A
ap.
Vieras
Kyllä mun päässä on paljonkin negatiivisia ajatuksia miehestä ja Söpöliinistä, mutta en näe siltikään syytä miksi mun pitäisi purkaa ne esim. huorittelemalla Söpöliiniä täällä. Ketä se auttaisi, ehkä vähiten mua. Miehelle on kyllä tullut huudettua, eikä niin asiallisestikaan, mutta koska kirjoitan tänne selkiyttääkseni ajatuksiani en usko että joku "vitunpaskahuoravittusaatana"- tyyppinen teksti selkiyttäisi mitään.
Mä en koe tarvetta puolustella itseäni tai reaktioitani enempää kuin olen ketjussa tähän mennessä tehnyt. Mä olen mä, ja reagoin omalla tavallani. Samoin kaikki muut, enkä näe silti että jonkun muun reaktiot olisivat siltikään sen vähäisempiä tai epäaidompia kuin munkaan. Se, ettei mun tarvitse tulla huorittelemaan vierasta naista palstalle, tai se että jonkun muun ehkä tarvitsisi, kertoo kai meistä kaikista jotain.
En tiedä millä tavalla mun pitäisi asiat ilmaista. Kerroin että mies kertoi tilanteesta koruttomasti äidilleen tarkoitti käytännössä sitä että mies sanoi: "Tilanne on tämä; olen mokannut pahemman kerran ja kuvioon liittyy myös toinen nainen. Vaimo tietää. Tarvitsemme aikaa asioiden selvittelyyn, voivatko lapset olla huomiseen?" En näe syytä selittää keskustelujamme täällä sanasta sanaan, tiivistettynäkin tulee mielestäni ilmi se oleellinen sisältö. Kyllä, koetan kuvailla asioita tarkkaan, ennen kaikkea oman itseni takia, mutta myös siksi että te jotka haluatte tukeanne antaa, ymmärtäisitte mielestäni oleelliset asiat ja meillä vallitsevan tunnelman.
Se siitä. Joka luulee tätä provoksi niin siitä vain luulee, eihän se multa ole pois mutta tuntuu kyllä aika loukkaavalta. Eihän tätä ketjua ole pakko lukea, jos siitä tuommoinen ahdistus nousee. Anteeksi vaan, mutta olen kyllästynyt puolustelemaan itseäni ja ajatuksiani, vaikka mielestäni mun tässä vähiten niitä pitäisi selitellä.
Asiaan, viime yö sujui paremmin ja sain jopa nukuttua. Jossain vaiheessa yötä oltiin molemmat hereillä ja puhuttiin. Mies sanoi että häntä kaduttaa ja tuntuu pahalta kun tietää loukanneensa. Kysyi, voinko antaa hänelle anteeksi koskaan. Sanoin, että haluaisin kyllä ja haluan yrittääkin, mutta asia ei käy hetkessä, tarvitaan paljon aikaa.
Mies on luvannut lähteä pariterapiaan ja edelleen vakuuttelee että yhteydenpito Söpöliinin kanssa on loppu. Mua on alkanut kutkuttaa Söpöliinin tapaaminen, jostain syystä haluaisin nähdä sen naisen ihan kasvokkain ja kysyä, mitä mies on sille puhunut ja tiesikö se ylipäätänsä että miehellä on perhe. En kuitenkaan tiedä onko hyvä idea, mitäpä toisaalta hyödyn jonkun Söpöliinin tapaamisesta, tärkeintä on kuitenkin Miehen teot ja yhteinen suunnistus kohti parempaa.. Kai?
Anoppi soitti ja kyseli, mikä tämä kuvio oikein on. Kerroin että sellainen kuin mies kuvailikin, mutta koetetaan mennä eteenpäin hiljalleen vaikka meno kituvaa onkin.
Mä en koe tarvetta puolustella itseäni tai reaktioitani enempää kuin olen ketjussa tähän mennessä tehnyt. Mä olen mä, ja reagoin omalla tavallani. Samoin kaikki muut, enkä näe silti että jonkun muun reaktiot olisivat siltikään sen vähäisempiä tai epäaidompia kuin munkaan. Se, ettei mun tarvitse tulla huorittelemaan vierasta naista palstalle, tai se että jonkun muun ehkä tarvitsisi, kertoo kai meistä kaikista jotain.
En tiedä millä tavalla mun pitäisi asiat ilmaista. Kerroin että mies kertoi tilanteesta koruttomasti äidilleen tarkoitti käytännössä sitä että mies sanoi: "Tilanne on tämä; olen mokannut pahemman kerran ja kuvioon liittyy myös toinen nainen. Vaimo tietää. Tarvitsemme aikaa asioiden selvittelyyn, voivatko lapset olla huomiseen?" En näe syytä selittää keskustelujamme täällä sanasta sanaan, tiivistettynäkin tulee mielestäni ilmi se oleellinen sisältö. Kyllä, koetan kuvailla asioita tarkkaan, ennen kaikkea oman itseni takia, mutta myös siksi että te jotka haluatte tukeanne antaa, ymmärtäisitte mielestäni oleelliset asiat ja meillä vallitsevan tunnelman.
Se siitä. Joka luulee tätä provoksi niin siitä vain luulee, eihän se multa ole pois mutta tuntuu kyllä aika loukkaavalta. Eihän tätä ketjua ole pakko lukea, jos siitä tuommoinen ahdistus nousee. Anteeksi vaan, mutta olen kyllästynyt puolustelemaan itseäni ja ajatuksiani, vaikka mielestäni mun tässä vähiten niitä pitäisi selitellä.
Asiaan, viime yö sujui paremmin ja sain jopa nukuttua. Jossain vaiheessa yötä oltiin molemmat hereillä ja puhuttiin. Mies sanoi että häntä kaduttaa ja tuntuu pahalta kun tietää loukanneensa. Kysyi, voinko antaa hänelle anteeksi koskaan. Sanoin, että haluaisin kyllä ja haluan yrittääkin, mutta asia ei käy hetkessä, tarvitaan paljon aikaa.
Mies on luvannut lähteä pariterapiaan ja edelleen vakuuttelee että yhteydenpito Söpöliinin kanssa on loppu. Mua on alkanut kutkuttaa Söpöliinin tapaaminen, jostain syystä haluaisin nähdä sen naisen ihan kasvokkain ja kysyä, mitä mies on sille puhunut ja tiesikö se ylipäätänsä että miehellä on perhe. En kuitenkaan tiedä onko hyvä idea, mitäpä toisaalta hyödyn jonkun Söpöliinin tapaamisesta, tärkeintä on kuitenkin Miehen teot ja yhteinen suunnistus kohti parempaa.. Kai?
Anoppi soitti ja kyseli, mikä tämä kuvio oikein on. Kerroin että sellainen kuin mies kuvailikin, mutta koetetaan mennä eteenpäin hiljalleen vaikka meno kituvaa onkin.