V
vierailija
Vieras
Heti alkuun sanon, että ei ole kirjoittaja nyt Porvoosta. Tilanne siis seuraavanlainen:
Perinteisesti olemme viettäneet juhannusta miehen ystävien mökillä. Meillä on ollut sama porukka joka vuosi ja kulut on jaettu osallistujien kesken (n. 50 e/henkilö). Tähän siis kuulunut bensat, ruoat, juomat ym.
Sain tällä viikolla aika ikävän laskun, jonka johdosta tilille jäi juhannusviikonlopuksi 8 euroa. Miehellä tilillä säästössä jatkuvasti 3000-4000 euroa. Mainitsin rahallisesta tilanteesta tänään ohimennen ja kuvittelin, että se ei olisi mikään ongelma, kun palkkakin tulee taas ensi viikolla. Mies totesi vain, että ”Ai harmi, noh ei voi mitään sitten. Ilmoitan ettet pääse tulemaan, kun ne yhteiset ostoksetkin olivat 40 e/henkilö”. Nämä siis ostettu jo alkuviikosta.
Ihan tosissaan siis lähtee huomenna aamupäivällä ja jättää yksin kotiin koko viikonlopuksi. Menin niin sanattomaksi, että en oikeastaan osannut reagoida mitenkään. Tiedän, että ei hän velvollinen ole minua syöttämään ja juottamaan, mutta luulisi että kun yhdessä ollaan, niin vaikeina hetkinä autetaan toista. Tärkeintä minulle olisi ollut yhdessäolo mukavalla mökillä ja hyvien ihmisten seurassa, ei lonkero ja grilliruoka. Mutta siihen tämäkin nyt kaatuu, köyhyyteen.
Tästä reissusta ollaan puhuttu jo alkuvuodesta lähtien ja nyt päivää ennen tajusinkin, että istun kotona 8 euroni kanssa tuijottamassa telkkaria. Ilmeisesti se minun ”pääsylippuni” mökille - eli siis jo ostetut 40 euron edestä ruokaa, juomaa ja polttoainetta - muuttaa muotoaan tai lentää takaisin kauppaan ja rahat palaavat takaisin tilille. Tällä siis tarkoitan sitä, että jos kaikki on jo ostettu, niin miksi en voisi osallistua ja maksaa osuuttani takaisin seuraavalla viikolla.
Toisaalta aloin miettimään, että ehkä tämä olikin vain hyvä syy jättää minut pois porukasta. Ehkä minua ei sitten vain haluta mukaan. Ei sekään kyllä kauhean mukavalta tunnu. Kerjäämään tai anelemaan en silti ala. Toisaalta kun miettii, niin eihän sitä mikään pakko ole keskikesää juhlia. Juhannus ja joulu vain ovat olleet ne kaksi juhlaa vuodessa, joita ollaan vietetty yhdessä. Hieman vihainen siis olen, ja tuskin unohdan tätä juhannusta koskaan. Täytyykin miettiä joku näpäytys joskus takaisin.
Perinteisesti olemme viettäneet juhannusta miehen ystävien mökillä. Meillä on ollut sama porukka joka vuosi ja kulut on jaettu osallistujien kesken (n. 50 e/henkilö). Tähän siis kuulunut bensat, ruoat, juomat ym.
Sain tällä viikolla aika ikävän laskun, jonka johdosta tilille jäi juhannusviikonlopuksi 8 euroa. Miehellä tilillä säästössä jatkuvasti 3000-4000 euroa. Mainitsin rahallisesta tilanteesta tänään ohimennen ja kuvittelin, että se ei olisi mikään ongelma, kun palkkakin tulee taas ensi viikolla. Mies totesi vain, että ”Ai harmi, noh ei voi mitään sitten. Ilmoitan ettet pääse tulemaan, kun ne yhteiset ostoksetkin olivat 40 e/henkilö”. Nämä siis ostettu jo alkuviikosta.
Ihan tosissaan siis lähtee huomenna aamupäivällä ja jättää yksin kotiin koko viikonlopuksi. Menin niin sanattomaksi, että en oikeastaan osannut reagoida mitenkään. Tiedän, että ei hän velvollinen ole minua syöttämään ja juottamaan, mutta luulisi että kun yhdessä ollaan, niin vaikeina hetkinä autetaan toista. Tärkeintä minulle olisi ollut yhdessäolo mukavalla mökillä ja hyvien ihmisten seurassa, ei lonkero ja grilliruoka. Mutta siihen tämäkin nyt kaatuu, köyhyyteen.
Tästä reissusta ollaan puhuttu jo alkuvuodesta lähtien ja nyt päivää ennen tajusinkin, että istun kotona 8 euroni kanssa tuijottamassa telkkaria. Ilmeisesti se minun ”pääsylippuni” mökille - eli siis jo ostetut 40 euron edestä ruokaa, juomaa ja polttoainetta - muuttaa muotoaan tai lentää takaisin kauppaan ja rahat palaavat takaisin tilille. Tällä siis tarkoitan sitä, että jos kaikki on jo ostettu, niin miksi en voisi osallistua ja maksaa osuuttani takaisin seuraavalla viikolla.
Toisaalta aloin miettimään, että ehkä tämä olikin vain hyvä syy jättää minut pois porukasta. Ehkä minua ei sitten vain haluta mukaan. Ei sekään kyllä kauhean mukavalta tunnu. Kerjäämään tai anelemaan en silti ala. Toisaalta kun miettii, niin eihän sitä mikään pakko ole keskikesää juhlia. Juhannus ja joulu vain ovat olleet ne kaksi juhlaa vuodessa, joita ollaan vietetty yhdessä. Hieman vihainen siis olen, ja tuskin unohdan tätä juhannusta koskaan. Täytyykin miettiä joku näpäytys joskus takaisin.
