Mies ja empatia

[Alexandra]

Olemme miesystäväni kanssa seurustelleet parisen vuotta, ja pääpiirteittäin olemme onnellisia yhdessä.

En tiedä, ehkä vaadin liikaa, mutta mielestäni mies saisi kuitenkin olla minua kohtaan empaattisempi. Vai kuuluuko empatia ja huolenpito pääsääntöisesti vain naisten ominaisuuksiin? Omasta mielestäni ko. piirteet liittyvät olennaisesti rakkauteen ja kiintymykseen.

Olen nimittäin huomannut, että silloin kun minulla on tavalla tai toisella paha olla, enkä olekaan oma, iloinen ja energinen itseni, mies ärsyyntyy ja vetäytyy helposti. Jos olen surullinen, en vaadi mitään ongelmien ratkaisijaa, haluaisin vaan että hän ottaisi syliin vaikka vaan sanomatta mitään,minun olisi heti parempi olla. Sen sijaan olen huomannut että usein hän saattaa alkaa jopa tiuskia tyyliin ""mikä ihme sua vaivaa"" tms.

Myös silloin kun olen esim. kipeänä, olen huomannut tuon empatian puutteen. Sen sijaan että hän huolehtisi että minulla on tarpeeksi lääkettä, juotavaa tms., hän ärsyyntyy selvästi.

Hiljattain minulla oli kuumetta 39,6 ja vatsatauti siihen päälle.Soitin miehelle,että olen yllättäen sairastunut, voisikohan hän käydä kaupassa hakemassa minulle juotavaa ja flunssalääkkeitä , kun en millään jaksa itse mennä siinä kunnossa, eikä kukaan tuttavistanikaan pääse, koska ovat töissä tms. Mies oli kotonaan,(emme asu yhdessä ) ja menossa töihin vasta 3 tunnin päästä, eikä hänellä ollut mitään menoa ennen sitä. Mies tiuskaisi, että hän aikoo vielä nukkua vähän ennen töitä(yövuoro) ja että eikai hän nyt varta vasten kauppaan lähde.Yritin, että häneltä menisi 15 min. jos hän pistäytyisi ennen töitä kaupassa ja ja minun luonani.Mutta ei. Miehen sairastaessa olen itse lähtenyt varta vasten ostamaan hänelle ruokaa ja lääkkeitä tms., ja muutenkin halunnut mennä katsomaan häntä.

Tuossa vain yksi esimerkki.Mutta eikö empatia ja huolenpito kuulu rakkauteen, vaadinko liikoja? Vai kuuluuko yleiseen miehiseen ajatteluun, että ihmisen tulisi pärjätä omillaan kaikissa tilanteissa, pyytämättä läheistensä tukea?

 

[viiru]

Täysin normaalia käytöstä miehelle. jos joku on toisenlainen, hän on todella poikkeava!

 

[Inhorealisti]

Valitettavasti Perus-Pera ei ole kovin empaattinen, en minäkään. Ainakin minun putkiaivoilleni on aivan ylivoimaista vain kuunnella ja nyökytellä vieressä, jos vaimo valittaa maailman pahuutta.

Mielessäni alkaa risteilemään monenlaisia ajatuksia. Ensinnäkin, miksei vaimo tee asialle mitään? Miehinen tapa ajatella on pääsääntöisesti ongelmanratkaisukeskeinen. Kuulostaa hullulta valittaa jotain, jos ei edes yritäetä korjata epäkohtaa.

Tämähän ei tietenkään ole sitä, mitä nainen toivoo. Niinpä minä muiden miesten tavoin ärsyynnyn ""turhasta"" valittamisesta. Avuttomana vieressä nyökyttely on minusta jotenkin kiusallista. Niinpä onkin pääsääntöisesti parempi, että jos vaimo haluaa vain terapioida itseään, hän tekee sen ystävättäriensä kanssa. Minulta tulee vain konkreettisia neuvoja.

