A
Alexandra
Vieras
Olemme miesystäväni kanssa seurustelleet parisen vuotta, ja pääpiirteittäin olemme onnellisia yhdessä.
En tiedä, ehkä vaadin liikaa, mutta mielestäni mies saisi kuitenkin olla minua kohtaan empaattisempi. Vai kuuluuko empatia ja huolenpito pääsääntöisesti vain naisten ominaisuuksiin? Omasta mielestäni ko. piirteet liittyvät olennaisesti rakkauteen ja kiintymykseen.
Olen nimittäin huomannut, että silloin kun minulla on tavalla tai toisella paha olla, enkä olekaan oma, iloinen ja energinen itseni, mies ärsyyntyy ja vetäytyy helposti. Jos olen surullinen, en vaadi mitään ongelmien ratkaisijaa, haluaisin vaan että hän ottaisi syliin vaikka vaan sanomatta mitään,minun olisi heti parempi olla. Sen sijaan olen huomannut että usein hän saattaa alkaa jopa tiuskia tyyliin ""mikä ihme sua vaivaa"" tms.
Myös silloin kun olen esim. kipeänä, olen huomannut tuon empatian puutteen. Sen sijaan että hän huolehtisi että minulla on tarpeeksi lääkettä, juotavaa tms., hän ärsyyntyy selvästi.
Hiljattain minulla oli kuumetta 39,6 ja vatsatauti siihen päälle.Soitin miehelle,että olen yllättäen sairastunut, voisikohan hän käydä kaupassa hakemassa minulle juotavaa ja flunssalääkkeitä , kun en millään jaksa itse mennä siinä kunnossa, eikä kukaan tuttavistanikaan pääse, koska ovat töissä tms. Mies oli kotonaan,(emme asu yhdessä ) ja menossa töihin vasta 3 tunnin päästä, eikä hänellä ollut mitään menoa ennen sitä. Mies tiuskaisi, että hän aikoo vielä nukkua vähän ennen töitä(yövuoro) ja että eikai hän nyt varta vasten kauppaan lähde.Yritin, että häneltä menisi 15 min. jos hän pistäytyisi ennen töitä kaupassa ja ja minun luonani.Mutta ei. Miehen sairastaessa olen itse lähtenyt varta vasten ostamaan hänelle ruokaa ja lääkkeitä tms., ja muutenkin halunnut mennä katsomaan häntä.
Tuossa vain yksi esimerkki.Mutta eikö empatia ja huolenpito kuulu rakkauteen, vaadinko liikoja? Vai kuuluuko yleiseen miehiseen ajatteluun, että ihmisen tulisi pärjätä omillaan kaikissa tilanteissa, pyytämättä läheistensä tukea?
En tiedä, ehkä vaadin liikaa, mutta mielestäni mies saisi kuitenkin olla minua kohtaan empaattisempi. Vai kuuluuko empatia ja huolenpito pääsääntöisesti vain naisten ominaisuuksiin? Omasta mielestäni ko. piirteet liittyvät olennaisesti rakkauteen ja kiintymykseen.
Olen nimittäin huomannut, että silloin kun minulla on tavalla tai toisella paha olla, enkä olekaan oma, iloinen ja energinen itseni, mies ärsyyntyy ja vetäytyy helposti. Jos olen surullinen, en vaadi mitään ongelmien ratkaisijaa, haluaisin vaan että hän ottaisi syliin vaikka vaan sanomatta mitään,minun olisi heti parempi olla. Sen sijaan olen huomannut että usein hän saattaa alkaa jopa tiuskia tyyliin ""mikä ihme sua vaivaa"" tms.
Myös silloin kun olen esim. kipeänä, olen huomannut tuon empatian puutteen. Sen sijaan että hän huolehtisi että minulla on tarpeeksi lääkettä, juotavaa tms., hän ärsyyntyy selvästi.
Hiljattain minulla oli kuumetta 39,6 ja vatsatauti siihen päälle.Soitin miehelle,että olen yllättäen sairastunut, voisikohan hän käydä kaupassa hakemassa minulle juotavaa ja flunssalääkkeitä , kun en millään jaksa itse mennä siinä kunnossa, eikä kukaan tuttavistanikaan pääse, koska ovat töissä tms. Mies oli kotonaan,(emme asu yhdessä ) ja menossa töihin vasta 3 tunnin päästä, eikä hänellä ollut mitään menoa ennen sitä. Mies tiuskaisi, että hän aikoo vielä nukkua vähän ennen töitä(yövuoro) ja että eikai hän nyt varta vasten kauppaan lähde.Yritin, että häneltä menisi 15 min. jos hän pistäytyisi ennen töitä kaupassa ja ja minun luonani.Mutta ei. Miehen sairastaessa olen itse lähtenyt varta vasten ostamaan hänelle ruokaa ja lääkkeitä tms., ja muutenkin halunnut mennä katsomaan häntä.
Tuossa vain yksi esimerkki.Mutta eikö empatia ja huolenpito kuulu rakkauteen, vaadinko liikoja? Vai kuuluuko yleiseen miehiseen ajatteluun, että ihmisen tulisi pärjätä omillaan kaikissa tilanteissa, pyytämättä läheistensä tukea?