mies huumekoukussa. kohtalontovereita ja juttelukavereita?

[???]

Toinen omakohtainen kokemus tulee siitä kun leppoisa mukava "tuttuni" ammuskeli hirvikiväärillä pitkin kaupunkia kamapäissään,.

 

[???]

[QUOTE="vieras";28062066]äläs nyt...onhan sitä nähty että ihan fiksut ja paljon opiskelleetkin ihmiset on ajautuneet pahaan huumekoukkuun ja elämä täysin muuttunut,että ei ole (aina) tyhmyyden merkki,jos on narkkariksi päätynyt. ..esim,toiset saattaa päätyä lääkekoukkuihin sairauksien takia tms. joo,enkä oo nisti,vaikka tässä nyt niitä "puolustelenkin"..mutta joo,aika yksinkertaista tekstiä sulta,sorry... [/QUOTE]

minä en vaan ymmärrä tota, en voi mitään..

 

[nandelli]

minä en vaan ymmärrä tota, en voi mitään..

Kuten sanoin niitä riippuvuuksia niin monenlaisia.. toisilla menee huonommin kuin toisilla. Ja toisilla pelkät mielenterveys ongelmat tekevät enemmän pahaa.. ei kaikki narkomaanit oo vaarallisia, rikollisia tai hulluja. Itsekkään en siis käytä, en puolustele siksi vaan asiat ovat vaan paljon monimutkaisempia oikeesti..

 

[Ex]

Sulle ap ja kaikille muillekin joilla on päihdeongelmainen kumppani. Jos rakastat itseäsi, niin ota ja lähde päihdehelvetistä pois ja heti. Mulla siis omaa kokemusta, kun nuoruudenrakkaus käytti ties mitä. Onneksi mua kuvotti ja oksetti sellainen elämä niin paljon, että osasin lopettaa suhteen ja aloittaa uuden omanlaisen elämän. Tästä ajasta on jo aikaa, mutta muistot on vielä tallella.
Musta sellaiset naiset jotka puolustelee tommosia miehiään, niin niillä ittellään on jonkinlainen ongelma itsellään, läheisriippuvuutta, heikko itsetunto tms. En tarkoita tällä sitä, että näen päihdeongelmaiset huonoina tms ihmisinä, ihmisiä nekin on. Vaan että terveen naisen ei kannata elää tuollaisen kumppanin kanssa. Näin se vaan on, ne myy vaikka äitinsä. Sori.

 

["jonna"]

[QUOTE="viera";28061797]Mitä ongelmia kannabis on aiheuttanut, viinasta kyllä osaan arvata mutta pössyttelystä en.[/QUOTE]

voi voi, kuule ongelmia laidasta laitaan, niin paljon.

No, aluksi tietenkin ongelmia tietenkin lain ja virkavallan kanssa.
On myös hammaskalusto mennyt mäsäksi siitä jatkuvasta bongin imemisestä.
Psykoosin joku tuossa jo mainitsikin. Hän on myös niinä kausina kun on paljon poltellut, niin syrjäytynyt täysin normaalista elämästä, valvotaan, nukutaan ja syödään ihan miten sattuu, laskuja ei makseta, kun tuskin muistetaan edes missä postilaatikko on. Ihminen syrjäytyy, elämä ei ole enän normaalia kun kaikki pyörii pössyttelyn ympärillä, älyätkö?? Hänestä tuli todella epäsosiaalinen, ei puhunut, hautoi vain itsessään jotain, ailahteleva, joskus oli mukavaa ja kohta taas kaikki oli perseestä jne jne...

Vaikka kannabis olis kuinka paljon hyvänsä turvallisempaa ja terveellisempää ku mikä hyvänsä päihde, niin fakta on se, että liika on liika, vaikka happeakin.

 

[???]

Kuten sanoin niitä riippuvuuksia niin monenlaisia.. toisilla menee huonommin kuin toisilla. Ja toisilla pelkät mielenterveys ongelmat tekevät enemmän pahaa.. ei kaikki narkomaanit oo vaarallisia, rikollisia tai hulluja. Itsekkään en siis käytä, en puolustele siksi vaan asiat ovat vaan paljon monimutkaisempia oikeesti..

