mies huumekoukussa. kohtalontovereita ja juttelukavereita?

[????]

Minä uskon että hän vielä rauhottuu, ainankin teen kaiken sen eteen niim pitkään kun vielä voin! Pelkään osittain mitä hän tekee jos jätän hänet, mutta kyllä minä häntä rakastankin kovasti, auttamisen halu suuri ja selvinpäin mies on ihanin tähän mennessä tuntemani.

toivon että hän o tosiaa tuo arvoinen, ja jos ei ole niin ymmärrät lähteä etkä tuhlaa elämääsi, paljon parempiakin tapoja on viettää aikaansa kuin odotella viikko kausia puhelua ruumishuoneelta tai pahimmassa tapauksesa joutua itse sinne kun kveri vähän flippaa.. tsemppiä

 

["1234"]

Sulle ap ja kaikille muillekin joilla on päihdeongelmainen kumppani. Jos rakastat itseäsi, niin ota ja lähde päihdehelvetistä pois ja heti. Mulla siis omaa kokemusta, kun nuoruudenrakkaus käytti ties mitä. Onneksi mua kuvotti ja oksetti sellainen elämä niin paljon, että osasin lopettaa suhteen ja aloittaa uuden omanlaisen elämän. Tästä ajasta on jo aikaa, mutta muistot on vielä tallella.
Musta sellaiset naiset jotka puolustelee tommosia miehiään, niin niillä ittellään on jonkinlainen ongelma itsellään, läheisriippuvuutta, heikko itsetunto tms. En tarkoita tällä sitä, että näen päihdeongelmaiset huonoina tms ihmisinä, ihmisiä nekin on. Vaan että terveen naisen ei kannata elää tuollaisen kumppanin kanssa. Näin se vaan on, ne myy vaikka äitinsä. Sori.

Näin. Tuollaisessa suhteessa pysyvä on läheisriippuvainen. Ei kukaan normaalijärkinen ja normaali-itsetuntoinen tuollaista katsele. Tätä en kirjoita pahalla, vaan sillä että ap tiedostaisi tilanteensa ja tajuaisi lähteä.
Se mies ei oikeasti ap:ta rakasta, tai jos rakastaa niin huumeita rakastaa enemmän.
Mä yritin vuosia saada miestäni kuiville. Käytin myös itse aiemmin mutta lopetin, mieheni taas jatkoi. Vuosia olin idiootti ja kuvittelin että mieskin lopettaa. Juuri sen rakkauden takia. Mies mm. piripäissään kävi väkivaltaiseksi mua kohtaan, uhkaili ja kävi päälle vaikka selvinpäin ollessaan ei olisi voinut edes kuvitella tekevänsä niin. Selvinpäin oli juuri se maailman kiltein mies mutta kamapäissään kilahti - kuten kuka tahansa voi kilahtaa.
Siinä pilaa vaan oman elämänsä kun hyysää addiktia. Tälläkin hetkellä katselen parin kaverin tai tutun tuhlaavan elämäänsä tuollaiseen... ja säälittää se helvetti missä joutuvat elämään ja mietityttää kuinka tyhmä sitä ihminen oikein voi olla.

 

[nandelli]

[QUOTE="jonna";28062502]Jos susta itsestä tuntuu että jaksat ja haluat auttaa jo yrittää saada sun mies lopettamaan niin tehe se. Ihan sama mitä joku täälä sanoo. Sinä olet se joka tietää ja sinä olet se joka päättää. Ainahan voit sitten sanoa, että ei tästä nyt tullu helvettiäkään ja häivyn, mutta tehe just niinku itestä tuntuu.
Se että täälä sanotaan meille jotka tämän on kokeneet, että ette merkitse miehellenne loppupeleissä paskaakaan ja ne myis vaikka sut jne. niin nämä ihmiset eivät tiedä mistä puhuu. Helppo se on jotain yleispäteviä totuuksia sieltä helpon elämän tykistä syöstä, mutta ei asiat silti ole niin yksinkertasia.

