Mies ei tottele eikä pidä lupauksiaan

[äiti-poikasuhde]

Kokeilen heti tänään. Olen menossa lätkämatsiin illalla ja mies taatusti kysyy että mihin menen. Olen tämänkin seikan hälle selittänyt useaan kertaan että vien kummityttäreni peliin. Jos lähden enkä kerro uudelleen että mihin - hän loukkaantuu. Jos kerron mihin menen hän narisee siitä että olen reissun sopinut häneltä sitä ensin kysymättä ja hän ei pääse mukaan. Kysyin mukaan lähtemistä häneltä alkuviikosta, mutta hän ei osannut siinä vaiheessa sanoa ja unohti luonnollisesti koko asian.

Mies on aikuinen, ja vastaa itse omista asioistaan. Ethän sinä selittele ja häpeä sukulaistesi, työkavereittesi tai ystäviesikään toimintaa ja ota heidän virheitään omiksesi.

Vielä noista päällekkäisbuukkauksista ja unohduksista. Ala pitää omaa (siis ei miehen!) kalenteria jossain näkyvällä paikalla. Sano menoista vain kerran, ja merkkaa se samalla näkyvästi tuohon omaan kalenteriisi. Tämä kuulostaa ehkä joltain koirakoulutukselta, mutta pakota miehesi oppimaan, että kaikki sinun (siis ei hänen, vaikka osa menoista voikin olla yhteisiä) menosi ovat siellä. Jatkossa hän tajuaa ehkä jopa tarkistaa siitä, jos sopii jotain uutta menoa. Jos ei, ainakin sinulla on kirjallinen todiste, että olet maininnut asiasta. Voit tietysti suositella miehellekin samanlaista kalenteria, mutta älä suostu hänen sihteerikseen, eli kalenterin hoitajaksi.

 

[no]

Eikö ongelmaa olisi helpompi lähestyä, jos ei vaatisi toiselta sitä mitä hän ei kykene tekemään. Jokaisella ihmisellä on joitakin asioita, joissa hän on taitava ja hyvä; olet luetellut meille juuri niitä asioita, joissa miehesi ei ole hyvä. Tälle kaikelle on olemassa selitys ja syy miksi miehesi ei hallitse kaikkea, jos me tietäisimme joka hetken miehen syntymästä alkaen, niin tietäisimme mikä on nimi sille ongelmalle, jonka hän on saanut kantaakseen.

 

[N34]

Eikös tuolle toiminnallesi ole termikin: mahdollistaja. Mahdollistat sen, että hän voi elää ja käyttäytyä noin. Sinkkunahan hänen olisi pakko hoitaa asioitaan ja pysyä sovituissa asioissa tai hän olisi jatkuvissa ongelmissa. Miten ihmeessä tuo mies pystyisi pitämään edes työpaikkaa jos käyttäytyisi noin aina? En usko että käyttäytyy koska ei anneta. Älä sinäkään anna.

Eihän kukaan opi jos ei ole pakko. Et selittele mitään puolesta vaan annat miehen joutua häpeällisiin tilanteisiin, joissa joutuu itse selittämään ja korjaamaan. Jos mies jättää laskun maksamatta ja tulee lisäkuluja, et osallistu niihin. Jos jotain piti päättää yhdessä eikä mies tule paikalle, päätät yksin ja ilmoitat vaan jälkeenpäin.

 

[mies_037]

pitää nyt muistaa yksi juttu, se, mikä tuntuu häpeällliseltä minusta, niin ei välttämättä tunnu toisesta ollenkaan. Älkää siis arvioiko toisen ihmisen elämää noin ylimielisesti. Kukin tavallaan.

 

[no]

pitää nyt muistaa yksi juttu, se, mikä tuntuu häpeällliseltä minusta, niin ei välttämättä tunnu toisesta ollenkaan. Älkää siis arvioiko toisen ihmisen elämää noin ylimielisesti. Kukin tavallaan.

