Mies ilmoitti olevansa kyllästynyt meidän elämään

[mooli]

Kuulostaa kyllä siltä että mies on vittuuntunut sinuun, eikä vain saa sitä sanotuksi suoraan. En lukenut kaikkia vastauksia joten voi olla että toistan. Ehditkö lasten ja kodinhoidolta huolehtimaan ulkonäöstäsi?

Ulkonäöllä pääse metrin pidemmälle. Ei senttikään päälle. Valitan, vaikka moni tuudittautuukin sen varaan että ulkonäkö on aivan onneen ja autuuteen. Ei se sitä ole.

Moniko teistä kyllästyneistä naisista kokisi että perhe-elämästä tulisi onnellisempi jos mies näyttäisi "bard pitiltä" vaikka sitten jättäisikin kaikki kotihommat tekemättä puhumatta siitä että kaitsee lapsia? Empä jaksa uskoa että paljoa auttaisi - kyllä ne on ne teot kun merkkaa eikä pinta.

 

["vieras"]

Muista että miehet on putkiaivoja

Kysy ekana millainen olisi miehen unelmaviikko. Sitten kun osaa sanoa jotain (muutakin kuin että ei ainakaan tällainen, minkä se todennäköisesti tuiskauttaa) niin jatkakaa keskustelua onko haaveet toteuttamisekelpoisia heti, pienellä viiveellä tai vaatii järjestelyjä vai olisiko syytä lykätä pidemmälle. Kaikkea ei kannata ladata kerralla, miehet pelästyy äkkiä jos lataat suunnitelmiavaihtoehtoja tai jatkosuunnitelmia jos ja jos pohjalta tehtynä

Been there, done that. Tsemppiä! :flower:

 

["vieras"]

Minä myös olen kahden lapsen kotiäiti ja sanoin että olen vähän kyllästynyt meidän elämään mutten todellakaan tarkoittanut sitä että haluaisin eroa tms.. Sovittiin että yhtenä iltana viikossa tehdään jotain kaksisteen, pyhitetään aikaa toisillemme. Nyt käydään lenkillä yhdessä tai kokataan hyvää ruokaa. Eilen pelattiin korttia illalla ja juotiin hyvää viiniä. Arjen luksusta, tiedäthän?

Se että on kyllästynyt, ei meinaa sitä että haluaa heti eron vaan haluaa muutosta. Ole tyytyväinen että miehesi sanoi sen ääneen. Ystäväni mies esitti vuosia olevan kaiken hyvin ja olevansa tyytyväinen elämäänsä, kunnes eräänä päivänä ilmoitti että on jo pitkään ollut kyllästynyt ja uupunut "ainaiseen samaan elämään" ja halusi eron. Nyt he elävät eri kodeissa, lapset vuoroviikoin tms. Eipä kyllästytä ilmeisesti miestä enää..

Vaikka olet väsynyt, kutne minäkin olin, niin kehoitan silti harrastamaan yhdessä tai tekemään jotain. Siitä saa virtaa arkeen ja liikunnasta saa hyvää mieltä jolla hoidat mieltä ja kehoa!

 

[katkera kai]

Useimmilla meistä on silloin tällöin jonkinlaisia kriisejä. Ikäkriisejä, eksistentiaalisia kriisejä, miksi kukin niitä haluaa kutsua. Mä peilaan nyt vain omiin kokemuksiini, jos niistä olisi sulle jotain hyötyä.

Olen itse kipuillut jo pari vuotta. Meillä on kaksi pientä lasta ja mies on kotona hoitovapaalla, itse käyn töissä. Joudun hoitamaan myös kotona melkein kaiken siivoamisen ja ruuanlaiton jne. mutta se ei ole mikään syy kriisiini. Hoitaa mieskin asioita, joskaan ei juurikaan oma-aloitteisesti.

Sen sijaan ongelmani on se, että koen joutuneeni luopumaan miehen vuoksi monesta asiasta, jotka minulle olisivat olleet niin tärkeitä. Osasta niistä luovuin jo seurusteluaikana, rakkauden huumassa kai. Nyt kadun joitain niitä päätöksiäni. Itse esim. olen aina halunnut asua jonkun aikaa ulkomailla. Mies ei. Tiesin sen ja hyväksyin sen, mutta nyt se harmittaa. Näitä asioita on muitakin, en ala niitä tähän tarkemmin erittelemään.

Joka tapauksessa minusta tuntuu nyt, että tämä elämä on tässä. Tiedän tarkalleen, miten elämäni tulee menemään, mitä se tulee olemaan, seuraavat neljäkymmentä vuotta. Mitään en oikein ole elämässäni saavuttanut, missään en ole hyvä, minä vain olen. Jumissa paikkakunnalla, jonne en olisi halunnut, miehen kanssa, jota en enää kunnioita tai rakasta.

