On hyvin ikävää seurailla nykypäivän perheitä ja sen lähtökohtia. Monilla valitettavasti menee näin:
Naisen näkökulma: Eka tavataan kivan oloinen kumppani. Muutetaan unelmien prinssin kanssa yhteen. Hiljalleen yleensä naiselle tulee ajatus, että voisi mennä naimisiin, muttei sano siitä mitään ääneen, onhan se mies jo sitoutunut, eikä sitä rinkulaa sormeen tarvita. Ups, vauvanvaatteet kiinnostaakin yhtäkkiä ja pian nainen ehdottaa lapsen hankintaa, johon mies vastaa vähän sinne päin jotain. Pian nainen on raskaana "yhteisestä" halusta. Naista alkaa tosissaan kiinnostaa naimisiinmeno, mutta mieheltä ei tipu kosintaa, eikä ole halukas meneen naimisiin "eihän sitä nyt rinkulaa tarvita".
Miehen näkökulma: tapaa seksikkään naisen. Seksi luistaa kivasti. Muutetaan yhteen, nainen tekee ruokaa ja saa seksiä. Onhan tuo nainen ihana muutenkin. Hitsi, nainen alkoi puhumaan lapsista. "Hmm. no ei kai lapsikaan ihan hirveen paha ole, mutta voisi sitä miettiä ehkä myöhemmin". Nainen tulee raskaaksi ja miestä alkaa kovin stressaamaan tilanne. On joutunutkin sitoutumaan yhtäkkiä naiseen lapsen myötä. Ja sitten nainen yhtäkkiä alkaa vaatimaan naimisiin. Mutta mies ei olekaan yhtään valmis naimisiin, koska ei ole alkuperinkään sitoutunut suhteeseen, niinkuin perheen perustamiseen vaadittaisiin. Toki voi silti rakastaa naista, mutta ei ajatellut välttämättä ikinä juuri tätä naista viedä vihille. Ehkä vie naisen painostuksella, oma-aloitteisesti tuskin veisi.
Olen pahoillani sulle ap. Toivottavasti tilanne teidän kohdalla ei ole juuri tällainen kuin mitä tuohon ylös kirjoitin. Sun kannattaa keskustella miehesi kanssa asioista ja puhua molemmat ajatuksenne julki. Tai kosi itse miestäsi romanttisesti. Siinä sit näet ainakin haluaako hän sinun kanssaan olla sitoutuneesti vai ei.