Tohon on pakko kommentoida.. Narkomaani keikoille esim vartijat ja poliisit lähtevät siltä pohjalta että ovat erittäin vaarallisia, ja esim minulle on opetettu että narkomaanien mieliala voi muuttua sekunnissa, hymyilevä kaveri saattaa seuraavassa hetkessä lyödä retkikirveen ohimoon..

 

[Jopa joo]

[QUOTE="vieras";28062066]äläs nyt...onhan sitä nähty että ihan fiksut ja paljon opiskelleetkin ihmiset on ajautuneet pahaan huumekoukkuun ja elämä täysin muuttunut,että ei ole (aina) tyhmyyden merkki,jos on narkkariksi päätynyt. ..esim,toiset saattaa päätyä lääkekoukkuihin sairauksien takia tms. joo,enkä oo nisti,vaikka tässä nyt niitä "puolustelenkin"..mutta joo,aika yksinkertaista tekstiä sulta,sorry... [/QUOTE]

Fiksu ei päädy huumekoukkuun. Paljon opiskellut ei ole sama kuin fiksu. Koukkuun päätyy vain omasta valinnastaan, jokaisella on valinnanvapaus.

 

["jaana"]

Voi jonna, mulla oli yhtä aikaa niin hyvä kuin paha mieli teidän vuoksi ja olen äärettömän onnellinenn että teillä menee nykyisin hyvin ja aivan mahtava kuulla tarinoita joissa ei ole "luovuttettu" vaan jaksettu taistella sen rakkaimman edwstä, se on hienoa!! Aina sekään ei vaan kannata, teilä kannatti. Tarinassa niin paljon kohtia joihin voin samaistua paremmin kuin hyvin. Kaikki keinot käytetty ja tapåeluita meilläkin riittänyt vaikka muille jakaa. Ja meilä myös mies on aivan ihana selvänä, meidän ajatus maailmat kohtaa ja muutenkin menee hyvin. Käyttöä vaan en jaksaisi katsoa, hermo sitten palaa ja tekeehän se pahaa katsoa kun toinen tarkotuksella satuttaa ja tuhoaa itsensä :/ jollain voimalla sitä aina eteenpäin mennään . Tuon voin kyllä allekirjoittaa että jokin ilmiömäinen taito käyttäjän on löytää toinen samanlainen oli paikka mikä tahansa kyllä haluaisin uskoa pardmpaan ja sanoisinko että olet ollut todella vahva kun niin monta vuotta olet jaksanut!! Välillä tääläpäin tuntuu että omat voimat loppuu. Muutama kysymys vielä sinulle. Asuitteko te yhdessä koko ajan? Niin ja oletteko minkä ikäisiä?

Joo, ollaan asuttu yhdessä kokoajan, mutta on myös ollut pitkiä taukoja joiden aikana ei olla toisia juuri nähty eikä oltu yhteydessä. Minä olen nyt 25 ja mies on minua 8 vuotta vanhempi. Eli pikkulikka olin kun alettiin seurustella.

Joo, en käsitä mistä se voima taistella vastaan oikeen tulee, mutta aina se on jostain tullu. Mieheni suku on ollut myöskin todella onnellinen tästä asiasta, sillä he kaikki olivat kovin huolissaan hänestä, ja kaikille on todella selvä, mikä on saanut asiat muuttumaan.

Miehelläni oli myös aiemmin puoliso, joka yritti samaa kun minäkin, siinä onnistumatta, sillä jostain syystä mieheni oli valinnut huumeet, kun hän laittoi tavallaan kovan kovaa vastaan, ja sanoi että kaikki tai ei mitään.