En nyt toki tarkota että sun pitäis jäädä katsomaan sitä, ehkä helpompaa olis vaan jättää ja alkaa elämään omaa elämää, mutta sinähän sen päätät.[/QUOTE]

Tietenkin helpompaa olisi lähteä ja unohtaa. Mutta en oo valmis luovuttamaan. Rakkauden eteen on vaan taisteltava. Ja tiedän että miehestäni on "parempaan" yritettävä on. Jos ei onnistu niin ei väkisin sitten.
Ja mieheni on aina halunnut talot ja perheen, hän on hyvin lapsirakas ja sulaakin aina ipanoiden edessä. Meidän kahdesta kissastakin niin hyvää huolta pitää. Lepertelee ja silittelee.
Kyllä siitä kunnon mies tulisi kun vähän ryhdistäytyisi.
Kiitos näistä kannustavista sanoista. Olen niin kyllästynyt ainaiseen torjumiseen ja alentamiseen.

 

["1234"]

Niin, kyllähän sitä hyvin pieni osa lopettaa käytön/juomisen.. Mutta se pitää tehdä itsensä takia, ei puolison takia. Ja perun nyt vähän sanojani kun ilmeisesti teillä tuo aktiivikäyttö ei ole kovin pitkään jatkunut? Sitten teillä ehkä on toivoa. Mutta älä vuosiksi jää katsomaan toisen narkkausta.

 

[nandelli]

toivon että hän o tosiaa tuo arvoinen, ja jos ei ole niin ymmärrät lähteä etkä tuhlaa elämääsi, paljon parempiakin tapoja on viettää aikaansa kuin odotella viikko kausia puhelua ruumishuoneelta tai pahimmassa tapauksesa joutua itse sinne kun kveri vähän flippaa.. tsemppiä

Minäkin toivon. Mutta pohjimmiltaan hän on hyvä. Kyllä tottakai jossain vaiheessa vedettävä raja jos ei mikään auta ja kaikki keinot käytetty. Onneksi meilä tosiaan suht rauhallista, harvoin porukkaa täälä käy ja mieskään harvemmin luuhaa kylillä. Tykkää näperellä kotona jotakin. Kiitokset tsempistä!

 

[:((]

Tietenkin helpompaa olisi lähteä ja unohtaa. Mutta en oo valmis luovuttamaan. Rakkauden eteen on vaan taisteltava. Ja tiedän että miehestäni on "parempaan" yritettävä on. Jos ei onnistu niin ei väkisin sitten.
Ja mieheni on aina halunnut talot ja perheen, hän on hyvin lapsirakas ja sulaakin aina ipanoiden edessä. Meidän kahdesta kissastakin niin hyvää huolta pitää. Lepertelee ja silittelee.
Kyllä siitä kunnon mies tulisi kun vähän ryhdistäytyisi.
Kiitos näistä kannustavista sanoista. Olen niin kyllästynyt ainaiseen torjumiseen ja alentamiseen.

Tolta hirvikivääri tyypiltä muuten jäi 14v tyttö.. niillä oli jo kaikki yhdessä vaiheessa talot ja firmat.. sit iski kuningas piri takaisin ekaks meni firma sit talo. perhe oli menossa mut ehti ottaa hengen pois ennen sitä..

 

[nandelli]

[QUOTE="1234";28062582]Niin, kyllähän sitä hyvin pieni osa lopettaa käytön/juomisen.. Mutta se pitää tehdä itsensä takia, ei puolison takia. Ja perun nyt vähän sanojani kun ilmeisesti teillä tuo aktiivikäyttö ei ole kovin pitkään jatkunut? Sitten teillä ehkä on toivoa. Mutta älä vuosiksi jää katsomaan toisen narkkausta.[/QUOTE]

Harmillista että teillä asiat meni mönkään :/ ei ole kauaa. Tai se on hyvin kausiluonteista ollut. Meilä ei onneksi mies ole väkivaltainen ollut ikinä, ei pientä vilaustakaan (tiedän että silti mahdollista) mutta minulle ei pahaa ole koskaan tehnyt. Yritettävä auttaa ja tsempata minkä pystyy.

 

["Piija"]

Moikka...tiesitkö jo Plinkistä (= Päihdelinkin keskustelufoorumi)? Siellä oisi sellaista veratistuke jota ehkä tarttisit. Tuossa tilanteessa ( sekä sinä etä miehesi, mutta erikseen) tarttette varmaan ulkopuolista apua, etenkin miehesi. Ainakin sulle voisi olla hyvä käydä kesksutelua sellaisten kanssa, jotka edes ymmärtää mistä on kyse päihderiippuvuudessa. Viha ja syyttely ja kauhistelu mitä tääältä aika paljon osaksesi saat nyt, todennäköisesti vaan saa sut enetistä epävarmemmaksi, siitä miten pitäs toimia. Tsemppiä sulle! ja miehellesi toivon viisautta mennä vaikka a-klinikan kautta hoitoon, jotta toipuminen riippuvuudesta voi oikeesti alkaa.

