Mies luulee että petän...

["hoot"]

Mies ei ole yleisesti ollenkaan mustasukkainen tms. mikä tuosta voisi tulla mieleen. Luottamuksessakaan puolin tai toisin ei mielestäni ole ollut mitään ongelmaa.

Nyt kuitenkin oli käynyt niin, että olin ihan muissa tapahtumissa saanut huomaamattani parit pitkät verinaarmut takamukseen, jotka kieltämättä näyttävät kovasti siltä kuin ne olisi tarkoituksella tehty, ja kun olen joskus harrastanut hurjempiakin seksileikkejä niin ensimmäiseksi miehelle tuli noista ilmeisesti mieleen että ne on jossain sellaisessa tulleet.

Olin vielä itse suihkun jälkeen noita huvittuneena hänelle esitellyt, kun valitin aikaisemmin päivällä kirvelyä persposkessa ja mietin tulikohan niihin jotkut naarmut aikaisemmin. Mies hepuloi hetken syyttäen minua pettämisestä, enkä oikein osannut muuta kuin (vähän vihaisenakin) kieltää asian. Olemme olleet erillisissä paikoissa muutenkin ennen noiden ilmaantumista vain yhden päivän ja yön, jolloin olin kaiken lisäksi töissä ja illan ja yön yksin kotona, kärsien virtsaputkentulehduksesta.

Ilmeisesti jotkut näistä seikoista (sekä se että meillä nyt yleisesti menee tällä hetkellä hirveän hyvin, eikä minulla ole syytä tai luonnetta pettää) tulivat hänelle mieleen, kun parin minuutin miettimistauon jälkeen palasi takaisin rauhoittuneena ja myöntäen ettei skenaario taida olla nyt kovin todennäköinen. Sen jälkeen olemme olleet melko normaalisti ja mies lähti nyt huomiseen asti muualle. Itseäni vaivaa kuitenkin kauheasti että ajatus pettämisestäni jäi hänen mieleensä ja epäilisi sitä yhä, vaikkei suoraan myönnä. En varmaan pysty asialle mitään edes tekemään? En oikein tiedä miten voin itseäni tälläisessä tilanteessa puollustellakkaan, vaikken olekkaan mitään tehnyt. Hämmentynyt olo.

 

[vvv..]

Niin, ei sinun kai tarvitse asialle mitään tehdä. Jokainen meistä osoittaa olevansa luottamuksen arvoinen, jos toinen ei usko, niin se on hänen vikansa, ei sinun. Ja toinen joko luottaa tai sit ei luota.. parisuhteen jatkon noista vaihtoehdoista voikin sit jo päätellä...

 

["Leijonankita"]

Tuollainen epäily on arkipäivää mulle, vaikkei mitään selittämättömiä verisiä naarmuja olekaan ollut. Olen jo tottunut. En enää välitä

 

["lol"]

Kaikkein typerintä on naiselta selittää pettämisepäilytilanteessa "nii mut ku kato mullahan oli virtsaputkentulehdus/menkat/whatever pilluvaiva/muu typerä syy kato nii emmä niiku olis ees voinu petttää kato tajuuxä"

Ei tarvitse ihmetellä miksi mies alkaa epäilemään kaikkea jos edes joskus kuulee noin hölmön selityksen, vaikkei mitään pettämistä olisi ikinä tapahtunutkaan. Liika selittely ja typerät selitykset ovat epäilyttävimpiä.

 

["hoot"]

[QUOTE="lol";30007511]Kaikkein typerintä on naiselta selittää pettämisepäilytilanteessa "nii mut ku kato mullahan oli virtsaputkentulehdus/menkat/whatever pilluvaiva/muu typerä syy kato nii emmä niiku olis ees voinu petttää kato tajuuxä"

Ei tarvitse ihmetellä miksi mies alkaa epäilemään kaikkea jos edes joskus kuulee noin hölmön selityksen, vaikkei mitään pettämistä olisi ikinä tapahtunutkaan. Liika selittely ja typerät selitykset ovat epäilyttävimpiä.[/QUOTE]

enpä ole itse selitellyt asiaa mitenkään. en ole katsonut että on tarpeellista, olen vain sanonut että en todellakaan ole pettänyt. nämä nyt vain ovat asioita jotka jo ennestään ovat miehen tiedossa. vai salaillenko sinä vessassa syöt antibioottia ettei ukko vain saa tietää kuinka "hyi nolo pimppivaiva sul on"? eikun hetko, kirjoitustyylistäsi päätellen vanhempasi eivät taida päästä poikakaveriasi vielä yökyläänkään.

 

[Joxu]

Mä luulen, että epäilee aikansa, mutta omissa oloissaan kuitenkin asioita pohtii ja tuskin jaksaa epäillä kauan. Koska et ole kuitenkaan tehny mitään, niin olet oma itsesi ja kaikki on ennellaan, niin uskon vakaasti, että epäilee oman aikansa, kunnes tajuaa, että kaikki on hyvin ja mitään ei tosiaan ole tapahtunu.

Munkin mieheni on kerran epäilly mua ja ihan turhaan, koska numero joka mulla oli, niin oli naisen numero. Otin sen numeron ylös, kun tällä naisella hyvin samanlainen vaikeus oli saada lasta, kuin meillä. Jotenkin tuo yhdisti ja tunsin voimakasta empatiaa tuota naista kohtaan. Mieheni aikansa epäili, mutta kun selitin koko asian juurta jaksain, niin mieheni tajusi, että puhun totta. Sano vaan jälkeenpäin, että mulla on nyt tyhmä olo, kun epäilin turhaan sua . Jos pettäisin, niin kyllä asiasta suoraan sanoisin, en kykene tollasia asioita panttaamaan oman päänsisällä, koska olis mulle henkisesti hajottavaa. Mulla ei ole salattavaa, joten siksikin olen joka asiassa mielummin avoin ja sanon suoraan ja rehellisesti oli asia mikä tahansa, niin on ainakin itellään parempi olla sillon .