Luulen, että minulla on myös auttanut se, kun itselläni on jonkinlaista huumeidenkäyttö taustaa, niin tunnistan ne pienet merkin ja tiedän heti missä mennään. Ehkä miehelläni on myös helpompaa tavallaan uskoa ja luottaa minuun, kun minäkin tiedän asiasta jotain, enkä suurentele ja vauhkoa jostain esim. kannabiksen vaaroista yms, sillä tiedän, ettei se sinällään ole kamalan vaarallista, ja olenkin pyrkinyt siihen, että saisin mieheni ymmärtämään, ettei ne päihteet ole paha, vaan se, kun hän on päihderiippuvainen, eikä päihteiden käytt pysy hanskassa. Näen miehestäni edelleenkin heti, jos hän on vaikka polttanut jo vuorokausi sitten vain vähän, sen vain näkee.

 

[nandelli]

Tohon on pakko kommentoida.. Narkomaani keikoille esim vartijat ja poliisit lähtevät siltä pohjalta että ovat erittäin vaarallisia, ja esim minulle on opetettu että narkomaanien mieliala voi muuttua sekunnissa, hymyilevä kaveri saattaa seuraavassa hetkessä lyödä retkikirveen ohimoon..

Tietenkin.. kaikki narkomaanit vaan ei esim. Tee rikoksia nimim. Kokemuksia on kaikenlaisista. En edelleenkää puolustele, mutta alkoholin vaikutuksessa todellisyys hämärtyy. Kuka vaan voi olla vaaralliinen onhan näitä psykopaatteja, väkivaltasia, kouluammuskeluja ja tappajia :/ tässä puhun lähinnä omasta puolisostani joka ei kyllä ole mikään vaarallinen.

 

[Ex]

"jaana"mitä tarkoitat ettei kannabis ole sinällään kamalan vaarallista? Niinkö sanoisit lapselleskin tai jollekin nuorelle? Polta vaan, ei se ole sinällään kamalan vaarallista?

 

[???]

ei kaikki olekkaan mutta hyvin iso osa on.. viimeistään sillon kun peli on jo menetetty ja ollan valmiita tekeen mitä vaan seuraavan satsin eteen.. alkoholin vaikutuksesta todellisuus hämärtyy juu saman tekee huumeet.. Ja vaikka sä pidät sun miestä turvallisena, 1 överi ja kaikki saattaakin muuttua ja voi muuttua kerrasta lopulliseksi..

 

[oli muuten pilven]

ja itsensä joku aikaa sitten.

 

["jonna"]

Niiin aivan :/ meillä kyllä se piri vie kaiken mukanaan. Ja suhde miehen ja amfetamiinin kanssa on niin vaikea. Siitä tulee niin etäiseksi ja kaikkk huomio ja läheisyys katoaa. Harmi. Minä kun niin tykkäisin huomiosta ja etenkin läheisyydestä onhan sitä itsekkin aikoinaan tullut kokeiltua kaikkea ja todetttu että.ei oo mun juttu ja kun vierestä kattoo niin kuvottaa enemmänkin.

joo, en halua mitenkään masentaa, mutta jotenkin tuo amfetamiinikoukku kuulostaa tosi ahdistavalta.

Oletko koskaan itse kokeillut huumeita? (ei en suosittele) Ei ole mikän ihme jos amfetamiini vie, itsekkin kun tosiaan kaiken näköistä kokeilin suhteemme alussa, niin amfetamiini oli se, joka minua vei, tai siis ei onneksi koskaan päässyt viemään, mutta siihen on ihan mielettömän helppo jäädä koukkuun, kun kaiki tuntuu aluksi niin täydelliseltä, sitten sitä samaa täydellisyyttä yrittää jatkaa kokoajan, mutta ei se vaan onnistu, lopulta kaikki on ihan perseestä, sitä on ku joku sekopää, kun on niin vihanen ja ailahteleva jne...

Mutta tosiaan, ne kokemukset mitä minulla on siitä kun mies on amfetamiiniä ottaneena joskus ollut, on olleet todella kurjia, kylmä, etäinen, arvaamaton, ja egoistinen ihminen. Ne on ne sanat joilla sitä voi kuvata... En tiedä olisinko jaksanut, jos mieheni esim. olisi ollut amfetamiinikoukussa, sillä jotenkin pössyttelystä tulevat seuraukset eivät ole niin rajuja kun piristä... :/

Toivon sinulle kaikkea hyvää, mitä ikinä teetkin, ja tietenkin toivon myös, että miehesi pääsisi pois tuosta koukusta, ja voisi elää normaalia elämää!

