Mies ei siedä vastaansanomista

[Tussilago Farfara]

Joudun elämään kuin entisen opettajani kanssa. Jos en ole aina samaa mieltä, mies loukkaantuu syvästi ja kokee henkilökohtaisesti. Tuntuu naurettavalta kun akateemiselle ihmiselle ei saa sanoa, että hänen naulaamansa verhotanko mene 2 cm vinoon. Se oli hänestä loukkaavaa.

Sanoin ensin ystävällisesti, että vinoon menee, mutta kun alkoi väittää vastaan, sanoin voimakkaammin ja mies vaan naulasi vinoon. Pyysin, että saa näyttää mittanauhalla miten asia on. Ei sopinut, mies naulasi vaan siihen mihin tahtoi. Tämä tuppaa toistumaan asiassa kuin asiassa.

Asiasta ei voi keskustella ollenkaan järkevästi kun minun mielestä tässä on jokin tunnekoukku takana, ei noin huonot silmät voi olla.Kai parisuhteessa saa kyseenalaistaa varsinkin tuollaisen faktan. En tiedä mitä voin tehdä. Joskus raivostuttaa oikeasti.

 

[heh heh...]

Heh. Exäni oli myös tyhmä, eikä sitetänyt sitä että nainen saattoi olla joissakin (etenkin remottiasioissa) viisaampi. Se oli hänestä nöyryyttävää. Yritin olla hiljaa ja sanomatta mitään, utta pakkohan se oli täysi fiasko korjata. Aloin sitten tekemään tällaiset jutut (verhokirkojen kiinnitykset, kanahäkin rakentaminen, remontit, tapetoinnit jne.) itse silloin kun mies oli poissa, koska häneltä ne eivät onnistuneet.

Sanominen ja huomauttelu on turhaa. Mies kokee ne nöyryyttävinä. Parempi kun harjoittelee leegoilla ja sinä teet nuo työt.

 

[Bw:n exä]

Mieshän tietää kaiken. Hän ei voi olla väärässä tai tehdä jotain väärin. Olet tyhmä nainen. Vaikene seurakunnassa. Vastaa vasta kun kysytään. Oletko kimpassa sovinisti-besserwisserin kanssa?

 

[Timo timpuri]

Joudun elämään kuin entisen opettajani kanssa. Jos en ole aina samaa mieltä, mies loukkaantuu syvästi ja kokee henkilökohtaisesti. Tuntuu naurettavalta kun akateemiselle ihmiselle ei saa sanoa, että hänen naulaamansa verhotanko mene 2 cm vinoon. Se oli hänestä loukkaavaa.

Sanoin ensin ystävällisesti, että vinoon menee, mutta kun alkoi väittää vastaan, sanoin voimakkaammin ja mies vaan naulasi vinoon. Pyysin, että saa näyttää mittanauhalla miten asia on. Ei sopinut, mies naulasi vaan siihen mihin tahtoi. Tämä tuppaa toistumaan asiassa kuin asiassa.

Asiasta ei voi keskustella ollenkaan järkevästi kun minun mielestä tässä on jokin tunnekoukku takana, ei noin huonot silmät voi olla.Kai parisuhteessa saa kyseenalaistaa varsinkin tuollaisen faktan. En tiedä mitä voin tehdä. Joskus raivostuttaa oikeasti.

Hei halloo, Vattupassilla katsotaan meneekö vinoon ei mittanauhalla!

 

[( ; )]

Sitä varten Suomessakin on eri alojen ammattilaisia, että niiltä voi ostaa näitä palveluita. Ei tartte itse rimpuilla niitten kanssa eikä katsella jälkiä.

 

[*Uusavuton*]

Sitä varten Suomessakin on eri alojen ammattilaisia, että niiltä voi ostaa näitä palveluita. Ei tartte itse rimpuilla niitten kanssa eikä katsella jälkiä.

Kyllä rakennusalan "ammattilaiselta" kannattaa referenssit tarkastaa. Muuten saa maksaa itsensä kipeäksi ja vielä katsella jälkiä. Kokemusta on!

 

[Timo Timpuri]

[viesti moderoitu]

 

[Mies 50]

Omassa työelämässäni olen nähnyt samaa tautia potevia. Usein juuri enemmän lukeneita kuin käsillään tekeviä.
Mikä kumma siinä on että tavallisen pulliaisen kanssa tuollaiset jutut menee useimmin vitseiksi. Monella koulutetulla on juuri se asenne että kun minä sanon, niin se on sitten niin. Siihen ei sitten puututa, säälittävää.