No, mistään näin dramaattisesta ei tietenkään tarvitse olla kysymys, eikä varmasti olekaan, mutta haluan vain sanoa sen, että jossain vaiheessa useimmat meistä miettivät, minkälainen se oma elämä onkaan ja peilaavat sitä ehkä siihen ajatukseen, joka heillä on siitä ollut. Se unelmaelämä. Muistan silloin nuorena, kun ajatettelin, että minä ainakaan en aio unelmoida elämääni vaan aion elää unelmaani. Voi miten ihanan naiivia, mutta mikä ihana ajatus. Mihin se unohtui?

 

["himmeli"]

Kiitos vastauksista
Toivon todella, että tämä miehen kyllästyminen johtuisi arjesta, eikä varsinaisesti minusta.

 

["Vieras"]

[QUOTE="himmeli";26406672]Kiitos vastauksista
Toivon todella, että tämä miehen kyllästyminen johtuisi arjesta, eikä varsinaisesti minusta.[/QUOTE]

Toivotaan niin . Ja jos niin on, niin toivotaan vielä että mies oppii myös huomaamaan sen .

Kaikille niitä aikoja tulee jolloin parisuhde ja kaikki on koetuksella, mutta monet niistä selviääkin. Tsemppiä teille!

 

["vieras"]

Mua kyllästytti viime kesänä ihan kaikki ja olin jo harkitsemassa eroa. Sitten mä aloin ajattelemaan että mitä se ero vaikuttaa, kun arki pysyy samana. Ja aloin miettimään mikä tarkalleen mua tökkii.

Kotityöt joo, mutta niiden kanssa vaan eletään ja ne on tehtävä. Laskettiin sitten siivoustasoa vähän ja mietittiin jako uusiksi. Lisäksi aloitin kerran viikossa ihan oman aikuisharrastuksen (joka joustaa hätätilanteessa mutta mies yrittää tosissaan olla kotona silloin).

 

["minnipinni"]

Joku sanoi tuosta meikkauksesta ym pinnallisesta, ettei se riitä. No ei varmasti pelkästään riitäkään, mutta itse olin hieman yllättynyt, kun mies sanoi, että kokee mun laittautumisen (meikkaamisen ja siistit vaatteet) olevan hänelle tärkeää. Vaikkei oltais mihinkään lähdössä edes, niin hän tykkää, että laittaudun häntä varten.

Myös siitä, että lähdetään yhdessä salille ja hän saa katsella salilla mun treenaamista, mies saa kicksejä ja kokee suurempaa yhteenkuuluvuutta, kun teemme asioita yhdessä.

Yhdessä tekeminen (siivoaminen, kokkaaminen, ulkoilu, pelailu, treenaaminen, aivot narikkaan heittäminen, ts ihan mikä vaan yhteinen tekeminen), toisen arvostaminen ja huomioiminen arjessa (hellä kosketus ohikulkiessa, nopea suukko/halaus, silmänisku, parin minuutin hieronta tai ihan mitä vaan keksii) ovat mielestäni avain onneen ja lujittavat suhdetta. Tee toiselle niinkuin haluaisit itsellesi tehtävän.

 

["vieras"]

kannattaa ehkä alkaa suunnitella yhteistä ja lapsetonta matkaa jonnekkin etelän lämpöön vaikka, äkkilähdöt on aika edullisia ja uskon että kiireetön viikko tekisi teille molemmille hyvää ja voisitte keskittyä toisiinne ja puhua. kun on ulkomailla ne omat ongelmat alkaa tuntumaan tosi pieniltä ja tyhmiltä ja saisitte rauhassa suunnitella että miten jatkatte

 

["lkjh"]