 

["Jonna"]

[QUOTE="jaana";28062275]Joo, ollaan asuttu yhdessä kokoajan, mutta on myös ollut pitkiä taukoja joiden aikana ei olla toisia juuri nähty eikä oltu yhteydessä. Minä olen nyt 25 ja mies on minua 8 vuotta vanhempi. Eli pikkulikka olin kun alettiin seurustella.

Joo, en käsitä mistä se voima taistella vastaan oikeen tulee, mutta aina se on jostain tullu. Mieheni suku on ollut myöskin todella onnellinen tästä asiasta, sillä he kaikki olivat kovin huolissaan hänestä, ja kaikille on todella selvä, mikä on saanut asiat muuttumaan.

Miehelläni oli myös aiemmin puoliso, joka yritti samaa kun minäkin, siinä onnistumatta, sillä jostain syystä mieheni oli valinnut huumeet, kun hän laittoi tavallaan kovan kovaa vastaan, ja sanoi että kaikki tai ei mitään.

Luulen, että minulla on myös auttanut se, kun itselläni on jonkinlaista huumeidenkäyttö taustaa, niin tunnistan ne pienet merkin ja tiedän heti missä mennään. Ehkä miehelläni on myös helpompaa tavallaan uskoa ja luottaa minuun, kun minäkin tiedän asiasta jotain, enkä suurentele ja vauhkoa jostain esim. kannabiksen vaaroista yms, sillä tiedän, ettei se sinällään ole kamalan vaarallista, ja olenkin pyrkinyt siihen, että saisin mieheni ymmärtämään, ettei ne päihteet ole paha, vaan se, kun hän on päihderiippuvainen, eikä päihteiden käytt pysy hanskassa. Näen miehestäni edelleenkin heti, jos hän on vaikka polttanut jo vuorokausi sitten vain vähän, sen vain näkee.[/QUOTE]

No nimimerkiksi kyllä piti kirjottaa Jonna, eikä jaana

 

[nandelli]

Jonna: niin ihan totta. Omalla tavalla tauot saattais olla ihan hyvä juttu meilläkin. Vähän omaa tilaa, aikaa ja ajatuksia.. en tiedä. Joo minäkin olin mm 17 kun tapasin mieheni.
Eikä sitä tuskin koskaa osaa kertoa mistä se voima tulee. Varmasti ovat ylpeitä tilanteesta, sen uskon ta
Samaa mieltä, jotenkin se valinta juttu ei vaan toimi ollenkaan.. uskoisin että mieskin ahistuu siinä. Kunpa saisi omat hermot pysymään kasassa ettei tulis huudettua turhaan tai turhaan ja turhaan, ymmärrät kai..
Se varmasti auttaa kun ymmärtää ja helpompi käsitellä asioita.
Itse huomaan myös heti jos yrittää ottaa muka salassa.

 

["jonna"]

"jaana"mitä tarkoitat ettei kannabis ole sinällään kamalan vaarallista? Niinkö sanoisit lapselleskin tai jollekin nuorelle? Polta vaan, ei se ole sinällään kamalan vaarallista?

Hmh, no en tietenkään sanoisi niin, mutta monien tutkimuksien mukaan, esim. tupakka on paljon vaarallisempaa. Esimerkiksi kannabista ei voi ottaa niin paljon, että siihen kuolisi, siis sitä ei voi ottaa tappavaa yliannosta, kuten alkoholia, lääkkeitä, ja muita huumeita.
Silti en sitä ikikuunapäivänä suosittelisi kellekkään, koska jos se lipsahtaa käsistä niin elämä menee raiteiltaan ja siitä on todella hankala päästä takaisin normaaliin elämään kiinni.

Ei se päihde ole se ongelma, vaan se riippuvuus, ja riippuvuus ei ikinä lähde pois, vaikka olisikin kuivilla. Kerran alkoholisti, aina alkoholisti, ei sitä pysty enään sitten ottamaan edes tuoppiakaan myöhemmin. Sama pätee huumeisiin.

