Mies ei kosi... :(

Suhdetta takana neljä vuotta, vähän yli vuoden seurusteltuamme sanoin miehelle. Että minä haluan hänen kanssa naimisiin ja mies saa kosia sitten, kun kokee olevansa valmis avioliittoon kanssani. Sen jälkeen en ole maininnut naimisiin menosta sanallakaan. Mutta eipä ole mieskään, vaikka kovasti väittää rakastavansa ja haluavansa viettää kanssani loppuelämäni. Meille tuli hiljattain pieni tyttökin, joten naimisiinmenon aika olisi mielestäni juuri sopiva. Mutta mies ei ole ilmeisesti edes ajatellut naimisiin menoa, kun ei ole asiasta puhunut eikä kosinut. En jaksaisi enää odottaa, että haluaako mies kanssani naimisiin, joten miten saisin hänet kosimaan?

 

Se on unohtanut. Muistuta asiasta, ei kukaan muista jotain kolmen vuoden takaisia puheita.

 

Kosi itte, niin mäkin tein. Tai no oikeastaan totesin miehelle että meidän ois vissiin järkevää mennä naimisiin, ja mies vastas että joo niin vissiin. Tosi romanttista

 

Kosi itte, niin mäkin tein. Tai no oikeastaan totesin miehelle että meidän ois vissiin järkevää mennä naimisiin, ja mies vastas että joo niin vissiin. Tosi romanttista

Enkä kosi, haluan että aloite naimisiin menosta tulee nimenomaan mieheltä, vain siten voin tietää miehen sitoutumis halun.

 

Mitä mies sanoi silloin kun puhuit naimisiinmenosta? Jos mies on tyytyväinen noinkin eikä halua naimisiin.

 

Enkä kosi, haluan että aloite naimisiin menosta tulee nimenomaan mieheltä, vain siten voin tietää miehen sitoutumis halun.

 

Mitä mies sanoi silloin kun puhuit naimisiinmenosta? Jos mies on tyytyväinen noinkin eikä halua naimisiin.

Sanoi että hänen mielestään on liian aikaista mennä siinävaiheessa naimisiin. Hän sanoi kyllä kosivansa minua joskus, mutta luulin ettei hän nsentään näin kauan pohdi asiaa. Ollaan molemmat jo reilusti yli kolme kymppisiäkin, joten näinpitkä odottaminen on minusta tässä iässä ihan turhaa.
Jos mies onkin sitä mieltä että on tyytyväinen näin eikä tahdo naimisiin niin sitten joudun jättämään hänet sillä minulle ei käy pelkkä naisystävänä olo. Haluan kunnollisen perheen jossa minä olen vaimo enkä mikään tyttöystävä.

 

Isompi sitoutuminen se lapsi on kuin naimisiinmeno. Ota asia rohkeasti puheeksi äläkä ala tuollaiseksi marttyyriksi.

 

Jos mies onkin sitä mieltä että on tyytyväinen näin eikä tahdo naimisiin niin sitten joudun jättämään hänet

toivottavasti mies tajuaa häipyä aikasemmin.

 

No minä vihjasin vähän sillä, että kun mies sanoi haluavansa toisen lapsen (ensimmäinen syntyi suunnittelematta), sanoin etten halua lapsia ennen kun hän on luvannut mennä kanssani naimisiin. Miehen vanhemmat ei ole koskaan menneet naimisiin, joten ei ole hänelle niin vakava asia, mutta sanoi että tottakai haluaa mennä kanssani naimisiin, oletti vain että mitään kihlausvaihetta ei tarvi eikä meillä ollut varaa järjestää vielä häitä. Kosi sitten tavallaan "pyynnöstä", mikä ei ollut kovin romanttista, mutta kai mies sen sitoutumisen näytti sillä että haluaa lapsen.

 

" enkä kosi " Josset tee aloitetta eikä mies muista koko asiaa, en uskoisi naimisiin menon olevan edes mahdollista. Tai sitten miehesi ei edes halua mennä naimisiin, ethän voi siitäkään tietää jossette ole edes puhuneet avioitumisesta.

 

" enkä kosi " Josset tee aloitetta eikä mies muista koko asiaa, en uskoisi naimisiin menon olevan edes mahdollista. Tai sitten miehesi ei edes halua mennä naimisiin, ethän voi siitäkään tietää jossette ole edes puhuneet avioitumisesta.

