Mies lasten edelle uusioperheissä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kaiutin
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="äiti";26943063]Ei siinä, että lapsi muuttaa isälleen ole mitään paheksuttavaa. Se että selitellään lapsen muuttoa sillä että itse halusi, on paheksuttavaa. Jokainen järkevä vanhempi tajuaa että lapsi tai nuori ei päätä itse tälläisistä asioista. Eikö totta?[/QUOTE]

Kyllä mun mielestä pitäisi saada päättää, jos se siis sopii sille etävanhemmalle, että lapsi muuttaakin hänen luo.

En mä näe siinä mitään ideaa, että pakotetaan lapsi asumaan sen vanhemman luona, jonka luona hän ei halua asua ja kärsii siitä.

Tietty siinä kohtaa voi lähivanhempi katsoa peiliin ja miettiä, miksi lapsi ei halua hänen kanssaan asua.
Vaikka eihän noihin läheskään aina mitään kummempaa draamaa liity.
 
[QUOTE="äiti";26943063]Ei siinä, että lapsi muuttaa isälleen ole mitään paheksuttavaa. Se että selitellään lapsen muuttoa sillä että itse halusi, on paheksuttavaa. Jokainen järkevä vanhempi tajuaa että lapsi tai nuori ei päätä itse tälläisistä asioista. Eikö totta?[/QUOTE]

Itseasiassa minusta nuorta pitäisi ehdottomasti kuulla tässä asiassa.
 
TÄRKEÄÄ!

Ja useiten äidit puolustelevat lapsensa isälleen muuttoa KAIKILLE sillä, että ITSE LAPSI HALUSI!

Totta mooses haluaa kun siellä äidillään asiat niin huonosti! Ei siltikään nuori tai lapsi saa itse tuollaisia päätöksiä tehdä. Ihan liian suuri vastuu! Jos jotakin meneekin pieleen niin lapsihan voi alkaa syyttämään tästä itseään :(

Hei te äidit joiden lapset/lapsi muuttaneet isälleen siksi koska lapsi on itse tahtonut. Tässä sulle: Olet itsekäs, laiska, pakoilet vastuuta, mielenterveytesi kaipaa hoitoa, et vältiä lapsestasi/lapsistasi=HUONO ÄITI!

Hyi että etoo tuollaiset äidit!!!

En voi ikimaailmassa ymmärtää miten kukaan voi luopua omasta lapsestaan! Hankkisin apua perheelle, tekisin MITÄ TAHANSA jotta lapseni olisivat onnellisia minun kanssa. Tietenkin rakkauden ja rajojen puitteissa.


Mun äiti heivas mut ku otti uuden ukon ja teki lapsii tän kans. En sopinu niiden kuvioo ollenkaa. En tuntenu olooni mitenkää hyväks äidin uudes perhees. Ei äiti koskaa tehny mun kans mitää, eikä sil ollu aikaa mulle muutenkaa. Olisin varmaa tarvinnu jotaki apuu jostaki ku vanhempien ero tuntu pahalt mut ei äiti siinkää sit jaksanu jeesaa, sil oli just vauva syntyny. Tuli sanaharkkaa ja turhaa tappeluu. Äiti kertoili kaikille et mä halusin muuttaa isälle. No en kyl olis halunnu jos äitin kans olis ollu vähänki helpompi olla. Ite voin sanoa etten pidä äitiini mitenkään kovin hyvänä äitinä.
 
Mä en tiedä enkä ole kuullut sellaisesta tapauksesta, josta voisi varmaksi sanoa, että äiti on antanut lapsensa pois uuden rakkauden tieltä, mutta yhdestä on kyllä epäilys.

Tuossa epäilemässäni tapauksessa homma tosin meni vähän niin, että ennestään herkkä lapsi rupesi oireilemaan uuden miehen takia ja sit lopulta äidin oli myönnettävä, ettei pärjää lapsen kanssa---> lapsi huostaan.

Tuosta tapauksesta ei tosiaan voi sanoa, onko lie tuo äiti itsekään tajunnut omalla toiminnallaan edesauttaneensa lapsensa kohtaloa.
Ei välttämättä.
 
Kyllä mun mielestä pitäisi saada päättää, jos se siis sopii sille etävanhemmalle, että lapsi muuttaakin hänen luo.

En mä näe siinä mitään ideaa, että pakotetaan lapsi asumaan sen vanhemman luona, jonka luona hän ei halua asua ja kärsii siitä.

Tietty siinä kohtaa voi lähivanhempi katsoa peiliin ja miettiä, miksi lapsi ei halua hänen kanssaan asua.
Vaikka eihän noihin läheskään aina mitään kummempaa draamaa liity.