En muutenkaan ymmärrä miten käsität että olisin kannabista jollekkin suosittelemassa tuon kirjotuksen perusteella??

 

["jonna"]

Jonna: niin ihan totta. Omalla tavalla tauot saattais olla ihan hyvä juttu meilläkin. Vähän omaa tilaa, aikaa ja ajatuksia.. en tiedä. Joo minäkin olin mm 17 kun tapasin mieheni.
Eikä sitä tuskin koskaa osaa kertoa mistä se voima tulee. Varmasti ovat ylpeitä tilanteesta, sen uskon ta
Samaa mieltä, jotenkin se valinta juttu ei vaan toimi ollenkaan.. uskoisin että mieskin ahistuu siinä. Kunpa saisi omat hermot pysymään kasassa ettei tulis huudettua turhaan tai turhaan ja turhaan, ymmärrät kai..
Se varmasti auttaa kun ymmärtää ja helpompi käsitellä asioita.
Itse huomaan myös heti jos yrittää ottaa muka salassa.

Joo, ehkä ainut neuvo minkä voisin antaa tuohon kommunikointiin, on se, että älä ikinä ota semmosta "huumevalistaja tantta" asennetta.
Huumekoukussa olevat henkilöt elävät jossain omassa kuplassa ja vähättelevät haittoja ja huonoja puolia, niin ogelmia ja seurauksiakin. Ja yksi asia mitä sellaset ihmiset ei taatusti voi sieltää, on se, kun henkilö, joka ei tiedä asiasta mitään, tulee valistamaan tälläista huumekoukussa olevaa ihmistä...

 

[nandelli]

ei kaikki olekkaan mutta hyvin iso osa on.. viimeistään sillon kun peli on jo menetetty ja ollan valmiita tekeen mitä vaan seuraavan satsin eteen.. alkoholin vaikutuksesta todellisuus hämärtyy juu saman tekee huumeet.. Ja vaikka sä pidät sun miestä turvallisena, 1 överi ja kaikki saattaakin muuttua ja voi muuttua kerrasta lopulliseksi..

Iso osa kyllä. Mutta tosiaan monikin asia hämärtää tajuntaa.. meilä ei olla niin pohjalla onneksi. Joskus on mies käynyt läpi sen pohjamudan harmi ettei ottanut opikseen siitä kunnolla. Ja tosiaa ihan viihdekäyttönä muutaman kerran vuodessa hän käyttänyt ja sitten näitä kausia kun mennään kuuukausia vaan huumeiden mukana (jos siis alotustekstiä et ole lukenut) meillä kuitenkin aika rauhallista vaikka lujaa välillä meneekin hänellä.

 

[Ex]

vaan ihmettelee kuinka joku voi sanoa niin, ettei kannabis ole sinällään kamalan vaarallista? Mussa kolahtaa kun luen näitä juttuja kun naiset jaksaa puolustaa ja uskoa päihdeongelmaisia kumppaneitaan. Kokemusta on siis, että tiedän kyllä mistä puhun. Loppupeleissä sä et ole sille ukolles yhtään mitään, päihteet on ja voittaa. Sori. Onnea!

 

[????]

Iso osa kyllä. Mutta tosiaan monikin asia hämärtää tajuntaa.. meilä ei olla niin pohjalla onneksi. Joskus on mies käynyt läpi sen pohjamudan harmi ettei ottanut opikseen siitä kunnolla. Ja tosiaa ihan viihdekäyttönä muutaman kerran vuodessa hän käyttänyt ja sitten näitä kausia kun mennään kuuukausia vaan huumeiden mukana (jos siis alotustekstiä et ole lukenut) meillä kuitenkin aika rauhallista vaikka lujaa välillä meneekin hänellä.

No mä nyt vihaan narkkeja yli kaiken.. Kun luen ton sun tekstin tule sellainen olo että ollan todell lähellä siihen loppuluisuun kun ei enää kuukaudet riitä vaan kaman saannista tulee elämän tärkein asia.. Ja sä oot paskamaisessa tilanteessa koska todennäköisesti 1 syy miksi olet vielä tossa suhteessa on se että pelkäät jättää miehesi ja sen seurauksia.