Luulen että olet jo voiton puolella, kun mies on kertonut että on paha olla. Meillä mies muuttui pari kuukautta sitten ja oli jatkuvasti ku persiisiin ammuttu karhu. Lisäksi ei ollut siihen mennessä käynyt juurikaan viihteellä mutta sitten oli jatkuvasti menossa. Ei ollu tyytyväinen koskaan ja aina naama väärin päin ja stressaantunut. Yritin sietää kun ajattelin että jos se miettii että ei halunnutkaan tätä perhe elämää (meillä 9kk lapsi) ja ajattelin että toivottavasti vaihe menee ohi. Mulla tuli sitten kuitenkin raja vastaan ja huusin ja itkin naama punasena ennen miehen viikonloppureissua. Sovittiin että puhutaan reissun jälkeen. No vieläkään ei olla kunnolla ehditty puhumaan mutta ainakin on kissa nostettu pöydälle. Kiukuttelu ei johtunutkaan meistä vaan miehellä vaan oli paha olla. Haluaa jotain mutta ei tiedä mitä. Mikä lie kolmenkympinkriisi. Nyt noin kuukautta myöhemmin menee jo paremmin ja mies on selvästi onnellisempi. Puhuminen auttaa aina. Toista ei kuitenkaan voi pakottaa puhumaan. Sinuna en ehkä nyt heti sanoisi että "perjantaina sitten pidetään palaveri" vaan yrittäisin pikkuhiljaa ja vaivihkaa jutustella ja kysellä. Vaikka että mentäskö kävelylle (kävelyllä tulee väkisinkin puhuttua vaikka sitten vaan niitä näitä). Ja ehkä keksiä tekemistä koko perheelle. Laitat vaikka joku aamu aamupala/brunssi vehkeet valmiiksi ja sanot että mennäänki koko perhe rannalle aamupalalle. Meillä mä oon ollu kyllästyny ku aina kaikki suunnittelu on mun vastuulla. Pyysin että mies suunnittelisi meille viikon jokaselle illalle jotain tekemistä mitä voidaan tehä perheenä. Vaikka sitten vaan illallinen parvekkeella.

 

[Anatolia]

[QUOTE="teajohanna";26406429]Se vielä, että kun ollaan "siinä iässä", on varsin helppoa syytää se oma elämään kyllästyneisyys, epämääräiset tunteet siitä mihin pitäisi pystyä ja mikä olisi oman elämän tarkoitus, sekä näihin liittyvät ärtymyksen ja pelon tunteet sen parisuhdekumppanin niskaan. Ja tämä onnistuu sekä miehiltä että naisilta. Että kun olen kyllästynyt niin tuon toisen vikahan se sitten on.
[/QUOTE]
NIIN totaalisen totta. Ja tuohon minä syyllistyin itse kolmenviiden kriisissäni...kunnes heräsin ja tajusin että kyse on mun omista sisäisistä myllerryksistäni, eikä siitä millainen mieheni on tai ei ole.

Kaikilla (lähes kaikilla) meillä on omat kipuilukautemme.

 

[yllätetty]

[QUOTE="minnipinni";26406769]Joku sanoi tuosta meikkauksesta ym pinnallisesta, ettei se riitä. No ei varmasti pelkästään riitäkään, mutta itse olin hieman yllättynyt, kun mies sanoi, että kokee mun laittautumisen (meikkaamisen ja siistit vaatteet) olevan hänelle tärkeää. Vaikkei oltais mihinkään lähdössä edes, niin hän tykkää, että laittaudun häntä varten. [/QUOTE]

Mä olin aivan äimänä kun kerran illanvietossa kavereiden kesken normaalisti suht hiljainen mies pyysi kaikkia hiljenemään, kertoi rakastavansa minua ja sanoi, että hänelle on merkki rakkaudesta kun illalla lataan kahvinkeittimen valmiiksi aamua varten. Että teen oma-aloitteisesti pyytämättä aloin tekemään jotain että hänen superaikainen aamuherätyksensä olisi hivenen helpompaa. Juu, oli nauttinut alkoholia mutta silti

Joskus itselle suht pieni mitätön juttu on toiselle se iso asia.

 

["jaska jokunen"]

vastaus tohon ongelmaan löytyy sun jalkojen välistä, se on avain kaikkeen eripuraan mitä on pariskuntien välillä.

 

["vieras"]

[QUOTE="jaska jokunen";26407469]vastaus tohon ongelmaan löytyy sun jalkojen välistä, se on avain kaikkeen eripuraan mitä on pariskuntien välillä.[/QUOTE]

jos kinaa on vaikka ruohonleikkuusta niin ei se värkki nurtsia lyhennä Että ei toi ongelmanratkaisuperustelu ihan _aukoton_ ole

 

["jaajaa"]

ei parisuhde pysy itsestään pystyssä.

Meillä tuntuu pysyvän. En kyllä tiedä onko se hyvä vai huono asia.

 

["noh"]

Kuka terve ihminen ei joskus olisi kyllästynyt elämäänsä?

Kyllästyjän on sinällään itse eniten vastuussa siitä, että toimii jotenkin vaihtoehtoisesti ja yrittää tehdä kyllästymistilanteelle jotakin. Miehesi teki nyt jotakin ja totesi sinulle tilanteen.