 

[ainaoikeassa]

Juu kyl se vaan on meille miehille vaikeeta olla väärässä.
Tosin on sekin jännä kun joskus harvoin onnistun perustelemaan olevani oikeassa niin vaimo ottaa ivallisen ilmeen ja äänenpainon käyttöön ja toteaa "ainahan SINÄ olet oikeassa,

 

[Aloittaja]

Kyse on vanhan korjauksesta. Siinä ei aina pelkästään vatupassi riitä. Joskus on vaan katsottava mitä silmä sanoo. Se on tarkka.
Kyse oli kuitenkin periaatteesta. Mies menee ihan sekaisin kun sanon hänelle vastaan.Tuon asian kykeni mittaamaan vaikka millä.Kyse ei ollut hänestä lainkaan vaan siitä mitasta. En tiedä mitä hänen päässään tapahtuu. kertokaa nyt miehet. Ei tämä ole leikkijuttu ollenkaan. Jos tulee epäselvyyksiä tai konflikti, se pitää aina selvittää, eikä saa lakaista maton alle. Tuon on kohtuutonta.
Miksi mies sekoittaa persoonansa johonkin asiajuttuun ja melkein joka kerta. Isossa asemassa työelämässä, mutta kotona vähän kuin lapsen kanssa touhuaisi.Alkaa hiukan järkyttää. Aikaisemmin en juuri vastaan ole sanonut, mutta viime aikoina muuttanut taktiikkaa. Pitäisikö käsitellä kuitenkin johtajaa silkkihansikkailla?

 

[onko mies tyranni?]

Jos tuollainen mies on johtavassa asemassa tyäpaikallaan, ongelmia tulee ennenpitkää varmasti vastaan sielläkin. Onhan meillä suuntaus demokraattiseen toimintaan työpaikoillakin.

 

[sivupersoona.]

Normaali mieshän ei suutu vaimon ohjeista. Työpaikoilta kokemusta näistä omanpäänmukaan johtajista, kuten virkamiehistäkin. Jos tuo ominaisuus tulee kotioloihikin on surullista.

 

[valitse vaihtoehto]

Mitä teet ihmisen kanssa, joka ei itse osaa eikä siedä, että neuvotaan?
Riitelet?
Närkästytte ja loukkaannutte molemmat?
Annat olla?

 

[Toinen saman kokenut]

Mulla on/oli samanlainen mies. Mitään ei saanut neuvoa, kaikki hän otti henkilökohtaisena loukkauksena. Myöskään ei olisi saanut kysyä esim. "onko sulla avaimet" tms., kun lähdettiin kotoa (oishan se kiva tietää pitääkö itse ottaa, sitäpaitsi hän unohti ne useamman kuin kerran joten kysymys oli ihan aiheellinen). Eikä kyse ole siitä, että olisin holhonnut tai kohdellut kuin lasta, vaan ihan normaalista keskustelusta. Ikinä ei tiennyt mistä mies loukkaantuu. Kerrankin kun hänellä oli iso paku lainassa, oli ilmeisesti äärimmäisen loukkaavaa kun kysyin menisinkö ulkopuolelle katsomaan että mahdutaan peruuttamaan pienestä kohdasta. Vaikka miten yritin keskustella kuin aikuiselle, niin mies otti kaiken niinkuin äiti olisi käskenyt. Hankalaa yrittää elää ihmisen kanssa, jolta ei saa kysyä mitään, jolle ei saa neuvoa mitään, ja joka saattaa närkästyä jo siitä kun kysyy, varasitko pyykkivuoron.

 

[sietämätön tapaus]

Miksi pitää vältellä riitaa ja yrittää pysyä mahdollisimman hiljaa itsepäisen pakuran kanssa? Minä kyllä panisin kunnon riidan pystyyn ja antaisin miehen maistaa omaa lääkettään....

 

[miesten vaiko naisten hommat?]

Kyse on vanhan korjauksesta. Siinä ei aina pelkästään vatupassi riitä. Joskus on vaan katsottava mitä silmä sanoo. Se on tarkka.
Kyse oli kuitenkin periaatteesta. Mies menee ihan sekaisin kun sanon hänelle vastaan.Tuon asian kykeni mittaamaan vaikka millä.Kyse ei ollut hänestä lainkaan vaan siitä mitasta. En tiedä mitä hänen päässään tapahtuu. kertokaa nyt miehet. Ei tämä ole leikkijuttu ollenkaan. Jos tulee epäselvyyksiä tai konflikti, se pitää aina selvittää, eikä saa lakaista maton alle. Tuon on kohtuutonta.
Miksi mies sekoittaa persoonansa johonkin asiajuttuun ja melkein joka kerta. Isossa asemassa työelämässä, mutta kotona vähän kuin lapsen kanssa touhuaisi.Alkaa hiukan järkyttää. Aikaisemmin en juuri vastaan ole sanonut, mutta viime aikoina muuttanut taktiikkaa. Pitäisikö käsitellä kuitenkin johtajaa silkkihansikkailla?