 

[nandelli]

[QUOTE="Piija";28062624]Moikka...tiesitkö jo Plinkistä (= Päihdelinkin keskustelufoorumi)? Siellä oisi sellaista veratistuke jota ehkä tarttisit. Tuossa tilanteessa ( sekä sinä etä miehesi, mutta erikseen) tarttette varmaan ulkopuolista apua, etenkin miehesi. Ainakin sulle voisi olla hyvä käydä kesksutelua sellaisten kanssa, jotka edes ymmärtää mistä on kyse päihderiippuvuudessa. Viha ja syyttely ja kauhistelu mitä tääältä aika paljon osaksesi saat nyt, todennäköisesti vaan saa sut enetistä epävarmemmaksi, siitä miten pitäs toimia. Tsemppiä sulle! ja miehellesi toivon viisautta mennä vaikka a-klinikan kautta hoitoon, jotta toipuminen riippuvuudesta voi oikeesti alkaa.[/QUOTE]

Voi apua, iso kiitos vinkistä! Täytyykin käydä kurkkaamassa se paikka kieltämättä sitä kaipaa jutteluseuraa joka tietää mistä kyse, ja että kyseessä aivan normaali ihminen loppujen lopuksi. Kiitokset vielä, tsemppiä tarvitaankin. Ja mies järkeä.

Tulipa hyvä mieli teistä asiallisista keskustelijoista, kiitos

 

[MarieHos]

Ei se rakkaus aina riitä.
Eikä toista pysty "pelastamaan" millään lailla, ellei mies itse sitä halua.
Luojan kiitos, teillä ei ole lapsia tuossa tilanteessa.

Onko miehesi käyttäminen sinulle itsellesi ihan ok? Vaikeuttaako se teidän arkea, sinun elämääsi ja olemistasi jollain lailla? Jos ei, niin ok. Siinähän elätte tuollaista elämää, mutta tehkää se kaksin.
Mikäli et halua jatkaa tuota elämää, niin vaihtoehtona ei taida olla kuin vaan jättää se mies.

Itselläni oli samanlainen tilanne vuosia sitten. Mies käytti ja ajattelin, että kyllä se siitä paremmaksi muuttuu. No ei muuttunut. Mies meni miten meni ja arki oli haastavaa. Kaikki rahat hupeni hänen käyttöönsä, hän ei koskaan ollut kotona ja jos olikin, katsottiin leffaa tms, niin mies nuokkui bentsoissa sohvalla. Jes.
Ja sitten tuli raskaus vielä. Se olikin itselleni se viimeinen niitti lähteä, sillä en todellakaan halunnut lasta siihen tilanteeseen. Abortti tms ei ollut vaihtoehto, todellakaan.
Ja oli elämäni paras päätös jättää mies, vaikka vaikeaa se silloin oli. Kuitenkin kun itse päässyt elämässä eteenpäin ja toinen edelleenkin elää siellä pohjalla, niin en olisi halunnut olla siinä mukana. Ilkeästi sanottu, mutta jos toinen haluaa lopettaa päihteet, niin silloin sen halun on tultava itsestään. Rakkaus (eikä välttämättä se lapsikaan) voi ihmistä pelastaa.

 

["Piija"]

