mies haluaa pitää lapsen, minä en, kumman sana painaa enemmän?

ehkäisy petti, kierukka, olen raskaana. Haluan abortin, mies lapsen. Minä en jaksa en todellakaan. Olen jo nyt väsynyt. En pysty. Minä joutuisin hoitamaan kaikki lapset yksin ja kodin sekä muut hommat kun mies pääsee töihin . Mä en jaksa, ei ei ei. Mies sanoo ettei puhu minulle koskaan eikä anna anteeksi jos abortin teen. Pitääkö minun siis vetää itseni piippuun hankkimalla vielä 4. Lapsi. Olisi sitten 4 alle 4 vuotiasta. Never!

 

Sinähän sen viime kädessä päätät, sinun kroppasi.

 

palstan mukaan miehelläkin on oikeus päättää ja kyllä pitää jaksaa, kun on löytänyt miehen joka haluaa lapsia... mun mielipiteeni on, et mietit ja päätät, jos et jaksa, et jaksa.

 

Kyllä miehen pitäisi kuunnella sun näkökulmaas asiaan. Ja jos ihan kärjistetään niin loppupelissä MINUN mielestäni sinun valintasi. Oma vartalosi jossa lapsen kantaisit, oma elämäsi jonka lapselle antaisit... Mutta tosiaan vain minun mielipide, ei mies voi "pakottaa" sinua lasta pitämään.. Itsellä oli samankaltainen tilanne, itselläni on yksi lapsi ennestään entisen miehen kanssa, tulin vahingossa (pillereistä huolimatta) raskaaksi ja itse en lasta halunnu, mies ois halunnu. En minä pysty "tekemään" lasta jota en halua....

 

Nainenhan nuo asiat voi yksin päättää,valitettavasti.

 

Naisen kroppa, nainen päättää.

Tasa-arvo tässä asiassa saavutetaan siinä vaiheessa, kun mieskin kykenee olemaan raskaana & synnyttämään.

 

Miksi mies ei jää kotiin lasten kanssa? Sinä pidät vain pakollisen äitiysloman, sitten mies kotiin vauvan ja muiden lasten kanssa. Simppeli ratkaisu

 

Se jolla on tai olisi suurempi vastuu lapsista tai omasta terveydestään.

 

Sullahan on kierukka. Eli "parhaassa" tapauksessa menee kesken. Ja mulle on muutenkin vähän epäselvää miten kierukan kanssa voisi lapsi syntyä. Siis eikö se mene kesken jos kierukka poistetaan? Ja minkälainen lapsi syntyy jos kierukan annetaan olla paikallaan?

Mä olen sitä mieltä että sun keho niin sä sen viime kädessä päätät. Tottakai pitäisi kunnioittaa toisenkin mielipidettä, mutta mutta..

 

Naisen ruumis, naisen päätös. Toki toivottavaa on, että isälläkin on sananvaltaa asiaan, mutta pakottaa ei voi.

 

Ehdotapas miehelles että sinä menet töihin äitiysloman jälkeen (kestääköhän se nyt 3kk) ja mies jää sen jälkeen vanhempainrahalle kotiin.

 

Sinun päätöksesi.

 

muuten kyllä mies jäisi kotiin lasten kanssa, mutta nyky-yhteiskunta ei anna oikeasti siihen mahdollisuutta kun toinen on maatalousyrittäjä. Lomittaja maksaa enemmän kuin mitä mies saisi rahaa ollessaan kotona lasten kanssa.

 

Moni näyttää olevan sitä mieltä, että äidiksi ei voi pakottaa, mutta entä jos tilanne olisi toisin päin? Kuinka moni sanoisi, että isäksi ei voi pakottaa? Entä jos teet lapsen ja luovut sen huoltajuudesta miehesi eduksi. Mies saa lapsensa, sinä et.

 

Sinä tietysti päätät!

 

Onhan se toivottavaa että se lapsen isäki saa sanoa mielipitteensä mut siinä tilanteessa ko ap on nii kyllä se on ihan yksin ap:n asia tekkeekö sen naperon vai ei.
Raskaus jo yksin on useimmiten tosi väsyttävää, saatika sitte se uus lapsi joka vaatii huomionsa niitten muitten joukossa.

Naisen kroppa, ja ylleensä se vastuu lapsesta pääasiassa on naisella (ei aina kuitenkaan) joten kyllä se on vain ja ainoastaan naisen asia mitä sillä kropallansa ja tulevaisuuellansa tekkee. Jos ei ukko sitä käsitä nii voi voi...

