo ei tunnu oikealta (lapsen sai kuitenkin tehtyä?) ja että kai hänellä on oikeus muuttaa mieltään.

En viitsi kaikkea tässä kertoa, mut on jättänyt puhumatta asioista jo aiemmin ja nyt taas. Vaikka on luvannut.

 

["vieras ap"]

[QUOTE="paula";28568684]Itsemurha tuossa mulle tulisi mieleen.En kyllä alkaisi yh.ksi ennemmin kuolisin.[/QUOTE]

No se on sitten sulla vissiin menoa. Enpä tällaisen takia viitsi kun tiedän että pärjään. Yksin tai yhdessä.

 

["paula"]

Ei saatana mikä vastaus! Oletko sekaisin?!

En mutta en suostuisi yh.ksi.Miksi naisen pitäisi kärsiä ja jäädä yh.ksi?

 

["vieras ap"]

[QUOTE="vieras";28568698]No mistäs se tietää että se ei olisi elämänmittainen? Sitä paitsi kun kysyin syytä, vastaus oli tuo ei tunnu oikealta (lapsen sai kuitenkin tehtyä?) ja että kai hänellä on oikeus muuttaa mieltään.

En viitsi kaikkea tässä kertoa, mut on jättänyt puhumatta asioista jo aiemmin ja nyt taas. Vaikka on luvannut.[/QUOTE]

Tää siis ap:lta.


Samassa yhteydessä tuli monta muutakin juttua ilmi joita ei kertomansa mukaan ole voinut sanoa, vaikka hautonut puoli vuotta.

 

[M32]

[QUOTE="vieras";28568698]Sitä paitsi kun kysyin syytä, vastaus oli tuo ei tunnu oikealta (lapsen sai kuitenkin tehtyä?) ja että kai hänellä on oikeus muuttaa mieltään.[/QUOTE]Mikä tässä vastauksessa on mielestäsi väärin?

 

["vieras ap"]

Mikä tässä vastauksessa on mielestäsi väärin?

Se, että kuinka voi tehdä lapsen ihmisen kanssa joka kanssa kuitenkin on ollut 6 vuotta, mut joka ei ilmeisesti tunnu oikealta.

Saa muuttaa mieltään, mut oisko ollu mitään sanoa esim. kk sitten, ettei haluakaan. Silloin varattiin se aika. YHDESSÄ. Minusta on paskamaista tehdä tää näin, 3 päivää ennen. JA samalla kaataa se kaikki muu minun niskaan.


Mitäpäs jos minäkin tässä muutan mieltäni, kai mullakin on siihen oikeus? En annakaan huoltajuutta enkä lupaa laittaa lasta isän nimelle. Mitenkäs sitten suu pannaan. Ja kyllä, tiedän, että tämä on lapsellista. Mut mulla on todellakin ajatukset sekaisin nyt.

 

[Ken guru]

[QUOTE="vieras ap";28568728]Se, että kuinka voi tehdä lapsen ihmisen kanssa joka kanssa kuitenkin on ollut 6 vuotta, mut joka ei ilmeisesti tunnu oikealta.

Saa muuttaa mieltään, mut oisko ollu mitään sanoa esim. kk sitten, ettei haluakaan. Silloin varattiin se aika. YHDESSÄ. Minusta on paskamaista tehdä tää näin, 3 päivää ennen. JA samalla kaataa se kaikki muu minun niskaan.


Mitäpäs jos minäkin tässä muutan mieltäni, kai mullakin on siihen oikeus? En annakaan huoltajuutta enkä lupaa laittaa lasta isän nimelle. Mitenkäs sitten suu pannaan. Ja kyllä, tiedän, että tämä on lapsellista. Mut mulla on todellakin ajatukset sekaisin nyt.[/QUOTE]

Oli kyllä inhottavasti tehty mieheltä. En usko kostoon, joten sellaista en suunnittelisi. Mutta lapseni tulisi minun sukunimeni saamaan, ilman mitään kostotarkoitusta. Se on naisen oikeus valita, ja haluan että lapsillani on kanssani sama sukunimi.

 

[Cerine]

Haluaako se miehesi ylipäätää olla yhdessä sinun kanssasi ja ryhtyä isäksi? Tuntuu todella oudolta, että naimisiin meno maistraatissa olisi jotenkin isompi asia kuin lapsen syntymä...

 

["vieras"]

MIKSI avasit haarat ennen papin aamenta? Esiaviollinen seksi kostautuu aina.

 

[M32]

[QUOTE="vieras ap";28568728]Se, että kuinka voi tehdä lapsen ihmisen kanssa joka kanssa kuitenkin on ollut 6 vuotta, mut joka ei ilmeisesti tunnu oikealta.[/quote]Ymmärsin aloitusviestistä miehen sanoneen, että avioliitto ei tunnu oikealta ratkaisulta. Ollaanko tässä sittenkin tekemässä eroa? Moni elää yhdessä täysin tyytyväisenä ilman, että mennään koskaan naimisiin.

