Mies ei välitä. Mitä itse tekisitte?

["kukkuu"]

Olemme olleet naimisissa 5v, yhteensä 8v yhdessäoloa. Olimme onnellisia. Rakastan miestäni yli kaiken ja hän tuntui rakastavan minua. Kuitenkin nyt jälkikäteen ajateltuna hän ei ole välittänyt minusta kunnolla missään vaiheessa, ei niinkuin minä olen välittänyt hänestä. Hän on pettänyt minua kerran jo suhteemme aika alussa, mutta annoin anteeksi. Hän on päällepäin ollut aivan ihana, juuri sellainen auttavainen, huomaavainen, kiltti mies. Koskaan hän ei ole minua haukkunut tai edes huutanut minulle. Alkoholia hän ei käytä ollenkaan.

Saimme lapsen jolle hän on maailman paras isä. Auttaa töiden jälkeen aivan mielettömästi. Lapsi on nyt siis vasta 1v. Ennen lasta tilanne oli vielä hyvä, mutta sen jälkeen mennyt tälläiseksi.

Nyt tilanne on kuitenkin meidän kannaltamme kamala. Meitä ei nimittäin ole. Hän ei välitä minusta ollenkaan. Ei suostu puhumaan yhtään. Viimeisin riitamme lähti noin kuukausi sitten siitä että yritin saada häntä istumaan hetkeksi alas jotta voisimme jutella. Hän ei suostunut, eikä ole suostunut puhumaan mitään sen jälkeenkään.

Hän sanoo ettei halua erota, mutta mitään muuta ei sano. Minuun sattuu tuo välinpitämättömyys, mutta sillä ei ole hänelle mitään merkitystä. Olen yrittänyt sanoa että jos hän ei välitä minusta niin miksi hän haluaa jatkaa, mutta en saa mitään vastausta. Ei siis kuuntele ja leikkii etten ole olemassa. Saan puhua vaikka tunnin putkeen jonka jälkeen sanoo ettei kuunnellut. Yleensä minulle tulee niin hirveä olo etten aina jaksa yrittää jutella.

Mitä järkeä tälläisessä on? Minä vain itken useimpina päivinä, ainakin jos yritän jotain muutosta.

Haluaisin että meillä olisi kaikki hyvin tai sitten erota. Mutta jotenkin se päätös on niin vaikea, osaltaan koska välitän edelleen niin paljon.

Kuinka kauan minun täytyy odottaa että hän saa tehtyä jotain päätöstä? Ei kai me voida ikuisesti olla näinkään?

Mielipiteitä?

 

[sun ongelma]

Ei kukaan mies halua mitään juttelu tuokioita, ne on homojen hommia. mene psykiatrille jos puhua haluat. Sekin puute saa miehet tekemään vittumaisesti, älä pihtaa ja ole oma aloitteinen. Ota suihin tuosta vaan ja kehu häntä niin asiat menee paremmin, tuijotat ihan liikaa omaan napaasi.

 

[aloittaja ansku]

Ei kukaan mies halua mitään juttelu tuokioita, ne on homojen hommia. mene psykiatrille jos puhua haluat. Sekin puute saa miehet tekemään vittumaisesti, älä pihtaa ja ole oma aloitteinen. Ota suihin tuosta vaan ja kehu häntä niin asiat menee paremmin, tuijotat ihan liikaa omaan napaasi.

Ehkä mietin liikaa itseäni. Vaikea miettiä toista jos se ei tuo mitään julki mitä haluaisi.

 

[LIEN]

Ei kukaan mies halua mitään juttelu tuokioita, ne on homojen hommia. mene psykiatrille jos puhua haluat. Sekin puute saa miehet tekemään vittumaisesti, älä pihtaa ja ole oma aloitteinen. Ota suihin tuosta vaan ja kehu häntä niin asiat menee paremmin, tuijotat ihan liikaa omaan napaasi.