Joo, keskustelu Plinkissä kulkee asillista rataa ja jos vähänkään maailmanmenoa seuraa niin tietää, että riippuvuus tämän päivän tiedon mukaan on ilman hoitoa, kuolemaan johtava sairaus, ei sairastuneen valinta. Lisäksi perinteinen,kliseinen kuva "vapisevasta, narkista, joka myy vaikka äitinsä" ei useimpien kohdalla pidä paikkaansa. Riippuvuus ei välttämättä näy vuosikausiin kovin näkyvästi ympristöön, ja hlö voi käydä nromisti töissäkin ja elää kulissia, lähinnä itseään ja läheisiän vahingoittaen. Kukaan ei suunnittele tulevansa narkiksi ja niinpä jokaine haluaisi oikeasti parantua, mutta ei löydä ulospääsyä. Päihteet aiheuttavat pahan häpeän, huonon itsetunnon ja toisalta puolustusmeknismiin kuuluvan ylimieleisyyden kehän, josta on tosi vaikea ponnistaa ns. normaali-ihmiseksi. Tukea ei paljon ympäristöstä saa, kuten huomata voi.Hoitoa saa ja siitä voi toipua, mutta kuten muissakin sairauksissa, ketään ei voi pakottaa hoitoa ottamaan vastaan.Päihderiippuvuudessa tämä on kynnyskysymys. Tässä esim. Päihdelinkin foorumi on parempi vaihtoehto vertais ja keskustelutukena, jos haluaa asiaa käsitellä. Siellä toimii myös päihdehoitoalan ammattilaisia kesksuteluissa mukana.

 

[nandelli]

Marie hoss:
Kiitos mielipiteestä. Tiedän että rakkaus ei riitä kaikkeen ja toista ei voi pakottaa. Tilanne on monimutkainen selvinpäin mies tiedostaa tilanteen haluaa apua, kamapäissään kaikkk on ok ja käyttö hallussa..
Kyllähän se tottakai arkeen vaikuttaa, tuolla aikasemmin sanoinkin että vaikeinta on se kun ihminen on niin kylmä, ei hellyyttä ei läheisyyttä. Muuten se ei kummenmin vaikuta, meilä ei ole "bileitä" ja mies harvemmino reissuillaan. Rahakaan ei sinällään ole ongelma. Tuntee ehkä liian hyvin noita "tekijöitä" ja onkin puoli ilmaista/ilmaista :/ hyvä että olet saanut elämäsi järjestykseen.

 

[nandelli]

[QUOTE="Piija";28062830]Joo, keskustelu Plinkissä kulkee asillista rataa ja jos vähänkään maailmanmenoa seuraa niin tietää, että riippuvuus tämän päivän tiedon mukaan on ilman hoitoa, kuolemaan johtava sairaus, ei sairastuneen valinta. Lisäksi perinteinen,kliseinen kuva "vapisevasta, narkista, joka myy vaikka äitinsä" ei useimpien kohdalla pidä paikkaansa. Riippuvuus ei välttämättä näy vuosikausiin kovin näkyvästi ympristöön, ja hlö voi käydä nromisti töissäkin ja elää kulissia, lähinnä itseään ja läheisiän vahingoittaen. Kukaan ei suunnittele tulevansa narkiksi ja niinpä jokaine haluaisi oikeasti parantua, mutta ei löydä ulospääsyä. Päihteet aiheuttavat pahan häpeän, huonon itsetunnon ja toisalta puolustusmeknismiin kuuluvan ylimieleisyyden kehän, josta on tosi vaikea ponnistaa ns. normaali-ihmiseksi. Tukea ei paljon ympäristöstä saa, kuten huomata voi.Hoitoa saa ja siitä voi toipua, mutta kuten muissakin sairauksissa, ketään ei voi pakottaa hoitoa ottamaan vastaan.Päihderiippuvuudessa tämä on kynnyskysymys. Tässä esim. Päihdelinkin foorumi on parempi vaihtoehto vertais ja keskustelutukena, jos haluaa asiaa käsitellä. Siellä toimii myös päihdehoitoalan ammattilaisia kesksuteluissa mukana.[/QUOTE]

Kiitos piija! Otankin neuvosta vaarin. Erittäin todentuntuista tekstiä tämä.

 

["jonna"]