Puhuttiin naimisiin menosta silloin kun minä sanoin olevani valmis menemään hänen kanssa naimisiin. Luulisi miehen muistavan keskustelumme kun hän muistaa esim. tarkalleen paikan, missä istuimme siellä baarissa, jonne hän vei minut ensimmäistä kertaa treffeille.

 

Puhuttiin naimisiin menosta silloin kun minä sanoin olevani valmis menemään hänen kanssa naimisiin. Luulisi miehen muistavan keskustelumme kun hän muistaa esim. tarkalleen paikan, missä istuimme siellä baarissa, jonne hän vei minut ensimmäistä kertaa treffeille.

Niinhän naiset luulee Toki ekat treffit tms jollon ens kertaa tavattiin niin miehetkin muistavat, sitten on semmoista harmaata mössöä josta muistuvat mieleen esim. jäkiksen maailmanmestaruudet, Kimin maailmanmestaruus jne pilkkikisojen 17. sija, eka kymppikiloinen turska, merikrotin pyynti, eka kissakala, jokaikinen kisa kierros kierrokselta kartingin fossiilisarjassa, lähes hukkuminen Altavuonon myrskyissä, se kerta kun erehdyit muuten vaan viemään ruusuja puolisollesi (=ei ollut hyvä, aviokriisi melkein syttyi), lasten syntymät mut sitten alkaa ollakkin jo kovalevy täynnä.

Vitsit vitseinä, jos asia häiritsee niin puhu hyvä ihminen miehellesi, kyllä hän muistaa voi olla muita syitä (kuin ettei halua elää kanssasi loppuelämää) ettei ole vielä kosinut.

 

kun kanki on toosassa niin kysyt, nytkö

 

Siis ei se mies tosiaankaan muista tuollaisia vanhoja puheita, eikä varmasti ajattele mielessään päivittäin, viikoittain, kuukausittain, tai edes vuosittain, että ajatus tuosta on sinulle noinkin tärkeä. Kyse ei ole vain sinun miehestäsi, vaan totuus on vain se, ettei suurin osa miehistä ajattele noin. Et siis voi olla loukkaantunut. Minullekin naimisiin meno oli tärkeää, onneksi oli sitten miehellenikin, mutta enpä tiedä kauanko olisin saanut odotella kosintaa, ellen olisi patistanut. Ennenvanhaa miehet kosi automaattisesti, kun ei kunnon naiset olisi perhettä perustaneet ilman avioliittoa, mutta nykyajan meno on mennyt siihen, ettei miehet ymmärrä asian olevan monelle naisille yhä niin tärkeä. Sinun on suoraan vaan avattava sanainen arkkusi, ja ilmoitettava olevasi perinteitä ja kunnon arvoja vaaliva nainen, joka vaatii, että miehen olisi pitänyt jo kosia ennen ensimmäistäkään lasta, joten moneen otteeseen olisi ollut jo korkea aika. Katsopa alkaako tämän jälkeen tapahtua.

 

Kokeile jotain dramaattista, jos se kosinta on sulle niiiin tärkeä. Pakkaa vaikka laukku ja ole masentuneen näköinen.

 

no OISKO ihan normaali keskustelu kuitenkin järkevämpää?

 

Ole aloitteellinen. Susiparina elely ei ole järkevää! Lapset tarvitsevat vastuullisen isän, sinun aviomiehen, ei hunsvottia, joka ei ole valmis vastuuseen. Mun mies ei olisi ikinä kosinut minua. Oli siihen aivan liian ujo! Joten karkauspäivänä 29.2.2000 kosin miestäni, ja kesällä mentiin naimisiin. On monesti naurettu asiaa jälkeenpäin, että miten se menikään.. taisin kosia. Jos mies ei suostu karkauspäivänä aviomieheksi, saat ainakin hamekankaan! Näin se menee. KOHTA SE KARKAUSPÄIVÄ KOITTAA TAAS 29.2.2016! Toimeksi! Tsemppiä!