 

[nandelli]

[QUOTE="jonna";28062343]joo, en halua mitenkään masentaa, mutta jotenkin tuo amfetamiinikoukku kuulostaa tosi ahdistavalta.

Oletko koskaan itse kokeillut huumeita? (ei en suosittele) Ei ole mikän ihme jos amfetamiini vie, itsekkin kun tosiaan kaiken näköistä kokeilin suhteemme alussa, niin amfetamiini oli se, joka minua vei, tai siis ei onneksi koskaan päässyt viemään, mutta siihen on ihan mielettömän helppo jäädä koukkuun, kun kaiki tuntuu aluksi niin täydelliseltä, sitten sitä samaa täydellisyyttä yrittää jatkaa kokoajan, mutta ei se vaan onnistu, lopulta kaikki on ihan perseestä, sitä on ku joku sekopää, kun on niin vihanen ja ailahteleva jne...

Mutta tosiaan, ne kokemukset mitä minulla on siitä kun mies on amfetamiiniä ottaneena joskus ollut, on olleet todella kurjia, kylmä, etäinen, arvaamaton, ja egoistinen ihminen. Ne on
ne sanat joilla sitä voi kuvata... En tiedä olisinko jaksanut, jos mieheni esim. olisi ollut amfetamiinikoukussa, sillä jotenkin pössyttelystä tulevat seuraukset eivät ole niin rajuja kun piristä... :/

Toivon sinulle kaikkea hyvää, mitä ikinä teetkin, ja tietenkin toivon myös, että miehesi pääsisi pois tuosta koukusta, ja voisi elää normaalia elämää![/QUOTE]

Kyllähän se välillä on yhtä paskaa suoraan sanottuna.. lähinnä valvottujen öiden jälkeen etäisyys ja kylmyys kasvaa.. ja välillä näitä parempia päiviä sitten. Niinhän se koukuttaa ja pahasti kuvauksesi aineesta osuu niin oikeaan. Siinä vaiheessa kun se "ihanuus" loppuu ollaan usein vaan niin riippuvaisia että annos otetaan vaikka mieli huonontuu. Niin, ei niitä hyviä kokemuksia niinkään ole.

Kiitos vain, sitä minäkin niin kovasti toivon. Yritetään selvittää asioita ja saada mies raiteille.

 

["jonna"]

Iso osa kyllä. Mutta tosiaan monikin asia hämärtää tajuntaa.. meilä ei olla niin pohjalla onneksi. Joskus on mies käynyt läpi sen pohjamudan harmi ettei ottanut opikseen siitä kunnolla. Ja tosiaa ihan viihdekäyttönä muutaman kerran vuodessa hän käyttänyt ja sitten näitä kausia kun mennään kuuukausia vaan huumeiden mukana (jos siis alotustekstiä et ole lukenut) meillä kuitenkin aika rauhallista vaikka lujaa välillä meneekin hänellä.

Ainiin muutes, unohdin sanoa tästä.

Aina kun ihminen jää päihdekoukkuun, niin siihen on syynä paha olo jota yritetän poistaa huumeiden tuomalla hyvällä ololla. Asia josta ei pääse yli, joku ongelma, tai asia mistä ei ole päästy eteenpäin, yritetään saada päihteistä jotain tyydytystä, joka korvaa sen pahan olon joka tulee jostain.. you know??

Jos sinä koet että sun miehellä vois olla joku tämmönen juttu, niin kohdista energia mielummin siihen ongelmaan, kun huumeisiin. Yritä saada se mies edes puhumaan ja itse ratkomaan sitä asiaa, tai menemään terapiaa tai jotain. Silloin voi asiat lähte menemään eteenpäin itsekseen.

Tosin hankalahan noista on tietää mitä ne kätkee itseensä, kun itsekkin sitä asiaa pakoilevat käyttämällä huumeita... Itselleni tämä kaikki selvisi kun mies kerran päissään yhtäkkiä vaan räjähti, sillä keitti yli, ja se tavallaan oksensi kaiken pahan olon ulos ja kertoi asiat, se on ehkä se käännekohta, mistä alettiin päästä eteenpäin.