Tämä sairastaminen on aivan yhtä riipivä ongelma miehisestä näkökulmasta. Jos minä olen kipeä (siis oikeasti kipeä), on turha vetelehtiä vieressä, koska olen lähes tiedottomassa tilassa, enkä seuraa vailla. Jos taas en ole, niin saan itsekin haettua lääkkeeni ja vesilasini.

Vuorotyötä tekevänä voisin vielä sanoa, että tietynlainen unirytmi on tärkeä asia jaksamisen kannalta. Ajattele, jos sinun pitäisi herätä keskellä yötä toimittamaan jotain, joka sinusta itsestäsi johtuisi enemmän toisen avuttomaksi tekeytymisestä kuin aidosta hädästä?

Tai no joo, tästä ei putki- ja tippaleipäaivot ikinä pääse yhteisymmärrykseen. Voithan toki yrittää vaihtaa miehesi empaattisempaan, mutta mukana saattaa tulla muita ikäviä luonteenpiirteitä.

 

[N29]

No en tiedä voiko putkiaivoa yleistää kaikkiin kuitenkaan, minun avomieheni kyllä tuo lääkkeitä ja peittelee ja keittää teetä kun olen kipeänä. Eikä puhettakaan että minun tarvitsisi silloi mennä kauppaan.
Muutenkin on kyllä huolehtivainen. Persoonallisuuseroja.

 

[Olli]

Naiset tuntee useimmiten enemmän vetoa noihin empatiakyvyttömiin. Ne toiset alkaa kelvata vasta kun tuollaisesta on saatu tarpeeksi.

 

[inhorealistille]

Kertoisitteko sitten että miksi mies harrastaa valittamista myös, mutta ei silti sulata neuvoja? Olen oman miehen kanssa törmännyt tuohon tuhansia kertoja.
Onko tuo tippaleipä-vs-putkiaivo-paska sitä mitä mies soveltaa naiseen, jotta saisi olla niin järkevä ja konkreettinen verrattuna toiseen aina kun tulee pienikin tilaisuus, mutta kun itsellä on jotain mielessä niin heti ollaan niin syvällisiä ja odotetaan empatiaa?

Minusta tuntuu että miehille on kiusallista vain vaimon kuunteleminen, ei muiden. Sen huomaa siitä että mies osaa alkuvaiheessa ja pilluajahdatessa olla ihan yhtä tippaleipää kuin akatkin. On mulle mies tuonut soppaa kun on tunnettu 2 kuukautta, kaksi vuotta kun menee niin hänelle yhtäkkiä kasvaakin ne putkiaivot. Tekosyitä sanon minä, tai sitä että rinnastavat vaimon äitiinsä. Isi on opettanut kotona että vaimon puhe on valitusta ja miehen puhe on puhetta. Ja äiti on opettanut että hänen flunssa ei ole oikea flunssa, mutta muiden flunssa on.

 

[vielä kysymys]

lainaus Ih:n tekstistä:

>>>Mielessäni alkaa risteilemään monenlaisia ajatuksia. Ensinnäkin, miksei vaimo tee asialle mitään? Miehinen tapa ajatella on pääsääntöisesti ongelmanratkaisukeskeinen. Kuulostaa hullulta valittaa jotain, jos ei edes yritäetä korjata epäkohtaa.>>>

Meilla on yks projekti meneillään töissä, minä nainen, muut ryhmässä miehiä.
Olisitpa näkemässä kun ne siellä jahkaa ja jankkaa vailla mitään merkkiä mistään ongelmanratkaisusta. Mikään ei kelpaa, ja projekti etenee ainoastaan siten että teen itse jotain, minut haukutaan, ja seuraavana päivänä esitetään se minun ehdotus tai jo tekemäni asia jonkun miehen itsekeksimänä ideana. Usein se olen minä, joka edes huomaa koko ongelman, puhumattakaan että sen joku mies ratkaisisi. Nyökkäillään ja myötäillään edellistä puhujaa, mutta mitään ei tehdä. Ja tämä ei ole ensimmäinen projekti miesten kanssa , aina sama juttu. Naisten kanssa onnistuu kaikki nopeampaa. Monta juttua ollaan tehty naisporukalla, ja aina on tapahtunut edes JOTAKIN.
Ja se, kuinka miehet juoruilee, ja valittaa tekemättä asioille YHTÄÄN mitään. Oi helkkari, mitä musiikkia se on korvilleni, he todistavat minulle omalla toiminnallaan joka kerta että se puhe miesten järkevyydestä on pelkkä urbaani legenda. Tietäisivätpä nuoret tytötkin tämän, niin alkaisivat paljon aikaisemmin luottamaan omiin kykyihinsä. Miehet ovat vain reppanoita.
Ja minun mies : joka saatanan päivä töistä tullessaan valittaa, valittaa ja valittaa. Ja hänen kaverinsa samanlaisia, kun kokoontuvat yhteen: valitusta valitusta tilitystä.