[QUOTE="Piija";28062830]Joo, keskustelu Plinkissä kulkee asillista rataa ja jos vähänkään maailmanmenoa seuraa niin tietää, että riippuvuus tämän päivän tiedon mukaan on ilman hoitoa, kuolemaan johtava sairaus, ei sairastuneen valinta. Lisäksi perinteinen,kliseinen kuva "vapisevasta, narkista, joka myy vaikka äitinsä" ei useimpien kohdalla pidä paikkaansa. Riippuvuus ei välttämättä näy vuosikausiin kovin näkyvästi ympristöön, ja hlö voi käydä nromisti töissäkin ja elää kulissia, lähinnä itseään ja läheisiän vahingoittaen. Kukaan ei suunnittele tulevansa narkiksi ja niinpä jokaine haluaisi oikeasti parantua, mutta ei löydä ulospääsyä. Päihteet aiheuttavat pahan häpeän, huonon itsetunnon ja toisalta puolustusmeknismiin kuuluvan ylimieleisyyden kehän, josta on tosi vaikea ponnistaa ns. normaali-ihmiseksi. Tukea ei paljon ympäristöstä saa, kuten huomata voi.Hoitoa saa ja siitä voi toipua, mutta kuten muissakin sairauksissa, ketään ei voi pakottaa hoitoa ottamaan vastaan.Päihderiippuvuudessa tämä on kynnyskysymys. Tässä esim. Päihdelinkin foorumi on parempi vaihtoehto vertais ja keskustelutukena, jos haluaa asiaa käsitellä. Siellä toimii myös päihdehoitoalan ammattilaisia kesksuteluissa mukana.[/QUOTE]

Tosi hyvä kirjoitus sinulta!

 

[Ex]

palaa vielä asiaan. Oikeesti tsemppiä teille kaikille jotka painitte päihdeongelmaisen puolison kanssa. Ei ole helppo tie teillä, toivottavasti ette itse mene syviin vesiin siinä miestänne tukiessa. Helposti siinä sairastuu itse.

 

[Janne]

Olen pahoillani että olet löytänyt itsesi tilanteesta jossa nyt olet. Sen mitä luin miehestäsi, kuulostaa omaan korvaani että miehesi on vieläkin ikäänkuin pikkupoika eikä ole oikein osannut varttua mieheksi. Itselläni ei ole mitään kannabista eikä sen viihdekäyttöä vastaan mutta mutta tässätapauksessa siitä on tullut vähän niinkuin elämäntapaongelma joka ei kuitenkaan ole se perimmäinen syy. Syitähän voi hakea vaikka mistä ja onkin vaikea sitä itse lähteä arvailemaan. Parasta olisi ehkä yrittää keksiä mahdollisimman paljon yhteistä mielekästä tekemistä ja vain toivoa että ajan kanssa miehesi haluaisi kehittää itseään ja suhdettanne. Tämä siis jos ihan oikeasti rakastat miestäsi ja olet valmis vaikka "tuhlaamaan" elämäsi hänen vuokseen.

Ainahan voi oikeasti ottaa eron ja muuttaa pois vaikka kuinka sattuu ja pelottaa, olet vielä niin nuori ihminen että tämäkin varmasti on parempi ratkaisu kun katsella sitä bongin hiisausta seuraavat 20 vuotta ja muuttua ihmisraunioksi.

 

[Tapiontytär]

Tulipa paha olo kun luki tätä ketjua. Luojan kiitos mä olen herännyt todellisuuteen..tajusin siis jo kauan sitten että rakkaus ei narkkaria paranna.
Näin jälkikäteen sen vasta tajuaa miten vääristyneessä maailmassa sitä elikään kaikki ne vuodet, näen edelleen painajaisia siitä.

 

["vieras"]

Ihminen on väärinkäyttäjä. Aineita käytetään, joten ei syytetä aineita, jookos.

Varsinkaan pilveä

 

[Mulla]

Herätti huomion se, että molemmat näistä ovat olleet tosi nuoria ryhtyessään suhteeseen. Onko aikusia naisia, joille on käynyt näin?

 

[lörppö]