 

[nandelli]

No mä nyt vihaan narkkeja yli kaiken.. Kun luen ton sun tekstin tule sellainen olo että ollan todell lähellä siihen loppuluisuun kun ei enää kuukaudet riitä vaan kaman saannista tulee elämän tärkein asia.. Ja sä oot paskamaisessa tilanteessa koska todennäköisesti 1 syy miksi olet vielä tossa suhteessa on se että pelkäät jättää miehesi ja sen seurauksia.

Minä uskon että hän vielä rauhottuu, ainankin teen kaiken sen eteen niim pitkään kun vielä voin! Pelkään osittain mitä hän tekee jos jätän hänet, mutta kyllä minä häntä rakastankin kovasti, auttamisen halu suuri ja selvinpäin mies on ihanin tähän mennessä tuntemani.

 

["jonna"]

Minä uskon että hän vielä rauhottuu, ainankin teen kaiken sen eteen niim pitkään kun vielä voin! Pelkään osittain mitä hän tekee jos jätän hänet, mutta kyllä minä häntä rakastankin kovasti, auttamisen halu suuri ja selvinpäin mies on ihanin tähän mennessä tuntemani.

Jos susta itsestä tuntuu että jaksat ja haluat auttaa jo yrittää saada sun mies lopettamaan niin tehe se. Ihan sama mitä joku täälä sanoo. Sinä olet se joka tietää ja sinä olet se joka päättää. Ainahan voit sitten sanoa, että ei tästä nyt tullu helvettiäkään ja häivyn, mutta tehe just niinku itestä tuntuu.
Se että täälä sanotaan meille jotka tämän on kokeneet, että ette merkitse miehellenne loppupeleissä paskaakaan ja ne myis vaikka sut jne. niin nämä ihmiset eivät tiedä mistä puhuu. Helppo se on jotain yleispäteviä totuuksia sieltä helpon elämän tykistä syöstä, mutta ei asiat silti ole niin yksinkertasia.

En nyt toki tarkota että sun pitäis jäädä katsomaan sitä, ehkä helpompaa olis vaan jättää ja alkaa elämään omaa elämää, mutta sinähän sen päätät.

 

[nandelli]

[QUOTE="jonna";28062446]Ainiin muutes, unohdin sanoa tästä.

Aina kun ihminen jää päihdekoukkuun, niin siihen on syynä paha olo jota yritetän poistaa huumeiden tuomalla hyvällä ololla. Asia josta ei pääse yli, joku ongelma, tai asia mistä ei ole päästy eteenpäin, yritetään saada päihteistä jotain tyydytystä, joka korvaa sen pahan olon joka tulee jostain.. you know??

Jos sinä koet että sun miehellä vois olla joku tämmönen juttu, niin kohdista energia mielummin siihen ongelmaan, kun huumeisiin. Yritä saada se mies edes puhumaan ja itse ratkomaan sitä asiaa, tai menemään terapiaa tai jotain. Silloin voi asiat lähte menemään eteenpäin itsekseen.

Tosin hankalahan noista on tietää mitä ne kätkee itseensä, kun itsekkin sitä asiaa pakoilevat käyttämällä huumeita... Itselleni tämä kaikki selvisi kun mies kerran päissään yhtäkkiä vaan räjähti, sillä keitti yli, ja se tavallaan oksensi kaiken pahan olon ulos ja kertoi asiat, se on ehkä se käännekohta, mistä alettiin päästä eteenpäin.[/QUOTE]

Kyllä tiedän mistä puhut. Ja aavistus nyttenkin mistä alkanut. Mieheni on oikeastaan hyvin herkkä ja moni pienikin asia saattaa olla iso. Kiitos vinkistä, täytyy yrittää kokeilla tuotakin keinoa ja auttaa muilla tavoin kun vaan pystyy. Yritettävä vaan puhua tuo piri kun vaan tekee tuosta tuollaisen vaikeasti lähestyttyvän :/