P
pikku nainen
Vieras
Olen alle 3-kymppinen nainen ja olen päättänyt pudottaa ainakin 5 kiloa terveillä ruokatavoilla ja kunnon liikunnalla. En koe olevani lihava, mutta vatsan ja reisien seutu pitäisi saada kuntoon. Mieheni mielestä minun ei tarvitse laihduttaa, mutta hän sanoo kuitenkin tukevansa minua jos laihduttaminen johtaa siihen että minä voin paremmin. Mutta vaikka hän sanoin sanoo tukevansa minua, hänen teot kuitenkin osoittavat muuta.
Miehellä on tapana ostaa kotiin suklaata ja muuta hyvää koska hän tietää että minä olen heikkona sellaiseen. Mies itse ei syö makeaa joten itselleen hän ei niitä ainakaan osta. Minun ongelmani on (johtuu tietysti heikosta itsehillinnästä...) että en malta olla syömättä suklaata ja muuta hyvää jos sitä kotona on. Minulle ei koskaan iske makeanhimo jos sitä ei ole ulottuvilla, mutta kun tiedän että sitä löytyy kaapista niin iskee kova hinku. Olen pyytänyt miestä lopettamaan suklaan tuomisen kotiin, kun ei hän sitä itse syö, mutta kuitenkin hän tuo.
Toinen asia on että kun tulen iltavuorosta kotiin mies haluaisi hemmotella minut valmiiksi katetulla pöydällä ja kunnon aterialla. Tiedän että hän tekee sitä vain omaa hyvyyttään ja onhan se herttaista, mutta kyllä mies tietää ettei laihduttajan sovi syödä perunoita kermakasttikkeen kera klo 22.00! Myös silloin kun mies palaa harrastuksistaan myöhään ilalla ja hänellä on kova nälkä hän alkaa kokkaamaan itselleen ruokaa. Ei siinä mitään, mies saa syödä milloin haluaa, mutta yleensä mies anoo minuakin syömään kun "ei ole kiva laittaa ruokaa vain itselleen". Olen toki sanonut miehelle että nyt kun laihdutan en enää aio syödä myöhään illalla mitään. En syökkään, mutta ihmetyttää vain miksi mies haluaisi että syön hänen kanssaan tuohon aikaan. Toki syömme myös normaaliin aikaan (älkää siis luulko että aina syömme yöllä
)
Mitä mieltä olette tästä? Tietysti tiedän että laihtumiseni on minun omalla vastuullaani ja minun pitää itse oppia hillitsemään suklaanhimoani, mutta ärsyttää kun mies tekee noin. Olisi eri asia jos hän ostaisi sitä karkkia itselleen!
Toki ymmärrän myös että minun pitäisi olla onnellinen kun minulla on noin ihana mies joka tekee ruokaa ja hemmottelee mua, mutta...
Miehellä on tapana ostaa kotiin suklaata ja muuta hyvää koska hän tietää että minä olen heikkona sellaiseen. Mies itse ei syö makeaa joten itselleen hän ei niitä ainakaan osta. Minun ongelmani on (johtuu tietysti heikosta itsehillinnästä...) että en malta olla syömättä suklaata ja muuta hyvää jos sitä kotona on. Minulle ei koskaan iske makeanhimo jos sitä ei ole ulottuvilla, mutta kun tiedän että sitä löytyy kaapista niin iskee kova hinku. Olen pyytänyt miestä lopettamaan suklaan tuomisen kotiin, kun ei hän sitä itse syö, mutta kuitenkin hän tuo.
Toinen asia on että kun tulen iltavuorosta kotiin mies haluaisi hemmotella minut valmiiksi katetulla pöydällä ja kunnon aterialla. Tiedän että hän tekee sitä vain omaa hyvyyttään ja onhan se herttaista, mutta kyllä mies tietää ettei laihduttajan sovi syödä perunoita kermakasttikkeen kera klo 22.00! Myös silloin kun mies palaa harrastuksistaan myöhään ilalla ja hänellä on kova nälkä hän alkaa kokkaamaan itselleen ruokaa. Ei siinä mitään, mies saa syödä milloin haluaa, mutta yleensä mies anoo minuakin syömään kun "ei ole kiva laittaa ruokaa vain itselleen". Olen toki sanonut miehelle että nyt kun laihdutan en enää aio syödä myöhään illalla mitään. En syökkään, mutta ihmetyttää vain miksi mies haluaisi että syön hänen kanssaan tuohon aikaan. Toki syömme myös normaaliin aikaan (älkää siis luulko että aina syömme yöllä
)Mitä mieltä olette tästä? Tietysti tiedän että laihtumiseni on minun omalla vastuullaani ja minun pitää itse oppia hillitsemään suklaanhimoani, mutta ärsyttää kun mies tekee noin. Olisi eri asia jos hän ostaisi sitä karkkia itselleen!
Toki ymmärrän myös että minun pitäisi olla onnellinen kun minulla on noin ihana mies joka tekee ruokaa ja hemmottelee mua, mutta...