Tuo on totta. Ihmiselle on suotavaa että hän ei osaa olla toisen mukaan lapsena ja vanhuksena, tällä välillä olet osa järjestelmää, putoat tai osaat.
Yritän sanoa sitä, että on olemassa monia "sairauksia", joissa et kykene olemaan muiden mukaan. Esim. vaikea synnytys voi olla jo lähtö tällaiselle ongelmalle. Yrittäkää ymmärtää, älkää tuomitko, ongelma se on unohtelijallekin.

 

[Ntt]

Minä kun olen ihan tunnetusti hatara-aivoinen, ja olen yrittänyt pienoisen elämäni etsiä jotain syytä korjaamistavan lisäksi tälle ikuiselle sähläykselle, niin tällaisia tulee mieleen:

Ihminen ei välttämättä voi tuollaisille hirveän paljoa. Kyse ei ole aina vain huonosta tavasta, tai tyylistä, piittaamattomuudesta, kaikesta tahallisesta.

Nimimerkki No sanoi jo tuon, että kyse voi olla piirteestä, joka on fysiologinen, jo hyvin kaukaa juontava. Ihmisen pääkoppa on niin valtava sähköimpulssien ja elämän varrella ja jo ennen syntymääkin muovautuneiden hermoratojen verkko, että kaikkea siitä ei tulla edes koskaan tietämään. Ei tarvitse olla edes suuri poikkeama jossain kohdassa, kun tuo jo aiheutuu.

Lisää: adhd (no sekin on kyllä yhden sortin neurologinen vaurio, ja kattaa ison skaalan eri versioita), masennus (siinä tuo on ihan perusoireita), (tähän oli juuri muuten mielessä jotain tärkeää, mutta katosi yksintein), nuoruuden voimakas alkoholinkäyttö, lääkitys, tms. (nekin kun vaikuttavat osittain lopun elämää - yhden tutun muisti meni itsemurhayrityksessä, toinen joi siihen vaurion jo nuorena, kun ne yhteydet päässä vasta kehittyvät), rytmin ja säännöllisyyden muotoutuminen tai muotoutumatta jääminen lapsuudessa silloin vallineiden systeemien takia (osa vanhemmista ei pidä pikkuvauvallekaan mitään rytmiä, ja yksi tuttuni kärsii tuollaista vauriota varmaan osin siksi, että nukahti itsekseen puoliltaöin ilman mitään turvallista rytmiä missään lapsena) jne jne jne jne.

Osaa ei koskaan löydetä, vaikka miten tutkittaisiin, ihminen ei vain silti pysty muistamaan asioita kuin hetken, syy jää ikuiseksi arvoitukseksi. Mutta ei silti pysty. Minä olen yrittänyt korjata asiaa nyt puoltoistasataa vuotta, ei onnistu, eikä ole kuulemma ällin vika. Tämän kanssa sitä on vain eläminen, minulla ja muillakin. Minulla se tosin johtuu eniten työburnoutista, mutta kyllä minä silti väitän, että jossakin piuhassa täytyy olla joku ylimääräinen solmu.

Se muuten kehittää kummasti huumorintajua, tämä tällainen elämä

Eli ei kaikki ole välttämättä ollenkaan tahallista ilkeyttä. Ja tuo ei ainakaan kuullosta minusta yhtikäs siltä. Mutta elämäntapoihin se varmaan vaatii ihan painotettua järjestelyä: kalenterit näkösälle, muistutukset, pitkä opettelu. Se voi auttaa hieman. Loppu on sitä, mitä kutsutaan vastapainoksi kaikille hyville piirteille, kuten edellä todettiinkin Ja se puoli on meillä kaikilla, mutta ehkä eri kohdilla tonttia.

 

[Millä muutos?]

Tuokin on hyvä idea! Hommaan seinäkalenterin heti ja pistän sinne ylös kaikki menemiset minun ja yhteiset.