 

Tuttu juttu mullekin pitkään...miehen kanssa olimme olleet yhdessä yli 20v. Meillä oli 4 poikaa, vanhin oli jo täysi-ikäinen kun vihdoin menimme naimisiin. Esikoisen syntymästä asti toivoin ja odotin naimisiin menoa. Mulle oli todella iso pettymys kun se aina vaan jäi ja jäi. Joskus mies vihjaili asiasta, joskus luulin, että se oli ihan tosissaan ja sitten oli ilmeisesti joku vitsi kuitenkin, kun käytännössä mitään ei tapahtunut.

n.puolitoista vuotta sitten mies otti sitten asian puheeksi, oltiin oltu yhdessä tosiaan yli 20v ja meillä oli neljä yhteistä lasta. Sanoin, että nyt jos se ei ole ihan oikeasti tosissaan niin minua ei tarvi kiusata noilla puheilla. sitten se loppujen lopuksi johti ihan oikeasti johonkin ja nyt olemme olleet naimisissa n. puolitoista vuotta. Olen edelleen todella onnellinen siitä. vuodesta toiseen odotin ja toivoin, välillä yritin unohtaa haaveet naimisiin menosta, mutta vaikeeta se oli. Että ymmärrän sinua paremmin kun hyvin.

sun kannattaisi kuitenkin puhua miehelle ja sanoa ihan suoraan, että haluaisit olla ihan oikeasti vaimo, et mikään avovaimo tai tyttöystävä. Sitten pallo olkoon miehellä.

 

Niinhän naiset luulee Toki ekat treffit tms jollon ens kertaa tavattiin niin miehetkin muistavat, sitten on semmoista harmaata mössöä josta muistuvat mieleen esim. jäkiksen maailmanmestaruudet, Kimin maailmanmestaruus jne pilkkikisojen 17. sija, eka kymppikiloinen turska, merikrotin pyynti, eka kissakala, jokaikinen kisa kierros kierrokselta kartingin fossiilisarjassa, lähes hukkuminen Altavuonon myrskyissä, se kerta kun erehdyit muuten vaan viemään ruusuja puolisollesi (=ei ollut hyvä, aviokriisi melkein syttyi), lasten syntymät mut sitten alkaa ollakkin jo kovalevy täynnä.

Vitsit vitseinä, jos asia häiritsee niin puhu hyvä ihminen miehellesi, kyllä hän muistaa voi olla muita syitä (kuin ettei halua elää kanssasi loppuelämää) ettei ole vielä kosinut.

Ihan loistavaa! Niin osan kuvitella mun miehen kelaavan kaikkia näitä asioita, kun hän yrittää kaivaa sieltä kovalevyltänsä esim. hääpäiväämme

 

Mä en voi käsittää mikset itse voi kosia? En todellakaan kun kerta naimisiin tahdot. Perustelet että haluat tietää miten sitoutunut mies on teidän liittoon?Kosiminenko sen kertoo? Omituista logiikkaa.... Onhan teillä herran jestas yhteinen koti ja lapsi (ehkä se asuntolainakin jne). Niin aikasmoisen sitoutunut kuule on. Avioliitosta pääsee karkuun helpommin kuin lapsesta, kodista ja asuntolainasta....

Karkauspäivänä ota ja kosi. Itse olen kosinut miestäni, hyvin extempore - sanat vaan tupsahti suustani kerran kun häntä katsoin ja tunsin niin äärettömän syvää rakkautta. En pohdiskellut "sitoutumisia ja perinteitä ja ja ja ties mitä vatvontoja" vaan tein asian tunteideni pohjalta. Naimisissa oltu kohta 10 vuotta enkä sekunttiakaan kadu että kosin. Ja kosinta sentään tapahtui kun olimme olleet yhdessä vasta muutaman kuukauden. Olemme edelleen kuin nuori, vasta rakastunut pari =)

Kosin rakkaudesta, syvästä rakkaudesta häntä kohtaan.

 

Mä en voi käsittää mikset itse voi kosia? En todellakaan kun kerta naimisiin tahdot. Perustelet että haluat tietää miten sitoutunut mies on teidän liittoon?Kosiminenko sen kertoo?

Onhan se nyt ihan eri asia painostaa mies naimisiin, kuin se, että mies itse kosisi. Ap on jo kertonut miehelle että naimisiin meno on miehen kosinnasta kiinni - jos ei halua kosia, ei selvästi halua naimisiin. Saa se harmittaa, eikä tilanne muutu ainakaan paremmaksi, jos ap alkaa painostaa miestä ( = kosia), kun kerran on jo sovittu että pallo on miehellä. Eri asia olisi, jos asiasta ei olisi vielä keskusteltu, ts. ei olisi sovittu että seuraava askel on miehellä.