Nyt sinun on palautettava vastuu takaisin miehelle kysymällä ja saamalla hänet miettimään sitä, mihin hän itse asiassa elämässään on kyllästynyt. Rutiinityöhön, työaikoihin, kotielämään, äitinsä nalkutukseen, siihen, että jätit unelmansa toteuttamatta,kipuun vasemmassa olkapäässä; kyllästyä voi moneen asiaan.

Ja sitten ihan nätisti voi sanoa senkin, että arjensietokyky on hyve ja että usein kyllästyttävät elämänvaiheet ovat niitä mieleenjäävimpiä helpompia monella tapaa.

 

[viisikymppinen isoäiti]

tässäkin se nähdään. että lapsista huolimatta sitä pari suhdetta pitää hoitaa. ja se hoitaminen ei ole sitä. että istutaan vastakkain ja naristaa.
lapset hoitoon ja pariksi yöksi miehen kanssa jonnekin kahdestaan. meillä oli liitto samassa pisteessä ja sitä ei olis enää olemassakaan, jos ei olis hoksattu tätä asiaa

 

[vierailija]

6v 7v 14v lapset. Puoliso istuu aina kotona töitten jälkeen ei harrasta eikä käy missään. Ylipainoa on 40kg. Ei pussaa eikä halaa seksiä ei ole ollut 5vuoteen. 1993 ollaan menty yhteen. Ilmoitti ettei välitä 'lääppimisestä". Itse kaipaisin läheisyyttä. Lähtisinkin jos ei olisi lapsia. Rakastan tosi paljon lapsiani.


Olen mies että nyt vaan kaikki naiset kilpaa syyllistämään minua.

 

[vierailija]

Tehkää kuten valtiotasolla toimitaan. Mikäli maan sisäiset ristiriidat tulevat liian suuriksi, haetaan ulkoinen vihollinen joka yhdistää kansaa.
Läheisen kuolema, uhkatilanne jostain perheen ulkopuolelta, talon katon romahtaminen, mikä tahansa ennalta arvaamaton kriisi yhdistää perhettä paremmin kuin sata tuntia perheterapiassa

 

[vierailija]

[QUOTE="himmeli";26406455]Uskon että tähän kyllästymiseen vaikuttaa myös meidän taloudellinen tilanne. Viimeinen vuosi on sattuneesta syystä ollut aika tiukka.
Joku miniloma kahden kesken voisi olla kyllä mukava, valitettavasti siihen ei tällä hetkellä ole oikein aikaa, rahaa ja resursseja.

Ja sä et ilmeisesti voi mitenkään auttaa teidän perheen taloudellisen tilanteen parantumiseen? Jeesata miestäsi taloudellisen vastuun kannossa?[/QUOTE]
Mitenköhän jos hoitaa kolmea lasta kotona.Ei taloudellinen tilanne siittä parane,jos vaikka menisi töihin.Kolmen lapsen tarhamaksut ym.työhönmenon kulut.Ainakaan jos on pienipalkkainen.Tai jos vaikka on vauvaperhe,niin ei kyllä vauvaa voi tarhaan laittaa..En ole AP.

 

[vierailija]

6v 7v 14v lapset. Puoliso istuu aina kotona töitten jälkeen ei harrasta eikä käy missään. Ylipainoa on 40kg. Ei pussaa eikä halaa seksiä ei ole ollut 5vuoteen. 1993 ollaan menty yhteen. Ilmoitti ettei välitä 'lääppimisestä". Itse kaipaisin läheisyyttä. Lähtisinkin jos ei olisi lapsia. Rakastan tosi paljon lapsiani.


Olen mies että nyt vaan kaikki naiset kilpaa syyllistämään minua.

Sama tilanne,paitsi että olen se nainen.Onko puolisollasi varaa harrastaa?Minulla ei ole.Mieheni harrastukset tulevat tosi kalliiksi,varaa ei riitä mun harrastamiseen.Itsekin kaipaisin hellyyttä.Mies kaipaa vain seksiä.Ylipainoa on minullakin runsaasti.Hoidatko itse koskaan lapsiasi?Mun puoliso ei kyllä hoida,ei myöskään kotia.Ei riitä energiat enää seksiin,sori.

 

[vierailija]

Sama tilanne,paitsi että olen se nainen.Onko puolisollasi varaa harrastaa?Minulla ei ole.Mieheni harrastukset tulevat tosi kalliiksi,varaa ei riitä mun harrastamiseen.Itsekin kaipaisin hellyyttä.Mies kaipaa vain seksiä.Ylipainoa on minullakin runsaasti.Hoidatko itse koskaan lapsiasi?Mun puoliso ei kyllä hoida,ei myöskään kotia.Ei riitä energiat enää seksiin,sori.