Tunnen hänen toimintatapansa ilmeisesti paremmin kuin hän itse, koska olen sen myös mahdollistanut. Oma moka. Olen häntä kehunut ja kannustanut jatkuvasti ja olen samalla kaivanut kuoppaa itselleni. Voihan rähmä.

Kalenteri ratkaisee osan. Mutta ei sitten näitä rutiinijuttuja, kuten wcn vetäminen tms hae bensaa ruohonleikkuriin kun käyt kaupassa jne.

Tai se että hänellä on kovasti tapana kehua itseään tai saavutuksiaan kaikkialla. Keskustelu karkaa usein ihan muille urille ja tuostakin ole huomauttanut monesti.
Joka kerta ohjaan keskustelut takaisin oikeille uomilleen, mutta taas seuraavassa tapauksessa sama toistuu.

En ole ottanut häntä mukaan esim. työtapaamisiini koska hän ei osaa olla hiljaa silloin kun pitäisi. Tai pahinta hän alkaa mollata jotain asiaa saarnamiehen paatoksella eikä ajattele laisinkaan että hän saattaa mollata juuri asiakkaani lempiasiaa. Olen pyytänyt häntä toimimaan tahdikkaasti lähinnä kuunnellen, mutta ainoat vaihtoehdot on tuo kuvattuna yllä tai täysi hiljaisuus mököttäen.

Edelleen kaipaisin vinkkiä joka vastaisi sitä halolla päähän- tehomäärää.
Olisin mielelläni yhdessä enemmänkin jutuissa mukana. Nyt voin vain jättää hänet ulos joka hommasta.

 

[Millä muutos?]

Juu, osuit naulan kantaan. Tämä vaatii suunnatonta huumoria
Ystävättärieni kesken on syntynyt pieni peli tästä, että kenen ukko sählää eniten. Parhaan jutun kertonut tarjoaa kierroksen. Aina joskus olemme hyvässä hiprakassa koko ystävätärjoukko.


Päättelen tästä, että arkeen tulee luoda ihan uudet rutiinit ja selkeät sellaiset.
Ja mitenkähän tämä tosiaan poikkeaa koiran kasvatuksesta tai lastentarhan opetuksesta. Opetellaan ihan perusasioita siis uudelleen.


Huh, joku aikaisemmin kertoi että tässä projektissa menee noin 25 vuotta.

 

[Millä muutos?]

Eikö ongelmaa olisi helpompi lähestyä, jos ei vaatisi toiselta sitä mitä hän ei kykene tekemään. Jokaisella ihmisellä on joitakin asioita, joissa hän on taitava ja hyvä; olet luetellut meille juuri niitä asioita, joissa miehesi ei ole hyvä. Tälle kaikelle on olemassa selitys ja syy miksi miehesi ei hallitse kaikkea, jos me tietäisimme joka hetken miehen syntymästä alkaen, niin tietäisimme mikä on nimi sille ongelmalle, jonka hän on saanut kantaakseen.

Mikä on raja tässä vaatimisessa tai vaatimattajättämisessä.
Jos elää parisuhteessa, jonka kaiketi pitäisi olla tasapuolinen niin toisen vaan täytyy hoitaa omat hommansa, eikö?

Vai olenko sopimaton tällaiseen suhteeseen jossa nyt elän kun tuollaista odotan?

 

[äiti-poikasuhde]

Oliko mies jo tavatessanne tuollainen? Mitä esim. anoppi sanoo asiaan? Minun mieheni yritti heittäytyä huollettavakseni, mutta enhän minä siihen leikkiin lähtenyt ollenkaan, kun ukko oli asunut itsekseenkin kymmenen vuotta!

Minulle ei tule tästä sellainen olo, että olet joku pirttihirmu, jonka mielestä miehen pitää oikaista matonhapsut sinun haluamallasi tyylillä joka päivä klo 17 eikä 17.15. Tietysti voit lisätä tuollaista rentoa ja huumorintajuista suhtautumista, jos se helpottaa omaa oloasi.