Enpä alkais miehen mieliksi tekemään lasta vaikka se kuinka lupais yksin sen hoitaa, äiti on aina äiti, eiköhän se lopulta kiepsaha kuitenki niin päin että se on se nainen joka sen lapsen hoitaa....

 

Minä pidin meillä äitiyslomaa vain pakollisen 3 kk , mies sen jälkeen vanhempainvapaan. Me molemmat ollaan maatalousyrittäjiä ja mies sai kyllä rutkasti enemmän rahaa kuin mitä lomittaja maksoi. Ostimme niillä rahoilla mm. upouuden auton ja matkustelimme.

 

[QUOTE="vieras";26272128]Moni näyttää olevan sitä mieltä, että äidiksi ei voi pakottaa, mutta entä jos tilanne olisi toisin päin? Kuinka moni sanoisi, että isäksi ei voi pakottaa? Entä jos teet lapsen ja luovut sen huoltajuudesta miehesi eduksi. Mies saa lapsensa, sinä et.[/QUOTE]

Ei isäksikään voi pakottaa. Vanhemmuus on ylipäätään sellainen asia, johon ei pitäisi ryhtyä pakosta vaan vapaasta tahdosta. (Tällä taas ei ole biologian kanssa mitään tekemistä, mutta se on sitten toinen juttu.)

 

tein positiivisen testin 4 viikkoa sitten. Ultrassa ei näkynyt mitään joten kierukka poistettiin koska hcg korkea. Nyt rv 8+3, huomenna kontrolli josta saan aborttilähetteen. Mä en halua tätä lasta. Mä en rakasta tätä. Mä vihaan tätä oloa. Mä haluaisin vain nukkua ja herätä siihen että menee kesken. Mä oon kamala ihminen.

 

Eli naisen päätös, kun mies ei hlua isäksi? Kyllä ne on yhteisiä päätöksiä, ja jos toinen on noin erimieltä, niin aiheuttaa varmasti kakeruutta miehessä, ja saattaa olla että jokatapauksessa joudut hoitamaan ne lapset yksin; jos tilanne äityy hyvin pahaksi

 

Miettikää vielä yhdesssä vaihtoehtoja. Voisitko sinä saada jotain apua kodinsiivoukseen ja lasten hoitamiseen jostain? Siivojan palkkaus? Lapsille välillä hoitaja? Mummot, kummit, naapurit?

 

Sinä sen päätät, mutta jos mies ei voi aborttia hyväksyä niin sitten ei hyväksy. Sitten teidän täytyy keskustella jatkosta, onko se asia minkä mies voi antaa anteeksi vai eroaako tiet.

 

[QUOTE="vieras";26272165]Eli naisen päätös, kun mies ei hlua isäksi? Kyllä ne on yhteisiä päätöksiä, ja jos toinen on noin erimieltä, niin aiheuttaa varmasti kakeruutta miehessä, ja saattaa olla että jokatapauksessa joudut hoitamaan ne lapset yksin; jos tilanne äityy hyvin pahaksi[/QUOTE]
Tässä asiassa ei oikein voi kompromissia tehdä: ei voi sekä synnyttää lasta, että olla synnyttämättä sitä.

Tottakai asiasta pitäisi ensisijaisesti sopia yhdessä. Mutta jos toinen sanoo ei ja toinen kyllä, niin nainen on se, jonka sana painaa viime kädessä. Koska kyse on naisen kropasta: nainen on raskaana, ei mies.

 

mä en ymmärrä miten ne rahat sit lasketaan, mutta kun viimeksi mies piti isyyslomaa, sai isyyspäivärahan, maksoi lomittajamaksun kuntaan, niin jäätiin miinukselle 7 euroa. Eli ei sillä kyllä matkustella tai tehdä muutakaan.

 

Tässä asiassa ei oikein voi kompromissia tehdä: ei voi sekä synnyttää lasta, että olla synnyttämättä sitä.

Tottakai asiasta pitäisi ensisijaisesti sopia yhdessä. Mutta jos toinen sanoo ei ja toinen kyllä, niin nainen on se, jonka sana painaa viime kädessä. Koska kyse on naisen kropasta: nainen on raskaana, ei mies.

Ja nainen myös elää päätöksensä kanssa! Jos nyt itkee sitä ei ehkä jaksa, ja mies lähtee; koska hänen yli on kävelty, niin lopputulos sama, ellei pahempi