Et nyt ymmärtänyt mun pointtia. Edelleen: Lapsen ei tule päättää tuollaisista asioista. Ei noin suurta vastuuta voi vierittää lapselle tai nuorellekaan. Olet huono äiti mielestäni jos annat lapsellesi tuollaisen vastuun kannettavakseen. Kysy vaikka viisaammiltas.
 
Mä en tiedä enkä ole kuullut sellaisesta tapauksesta, josta voisi varmaksi sanoa, että äiti on antanut lapsensa pois uuden rakkauden tieltä, mutta yhdestä on kyllä epäilys.

Tuossa epäilemässäni tapauksessa homma tosin meni vähän niin, että ennestään herkkä lapsi rupesi oireilemaan uuden miehen takia ja sit lopulta äidin oli myönnettävä, ettei pärjää lapsen kanssa---> lapsi huostaan.

Tuosta tapauksesta ei tosiaan voi sanoa, onko lie tuo äiti itsekään tajunnut omalla toiminnallaan edesauttaneensa lapsensa kohtaloa.
Ei välttämättä.

Lapsi huostaan, mies tilalle ja mahdolliset uudet lapset tän uuden miehen kanssa! Jos sulle passaa niin oleppa vain hyvä!
 
Kuullaankin, tosin vasta yli 12-vuotiaan mielipide otetaan käytännössä huomioon.

Niin paitsi jos asiasta vasta puhutaan epävirallisesti vanhempien kanssa, jos vaikka lapsi äidin kanssa asuessaan teini-iässä kokee että jostain syystä haluaa muuttaa isälleen ja isäkin tätä haluaa. Tässä tapauksessa mun mielestä VANHEMPIEN pitäisi ottaa erityisesti huomioon se mitä nuori sanoo. Usein ollaan vaan niin itsekkäitä että minä en sinulle lasta anna kun minä olen ÄITI ja lapset kuuluu äidille. (usein juuri näin päin)
 
  • Tykkää
Reactions: fortunate
[QUOTE="äiti";26943158]Et nyt ymmärtänyt mun pointtia. Edelleen: Lapsen ei tule päättää tuollaisista asioista. Ei noin suurta vastuuta voi vierittää lapselle tai nuorellekaan. Olet huono äiti mielestäni jos annat lapsellesi tuollaisen vastuun kannettavakseen. Kysy vaikka viisaammiltas.[/QUOTE]

nuo kaksi viimeistä lausetta.
 
Niin paitsi jos asiasta vasta puhutaan epävirallisesti vanhempien kanssa, jos vaikka lapsi äidin kanssa asuessaan teini-iässä kokee että jostain syystä haluaa muuttaa isälleen ja isäkin tätä haluaa. Tässä tapauksessa mun mielestä VANHEMPIEN pitäisi ottaa erityisesti huomioon se mitä nuori sanoo. Usein ollaan vaan niin itsekkäitä että minä en sinulle lasta anna kun minä olen ÄITI ja lapset kuuluu äidille. (usein juuri näin päin)

Tai jommankumman vanhemman luona on asiat niin huonosti ettei lapsi koe olevansa turvassa siellä. Siksi haluaa muuttaa pois.
 
[QUOTE="Vieras";26943195]nuo kaksi viimeistä lausetta.[/QUOTE]

Asia ajankohtainen, mediassa paljon puitu ja näköjään täälläkin saa tästä asiasta keskustelua aikaiseksi.
 
Kuka puhuu isälle muutosta?


TÄRKEÄÄ!

Ja useiten äidit puolustelevat lapsensa isälleen muuttoa KAIKILLE sillä, että ITSE LAPSI HALUSI!

Totta mooses haluaa kun siellä äidillään asiat niin huonosti! Ei siltikään nuori tai lapsi saa itse tuollaisia päätöksiä tehdä. Ihan liian suuri vastuu! Jos jotakin meneekin pieleen niin lapsihan voi alkaa syyttämään tästä itseään

Hei te äidit joiden lapset/lapsi muuttaneet isälleen siksi koska lapsi on itse tahtonut. Tässä sulle: Olet itsekäs, laiska, pakoilet vastuuta, mielenterveytesi kaipaa hoitoa, et vältiä lapsestasi/lapsistasi=HUONO ÄITI!

Hyi että etoo tuollaiset äidit!!!

En voi ikimaailmassa ymmärtää miten kukaan voi luopua omasta lapsestaan! Hankkisin apua perheelle, tekisin MITÄ TAHANSA jotta lapseni olisivat onnellisia minun kanssa. Tietenkin rakkauden ja rajojen puitteissa.
 