Kun ehdotan miehelle että mitä jos tekisit niin ja niin: valitus loppuu, no joo mutta en tiiä.. ja seuraavana päivänä sama ongelma töissä, ja illalla valitus.
Se miesten ongelmanratkaisukeskeisyydestä ja epäkohtien korjailuista. Ja vetoaa vielä omaan konkreettiseen ja ongelmaratkaisukeskeiseen ajatteluun kun ei osaa kuunnella eikä tuoda kuumaa keittoa flunssaiselle. Vitut sanon minä.
Oikein vihaksi pistää anteeks vaan.

 

[Inhorealisti]

Noh, en minä kiellä, etteikö vastuunpakoilu, valittaminen ja velttoilu miehiltä onnistuisi. Tosin mielestäni työ- tai siviilielämän verrastaminen ontuu hieman.

 

[anna]

Heh, olipas osuva vastaus nimim. 'inhorealistille'.

Miesten persoonallisuuseroista omalta osalta jatkaakseni minulle selvisi hiljattain, että mies ärsyyntyy huonosta tuulestani mm siksi, että tuntee itsensä epäonnistuneeksi, kun en olekaan onnellinen. Siis vaikka ""onnettomuuteni"" syy ei olisikaan hänessä, hän ottaa sen jotenkin itseensä, ja se purkautuu sitten lyhyinä kommentteina, sulkeutuneena käytöksenä.

Sairausaikana saan kyllä apua häneltä, aina.

Alkuperäinen, kannattaisiko kuitenkin kysyä - ihan siis kiihkottomasti ja avoimin mielin - miksi hän niin ärsyyntyy sinun tuen- ja avunpyynnöistäsi? Tai miten sinun hänen mielestään pitäisi hoitaa nämä tilanteet, joissa olet tukea pyytänyt? Sellaisia argumentteja kuten 'kyllähän minä tuen sinua' ei kannata käyttää, se aiheuttaa automaattisesti vastarintaa.

 

[Empatiaa riittää]

Kyllä minun mieheni on hyvinkin empaattinen minua kohtaan. Ulkopuoliset varmaan näkevät hänet toisella tavalla, mutta aina hän on ollut valmis ottamaan kainaloon, kuuntelemaan ja lohduttamaan.

Kun luin tuosta välinpitämättömyydestä sairastaessassi, tuli minulle ihan paha mieli puolestasi. Minun mieheni kyllä passaa minut piloille, kun hän muutenkin tarjoilee aamiasta sänkyyn ja varmasti huolehtii, että minulla on kaikki hyvin. Jos sairastan, hän paapoo kaksin verroin. Me tosin asumme yhdessä, mutta kyllä ennen sitäkin olisi ilman muuta lähtenyt saman tien luokseni ja hoitanut minua sen 3 tuntia minkä olisi ehtinyt.

Taidan sitten olla erityisen onnekas tuon oman rakkaani kanssa

 

[tuttua]

Tosi tuttua! Miehet tosiaan pyrkivät heti ratkaisemaan naisen ongelman ja jollei se onnistu, he turhautuvat. Mä olen ainakin esim kun olen valittanut rankkaa työpäivää sanonut suoraan, että en mä nyt kaipaa mitään ratkaisua, vaan vaikka että sanot ""voi voi, onpa sulla ollut rankka päivä ja vaikka halaat... Kokeile suoraa puhetta seuraavan kerran, kun moinen tilanne tulee eteen.

