Elikkäs, kyse on miehestäni, joka ei oiekasti puhu eikä pussaa...ja se alkaa olla iso rasite suhteelle, minä kun taas juttelisin kaiken maan ja taivaan väliltä, ja pusuttelisin vaikka koko ajan!! Miten suomalaisen jusmu miehen saa puhumaan tunteistaan, fiiliksistään, ja ehkä jopa näyttämään niitä?
Tilanne meillä on, että ollaan yhdessä oltu jokunen vuosi, tunnettu hiukan pidempään...meillä on 1v7kk ihana pikkupoika. Ikinä mies ei ole minulle suoraan sanonut että rakastaa, teoilla aluksi kylläkin sen kertoi. Ikinä ei puhu tunteistaan, ja jos hänelle yrittää puhua asioista, niin ei välttämättä reagoi mihinkään mitenkään. Seksiä meillä ei ole ollut kun pari hassua kertaa pojan syntymän jälkeen...eikä minulla niin sitä itse seksiä ikävä olekkaan, mutta sitä läheisyyttä kaipaisin...se vaan tuntuu niin pahalta kun menee oisen viereen nukkumaan, ja painautuu ihan kiinni ja pussaa niskaan, eikä toinen reagoi siihen mitenkään!!! Suhteemme alussa halittiin ja pususteltiin koko ajan, köllittiin kaulakkain ym...sitten kaikki vaan loppui...
Onko muilla kokemusta samanlaisesta miehestä? Miten tilanteen saa muuttumaan takaisin entiseen, tai ainakin parempaan? Miten tuollaisen miehen kanssa voi puhua, kuka ei itse puhu?
Arki meillä on aivan mahtavaa, ei tapella, pojan kanssa porukalla touhutaan ja nauretaan, mutta siihen se sitten jääkin. Ollaan oikeestaan kämppiksiä, ketkä nukkuu samassa sängyssä, ja kellä on yhteinen lapsi...tähän asti olen jaksanut sitä, kun olen asian miettinyt että huonomminkin voisi olla (mies voisi olla alkoholisti, pahoinpitelijä yms yms...) mutta nyt olen alkanut kaivata läheisyyttä takasin suhteeseemme ja elämääni...mielessä on miehen jättäminenkin käynyt, mutta rakastan miestäni kuitenkin valtavasti, enkä osaa/halua luovuttaa...joten mikä neuvoksi?
toimisikohan parisuhdeterapia? Onko kellään siitä kokemuksia?
ehkä tämä tästä, kun vain saisi oman suun auki ajoissa, ja asiat selviksi...sen kun tiedän, että mies ei asioista ala puhumaan ensin...
Tilanne meillä on, että ollaan yhdessä oltu jokunen vuosi, tunnettu hiukan pidempään...meillä on 1v7kk ihana pikkupoika. Ikinä mies ei ole minulle suoraan sanonut että rakastaa, teoilla aluksi kylläkin sen kertoi. Ikinä ei puhu tunteistaan, ja jos hänelle yrittää puhua asioista, niin ei välttämättä reagoi mihinkään mitenkään. Seksiä meillä ei ole ollut kun pari hassua kertaa pojan syntymän jälkeen...eikä minulla niin sitä itse seksiä ikävä olekkaan, mutta sitä läheisyyttä kaipaisin...se vaan tuntuu niin pahalta kun menee oisen viereen nukkumaan, ja painautuu ihan kiinni ja pussaa niskaan, eikä toinen reagoi siihen mitenkään!!! Suhteemme alussa halittiin ja pususteltiin koko ajan, köllittiin kaulakkain ym...sitten kaikki vaan loppui...
Onko muilla kokemusta samanlaisesta miehestä? Miten tilanteen saa muuttumaan takaisin entiseen, tai ainakin parempaan? Miten tuollaisen miehen kanssa voi puhua, kuka ei itse puhu?
Arki meillä on aivan mahtavaa, ei tapella, pojan kanssa porukalla touhutaan ja nauretaan, mutta siihen se sitten jääkin. Ollaan oikeestaan kämppiksiä, ketkä nukkuu samassa sängyssä, ja kellä on yhteinen lapsi...tähän asti olen jaksanut sitä, kun olen asian miettinyt että huonomminkin voisi olla (mies voisi olla alkoholisti, pahoinpitelijä yms yms...) mutta nyt olen alkanut kaivata läheisyyttä takasin suhteeseemme ja elämääni...mielessä on miehen jättäminenkin käynyt, mutta rakastan miestäni kuitenkin valtavasti, enkä osaa/halua luovuttaa...joten mikä neuvoksi?
toimisikohan parisuhdeterapia? Onko kellään siitä kokemuksia?
ehkä tämä tästä, kun vain saisi oman suun auki ajoissa, ja asiat selviksi...sen kun tiedän, että mies ei asioista ala puhumaan ensin...