 

Onhan se nyt ihan eri asia painostaa mies naimisiin, kuin se, että mies itse kosisi. Ap on jo kertonut miehelle että naimisiin meno on miehen kosinnasta kiinni - jos ei halua kosia, ei selvästi halua naimisiin. Saa se harmittaa, eikä tilanne muutu ainakaan paremmaksi, jos ap alkaa painostaa miestä ( = kosia), kun kerran on jo sovittu että pallo on miehellä. Eri asia olisi, jos asiasta ei olisi vielä keskusteltu, ts. ei olisi sovittu että seuraava askel on miehellä.

Mitä ihmeen painostamista se on? Miksi ap ei voisi ehdottaa ilman mitään dramaattisia rituaaleja. Ei siitä tarvitse tehdä mitään haudanvakavaa kosimistilannetta, vaan voisihan hän ehdottaa sitä niin kuin mitä tahansa muutakin asiaa. Vaikka jonkun leffan mainostauolla: "hei, mitäs sanot jos mentäis naimisiin vaikka puolen vuoden päästä?" Asiaa ei tarvitse esittää niin, että se on itselle maailman tärkein asia, vaan keskustella siitä normaalisti kuten muistakin asioista. Ja sitten mies sanoo oman mielipiteensä asiaan.

 

Mitä ihmeen painostamista se on? Miksi ap ei voisi ehdottaa ilman mitään dramaattisia rituaaleja. Ei siitä tarvitse tehdä mitään haudanvakavaa kosimistilannetta, vaan voisihan hän ehdottaa sitä niin kuin mitä tahansa muutakin asiaa. Vaikka jonkun leffan mainostauolla: "hei, mitäs sanot jos mentäis naimisiin vaikka puolen vuoden päästä?" Asiaa ei tarvitse esittää niin, että se on itselle maailman tärkein asia, vaan keskustella siitä normaalisti kuten muistakin asioista. Ja sitten mies sanoo oman mielipiteensä asiaan.

Kaikki meistä eivät vaan halua, että naimisiin meno on yhtä arkinen asia kuin ruokakaupassa käynti tai elokuviin meno. Mulle ainakin todella iso arvo avioliitossa olisi se, että MIES näyttäisi kuinka haluaa minut vaimoksi. Eli MIES kosii, koska ITSE haluaa. Ei niin, että minä joudun ehdottelemaan toistuvasti asiaa, ja siten painostamaan/jankuttamaan/suostuttelemaan/muistuttelemaan (valitse ilmaisu, jos koet että painostaminen on jotain mihin tarvitaan teräase) miehen johonkin jota hän ei VAPAAEHTOISESTI tee.

Sinusta se ei ole painostamista, minusta on - ainakin verrattuna siihen, että mies tekisi sen vapaaehtoisesti ja oma-aloitteisesti. Siinä naimisiin menossa vaan ole enää mitään arvoa, jos se tehdään arkisesti ja pelkästään käytännöllisyyden takia. Mieluummin olen sitten menemättä naimisiin, kun solmin tuollaisen "sama kai se sitten on, olisihan se kätevää" -avioliiton.

 

Mikä ihmeen kiire sulla on? Sitoutunut voi olla toiseen ilman naimisiin menoakin. Me ehittiin olla 7- vuotta yhessä, kun viime kesänä elokuussa asteltiin vihille. Mies kosi ja oli hyvin pienet häät. Olin ite tyytyväinen siihenkin, että oltiin kihloissa ja ei me ressattu mistään tommosista. Pilaat koko touhun jos nyt alat jankuttaa ja vängätä miehelle tosta. Eli miehes on selkeesti sulle sanonu, että hän ei haluu vielä naimisiin, mutta haluu kuitenkin mennä naimisiin sun kanssa myöhemmin. Haluu olla varma, että sitoutuu oikeeseen ihmiseen. Oot tehny myös selväks oman kantas asiasta, joten jankutus on turhaa. Opetelkaa nauttimaan siitä, mitä teillä on nyt ja ehkä mies kokee, että teijän hetki ei ole vielä vaan se se hetki tulee myöhemmin. Joko tyydyt siihen tai sit lähet menee jos et pysty odottamaan. Neljä vuotta on lopulta aika lyhyt aika olla ja tuntea toinen ihminen.