Et oo tosissas..

 

[LIEN]

Sano miehelle että jos suhteesta ei tuu mitään niin sä lähdet pois.

 

[sun ongelma]

Et oo tosissas..

Näin se vaan on.

 

[LIEN]

Näin se vaan on.

No sinun mielestä on noin.

 

[sun ongelma]

No sinun mielestä on noin.

Näin on ja siksi liitto onkin onnistunut. Ei tarvi pähkäillä että miten saa kumppanin istumaan pöydän ääreen ja juttelemaan tulevaisuudesta, siihen se suhde sitten loppuukin kuten olet itsekin huomannut kirjoituksista että lähes kaikilla on suhde loppunut kun on alettu tenttaamaan ja kyselemään mitä aikoo. Pihtaaminen ei kyllä myöskään paranna suhteen laatua, kuten olet huomannut.

 

[LIEN]

Näin on ja siksi liitto onkin onnistunut. Ei tarvi pähkäillä että miten saa kumppanin istumaan pöydän ääreen ja juttelemaan tulevaisuudesta, siihen se suhde sitten loppuukin kuten olet itsekin huomannut kirjoituksista että lähes kaikilla on suhde loppunut kun on alettu tenttaamaan ja kyselemään mitä aikoo. Pihtaaminen ei kyllä myöskään paranna suhteen laatua, kuten olet huomannut.

Aijaaha, ehkä joillakin on noin. Pihtaamisesta en tiedä kun en harrasta sitä.

 

[Viersss]

Ei kukaan mies halua mitään juttelu tuokioita, ne on homojen hommia. mene psykiatrille jos puhua haluat. Sekin puute saa miehet tekemään vittumaisesti, älä pihtaa ja ole oma aloitteinen. Ota suihin tuosta vaan ja kehu häntä niin asiat menee paremmin, tuijotat ihan liikaa omaan napaasi.

Buhahaa! Et voi olla todellinen ihminen noilla ajatuksilla! Ihan keskenkasvuinen vajakki.

 

[aloittaja ansku]

Näin on ja siksi liitto onkin onnistunut. Ei tarvi pähkäillä että miten saa kumppanin istumaan pöydän ääreen ja juttelemaan tulevaisuudesta, siihen se suhde sitten loppuukin kuten olet itsekin huomannut kirjoituksista että lähes kaikilla on suhde loppunut kun on alettu tenttaamaan ja kyselemään mitä aikoo. Pihtaaminen ei kyllä myöskään paranna suhteen laatua, kuten olet huomannut.

Minä olen ainoa joka on yrittänyt kysellä haluaisiko mies kenties jotain sellaista. Ei kuulemma halua, koska on nyt muutakin (työt, lapsi jne).

Eli ei ole pihtaamisesta kyse.

 

[sun ongelma]

Buhahaa! Et voi olla todellinen ihminen noilla ajatuksilla! Ihan keskenkasvuinen vajakki.

Kirjoituksesi perusteella sinä olet semmonen.

 

[aloittaja ansku]

Sano miehelle että jos suhteesta ei tuu mitään niin sä lähdet pois.

No kun ei se reagoi tollaseen mitenkään. Sanoo ehkä korkeintaan että ei erota, ja jos alan enemmän puhumaan niin ei sano enää mitään. Tai sanoo että "erotaan sitten, en jaksa puhua".

Sama taas seuraavana päivänä.

 

[LIEN]

No kun ei se reagoi tollaseen mitenkään. Sanoo ehkä korkeintaan että ei erota, ja jos alan enemmän puhumaan niin ei sano enää mitään. Tai sanoo että "erotaan sitten, en jaksa puhua".

Sama taas seuraavana päivänä.

Lähde sitten pois. Miksi jäät sinne asumaan?

 

[aloittaja ansku]

Lähde sitten pois. Miksi jäät sinne asumaan?