Vessan vetämiset ja muut ovat niin perusasioita. Jättääkö hän töissäkin vessan vetämättä? Hajamielinen olen itsekin ja välillä on kännykkä jääkaapissa ja tapaamiset unohtuneet. Itsehän ne asiat täytyy sitten selvittää kun olen sotkenutkin.

Joillakin ihmisillä on seurassa tuollainen tyyli alkaa vaahdota jostain asiasta kaikki sopivaisuusrajat ylittäen. Minustakin sellainen on tosi ärsyttävää, mutta en minä nyt siitä puolisoa alkaisi syyttää. Tärkeisiin liiketapaamisiin en tietysti tuollaista miestä ottaisi ollenkaan.

 

[N34]

Kamala sanoa, mutta alkaa tosiaan kuulostaa siltä, että mies on oikeasti vain tyhmä. Hänessä on varmasti muita hyviä puolia, rakastettavuutta, uskollisuutta, samanlaisia tulevaisuudentoiveita jne, mutta vaikuttaa siltä, että missään aikuisessa ajattelussa et voi häneen luottaa. En usko että tuollaista kapasiteetin vajetta pystyy millään opetuksella nostamaan.

 

[no]

Eikö ongelmaa olisi helpompi lähestyä, jos ei vaatisi toiselta sitä mitä hän ei kykene tekemään. Jokaisella ihmisellä on joitakin asioita, joissa hän on taitava ja hyvä; olet luetellut meille juuri niitä asioita, joissa miehesi ei ole hyvä. Tälle kaikelle on olemassa selitys ja syy miksi miehesi ei hallitse kaikkea, jos me tietäisimme joka hetken miehen syntymästä alkaen, niin tietäisimme mikä on nimi sille ongelmalle, jonka hän on saanut kantaakseen.

Mikä on raja tässä vaatimisessa tai vaatimattajättämisessä.
Jos elää parisuhteessa, jonka kaiketi pitäisi olla tasapuolinen niin toisen vaan täytyy hoitaa omat hommansa, eikö?

Vai olenko sopimaton tällaiseen suhteeseen jossa nyt elän kun tuollaista odotan?

Ainoa keino, jos meinaat jaksaa, on ymmärtää. Oikeastaan vaatimukset kohdistuvatkin sinuun. Eli elät niin kuin ennenkin, mutta järjestät miehelle rutiineja, jotka hän hoitaa. Ja jos jokin unohtuu tai on tekemättä, niin suhtaudut siihen asiaan niin, että et itse ala hermostumaan, kun tiedät, ongelmalle olevan syyn. Eli vapautat itsesi kantamasta taakkaa, joka tulee siitä, että asiat eivät toteudu haluamallasi tavalla. Asia olisi helpompi ymmärtää, jos näkisit jonkin fyysisen vamman esim. halvauksen toisella puolen kehoa.

 

[Tarkkismies]

Kuulostaa tyypilliseltä tarkkaavaisuushäiriöisen toiminnalta varsonkin jos on aina ollut tuollainen. Siihen ei oikein mikään tehoa. Joko kestät ukkoa sellaisena kuin hän on, tai eroat. Jos teillä on jotkin yhteiset työprojektit (siis siltä se kuulosti), olisi hyvä erottaa pikkuhiljaa omat hommasi miehen hommista ja antaa hänen saada kunnolla siipeensä ilman sinun apuasi pari kertaa, muuten sinulta menee hermo.

 

[Kipee on kivessä kun se on toisessa]

Kyseessä taisi olla 54-vuotias mies?
Ihan oikeastikin, tuon ikäisellä on mahdollista olla vaikkapa alkava alzheimerintauti, joka aiheuttaa tuollaisia ap:n kuvaamia ilmiöitä ja sairauden mahdollisuus on helppo todeta lääkärintarkastuksella.
Toisaalta tuo tarkkaavaisuushäiriö on toinen mahdollinen tekijä.
Lisäksi onhan aikuisillakin ihmisillä todettu esim. ADHD-sairautta.

