R
rakkaus ei ilmene näin
Vieras
Vaikea uskoa, mutta pakko tämän on olla totta. Kysymys on, että haluanko elää tälläisessä parisuhteessa. Menikö mies kanssani avioon järkisyistä? Kun oikeasti rakastaa toista, toinen on omissa silmissä kauneinta mitä on. Minulla on alusta asti mieheni kanssa tullut vaistomainen tunne, että hän haluaa vältellä alastoman vartaloni katsomista. Se vaisto ja tunne vain tulee, joka kerta, vaikka tuntuu järjettömältä. On ollut tilanteita, että hän todella kääntää katseensa pois. Kysymys ei ole ujoudesta. Joskus katsoo tarkemmin, näen sen sivusilmällä, ja hetkellisesti näen että pitää katsomastaan. Tätä on tapahtunut harvoin, silloin, kun olen laihtunut muutaman kilon. En ole ylipainoinen, kuitenkaan. Joskus olen nähnyt sattumalta peilin kautta, että on katsonut esim takapuoltani, ja on ilmeestä selvää, ettei pidä näkemästään, käänsi katseensa tympeänä pois. Tämä on jotenkin todella outoa. En ole ruma, olen ihan viehättävä, mutta tässä on pakko olla jotain, että häntä vain ei minun vartaloni mmiellytä, ja välttelee sen katsomista, ettei tarvitse kohdata tunnetta, ettei pidä siitä mitä näkee. Pois päin katseen kääntäminen on tuttua. Edellisen naisensa vartaloa hän valokuvasi edestä ja takaa, näin kuvat sattumalta. En edes odota mitään seksiobjektina olemista hänelle, vaan puhun aivan normaalista läheisestä parisuhteesta. Jotain on pahasti vialla, kun minulla naisena tulee vaistonvaraisesti tunne, että häntä ei miellytä vartaloni, ja alastomana kanssani oleminen on hänelle ponnistelua tietyssä määrin siksi, että hän joutuu piilottelemaan oikeat tunteensa ulkonälöni suhteen. Hän pitää nuorien naisten ulkonäöstä, se on myös tullut esiin, vaikka on sitä peitellyt. TV:tä katsoessaan joutuu peittelemään erektion alkujaan. Tuntuu pahalta koko juttu, ja jotenkin taitaa mennä epäkypsyyden piikkiin. Mutta haluanko elää lopun elämääni miehen kanssa, joka joutuu kehittelemään taktiikoita, välttyäkseen minun katsomiselta. Kun kysyn asiasta, hän kieltää kaiken ja sanoo että olen ihana. Hän haluaisi ajatella, että olen ihana. Mutta kun todellisuudessa hän ei tunne niin, kun katsoo minua. Tämä ei ole minun ongelmani alkujaan, vaan ongelma on tullut hänen käytöksestään. Kukaan nainen ei voi välttyä huomaamasta ja vaistoamasta, kun jotain on vialla miehen suhteessa naisen naiseuteen, ulkoiseen vartaloon. Loppujen lopuksi, kysymys ei voi olla oikeasta rakkaudesta. Jos oikeasti rakastaa toista, niin eihän helvetissä ihmiselle voi tulla tunnetta toista katsoessaan, että perkele, enpä viitsi katsoa, koska pintaan nousee ikäviä ajatuksia ja tuntemuksia, kun katason rakastani. Esimerkiksi uimarannalla hän on hyvin omituisella tavalla alkanut tekemään sijaistoimintaa, tai kääntää selkänsä jotain olematonta katsoakseen sattumalta AINA juuri kun minä esimerkiksi vaikka kävelen häntä kohden uimapuvussani. Tämä on uskomatonta mutta totta. Hyvin vaikea kysymys. Oikeasti jotain on todella vialla. Mitä tehdä? Totta kai hän kieltää kaiken. Kieltää jopa kääntävänsä katseensa pois. Aivan kuin kukaan ihminen nyt huviksensa alkaisi keksimän tuollaista, lopujen lopuksi todella lapsellista asiaa aikuisten parisuhteessa. Ja sekin on totta, että aina kun tv-ruutuun ilmaantuu sopivan nuori ja sopivan seksikäs nainen, vaikka täysissä pukeissa, niin miehellä alkaa väristä haarojen välissä. Tämä on hänelle jo niin kiusallista, että hän alkaa oudosti puhumaan aivan tyhjästä ja katselee poispäin. Minua kun katsoo, niin mitään ei tapahdu. Ja tästä syystä ilmeisesti myös välttelee katsomistaan. Kysymys ei ole pelkästään siitä, ettäen miellytä häntä, vaan myös jotain syvempää ongelmaa kypsyyden suhteen. Hän tykkää rakastella, mutta siihen ei sisälly minun vartalostani nauttiminen. Minä en syty, koska jollakin tapaa rakastelumme on hänelle seksuaalista purkautumista, jossa minun naiseutueni on pimeyteen laitettua. Muiden naisten muotoja hän tsekkaamielellään,luulee etten näe. Hän pitää hoikista naisista, itse olen tanakampi. Minä luulen, että naisen ulkoinen olemus on hänelle jotenkin kamalan tärkeä, ja minä en vastaa hänen naistyyppiään. Olen kuitenkin luotettava ja uskollinen, ja se on hänelle tärkeää. Pakkohan hänen on tajuta, että ei ole reilua minua kohtaan tämä touhu. Huvittavinta on että itse tiedän että tämän on pakko olla totta. Mutta koska hän kieltää tämän, ja sanoo ettäolen ihana, uskon häntä taas vähän aikaa, kunnes saan kylmää vettä niskaani yllättävissä tilanteissa. Ihan suoranaisesti vaikka että hän kriittisessä tilanteessa on kääntänyt kasvonsa ja katseensa pois siinä määrin että tilanne on jopa ällistyttävä.