Meillä oltiin molemmat ex:n kanssa päihdekoukussa. Joku kirjoitti että påihdeongelmaosella o takana " syy" miksi vetänyt. Mulla ainakin oli se hyväksynnänhakeminen. En ollut ikinä tuntunut kuuluvani mihinkään. Sitten kun löysin huume jengin tuntui että nyt se oli tässä. Ikinä ei tarvinnut olla yksin. Helmä oli "ihanaa" oli vauhtia ja vaarallisia tilanteinta.
Mä sain 3 kertaa poikkastua pitemmäksi ajaksi. Silloinkin olin esikon isän kanssa. Olin jonku 2.5v kuivilla. Sitten vuoden olin vaan tahdonvoimalla. Sit kävin mikkeli-yhteisössä hoidossa. Sen jälkeen olin kanssa yli 2v ja silloin mä ajattelin että no niin tää oli tässä. Ei oo enään mitään hätää. Hakeuduin katkolle työharjoitelluun ym. Kerroin muille miten pysytään raittiina. Itse unohdin joitaa itseäni. Viimeisin retkahdus oli pahin. Tiesit että voi elää mielekkäämpääkin elämää mutta kun ei saanut poikki.
En oikeiasti tiä miten selvisin hengissä. Kun et tiennyt onko yö vai päivä,saati koska oot viimeksi syönyy tai nukkunut.
Mä oon sitä mieltä et kukaan toinen ei voi pelastaa toista,sen syyn raitistua voi antaa , mutta kukaan ei pysy selvinpäin päin ellei sitä itse halua. Mä olen myös sitä mieltä ainakaan piri,subu ym kovemmat aineet kukaan pysty lopettaan ilman hoitoa.
Kun mä raitistuin olin jo niin kypsä siihen elämään. Hain vaan syytä miksi raitistuisin. No se syy oli mun mahassa kasvamassa. Hakeuduin hoitoon. Päästiin perhetukikeskukseen katkolle. Samaisessapaikassa asuimme lähes vuoden.
Tyttö oli vauvana tosi vaativa. Heräili ja sairasteli paljon. Aloin huomata miehestä merkkejä että kaikki ei oo enään hyvin. Karkaili kaljalle ja pari kertaa oli jotain napannut. Mutta minäkin sorruin aluksi pwittelemään miehen tekosia hoitopaikalla. Sitten en vaan enään jaksanut romqhdin ja kerroin kailen. Jäätiin tytön kanssa 3vkoksi perhekuntoukseen. Mies muutti pois jatkaa edelleen käytyämisyä. Mutta on mitä ihanin isä lapselleen silloin kun tuo siellä on. Seulat on ennen ja jälkeen tapaamisen.
Tuli pitkä tarina. Mä oon ollut 22pvä tätä kuuta 5v kuivilla. Me narkkarit ex ja nyk ollaan kans vaan ihan ihmisiä. Tänäpäivänä oksentaisin jos ees haitaisin jotain maltolla jatkettua piriä. YÄK.

 

["vieras"]

Meillä oltiin molemmat ex:n kanssa päihdekoukussa. Joku kirjoitti että påihdeongelmaosella o takana " syy" miksi vetänyt. Mulla ainakin oli se hyväksynnänhakeminen. En ollut ikinä tuntunut kuuluvani mihinkään. Sitten kun löysin huume jengin tuntui että nyt se oli tässä. Ikinä ei tarvinnut olla yksin. Helmä oli "ihanaa" oli vauhtia ja vaarallisia tilanteinta.
Mä sain 3 kertaa poikkastua pitemmäksi ajaksi. Silloinkin olin esikon isän kanssa. Olin jonku 2.5v kuivilla. Sitten vuoden olin vaan tahdonvoimalla. Sit kävin mikkeli-yhteisössä hoidossa. Sen jälkeen olin kanssa yli 2v ja silloin mä ajattelin että no niin tää oli tässä. Ei oo enään mitään hätää. Hakeuduin katkolle työharjoitelluun ym. Kerroin muille miten pysytään raittiina. Itse unohdin joitaa itseäni. Viimeisin retkahdus oli pahin. Tiesit että voi elää mielekkäämpääkin elämää mutta kun ei saanut poikki.
En oikeiasti tiä miten selvisin hengissä. Kun et tiennyt onko yö vai päivä,saati koska oot viimeksi syönyy tai nukkunut.
Mä oon sitä mieltä et kukaan toinen ei voi pelastaa toista,sen syyn raitistua voi antaa , mutta kukaan ei pysy selvinpäin päin ellei sitä itse halua. Mä olen myös sitä mieltä ainakaan piri,subu ym kovemmat aineet kukaan pysty lopettaan ilman hoitoa.
Kun mä raitistuin olin jo niin kypsä siihen elämään. Hain vaan syytä miksi raitistuisin. No se syy oli mun mahassa kasvamassa. Hakeuduin hoitoon. Päästiin perhetukikeskukseen katkolle. Samaisessapaikassa asuimme lähes vuoden.
Tyttö oli vauvana tosi vaativa. Heräili ja sairasteli paljon. Aloin huomata miehestä merkkejä että kaikki ei oo enään hyvin. Karkaili kaljalle ja pari kertaa oli jotain napannut. Mutta minäkin sorruin aluksi pwittelemään miehen tekosia hoitopaikalla. Sitten en vaan enään jaksanut romqhdin ja kerroin kailen. Jäätiin tytön kanssa 3vkoksi perhekuntoukseen. Mies muutti pois jatkaa edelleen käytyämisyä. Mutta on mitä ihanin isä lapselleen silloin kun tuo siellä on. Seulat on ennen ja jälkeen tapaamisen.
Tuli pitkä tarina. Mä oon ollut 22pvä tätä kuuta 5v kuivilla. Me narkkarit ex ja nyk ollaan kans vaan ihan ihmisiä. Tänäpäivänä oksentaisin jos ees haitaisin jotain maltolla jatkettua piriä. YÄK.