Ja meilläkin on kolme lasta,joita minä rakastan yli kaiken.Miehestä en tiedä.Tuntuu ettei meistä välitä ollenkaan.Koskaan ei ehdottele yhteisiä lomia,eikä tekemisiä.Väkisin pitää pakottaa lähtemään illanviettoon ystäväperheen luo ym ym ym.Oletko myös sinä tällainen mies.Avioero on käynyt kyllä mielessä,mutta jaksan tätä p:tä lasteni takia.

 

[vierailija]

Olen se nainen ja olen turhautunut, vihainen ja erittäin kyllästynyt siihen mitä elämä ja parisuhde on.
Kaipaan seksiä, romantiikkaa, erotiikkaa. Mutta mies lässähtää sohvalle , ei tee mitään omalle haluttomuudelleen.

Koko elämä pyörii siivouksen ja telkkarin ympärillä, eipä tää ollut unelmani.

En tiedä miten päin tässä olisi ja mitä ajattelisi.

Mies on ollut poissaoleva ja pahantuulinen useamman viikon. Kun kysyn, mikä on, niin vastaa, että vituttaa ja kyllästyttää. On kyllästynyt kaikkeen, siihen mitä me tehdään, siihen miten eletään. Esimerkkinä sanoi, että kyllästyttää illat, kun katsotaan tv:tä ja nukahdetaan sohvalle.

Mitä hittoa mun pitäis tehdä? Jotain sirkustemppuja vai?

Meillä on kolme lasta, joita hoidan kotona. Ei kai ole ihme, että olen iltaisin väsynyt ja nukahdan sohvalle?

 

[vierailija]

Ai, olenko minä siis vastuussa siitä että mies pitää omasta seksuaaliterveysestä huolta?
Kerrotko vielä miten minä käyn miehen puolesta verikokeissa ?
selvittämässä onko testosteronin alhaisuus syynä hänen seksuaaliseen haluttomuuteen, voisi olla kun mies on vetämätön muutenkin ja vasta 30v kuitenkin.

Miten käyn miehen puolesta psykoterapiassa koska mitään ongelmaa ei voi edes yrittää ratkaista ikinä, kun eihän ongelmista puhuta!

Parisuhteen hyvinvointi on molempien vastuulla, niin seksin toimivuus kuin puhuminenkin.

Se vielä, että kun ollaan "siinä iässä", on varsin helppoa syytää se oma elämään kyllästyneisyys, epämääräiset tunteet siitä mihin pitäisi pystyä ja mikä olisi oman elämän tarkoitus, sekä näihin liittyvät ärtymyksen ja pelon tunteet sen parisuhdekumppanin niskaan. Ja tämä onnistuu sekä miehiltä että naisilta. Että kun olen kyllästynyt niin tuon toisen vikahan se sitten on.

Vasta myöhemmin ymmärtää (jos ymmärtää), että jokainen meistä on kuitenkin itse vastuussa siitä millaiseksi elämänsä rakentaa. Toki jos elää perheessä ja parisuhteessa on sen kumppanin kanssa säännöllinen keskustelu enemmän kuin tärkeää, se on välttämätöntä. Että osataan toivoa niin että toiveiden täyttymisen ohella arkikin rullaa ja lapset kasvaa ja kaikilla on hyvä olla.

 

[vierailija]

Perheen taloudesta? Ensinnäkin mies voi olla työtön ja jättää silti kaikki kotityöt vaimolle. Toisekseen aika reilua jos ukon työpäivä kestää 8 tuntia ja vaimolla 24tuntia (yöherätykset).

Kun mies pääsee töistä, jos se töissä käy, on vaimo tehnyt työpäivänsä lasten kanssa.
Loppu päivä tehdään puoliksi.

Jos joku on sitä mieltä että se jika ei käy töissä tekee kotona kaiken, niin mä otan mielellään sen elättäjän viran,ah saa laiakotella tai nukkuu sit 16h /vrk. Helppi homma

Naiset saa vituuntua ja kyllästyä arkeen jossa mies ei auta. Ei kodinasioissa eikä lasten hoidossa. Mutta saako mies vituuntua ja kyllästyä kantamaan vastuuta perheen taloudesta? Mielestäni saa, siinä missä emeäntä saa kyrpiintyä jos mies ei pese koskaan kalsareitaan, tai kaitse lapsiaan tuntia pidempään.

Perhe on yhteistyön tulos. Ja säännöt pitää olla sellaiset että KAIKKI voivat hyvin, ei pelkästään lapset.