mies joka ei kirjaimellisesti puhu eikä pussaa...

Elikkäs, kyse on miehestäni, joka ei oiekasti puhu eikä pussaa...ja se alkaa olla iso rasite suhteelle, minä kun taas juttelisin kaiken maan ja taivaan väliltä, ja pusuttelisin vaikka koko ajan!! Miten suomalaisen jusmu miehen saa puhumaan tunteistaan, fiiliksistään, ja ehkä jopa näyttämään niitä?

Tilanne meillä on, että ollaan yhdessä oltu jokunen vuosi, tunnettu hiukan pidempään...meillä on 1v7kk ihana pikkupoika. Ikinä mies ei ole minulle suoraan sanonut että rakastaa, teoilla aluksi kylläkin sen kertoi. Ikinä ei puhu tunteistaan, ja jos hänelle yrittää puhua asioista, niin ei välttämättä reagoi mihinkään mitenkään. Seksiä meillä ei ole ollut kun pari hassua kertaa pojan syntymän jälkeen...eikä minulla niin sitä itse seksiä ikävä olekkaan, mutta sitä läheisyyttä kaipaisin...se vaan tuntuu niin pahalta kun menee oisen viereen nukkumaan, ja painautuu ihan kiinni ja pussaa niskaan, eikä toinen reagoi siihen mitenkään!!! Suhteemme alussa halittiin ja pususteltiin koko ajan, köllittiin kaulakkain ym...sitten kaikki vaan loppui...

Onko muilla kokemusta samanlaisesta miehestä? Miten tilanteen saa muuttumaan takaisin entiseen, tai ainakin parempaan? Miten tuollaisen miehen kanssa voi puhua, kuka ei itse puhu?

Arki meillä on aivan mahtavaa, ei tapella, pojan kanssa porukalla touhutaan ja nauretaan, mutta siihen se sitten jääkin. Ollaan oikeestaan kämppiksiä, ketkä nukkuu samassa sängyssä, ja kellä on yhteinen lapsi...tähän asti olen jaksanut sitä, kun olen asian miettinyt että huonomminkin voisi olla (mies voisi olla alkoholisti, pahoinpitelijä yms yms...) mutta nyt olen alkanut kaivata läheisyyttä takasin suhteeseemme ja elämääni...mielessä on miehen jättäminenkin käynyt, mutta rakastan miestäni kuitenkin valtavasti, enkä osaa/halua luovuttaa...joten mikä neuvoksi?

toimisikohan parisuhdeterapia? Onko kellään siitä kokemuksia?
ehkä tämä tästä, kun vain saisi oman suun auki ajoissa, ja asiat selviksi...sen kun tiedän, että mies ei asioista ala puhumaan ensin...

 

minulla myös tosi hiljainen mies joka ei paljoa puhu ja se kyllä jos mikä rasittaa välillä ku haluais tosiaan keskustella mutta ku toinen ei osaa sitä taitoa niin välillä jopa itkettää koko asia ja meillä on 1 v 4 kk ikäinen poika.

Mies välillä saa raivokohtauksia ja haukkuu mut vaikka miksikä... sillon kyllä tulee häneltäkin vaikkka mitä sanoja ja paljon.

Mutta tosiaan todella hiljainen mies minulla myös. Ei kait sitä vaan saa millään tavalla puhumaan ku toinen ei puhu niin ei sit puhu. Välillä kylläkin puhuu mut hiljaiinen mikä hiljainen.

Mites teillä ku käytte kylässä esim sinun sukulaisillas tai muualla? mä tosiaan haluaisin että mieheni osais keskustella miesten kanssa mutta kun ei niin tosiaan raskasta.

 

Meillä on myös aivan samankaltaisia ongelmia.. Hän ei koskaan reagoi juuri mihinkään tunne elämään.. eikä myöskään lohduta jos minulla on paha mieli..
Ja jutustelu tuokiot kuulostavat ihan vieraalta meillä. Mieheni istuu päivästä toiseen tietokoneella ja minä hoidan kodin ja vauvan. Tosin mieheni käy töissä.. Mutta vapaa-aika on kyllä aivan kaikkea muuta kuin unelmaa..!!
Kerran suuren riidan päätteeksi olisin halunnut keskustella asioista, mutta tuntui kuin seinille olisi puhunut.. Hän vaan katselee tietokoneeseen ja ei sano sanaakaan..
Itselläni on myös käynyt ero mielessä, mutta rakastan häntä myös kovasti enkä tiedä mitä tekisin ilman häntä..
Minä olen myös miettinyt parisuhdeterapiaa.. Mutta en ole laittanut asiaa eteenpäin, kun meillä on 4kk poika ja hoitajan etsiinen noin pienelle tuntuu jotenkin vastentahtoiselta..
Noh.. Kai tähän kaikkeen jostain ratkaisu löytyy..
=)

 

Samanlaista on minunkin arki tuon miehen tietokone riippuvuuden suhteen.Pelaako miehesi jotain vai kuinka aikansa koneella kuluttaa?Meillä pelaa wowia 5pvää viikosta tiettyihin aikoihin-joten omalle perheelle jää (tyttö 3,5kk) niistä päivistä 2-3h.Siis yhteensä tuon verran.ja viikonloppuisin-kuten parhaillaan-pelaa myös mutta ne ei ole sovittuja aikoja.
Pari vkoa sitten olin aivan loppu.tuntui ettei ole mitään merkitystä olenko täällä vai enkö.Ei tehnyt enää mieli edes sanoa heippa kun toinen töihin lähti.Lapsen jälkeen jäi parisuhde..ei seksiä kuin pari hassua kertaa,ei läheisyyttä,ei turhia halailuja ja pusuja.Myönnän että olen minäkin etääntynyt,mutta siitä syystä kun tunnen ettei mulla ole merkitystä.
Rakastan kuitenkin miestäni joten en helpolla aio luovuttaa,näitä masennuskausia on ollut ennenkin mutta nyt se vaan tuntui niin pahalta.
Olisi kiva kirjoitella toisen kanssa joka saman asian takia kärsii :wave:

 

Mulla kans mies on tietokoneesta riippuvainen.Välillä aamusta iltaan pelailee tai värkkää muuten vaan koneella..Meilläki halailut ja pussailut todella vähissä..Ennen oltiin toistemme kimpussa koko ajan..Ollaan oltu 5v yhessä..

 

Meidän arki kuulostaa suunnilleen samalta kun edellä... Tässä viime viikolla sitten kysyin mieheltä, että mikä ahdistaa. Vastaus meinasi pudottaa minut penkiltä: no tämä suhde. Hän kertoi ettei rakasta minua enää niin kun pitäisi. Ei halua kuitenkaan erota. Varasin ajan yksityiselle pariterapeutille ja sinne ollaan menossa. Mies on nyt täysin negatiivinen kaikkea kohtaan, ei puhu, kuuntelee kyllä välillä jos osaan rauhoittaa itseni ja puhua rauhassa. Itsellä niin paha mieli asiasta, että on vaikea suhtautua asiaan. Ajattelen niin, että toivottavasti tämä on vaan joku kriisikausi ja tunteet vielä löytyvät... pakko sitä on "valehdella" itselleen, että jaksaa. Meillä lapset 2v10kk ja 2kk!