Opettivatko tämän kirjoitustyylin siellä kuntoutuksessa, vai opitko se jo ennen sinne menoa?

Osaatko mitään. Vai syytätkö aineita?

 

[nandelli]

Voi kun on taas tullut paljon uutta tekstiä tänne. Kiva kuulla teidänkin omakohtasia kokemuksia ja jotenkin aina vähän piristyy kun saa jutella/lukea muista ja heidän selviytymis tarinoitaan. Itse olen aivan pihalla mitä tässä tekisin. Eilen illalla yritin vielä puhua mieheni kanssa ja riita siitä vaan taas tuli :/ ei mahda mitään, parempi pysytellä hiljalleen taka-alalla. Kuinka mies ei voi yhtään ajatella minun tilannetta? Kuvitella itse olevansa tässä asemassa? Itsellä oli hermoräjähdys niin lähellä, itkin vielä kuudelta aamulla kun tekee pahaa katsoa tuota ja nähdä miten voimakas aine tuo pirion ja kuinka se ihmistä muutaakaan iehellä neljäs täysin valvottu yö ja tuntuu olevan aika hermoheikko zombie tällä hetkellä... pelkään että sen kroppa ei kestä jos jatkaa..

 

["vieras"]

Voi kun on taas tullut paljon uutta tekstiä tänne. Kiva kuulla teidänkin omakohtasia kokemuksia ja jotenkin aina vähän piristyy kun saa jutella/lukea muista ja heidän selviytymis tarinoitaan. Itse olen aivan pihalla mitä tässä tekisin. Eilen illalla yritin vielä puhua mieheni kanssa ja riita siitä vaan taas tuli :/ ei mahda mitään, parempi pysytellä hiljalleen taka-alalla. Kuinka mies ei voi yhtään ajatella minun tilannetta? Kuvitella itse olevansa tässä asemassa? Itsellä oli hermoräjähdys niin lähellä, itkin vielä kuudelta aamulla kun tekee pahaa katsoa tuota ja nähdä miten voimakas aine tuo pirion ja kuinka se ihmistä muutaakaan iehellä neljäs täysin valvottu yö ja tuntuu olevan aika hermoheikko zombie tällä hetkellä... pelkään että sen kroppa ei kestä jos jatkaa..

Ei oma tilaanttesi näytä kovin hyvältä. Riippumatta miehestä. Taidat olla aika huonona? Kannattaisiko Sinun ottaa yhteyttä johonkin?

Hermoräjähdys, itku ja neljä valvottua yötä eivät voi olla miehesi syytä.

 

[nandelli]

Niin. Ne tuskin ovatkaan kokonaan mieheni syytä. Olen nuorena sairastanut masennusta ja pelkään sen "uusivan" tässä kaikessa mylläkässä. Normaalisti jaksan aika kylmähermoisesti katsoa tätä touhua, mutta silloinkun yritän miehelleni puhua ja huomaan kuinka aineet ovat häntä muuttaneet niin kylmäksi, moni asia on niin ihan samaa minut valtaa suuri suuri viha sitä kaikkea kohtaan! Haluaisin vain mieheni takaisin.

Anteeksi epäselkeä viesti, mutta tarkoitin että mies valvonut neljä yötä putkeen (piripäisän) ...

 

[Morrigan]

Minua pelottaisi. Siis miehen psykoosin mahdollisuus.

Jos mies haluaa paasta aineista irti, han luultavasti paasee, kunhan saa apua. en osaa muutakaan sanoa. Ole varovainen.