[QUOTE="äiti";26943158]Et nyt ymmärtänyt mun pointtia. Edelleen: Lapsen ei tule päättää tuollaisista asioista. Ei noin suurta vastuuta voi vierittää lapselle tai nuorellekaan. Olet huono äiti mielestäni jos annat lapsellesi tuollaisen vastuun kannettavakseen. Kysy vaikka viisaammiltas.[/QUOTE]

En mä sitä tarkoittanutkaan, että (pieneltä) lapselta vaan kysyttäisiin, että no niin, kumman luona haluat asua vaan sitä, että jos lapsi jatkuvasti itse ilmaisee halunsa muuttaa sinne isälle niin miksi pitäisi estellä?
Jos nyt oletetaan, että lapsi on vaikkapa vuoden vinkunut ja ollut alakuloinen, kun ei saa asua isän kanssa ja on muutenkin lämpimissä väleissä hänen kanssaan.
 
Surullista myös ydinperheissä, jossa äidit laittavat juopot ja mielenterveydellisistä ongelmista kärsivät isät (tai isät vastaavista asioista kärsivät äidit) lasten edelle, jatkavat vuosia tätä rumbaa ja lapset kärsii, traumatisoituu ja pahimmassa tapauksessa sijoitetaan pois kotoa. Uskoisin että paljon enemmän näitä lapsia lastensuojelulaitoksissa kuin nuoria jotka halutaan uusperheen tieltä pois.
 
mutta muistan lukeneeni tästä iltapäivälehdestä (oliskohan ollut Ilta-Sanomista tai Iltalehdestä), ja herätti kyllä kovasti ihmetystä. Onko kyseessä sama juttu?

Olenkin odotellut että milloin asiasta uskalletaan puhua. Minulle kävi lapsena näin. Myös muutamalle ystävälleni. Isät kun eivät "palstoilla" yleensä istu, moni asia tulee näin ollen esiin vain äidin näkökulmasta.

Luulempa että äidit istuvat huomattavasti enemmän iternetin ihmeellisessä maailmassa ja jakavat näitä kokemuksiaan vähän omaksi edukseen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Voi kuin sinisilmäinen olet;26943180:
Lapsi huostaan, mies tilalle ja mahdolliset uudet lapset tän uuden miehen kanssa! Jos sulle passaa niin oleppa vain hyvä!

No en mä oikein suostu uskomaan, että tuo äiti tietoisesti olisi ajanut tilanteen tuohon pisteeseen, kun on sillä muitakin lapsia, mutta mä luulen, että jos tuo äiti olisi laittanut lapsensa tarpeet etusijalle, ei olisi joutunut huostaan.
 
Niin paitsi jos asiasta vasta puhutaan epävirallisesti vanhempien kanssa, jos vaikka lapsi äidin kanssa asuessaan teini-iässä kokee että jostain syystä haluaa muuttaa isälleen ja isäkin tätä haluaa. Tässä tapauksessa mun mielestä VANHEMPIEN pitäisi ottaa erityisesti huomioon se mitä nuori sanoo. Usein ollaan vaan niin itsekkäitä että minä en sinulle lasta anna kun minä olen ÄITI ja lapset kuuluu äidille. (usein juuri näin päin)

Pitää ottaa huomioon tietenkin mitö lapsi haluaa, mutta minunkin mielestä päätösvalta on vanhemmilla, ettei lapselle jää vastuuta valinnastaan.
 
Mun äiti heivas mut ku otti uuden ukon ja teki lapsii tän kans. En sopinu niiden kuvioo ollenkaa. En tuntenu olooni mitenkää hyväks äidin uudes perhees. Ei äiti koskaa tehny mun kans mitää, eikä sil ollu aikaa mulle muutenkaa. Olisin varmaa tarvinnu jotaki apuu jostaki ku vanhempien ero tuntu pahalt mut ei äiti siinkää sit jaksanu jeesaa, sil oli just vauva syntyny. Tuli sanaharkkaa ja turhaa tappeluu. Äiti kertoili kaikille et mä halusin muuttaa isälle. No en kyl olis halunnu jos äitin kans olis ollu vähänki helpompi olla. Ite voin sanoa etten pidä äitiini mitenkään kovin hyvänä äitinä.

Näin meilläkin. Anteeksi en voi koskaan antaa, meillä asiat menivät todella huonolle mallille. Käyn edelleen terapiassa tapahtuneen vuoksi. En ymmärrä mikä minussa oli vikana, etten kelvannut äidilleni.
 

Yhteistyössä