Oiskohan sun ukollas alkava työuupumus? Jos työ on raskas ja vastuullinen, jossa joutuu tekemään päätöksiä ja vääriäkin sellaisia, mutta pysymään kaiken takana kuin mukamas oikeassa olisi, niin voipi olla ettei kotona jaksa enää kinata pienistä jutuista muuta kuin pysymällä umpimielisesti hiljaa.Mitäs jos laittaisit ne verhotangot itse? Meillä on nimittäin vähän vastaava tilanne, etten puutu isännän tekemisiin yhtään vaikka hutiin menisi ja koska hänellä on raskas työ olen opetellut tekemään itse. Koen, että on kohtuutonta laittaa toinen pitkän päivän päälle taas töihin ja jos se tapahtuu vastoin toisen tahtoa on sitäkin tyhmempää nalkuttaa jos kerran itsekin opettelemalla oppii. Voi joko opiskella kirjoista, kysyä neuvoa osaavimmilta ja virheiden kautta kehittää taitojaan. Tälle kesälle treenasin rappaamisen ja olihan se alussa aika surkeaa läiskimistä, mutta lopputulos oli ok.

 

[Tuon ne kyllä osaa]

Kyse on vanhan korjauksesta. Siinä ei aina pelkästään vatupassi riitä. Joskus on vaan katsottava mitä silmä sanoo. Se on tarkka.
Kyse oli kuitenkin periaatteesta. Mies menee ihan sekaisin kun sanon hänelle vastaan.Tuon asian kykeni mittaamaan vaikka millä.Kyse ei ollut hänestä lainkaan vaan siitä mitasta. En tiedä mitä hänen päässään tapahtuu. kertokaa nyt miehet. Ei tämä ole leikkijuttu ollenkaan. Jos tulee epäselvyyksiä tai konflikti, se pitää aina selvittää, eikä saa lakaista maton alle. Tuon on kohtuutonta.
Miksi mies sekoittaa persoonansa johonkin asiajuttuun ja melkein joka kerta. Isossa asemassa työelämässä, mutta kotona vähän kuin lapsen kanssa touhuaisi.Alkaa hiukan järkyttää. Aikaisemmin en juuri vastaan ole sanonut, mutta viime aikoina muuttanut taktiikkaa. Pitäisikö käsitellä kuitenkin johtajaa silkkihansikkailla?

Oiskohan sun ukollas alkava työuupumus? Jos työ on raskas ja vastuullinen, jossa joutuu tekemään päätöksiä ja vääriäkin sellaisia, mutta pysymään kaiken takana kuin mukamas oikeassa olisi, niin voipi olla ettei kotona jaksa enää kinata pienistä jutuista muuta kuin pysymällä umpimielisesti hiljaa.Mitäs jos laittaisit ne verhotangot itse? Meillä on nimittäin vähän vastaava tilanne, etten puutu isännän tekemisiin yhtään vaikka hutiin menisi ja koska hänellä on raskas työ olen opetellut tekemään itse. Koen, että on kohtuutonta laittaa toinen pitkän päivän päälle taas töihin ja jos se tapahtuu vastoin toisen tahtoa on sitäkin tyhmempää nalkuttaa jos kerran itsekin opettelemalla oppii. Voi joko opiskella kirjoista, kysyä neuvoa osaavimmilta ja virheiden kautta kehittää taitojaan. Tälle kesälle treenasin rappaamisen ja olihan se alussa aika surkeaa läiskimistä, mutta lopputulos oli ok.

Meidän tapauksessa raskas työ on miehen nautinto: Usein se työ ei ole itsessään niin raskasta, on vain valintakysymys haluaako työssään olla kaikille mieliksi ja raataa yli palkkatasonsa. Mies nauttii kun työ on raskasta, hän kokee silloin että häntä todella tarvitaan, ja että jos häntä ei olisi niin kukaan tai ainakaan kuka tahansa ei siinä hommassa pärjäisi.,kotona sitten maataan ja valitetaan muijalle kuinka omavalintainen työ sitten pitää ymmärtää ja antaa sen kunniaksi kotona löysiä, koko talo hiljaa kun "iskä" nukkuu, vittu ja vittu perkele jos ei saa hetken rauhaa.

Mies valitti työstressiä, mutta olen kokeillut itse samaa hommaa ja tehnyt samaa asiaa, ja totesin yllä että ei mun neuvomiskynnys sen työn mukana ole noussut, päinvastoin. Olen tehnyt raskaampiakin töitä ja erittäin hyvin kuuntelen silti neuvoja: sehän on kommunikaation peruskivi että kaksi silmää näkee enemmän kuin yksi ja ei kahden ihmisen kimpassaolosta ole mitään hyötyä jos mitään ei saa sanoa, ja kaikki tehdään kaksi kertaa koska sanominen on synti.