Kun ilmiö rasittaa noinkin paljon arkielämää, niin olisi kai viisasta hankkiutua ainakin lääkärin arvioitavaksi. Silloin selviäisi onko kysymyksessä mahdollisesti sairaus, sen hoitaminen parantaisi tilannetta molempien kannalta.

 

[Millä muutos?]

Heh. Olen mielestäni kaikkea muuta kuin pirttihirmu Tai ainakin luulen niin.
Olen edelleen vahvistunut käsityksessäni, että erottelen pikkuhiljaa hänen touhunsa omistani ja annan mokailla ihan rauhassa.
Uuteen taloomme tulee vihdoin kunnon työhuone, jonne laitan kaksi työpöytää. Ikuinen tappelu levällää olevista papereista päättynee siihen, joka helpottaa asioiden erottelemista sun ja mun juttuihin. Olemme tähän asti elelleen yhteisessä rahapussissakin, joten jokainen talousfibaus on koskenut myös minua. Alkaa olla aika tämän "nuorukaisen" nousta tossun alta ja täytyy antaa hänelle tilaa itsenäistyä

Joo tällä 54 vuotiaalla voi olla myös oikeasti ongelmia. Se selvinnee kun häne joutuu ottamaan vastuun kaikesta omasta toiminnastaan. Jos taakka on liian iso aikuiselle ihmiselle, silloin kyseessä on tosiaan muukin juttu.

Nyt ymmärrän miten eräällä keskustelijalla on kulunut 25 vuotta "kouluttamisessa".

Kiitos jälleen kommentoinneistanne!

 

[Ntt]

Googlaapa sanalla 'ADD', siinä tulee heti alussa hyvin kansankielisiä kuvauksia kyseisestä oireyhtymästä. Tuntuisiko tutulta? En laittanut linkkejä, kun tulevat tuolla haulla suoraan ruudulle. Jotenkin aika moni kuvailemasi asia tuntuisi sopivan tuohon, mutta mistä tahansa muustakin voi olla kyse. On muuten ilmeisesti varsin yleinen juttu Suomessa! Otsikko näytti kertovan, että paniikkihäiriötä, kahvikuppineuroosia ja olikohan jotain muutakin yleisempi tautiluokitus. Vai mikä oireyhtymä se nyt onkin.

 

[Pohtivat tuommoista]

Sanoisin että "housut pois ja hoitoon..."

 

[tuhkeloinen]

Olen itse erittäin tarkka ja olen parhaimmillani juuri silloin, kun pitää muistaa monta asiaa kerralla. Siksi minun on vaikea hyväksyä miehessä sitä ominaisuutta, että hän ei ole samanlainen kuin minä. Aika jännä juttu, että hyväksyn kyllä työkavereissani sen, että he eivät ole yhtä hyviä organisoijia kuin minä, mutta kuitenkin vaadin helposti poikaystävältä samaa tarkkuutta kuin itseltänikin. Ehkä sinussa on samaa vikaa, että koska sinunkin on helppoa muistaa asioita, pysyä aikataulussa ja olla järjestelmällinen, niin on vaikea sietää tässä asiassa epätäydellisyyttä sellaiselta ihmiseltä, joka on niin lähellä itseä, että oma yksityiselämä kärsii siitä.

Usein rakentamisprojekti on sellainen asia, mikä aiheuttaa aika kovaa stressiä. Rakentamisessa on kyse isoista rahoista ja monesta pienestä yksityiskohdasta. Ehkä miehesi on epävarma, stressaantunut ja koska sinä olet ärsyyntynyt häneen, niin raksapalaverit eivät välttämättä ole sellaisia mieluisia asioita, vaan päinvastoin hän ehkä tiedostamattaankin haluaa "unohtaa" ne.

