A
aabee
Vieras
Siskoni oli meillä kyläilemässä. Hän asuu 200 km päässä ja vanhempani olivat tulossa hakemaan hänet kotiin (asuvat samassa kaupungissa). Meillä on mieheni kanssa kolme lasta joista nuorin vauva. Vauveli oli menossa päiväunille, kun me siskon kanssa lähdimme kauppaan. Tarkoitus oli käydä ostamassa vanhemmillemme tarjottavat, kun tulevat.
Noh, päätimme samalla reissulla käydä vähän ajelulla ja kahvilassa. Ajattelin, että tuskinpa minua kaivataan, kun vauvakin meni nukkumaan ja vanhemmat tulisivat siinä kuuden aikaan ja kello oli vasta neljä. Toisin kävi.
Soitin kahvilasta äidilleni, joka yllätyksekseni sanoi, että ovat jo meillä. Mieheni nappasi puhelimen äidiltäni ja kysyi kireällä äänellä, missä minä olen. Kerroin olevani siskon kanssa eräässä kahvilassa. "Kauppaanhan sun piti mennä, eikä mihinkään helkkarin kahvilaan!" mies tiuskaisi. Lisäsi vielä, ettei vauva ollutkaan nukahtanut ja on näin ollen pahantuulinen.
Löin luurin korvaan, koska teki mieli sanoa jotain tosi ilkeää. Suututti: minäkö olin nyt tarinan syyllinen? Minun olisi siis pitänyt soittaa etukäteen ja kertoa että menemmekin ajelulle ja kahville! Miksi ihmeessä??? Mitä jos vauva olisi nukkunut ja mieheni päättänyt mennä itsekin päiväunille. Silloin olisi vauva saattanut herätä ja olisin taas saanut kuulla kunniani.
Suututtaa. Mielestäni mieheni oli kohtuuton. Olenko väärässä? Ilmoitatteko te puolisoillenne jokaisen pikku ripsauksenkin?
Noh, päätimme samalla reissulla käydä vähän ajelulla ja kahvilassa. Ajattelin, että tuskinpa minua kaivataan, kun vauvakin meni nukkumaan ja vanhemmat tulisivat siinä kuuden aikaan ja kello oli vasta neljä. Toisin kävi.
Soitin kahvilasta äidilleni, joka yllätyksekseni sanoi, että ovat jo meillä. Mieheni nappasi puhelimen äidiltäni ja kysyi kireällä äänellä, missä minä olen. Kerroin olevani siskon kanssa eräässä kahvilassa. "Kauppaanhan sun piti mennä, eikä mihinkään helkkarin kahvilaan!" mies tiuskaisi. Lisäsi vielä, ettei vauva ollutkaan nukahtanut ja on näin ollen pahantuulinen.
Löin luurin korvaan, koska teki mieli sanoa jotain tosi ilkeää. Suututti: minäkö olin nyt tarinan syyllinen? Minun olisi siis pitänyt soittaa etukäteen ja kertoa että menemmekin ajelulle ja kahville! Miksi ihmeessä??? Mitä jos vauva olisi nukkunut ja mieheni päättänyt mennä itsekin päiväunille. Silloin olisi vauva saattanut herätä ja olisin taas saanut kuulla kunniani.
Suututtaa. Mielestäni mieheni oli kohtuuton. Olenko väärässä? Ilmoitatteko te puolisoillenne jokaisen pikku ripsauksenkin?