M
"minä vain"
Vieras
Eli tässä olen vuoden harkinnut eroa niin että tunteita on jäljellä vielä itselläni, mies ei koskaan ole rakastanut minua mutta välittää ihmisena ja ystävänä. Noin helmikuun paikkeilla itse etäännyin miehestäni ja nyt voisin sanoa etten häntä enään rakasta ja on aivan liian myöhäistä yrittää mitään (viisi vuotta riittää).
me emme puhu ja jos jotain puhumme se menee piikittelyksi ja hän miettii miksi olen niin etäinen, pahimmissa yhteenotoissa olen alkanut vain itkea ja sulkeudun, sanon että kun asunnosta tulee 2vuotta syksyllä täyteen haluan myydä ja muuttaa erilleen, ikinä ei kommentoi mitään jatkaa vain meidän rutiinia.
Seksiin en halua enään eikä me edes pussata (ennen pussasimme kun menimme nukkumaan) hyvä esimerkki että olen suudellut viimeksi kun oli 19vuotias nyt 24.
Meillä on tytär joka on hänelle tosi tärkeä, en ole viemässä pois häntä enkä aio viedä asunnosta suutus päissäni kaikkea, päin vastoin halua aloittaa melkein puhtaalta pöydältä.
Toinen lapsi on tulossa syyskuussa joten tilanne tulee olemaan vaikea.
Miten saan oikein mieheni tajuamaan tilanteen?
me emme puhu ja jos jotain puhumme se menee piikittelyksi ja hän miettii miksi olen niin etäinen, pahimmissa yhteenotoissa olen alkanut vain itkea ja sulkeudun, sanon että kun asunnosta tulee 2vuotta syksyllä täyteen haluan myydä ja muuttaa erilleen, ikinä ei kommentoi mitään jatkaa vain meidän rutiinia.
Seksiin en halua enään eikä me edes pussata (ennen pussasimme kun menimme nukkumaan) hyvä esimerkki että olen suudellut viimeksi kun oli 19vuotias nyt 24.
Meillä on tytär joka on hänelle tosi tärkeä, en ole viemässä pois häntä enkä aio viedä asunnosta suutus päissäni kaikkea, päin vastoin halua aloittaa melkein puhtaalta pöydältä.
Toinen lapsi on tulossa syyskuussa joten tilanne tulee olemaan vaikea.
Miten saan oikein mieheni tajuamaan tilanteen?