Ehkä koska mä halusin mennä vain kerran naimisiin, ja että lapsella olis aina yhtenäinen koti.

Siitä on vaikea päästää irti. Nyt jos lähden niin se olen minä joka sen rikkoo.

Nyt tajusin että ehkä mies ajattelee samoin eikä siks suostu lähtemään. Huoh.

 

[Viersss]

Ehkä koska mä halusin mennä vain kerran naimisiin, ja että lapsella olis aina yhtenäinen koti.

Siitä on vaikea päästää irti. Nyt jos lähden niin se olen minä joka sen rikkoo.

Nyt tajusin että ehkä mies ajattelee samoin eikä siks suostu lähtemään. Huoh.

No onko tuossa enää mitään järkeä? Sitkutatte ja kidutatte toisianne piinaavassa suhteessa vain jonkun typerän periaatteen vuoksi? Heitätte hukkaan oman arvokkaan elämänne? Ja lopulta pilaatte lapsennekin. Malliahan te hänelle annatte.

 

["elämä on"]

meillä kanssa menee huonosti, tosin lapsia o enempi. mies haukkuu, arvostelee tekemisiäni ja tekemättä jättämiä asioita. ei tue.. tänään viimeks nauroi paskaisesti että on tainnut aivonystyräni turvota ja ehkäpä kuolen rinnassa olevaan pattiini.. minulla siis löytyi jokunen vuosi sitten aivoista joku poikkeama..

ei ole helppoa olla miehen rinnalla, kun aina riidan tullen haukkuu ja tuo sairauteni esiin. minulla on paniikkihäiriö ja nauraa kun en pysty aina edes kaupassa käymään. viimeksi tänään haukkui mahaani ja sanoi että olen kuvottava läskikasa. niin, neljä synnytystä takana ja kyllä, muutama kilo ylimääräistä..

 

[m1es]

Aloittaja on samankaltaisessa tilanteessa kuin moni synnytyksenjälkeistä masennusta potevan naisen mies. Voiko miehellä olla vastaavia oireita - miksi???

.

 

["Sirkkeli"]

[QUOTE="elämä on";29604550]meillä kanssa menee huonosti, tosin lapsia o enempi. mies haukkuu, arvostelee tekemisiäni ja tekemättä jättämiä asioita. ei tue.. tänään viimeks nauroi paskaisesti että on tainnut aivonystyräni turvota ja ehkäpä kuolen rinnassa olevaan pattiini.. minulla siis löytyi jokunen vuosi sitten aivoista joku poikkeama..

ei ole helppoa olla miehen rinnalla, kun aina riidan tullen haukkuu ja tuo sairauteni esiin. minulla on paniikkihäiriö ja nauraa kun en pysty aina edes kaupassa käymään. viimeksi tänään haukkui mahaani ja sanoi että olen kuvottava läskikasa. niin, neljä synnytystä takana ja kyllä, muutama kilo ylimääräistä..[/QUOTE]

Vois kuule tuo paniikkihäiriö helpottaa, kun sanoisit heipat äijälles.

 

["Sirkkeli"]

Ehkä koska mä halusin mennä vain kerran naimisiin, ja että lapsella olis aina yhtenäinen koti.

Siitä on vaikea päästää irti. Nyt jos lähden niin se olen minä joka sen rikkoo.

Nyt tajusin että ehkä mies ajattelee samoin eikä siks suostu lähtemään. Huoh.

No, siinähän sitten kärsitte. Mitä helvetin väliä sillä on, kuka siitä liitosta eka lähtee? Ei sitä kukaan ajattele tai siitä välitä. Eikä se muille edes kuulu. Se on vain teidän kahden päässä.

 

["mies"]

Ei kukaan mies halua mitään juttelu tuokioita, ne on homojen hommia. mene psykiatrille jos puhua haluat. Sekin puute saa miehet tekemään vittumaisesti, älä pihtaa ja ole oma aloitteinen. Ota suihin tuosta vaan ja kehu häntä niin asiat menee paremmin, tuijotat ihan liikaa omaan napaasi.

