Mies ei kosi... :(

Tietääkö mies, että haluat ensin naimisiin ja vasta sitten lisää lapsia?

 

Kaikki meistä eivät vaan halua, että naimisiin meno on yhtä arkinen asia kuin ruokakaupassa käynti tai elokuviin meno. Mulle ainakin todella iso arvo avioliitossa olisi se, että MIES näyttäisi kuinka haluaa minut vaimoksi. Eli MIES kosii, koska ITSE haluaa. Ei niin, että minä joudun ehdottelemaan toistuvasti asiaa, ja siten painostamaan/jankuttamaan/suostuttelemaan/muistuttelemaan (valitse ilmaisu, jos koet että painostaminen on jotain mihin tarvitaan teräase) miehen johonkin jota hän ei VAPAAEHTOISESTI tee.

Sinusta se ei ole painostamista, minusta on - ainakin verrattuna siihen, että mies tekisi sen vapaaehtoisesti ja oma-aloitteisesti. Siinä naimisiin menossa vaan ole enää mitään arvoa, jos se tehdään arkisesti ja pelkästään käytännöllisyyden takia. Mieluummin olen sitten menemättä naimisiin, kun solmin tuollaisen "sama kai se sitten on, olisihan se kätevää" -avioliiton.

En tarkoittanutkaan mitään jankuttamista ja jatkuvaa vihjailua, vaan tarkoitin sitä, että yhden kerran ottaa asian puheeksi. Silloin se ei ole jankuttamista ja painostamista, vaan ihan normaalia keskustelua. Mutta jos sinä haluat, että mies on innoissaan avioliitosta ja ehdottomasti haluaa naimisiin, niin sille ei toki voi mitään, jos hänelle avioliitto ei niin iso juttu olekaan. Tuo vika lauseesi voi ollakin avain ongelman ratkaisuun: jos suhde toimii ja olette onnellisia yhdessä, niin miksi se ei riitä? Miksi miehen pitäisi olla joku häähullu ja saada romanttisia unelmia avioliitosta? Ehkä hänelle avioliitto ei ole niin iso juttu. Ehkä se ei hänelle merkitse samaa kuin sinulle. Ehkä hän kokee, ettei hänen rakkautensa ja parisuhteensa tarvitse sellaista. Joskus tällainen ihminen voi silti ajatella, että no jos kumppanille asia on tärkeä, niin mennään sitten naimsiin. Enkä tiedä, mitä pahaa siinäkään olisi. Eihän sille mitään voi, jos avioliitto ei jollekin ole romantiikan täyttymys, vaan jos hän saa saman tunteen muista asioista.

 

En tarkoittanutkaan mitään jankuttamista ja jatkuvaa vihjailua, vaan tarkoitin sitä, että yhden kerran ottaa asian puheeksi. Silloin se ei ole jankuttamista ja painostamista, vaan ihan normaalia keskustelua.

Kysehän nimenomaan oli siitä, että ap on tuon keskustelun jo käynyt. Etkö lukenut?

Ja niin, esim. minulle asia on niin että mieluummin olen ilman avioliittoa kuin solmin sen järkiliiton. Jos mies ei halua "romanttista" liittoa, niin sitten tosiaan ollaan ilman. Mitään käytännöllistä pakkoa kun naimisiin menolle ei ole (ei lapsia, testamentti tehty), niin pelkän käytännön takia sitä ei solmita.

 

Mikä ihmeen kiire sulla on? Sitoutunut voi olla toiseen ilman naimisiin menoakin. Me ehittiin olla 7- vuotta yhessä, kun viime kesänä elokuussa asteltiin vihille. Mies kosi ja oli hyvin pienet häät. Olin ite tyytyväinen siihenkin, että oltiin kihloissa ja ei me ressattu mistään tommosista. Pilaat koko touhun jos nyt alat jankuttaa ja vängätä miehelle tosta. Eli miehes on selkeesti sulle sanonu, että hän ei haluu vielä naimisiin, mutta haluu kuitenkin mennä naimisiin sun kanssa myöhemmin. Haluu olla varma, että sitoutuu oikeeseen ihmiseen. Oot tehny myös selväks oman kantas asiasta, joten jankutus on turhaa. Opetelkaa nauttimaan siitä, mitä teillä on nyt ja ehkä mies kokee, että teijän hetki ei ole vielä vaan se se hetki tulee myöhemmin. Joko tyydyt siihen tai sit lähet menee jos et pysty odottamaan. Neljä vuotta on lopulta aika lyhyt aika olla ja tuntea toinen ihminen.

Edellinen (eli ei ap) vastaa tähänkin:
Jos ei neljässä vuodessa vielä tiedä että haluaako jonkun kanssa naimisiin vai ei, niin sitten vastaus on että ei halua. Neljä vuotta on ihan sopiva aika katsoa millainen toinen oikeasti on. Etenkin, jos siitä valtaosa on asuttu jo yhdessä ja ikää on reilusti yli 20v. Poikkeus tähän on vain se, jos tuo aika on eletty etäsuhteessa, tai suhde on aloitettu teininä tms. Jos tuon seikan pohtiminen vie luokkaa 5+ vuotta, niin silloin kyseessä on enää juurikin tuollainen järkiavioliitto - "sama kai se mennä naimisiin, kun yhdessäoloon on jo niin tottunut". Ei silloin enää rakkaudesta avioliittoa solmita, vaan tottumuksesta.

Ps. vähän tyhmää sanoa "ei me ressattu", kun mies oli sulla jo kosinut. Ap:lla ehkä hieman eri tilanne, kun kihloissa ei vielä olla. Mistä hän voi tietää, haluaako mies naimisiin koskaan vai ei.

 

KOSI ITSE!! Kohta on karkauspäiväkin! Älä ole vässykkä!

 

Kokeile jotain dramaattista, jos se kosinta on sulle niiiin tärkeä. Pakkaa vaikka laukku ja ole masentuneen näköinen.