Meillä sama juttu: ei saa neuvoa ei saa sanoa. Kaikkki mitä suustani päästän: kuten joku kirjoittaja erittäin osuvasti sanoi on miehelle kuin äiti käskisi, nalkuti nalkuti.
Kyse ei ole siitä miten sanoo ja milloin sanoo vaan siitä KUKA sanoo.

 

[virhe1234556]

a totesin yllä (=Kyllä= että ei mun neuvomiskynnys sen työn mukana ole noussut

k jäi pois en ole kirjoittanut tähän ketjuun "yllä" uusi osallistuja

 

[Kaks silmää ja musta Decker]

...sehän on kommunikaation peruskivi että kaksi silmää näkee enemmän kuin yksi...

Tässä se kiteytyy ja koska mulla ei ole lasisilmää kuten ilmeisesti miehelläsi ei minua naisten kannata neuvomaan tulla!

 

[tällaisia asioita]

Mikä on raskas työ? selkä vääränä kantaa vai? tai jotain paperinippua käsitellä. Mulla on veli, jota ei saisi hänen vaimonsa koskaan neuvoa missään asiassa tai jos kotona on pikkuhomma, niin raivostuu pienestäkin, jos auttaa pitäisi? Eikä se ala tekemään mitään kotona, kun sillä pinna palaa heti. Pari vuotta sitten ostivat uuden osaketalon. Jotain konttoritöitä tekee työkseen. Joku sillä naksahtaa päässä. Luonnevikaisia jotkut ovat. Mutta sitten jos hiukan osaa, niin voivat muille sanoa, miten sen homman tein ja kuin kauan siinä meni. Ihan naurettavaa kuulla. Mun mies on aina osannut tehdä mitä vain. Ja auttaa tarvittaessa. Ei ole kyllä akateeminen. Ja ollut töissä 41v ja tehdastyössä. On talon rakentanut ja muillekkin ollut hommissa.

 

[markeirmeli]

Näyttää olevan aika yleistä tuo, on mies sitten akateeminen, duunari, raskaassa työssä tai kevyessä. Se ei vaan monellekaan miehelle sovi, että vaimon kanssa neuvotellaan ja että vaimo SAA yleensäkään tietää mitään "miesten hommista", esim kodin remontissa. Arvatkaa kuinka monta kertaa meillä mies suuttui, kun minäkin sattumalta tiesin jotain remonttia tehdessämme. Siitä hän oikein riemastui, kun tulin sanoneeksi, että Remontti- Reiska neuvoi laminaatin laiton niin ja niin. Tai kun hän laittoi keittiön kaapin vinoon, siis huomattavan vinoon, ja minä menin sanomaan että se täytyy korjata; kauhea riita. Meidän yhdessä työskenteleminen ei kertakaikkiaan suju, hänellä on niin vahva asenne siitä ettei vaan akka pääse "niskan päälle". Ja kysymys ei ole siitä, että sanoisin pahasti tai ivallisesti, niin enkelien kielillä en pysty sanomaan ettei hän suuttuisi.

Työelämässä ollessani työkavereina oli lähes pelkästään miehiä eikä mitään ongelmaa useimpien kanssa ollut. Ilmeisesti aikanaan hyvän isä-ja äitisuhteen omaavilla miehillä on riittävän hyvä itsetunto että he eivät naisten kanssa työskennellessään, tai parisuhteessa, tunne miehisyytensä olevan uhattuna.

 

[nainen34334]

Aivan liian moni mies on tunteellinen siili, joka suuttuu, kun häntä opastetaan.
Ajoimme kerran mieheni kanssa yli 150km turhaa lenkkiä eräälle mökille, koska mies ei ei suostunut kysymään keneltäkään vastaantulijalta ohjetta. Hohhoijaa...
Onneksi on navigaattorit nykyään. Ne ovat miehen keksintö, koska ego ei anna periksi ottaa vastaan neuvoja, saatikka sitten pytää niitä.
Herra varjele, sillonhan voisi joutua tunnustamaan oman pienuutensa!!!!!!
Miehet ovat herkkiä! Naisen tulee aina muistaa se aivan ykkösasiana.
Herkkiä he ovat varsinkin oman itsensä suhteen, muista viis.
Mies saattaa hetkessä latoa suustaan sellaista törkyä, mitä ei muiden eikä varsinkaan lasten pitäisi koskaan joutua kuulemaan.
Mies vaan on niin tunteellinen, ettei voi sille mitään, vaikka päässä joskus naksahtaakin.

 

[Ei vaa mun kundi]

No jos neuvon kysyminen on jo uhka egolle niin mites sitten isommat asiat, huh huh...