Ei kaikki miehet ole kaltaisia idiootteja tumputtajia. Joillakin on tunteet ja aivot, ja he pystyvät myös keskustelemaan. Ap:lle suosittelen eroa.

 

[astrolabe]

Epäilisin, että tuo 1v esikoinen on se osatekijä, että sinusta tuntuu tuolta. Luultavasti hieman suurentelet mielessäsi tuota miehen välittämisasiaakin. Pyrkisin vaan sinuna lähenttmään miestä, vähentämään motkottamista ja katsomaan missä ollaan kun lapsi 3v. Ajattele haluaisitko itse viettää aikaa sellaisen henkilön kanssa, jollaisena itsesi nyt kuvailet? Hyvää ruokaa, keoeitä keskustelunaiheita, leffa kotisohvalla ja jotain herkkua on se sitten irtokarkkia tai juustoja sekä viiniä, viettelet miehes ja rakastelette. Et sitte ite aattele välittämisjuttuja, kun ootte paljon kahden kesken romanttisesti ja intiimisti, ja mies näyttää välittämistään spontaanimmin.

 

["Wieras"]

Sellasta se on, pikkulapsiaika. Koita kestää ja anna miehen olla välillä rauhassa.

 

["mies"]

Ehkä koska mä halusin mennä vain kerran naimisiin, ja että lapsella olis aina yhtenäinen koti.

Siitä on vaikea päästää irti. Nyt jos lähden niin se olen minä joka sen rikkoo.

Nyt tajusin että ehkä mies ajattelee samoin eikä siks suostu lähtemään. Huoh.

Olet jo liian periaatteellinen. On hyvä että sulla on hyvät arvot, mutta älä uhraa itseäsi niiden alttarille. Ei ole kellekään hyvä toimintamalli.

 

["mies"]

Epäilisin, että tuo 1v esikoinen on se osatekijä, että sinusta tuntuu tuolta. Luultavasti hieman suurentelet mielessäsi tuota miehen välittämisasiaakin. Pyrkisin vaan sinuna lähenttmään miestä, vähentämään motkottamista ja katsomaan missä ollaan kun lapsi 3v. Ajattele haluaisitko itse viettää aikaa sellaisen henkilön kanssa, jollaisena itsesi nyt kuvailet? Hyvää ruokaa, keoeitä keskustelunaiheita, leffa kotisohvalla ja jotain herkkua on se sitten irtokarkkia tai juustoja sekä viiniä, viettelet miehes ja rakastelette. Et sitte ite aattele välittämisjuttuja, kun ootte paljon kahden kesken romanttisesti ja intiimisti, ja mies näyttää välittämistään spontaanimmin.

Eri mieltä tässä tapauksessa. Kylmässä suhteessa spontaanius, jota tuo vaatii pohjalle, häviää. En minäkään jaksaisi rakastella naista, joka käyttäytyisi ap:n miehen tavoin. Seksuaalisuus vaatii leikkiä, itsen hyvää oloa.

Suomessa ehkä hiukan liikaa pysytään heikoissa suhteissa. Kumppani kannattaisi valita sen verran huolella, että tuollaisia tilanteita ei todennäköisesti pääse syntymään.

Ihanteellisin kombo on ap:n periaatteet plus oikeasti ihminen, joka välittää aina, tietyllä tasolla. Sellaisia ihmisiä todella on, itse olen ja muutama nainenkin on ollut sekä läheiset ystäväni. Mutta toki suurta määrää heitä ei ole. Uskon että heidät jotenkin pystyy erottamaan kun arvostaa itseään ja arvioi toista ihmistä. Suomen suuri eromäärä jo nyt kertoo mielestäni, että ihmiset eivät ole tarpeeksi huolellisia ja "vakavia" kumppanivalinnoissaan.