Onhan se ikävää, kun suunnitelmat peruuntuvat, mutta haiskahtaa nyt kyllä pahasti asioiden ylidramatisoimiselta. Koska jätät asioita kertomatta, on vaikea nähdä, miksei tästä pääsisi eteenpäin rauhallisesti keskustelemalla.

 

["vieras ap"]

Haluaako se miehesi ylipäätää olla yhdessä sinun kanssasi ja ryhtyä isäksi? Tuntuu todella oudolta, että naimisiin meno maistraatissa olisi jotenkin isompi asia kuin lapsen syntymä...

Kuulemma jatketaan niin kuin ennenkin. Hänen puolesta.



Kun saisi ajan pysäytettyä... taaksepäin kun en sitä saa käännettyä. Mä en todellakaan ole valmis vauvan tuloon nyt.

 

["Sini"]

Ymmärsin aloitusviestistä miehen sanoneen, että avioliitto ei tunnu oikealta ratkaisulta. Ollaanko tässä sittenkin tekemässä eroa? Moni elää yhdessä täysin tyytyväisenä ilman, että mennään koskaan naimisiin.

Elämä voi yllättää ikävästi. Siinä vaiheessa, kun mies kuolee, niin olo ei olekaan enää niin tyytyväinen. Avioliitto helpottaisi tässä tilanteessa paljon. Jos yhtään ajattelee omien lastensa parasta, niin silloin mennään naimisiin.

 

[chef]

[QUOTE="paula";28568708]En mutta en suostuisi yh.ksi.Miksi naisen pitäisi kärsiä ja jäädä yh.ksi?[/QUOTE]

No eikö sen muksun voi sitten vaikka dumpata isälleen? Kuka tosiaan määrää, että juuri sen naisen tulisi ottaa lapsesta päävastuu?

 

["vieras ap"]

Ymmärsin aloitusviestistä miehen sanoneen, että avioliitto ei tunnu oikealta ratkaisulta. Ollaanko tässä sittenkin tekemässä eroa? Moni elää yhdessä täysin tyytyväisenä ilman, että mennään koskaan naimisiin.

Onhan se ikävää, kun suunnitelmat peruuntuvat, mutta haiskahtaa nyt kyllä pahasti asioiden ylidramatisoimiselta. Koska jätät asioita kertomatta, on vaikea nähdä, miksei tästä pääsisi eteenpäin rauhallisesti keskustelemalla.

Joo kun on kuulemma niin hirveää naimisiinmeno. Itse se ainakin sanoi (mutta kuka käskee luottaa), että jatketaan niinku ennenkin. Mutta kun tällaista samantyylistä on ollut ennenkin JA silloin on sovittu että se puhuu kun sellainen tunne tulee ettei tarviis yksin pärjätä. Mutta ei. Ei vaan voi.
Ja sitä minä pidän luottamuksen rikkomisena. Nyt se "keskustelu" alkaa sitten aina sillä " haluaisin muuttaa omaan asuntoon". Että mistä minä tiedän, vaikka se jouluna sitten taas on tätä samaa paskaa.

Mutta entä minä? Minä haluan naimisiin ja olla oikea perhe ja TEHDÄ SEN ENNEN KUIN TÄMÄ VAUVA SYNTYY.

 

[M32]

[QUOTE="Sini";28568766]Jos yhtään ajattelee omien lastensa parasta, niin silloin mennään naimisiin.[/QUOTE]Kivaa lapsiretoriikkaa, mutta naimisiin meno tuo lapsille hyvin minimaalisen määrän ylimääräistä turvaa. Kyllä ne ovat aivan muut asiat, jotka määrittävät, miten arki jatkuu toisen vanhemman kuoleman jälkeen. (Onko henki- ja tapaturmavakuutukset kunnossa?) Kaikki eivät pidä avioliittona sellaisena instituutiona, johon he haluaisivat osallistua. Onneksi se ei ole välttämätön asia kenenkään onnellisuuden tai hyvinvoinnin kannalta. Tuollainen ap:n osoittama hysteria ei minusta ole kovin rakentava asenne tilanteessa, jossa molempien pitää toimia yhdessä.

 

[M32]

[QUOTE="vieras ap";28568781]Että mistä minä tiedän, vaikka se jouluna sitten taas on tätä samaa paskaa.[/QUOTE]Et sinä tiedäkään. Mutta ei naimisiin meno tätä asiaa miksikään muuta. Eron saaminen tai jopa avioliiton mitätöiminen onnistuu verraten helposti. Ei se pidättele ketään, joka ei oikeasti halua luonasi olla.