ksdjaj
Olemme eronneet lapsen isän kanssa. Viikonloppuna oli isäviikonloppu, mutta isän kanssa sovimme, että äitienpäivän vuoksi tuo lapsen jo lauantai-iltana. Viestitin perjantaina, olisiko mahdollista tuoda lapsi vasta sunnuntaina heti aamusta, kun olisi menoa. Isä viestitti, että on menoa ja en voi tehdä niin, että ilmoittelen näin myöhään aikataulumuutoksista. Selitin, että tilanne tuli äkkiä. Viestittely loppui siihen ja isä soitti töistä päästyään ja alkoi heti huutamaan, että en voi muutella aikatauluja. Koska olin vain kysynyt asiasta, tietysti provosoiduin yhtäkkisestä huutamisesta, vaikka kyselin ihan hyvässä hengessä. Menoni oli kuitenkin ihan peruttavissa kuitenkin, koska tiesin, että olimme jo sopineet lauantai-illasta. Mies lyhyen puhelun päätteeksi raivosi, että tuo lapsen lauantai-iltana olin kotona tai en.
Soitin hänelle, kun isä oli hakenut lapsen ja sovin asian, että perun menoni ja hän tuo lapsen klo 21:00. Asia oli OK molemmille. Muistutin vielä, että tällä kertaa ei sitten olla yhtään myöhässä (isä yleensä myöhässä 10-30 min ilman minkäänlaista ilmoitusta).
Klo 21:58 lähdin naapurista kävelemään kotiin ja 21:00 olin pihatiellä kävelemässä. Tiesin, että olisin hiukan myöhässä, mutta koska autoa ei näkynyt tulevan tai menevän (pihatieltä näkyisi), en päättänyt isälle soittaa olevani myöhässä. Olinhan kuitenkin jo melkein kotona.
Klo 21:01 löysin eteisestä lapsemme viikonloppukamat ja lapsi tuli eteiseen vastaan naama punaisena, paniikissa ja itkien. Isää ei näkynyt missään, vaan oli jättänyt lapsen eteiseen (nyt parin viikon ajan tehnyt niin, että hyvästellyt lapsen ulkoportailla ja työntänyt sen jälkeen lapsen ovesta sisään. Isä tapaa lastaan 2-3/arki-iltaa viikossa).
Isälle soitin, kun olin saanut lapsen rauhoittumaan. Isä ei myöntänyt, että olisi lapsen aikaisempaa sovittua tuonut kotiin, vaan kuulema tasan 21:00 tuonut ja että oli minun vikani, koska en ollut sovittuun aikaan kotona.
Laitoin isälle viestin perään, että ei saa nähdä lasta, ennen kuin asia on puhuttu (meillä ei mitään virallista tapaamissopimusta, koska tapaamiset sujuneet mutkattomasti - paitsi sen jälkeen on tullut paljon ongelmia, kun isä löytänyt tyttöystävän). Vielä ei ole isästä kuulunut mitään.
Mitä ihmettä tällaisessa tilanteessa pitäisi tehdä? Sanoa? Olen niin raivoa täys, mutta järkytyksestä vieläkin aivan sanaton. Itse järkytyin niin paljon, että en ole kunnolla nukkunut ja henkisesti tilanne ottaa niin koville, että olen todella väsynyt ja voimaton tämän tilanteen edessä.
Soitin hänelle, kun isä oli hakenut lapsen ja sovin asian, että perun menoni ja hän tuo lapsen klo 21:00. Asia oli OK molemmille. Muistutin vielä, että tällä kertaa ei sitten olla yhtään myöhässä (isä yleensä myöhässä 10-30 min ilman minkäänlaista ilmoitusta).
Klo 21:58 lähdin naapurista kävelemään kotiin ja 21:00 olin pihatiellä kävelemässä. Tiesin, että olisin hiukan myöhässä, mutta koska autoa ei näkynyt tulevan tai menevän (pihatieltä näkyisi), en päättänyt isälle soittaa olevani myöhässä. Olinhan kuitenkin jo melkein kotona.
Klo 21:01 löysin eteisestä lapsemme viikonloppukamat ja lapsi tuli eteiseen vastaan naama punaisena, paniikissa ja itkien. Isää ei näkynyt missään, vaan oli jättänyt lapsen eteiseen (nyt parin viikon ajan tehnyt niin, että hyvästellyt lapsen ulkoportailla ja työntänyt sen jälkeen lapsen ovesta sisään. Isä tapaa lastaan 2-3/arki-iltaa viikossa).
Isälle soitin, kun olin saanut lapsen rauhoittumaan. Isä ei myöntänyt, että olisi lapsen aikaisempaa sovittua tuonut kotiin, vaan kuulema tasan 21:00 tuonut ja että oli minun vikani, koska en ollut sovittuun aikaan kotona.
Laitoin isälle viestin perään, että ei saa nähdä lasta, ennen kuin asia on puhuttu (meillä ei mitään virallista tapaamissopimusta, koska tapaamiset sujuneet mutkattomasti - paitsi sen jälkeen on tullut paljon ongelmia, kun isä löytänyt tyttöystävän). Vielä ei ole isästä kuulunut mitään.
Mitä ihmettä tällaisessa tilanteessa pitäisi tehdä? Sanoa? Olen niin raivoa täys, mutta järkytyksestä vieläkin aivan sanaton. Itse järkytyin niin paljon, että en ole kunnolla nukkunut ja henkisesti tilanne ottaa niin koville, että olen todella väsynyt ja voimaton tämän tilanteen edessä.