Tämä on ja tulee olemaan perustavaa laatua oleva ero miesten ja naisten välillä. Hyvä vai huono, tiedä sitten?

 

[i-realistille]

Se ei ollut mikään verrastaminen. Se on niinkuin asiat ovat, miten ne ovat töissä, ja miten kotona. Ja voin kertoa että en ole ainoa. Eli mieheni ei ole vain yksi poikkeus miljoonien joukossa eikä ole myöskään se työporukka. Tiedän monia naisia joilla on samanlaiset havainnot, ja se ei voi olla sattumaa.
ja ontuu tuo puhe miesten ongelmanratkaisukeskeisyydestä, jos joku ontuu.
Syy miksi siihen ei tule koskaan aukotonta selitystä on se, että sellaista ei ole.

 

[Mies46]

Tuossa aiemmin nim. Olli kirjoitti mielestäni osuvasti naisten miesihanteesta. Puheissa ja todellisuudessa on todella suuri ero mitä miehessä arvostetaan.
Itse olen luonteeltani empaattinen ja hellä. Arvostan naista ja haluan osoittaa tunteeni sanoin sekä teoin. Olisi myös todella mukava keskustella kumppanin kanssa asioista syvällisesti. Tai sitten vain ottaa hänet syliin ja pitää hyvänä.

Mutta..mutta..Oma kokemukseni on että, eipä noita edellä mainittuja ominaisuuksia miehessä arvosteta. Olen ollut kerran aviossa ja sen jälkeen on ollut joitakin pitempiaikasia suhteita. Kokemuksen kautta olenkin oppinut pitämään todellisen luonteeni piilossa. Nykyään olen ottanut itselleni ns. perusmiehen roolin jota näyttelen suhteissani. Se mutkaton ja karski miestyyppi on kutenkin se johon naisen tykästyy. Tunteilla ei kannata hempeillä ja naiseen kosketaan vain ""tosi mielellä"" !

Ap.le tsempiä ja menestystä. Aina elässä oppii ja viisastuukin kun ottaa opiksi virheistä.

 

[Satu]

En nyt tiedä onko tuo empatian puute ihan niin sukupuolisidonnaista kuin ajatellaan. Itse olen todella huono kestämään toisen sairastamista. Inhoan omaa empatiakyvyn puutettani kun puoliso sairastaa. Tuon kyllä lääkettä ja vettä ja teen ruokaa jos jotain voi syödä, mutta tekisi mieli sanoa, että heitä nyt voivottelemasta ja ota lääkettä niin että tuntuu. Mies puolestaan hoivaa ja hellii koko rahan edestä jos sairastan.

Sama juttu myös jos toinen on pahalla tuulella. Moniko nainen oikeasti sanoo miehelle kun mies räyhää ja rähisee, että tulepa kulta syliin, niin kyllä se siitä ohi menee? Hyvin helposti metsä vastaa niinkuin sinne huudetaan, eli tulee tiuskittua takaisin kun kaikista paras keino olisi antaa toisen räyhätä paha mielensä ja sitten olla tukena.

Meillä tuohon ongelmaan on ratkaisuna se, että jos räyhäämisen ja kiukkuilun taustalla ei ole mitään varsinaista aihetta vaan kaikki vain kiukuttaa, niin räyhääjä sanoo, että nyt kiukuttaa vain kaikki, et voisitko vähän helliä ja pitää lähellä. Näin ei toisen tarvitse arvailla mistä nyt tuulee ja mitä pitäisi tehdä. Ehkä sinunkin alkuperäinen pitäisi sanoa miehelle suoraan, että tarviit nyt syliä.

 

[mies]

Minä luulin, että minäkin olisin empaattinen, aina.
Mutta en ollutkaan. Kun toinen itkee viikon aivan selvästi hoidettavaa asiaa avuttomuuttaan, niin minä kyllästyin. Onko se meillä miehillä yleisempääkin? Voisiko se olla jotakin alkukantaista, että ei jäädä samaan itsesääliin lillumaan, vaan mennään eteenpäin.

