mies haluaa pitää lapsen, minä en, kumman sana painaa enemmän?

Miten asia sitten pitäisi päättää tasa-arvoisesti kun toinen lapsen haluaa pitää, toinen ehdottomasti ei halua lasta, kummankaan sana ei saa painaa toista enemmän... arvalla?

 

Miten sinä lähtisit muuttamaan näitä asioita? Tosi on, että päätös lisääntymisestä on viime kädessä naisella. Sillä osapuolella, joka kantaa ja synnyttää ja useimmiten on myös sidottu lapseen parikymmentä vuotta. Eikös tämä ole reilua, olisiko tämä mahdollista hoitaa jollakin muulla tavoin polkematta radikaalisti naisen oikeutta omaan vartaloonsa?
Osa miehistä ei todellakaan lisäänny, lieneekö tämä ihmisoikeusasia, jota tulisi lähteä hoitamaan, jotta kaikki parisuhdemarkkinoilla epäonnistuneet miehet saisivat jälkeläisiä, miten?

Tuntuupa tänään siltä, että mun ajatukset otetaan kovin negatiivisesti vastaan!

Tosiaan, esimerkiksi miehellä voisi olla oikeus vaatia isyystestiä - näin hän tietää, onko hällä lapsi, ja voi vaatia yhteishuoltajuutta tai ainakin auttaa elatuksessa.

Ja tässäkään, en tarkoittanut että tämä pitäisi korjata; Anatolia vain kun "väitti" että mies voi lisääntyä helposti.

 

Naspula kiittää ja kuittaa! Toivottavasti en nyt järkyttänyt vaihtoehtoisilla ajatuksillani ketään.. Ja toivottavasti edes joku ymmärsi mitä ajoin takaa

Rauhaa ja rakkautta, ja koittakaa olla saamatta vahinkolapsia joista riidellä..

 

[QUOTE="alkup";26272763]mies tulee töistä puolen yön jälkeen. Olen jo silloin nukkumassa. Olen selvittänyt nämä seikat jo moneen kertaan. Aiva ku kuurolle puhuis! Mä en pidä synnytystä pahana niin että se olisi se syy vaan kaikki mitä synnytyksen jälkeen tulee, tuntuu ylivoimaiselta. Nyt pitäis korjata elämää jollain muulla kuin vauvalla. Mä en pysty sitä rakastamaan.[/QUOTE]

En puhu tästä illasta, vaan jostakin tulevasta illasta, jonka etukäteen järjestätte vapaaksi. Menette jonnekin, missä ei ole kännyköitä tai telkkareita, vaikka pitkälle kävelylenkille. Tai istutte kotona, jos hoitajaa ei järjesty.

Ja sitten juttelette, aloitatte vaikka jotenkin ihan eri kantilta kuin tähän asti. Jos ei onnistu, niin ravistele äijää, juota hänet humalaan, ilmoita lähteväsi yöksi hotelliin, mikä ikinä saakaan hänet kuuntelemaan sinua, you name it. Jos nyt ette saa yhteyttä toisiinne, kuinka saatte sitä koskaan myöhemminkään?

 

[QUOTE="mies";26272561]Joka tapauksessa miehen kannattaisi jättää ap heti. Miehen on hyvin vaikeata rakastaa naista joka on valmis murhaamaan oman lapsensa ja miehensä lapsen. Jos mies haluaa kasvattaa lapsen, hän voisi yrittää taivuttaa naisen synnyttämään lapsen.[/QUOTE]

No eikö tässä nyt nimenomaan ollut kyse siitä, että mies ei halua aborttia.
Mutta mies ei myöskään halua/kyekene jäämään koti-isäksi, tai muutenkaan ottamaan arjessa nykyistä enempää vastuuta jo olemassa olevista ja mahdollisesti syntyvästä lapsesta.
Huolimatta vaimon jo nyt ilmeisesti jonkinasteisesta henkisestä ja fyysisestä loppuunpalamisesta, mies ei ole esittänyt minkäänlaista ehdotusta siitä, miten tulisi vastaan tässä tilanteessa.
Mutta siitä huolimatta se mukula nyt pitäisi synnyttää, kun mies nyt vaan haluaa?

 

anatolia mun pointti kun ei liittynyt siihen biologiaan millään tavalla, vaan just siihen rahaan ja elatukseen. Uskon että meillä on molemmilla nii vahvat mielipiteet, mut mun mielestä sää tuot nyt vaan omaas niin vahvasti esille ettet huomaa muuta

Jos mies ei halua ja nainen haluaa - mies elättää.
Jos nainen ei halua ja mies haluaa - kumpikaan ei elätä.