Minusta ei kannata toimia kenenkään äitinä, mutta jotta yhteiselämänne toimii, niin voisitko ajatella, että juuri nyt on huono aika vaatia mieheltä mahdottomia, kun pitäisi keskittyä siihen, että ylipäätään selviätte tästä rankasta ajasta. Kotitöitä voi myös yrittää jakaaa siten, että se tekee, joka parhaiten osaa. Toisaalta miehesi asenne on aika kurja, jos hän kokee sinut uhaksi etkä saisi osallistua hänen muistuttamiseen tms. Vaikea tilanne. Itse ehdottaisin, että annat ajan kulua ja pääasia, että selviätte rakentamisprojektista. Kun rakentaminen on ohi, niin jospa sitten yrität uudestaan "kouluttaa" miestä haluamaasi suuntaan, kun se raksastressi on helpottanut. Ehkei sitä eroa kannata heti ensimmäisenä vaihtoehtona ottaa esille, vaan yrittää suhtautua asiaan vähän myötämielisemmin.

Kalenterin käyttö on ehdottoman suositeltavaa. Monilapsisessa perheessä varsinkin se on ihan ehdoton.

 

[*siri*]

On syynä sitten adhd tai mikä hyvänsä, niin sen asian kanssa nyt yrität tulla juttuun joka päivä. Hieno diagnoosi ei auta sinua muuta kuin ymmärtämään ja siihen ymmärrykseenkin tulee stoppi jossain vaiheessa. Eihän vaimo ole mikään omaishoitaja/äiti.
Minusta tuo ainainen lässytys syistä ja sairauksista on jotenkin ärsyttävää. Miten on mahdollista, että puolet porukasta on jotenkin ongelmallisia ja sitten se toinen puoli paapoo ja hoitaa?
Jokaisen, ongelmistaan huolimatta, on yritettävä ottaa vastuu itsestään ja asioistaan. Tässäkin on kysymys käyttäytymistavasta, jonka vaimo ja äiti ja ketkä lie muut ovat hyväksyneet ja tehneet sen mahdolliseksi.

Omat neuvoni ap:lle:
- hanki iso seinäkalenteri, johon laitat punaisella kynällä omat menosi ja sinisellä tietämäsi miehen menot, tai parempi jos hän tekee sen itse.
- jääkaapin oveen hankit ostoslistan, johon kirjoitatte ostettavat tavarat ja jonka voi siitä ottaa mukaansa kauppaan. Tulee sitten ostettua muutkin kuin akuutisti tarvittavat tavarat
- lopetat selittelyt ja paapomiset heti. Toki on noloa sinullekin, jos naimasi mies osoittautuu ulkomaailman silmissä törpöksi, mutta yritä kestää. Tämän takiahan toisen töppöilyt yritetään peitellä, että kulissi pysyisi tahrattomana.
- älä kouluta tai käskytä tai vaadi. Anna sotkun kasaantua. Siperia on tässäkin hyvä opettaja.
- varmista oman taloutesi haavoittumattomuus, jos mies mokaa jotain suurta. Ota vaikka ero tai tehkää avioehto.
- et ole huono ihminen kenenkään silmissä, jos lopetat aikuisen paapomisen, korkeintaan omissa silmissäsi. Sinulla on ylisuuri vastuuntunto, ihan suotta.
- sulje silmäsi miehesi puutteilta niin pitkälle kuin pystyt, kaikkea ei voi saada samassa paketissa

 

[... .. .]

Ongelmahan tässä lienee myös se, että mies ei kuuntele, eikä ymmärrä. Se on aika iso ongelma, luultavasti ärsyttävämpää kuin itse tekemättömyys. Näin ainakin meillä. Mies käyttää täysin samoja selviytymismetodeja kuin lapset äitiensä kanssa: luvataan ja tehdään jos huvittaa. Kyllä se, että mies itsekin miettisi miksi hänen on vaikea noudattaa sovittuja juttuja, olisi ainakin itselleni tärkeää.