Vai tekeekö mies kumppaninvalintaan liittyviä ratkaisuja hakemalla stressiä sietävää naista lapsiensa äidiksi?

 

[aivan!]

Lisäksi nämä putkiaivoiset osaavat kyllä vaatia empaattisuutta naisilta juuri siinä kohdassa, missä ollaan jo hyväksikäytön rajamailla.
Siinä vaiheessa, kun empatia loppuu alkaakin valitus kamalasta ja kylmästä akasta, joka EI YMMÄRRÄ MINUA!

 

[Hortonomi]

Niinpä. Mies osaa kyllä olla empaattinen ja ottaa kainaloon, helliä ym. ym - silloin kun tekkeepi pillua mieli.

Näinhän se on...

 

[miehelle]

Jäädä itsesääliin lillumaan? Alkukantainen vaisto?

Mistälähtien miehet ovat niitä, jotka eivät jää itsesääliin lillumaan ja menevät eteenpäin?
Jos todella kuvittelet että naiseen liittyy enemmän itsesääli ja lilluminen, ja miehille eteenpäinmeneminen, niin alahan katsella ympärillesi tarkemmin!

Koskahan tuo loppuu, että erilaisilla adjektiiiveilla painotetaan naisten tavat tyhmiksi. Lue kirjees niin näet kyllä mitä tarkoitan.

Vai vielä lasten takia stressiä sietävää naista, no varmaan hakee sitten joo. No nainen varmaan hakee empaattista miestä lasten takia, ja kokeilee heruuko ymmärrystä ja kärsivällisyyttä. Kumpi ensin, muna vai kana
No. Miehethän voi aina luulla mitä haluavat. Suurimmalle osalle naisista on varmaan kohta järkevintä hakea lasten isä eläintarhasta. Miten olis kyykäärme, etäinen, puolisokea, ja puree nilkkaan kun silmä välttää. Ja yhtä hyödyllinen.

 

[tutkimus]

Valituksen määrällä ja stressinsietokyvyllä on yhteys. Uutisista näin, en muista milloin.
SE MENEE NÄIN:

Nainen, joka pitää murheensa sisällään eikä valita, kuolee nuorempana kuin nainen joka toteuttaa itseään ja tunteitaan puhumalla. sisällään kaiken pitävä nainen myöskin sairastuu sydän ja verisuonisairauksiin.

Mies, joka tilittää ja toteuttaa itseään raivoamalla, kuolee nuorempana kuin mies joka hillitsee itsensä ja impulssinsa.

Eli se siitä stressinsietokyvyn ja valittamatta olemisen lapsentekohyödyistä.

 

[Laura]

Meillä asetelma taitaa olla toisinpäin

Eli mies on enemmän se, joka huolehtii ja höösää. Esim. viime talvena iski karsea flunssa ja makasin kotona, niin mies kävi kaupassa ennen töihin lähtöä ja toi minulle jaffaa, harkkuja ja vielä dvd:kin, että voin katsoa leffan, jos jaksan.

Itse olen vähän kärsimätön, jos mies sattuu vaikka sairastumaan tms. Jotenkin on ihanaa olla itse höösättävänä, mutta sitten, kun joutuu itse höösäämään, niin se ärsyttää. Typeräähän tuo on ja moisesta ajatuksesta pitäisi päästä irti. Mutta minkäs teet. Olen niin mukavuudenhaluinen ja mies taas vapaaehtoisesti haluaa hoivata, niin minä sitten heittäydyn hoivattavaksi.

Vaikeahan tätä käytösmallia on muuttaa. Ekana vissiin miehesi pitäisi tajuta tämä 'ongelma'. Sitten vasta hän voisi lähteä muuttamaan itseään.

Itse olen yrittänyt olla empaattisempi, vaikka vaikeaa se välillä onkin. Omaa luonnettaaan kun on vaikea muuttaa tuosta noin vain.