Ja kun, tässä ei ollut kyse siitä etteikö nainen saisi määrätä omasta kehostaan, vaan siitä että miksi miestä "rangaistaan" sillä, että hänen on kannettava vastuu erilailla (rahallisesti vähintään) vaikka ei haluaisi lasta joka on sattunut tulemaan esimerkiksi ehkäisystä/luvatusta ehkäisystä huolimatta?

Isyys ja vanhemmuus kun on muutakin kuin rahaa tai biologiaa. Se vaikuttaa ihmisen sisimpään, jos vaikuttaa. Mutta yleensä näin jos kumpaakaan mahdollista vanhempaa ylipäänsä mihinkän suuntaan liikuttaa raskaus / ajatus lapsesta..

Anatolialle vinkki, lue mun tekstit ajatuksella, koska en tarkoita olla sun mielipidettä vastaan vaan koitan nyt selittää mitä ajoin takaa.. Tasa-arvoahan ei koskaan voi olla, eikä pidäkkään, mutta tuo on vain yhteiskunnan luoma epäreiluus, ei luontoäidin tai muun vastaavan..

Mutko se nyt vain on niin. Ei se "tämänhetkinen" biologinen tosiasia saa poistaa sitä ihmisen oikeutta päättää omasta kropasta ja sitä, mihin sen käyttää. Seksi on kiva asia ko sitä yhteisymmärryksessä harrastaa mut molempien osapuolien tulis tajuta se tosiasia että jos rämähtää ehkäsy nii kyllä se on sen kantavan osapuolen mielipie joka ratkasee, koska sen ruumiista ja jaksamisesta on kyse.

Miesten ei auta ko hyväksyä osansa, kuten naistenki, on paljon mikä on epäreilua esim aborteissa ym miehille, mut on se epäreilua naisellekki joutua kantaan ja synnyttään tai abortoimaan miehen takia.

Lisättäkköön vielä se että ko biologiset eroavaisuuet on mitä on nii ne on vain hyväksyttävä nämä asiat semmosina ko ne on.

 

Mä en oikeestaan tajua, miksi edes kerroit miehellesi, että oot raskaana, jos kerran olet koko ajan ollut 100 % varma abortista. Tämä etenkin, jos etukäteen osasit arvailla miehen mahdollista reaktiota asiaan. Mä oisin vaan ollut hiljaa ja teettänyt sen abortin, ei olisi tarvinnut miehen ajatuksia sekoittaa tollasella asialla. Koska siis aborttihan ei sulle tunnu olevan ollenkaan mikään paha paikka, että siinä kauheesti miehesi tukea tarvitsisit.

 

Ja huolehdin muuten siitäkin että isyys tunnistetaan, ja isä maksaa elarit. Voihan olla että isän tunteet nouseekin pintaan

Tulin raskaaksi varatulle miehelle ja halusin pitää lapsen jota mies ei halunnut. Tosin vaatinut miestä tunnustamaan isyyttään enkä pyytänyt häneltä elatusmaksuja. Sovimme että jos mies joskus haluaa tunnustaa isyytensä niin voi sen tehdä. Vaikka lapsi olisi aikuinen.

 

kävelylenkki yms onnistuu vasta käytännössä kesäkuun alussa. Silloin on jo myöhäistä. Nyt jo viikkoja yli 8. Kylvöaika joten mies on töissä 24/7. Olen nähnyt miehen kunnolla toissapäivänä ennen kuin menin nukkumaan.

Tehnyt salaa abortin? Miten olisin selittänyt 2 päivän poissaolon? Kuka lapsia sitten hoitaisi?

Ei tämä abortti ole mitenkään helppo edes ajatuksena. Olen joutunut miettimään, valvomaan öitä päättääkseni mikä olisi oikein minulle, perheelle, tälle lapselle. En tiedä mikä olisi oikein. Sen tiedän että tämä raskaus ja lapsi on jotain sellaista mitä en kestä nyt. En henkisesti enkä fyysisesti. Tämä päätös särkee sydämeni.

 

En osaa auttaa mutta voimia toivotan! Kamala ja rankka tilanne, päädyit sitten kumpaan hyvänsä vaihtoehtoon! :hug:

 

kontrollissa käyty. Maanantaina keskeytys. Mies ei ollut tyytyväinen eikä lääkärikään.