Sanna ja aloittaja,
Omasta kokemuksestani (edellä) vielä, että ei tälläiset pettämiset unohdu. Muistanhan minäkin vielä hyvin ja tulen aina muistamaan, mitä minulle/meille sattui 8 vuotta sitten, ei sitä tarvitsekaan yrittää unohtaa! Mutta elämä voi todellakin jatkua hyvänä ja entistä parempana siitä huolimatta! Tapahtunutta ei pois saa, mutta kysymys onkin siitä, antaako sen vaikuttaa elämäänsä. Kyse on rehellisyydestä ja luottamuksesta, jos niihin ei pysty, niin silloin varmasti suhde väljenee, mutta meidän tapauksessa tapahtumien (kipeä) läpikäyminen perusteellisesti lähensi meitä suuresti. Minä tein aikanaan selväksi, että toista kertaa en ehkä tule hyväksymään ja mieheni totesi, ettei aio kokeillakkaan, hyväksynkö. Ei meidän tapauksessamme mieheni ainakaan "oppinut, että toista voi kohdella huonosti", kun kumminkin nämä miehetkin ovat yksilöitä ja parisuhteet erilaisia. Minä päätin aikanaan luottaa ja yhdessä päätimme yrittää yhdessä, olla rehellisiä ja luottaa. Se on kannattanut, eikä toista ole tarvinnut tapauksesta muistuttaa ja kiusata, se olisi mielestäni ollut tuhoontuomittua ajatellen parempaa huomista.
Eihän se luottamus 100% palannut hetkessä, mutta aikaa myöten kylläkin. Tiesinhän minä, että toisinkin olisi voinut käydä, ettei mieheni olisi ollut luottamuksen arvoinen, mutta silloin olisin ainakin tiennyt yrittäneeni ja todennäköisesti elämäni olisi kirjoitettu silloin toisella tapaa. Silti edelleen olen sitä mieltä, että jos rakkautta on ja halua yrittää ja tämä on ensimmäinen pettäminen mieheltä, kannattaa asia puhua kerralla halki ja työntää se sitten sivuun ja keskittyä siihen parisuhteeseen!
