Minä mietin tässä nyt sitä, että kun kerran suhteeseen haetaan esim. kriteereillä "urheilullinen" ja "akateeminen" ja "huumorintajuinen" ja hilkkua vaille ettei haeta kriteerillä "178,7 cm pitkä", niin miksi tätä yhtä asiaa ei saakaan kysyä? Vaikka on kuitenkin kyse aika lailla maailmankuvallisesta asiasta. Jos meinataan vallankin saman katon alla kämpätä, ja toinen on kuusta ja toinen maasta, niin eihän missään muussakaan asiassa aleta sellaiseen ihan vähällä. Kai jokainen hakee jotenkin sitä omaan maailmaansa sopivaa ihmistä, jonka kanssa jotenkin puhutaan samaa kieltä. Minusta tuo on aika oleellinen asia tietää, että ollaan jotenkin samalla aaltopituudella noissakin asioissa - muuten on nimittäin taatusti jatkossa riitaa edessä ja vaikeuksia sopia pelisäännöistä. Jos toisen normaali on toisen epänormaali, asioihin sinällään itseisarvoisesti kantaa nyt ottamatta.
Kirjoitin tuolla aiemmin jo pitkän ja tylsän kirjoituksen aiheesta, mitä tuntemuksia se suuri luku voi aiheuttaa. Ne eivät välttämättä ole totta, mutta kyllä tuo minusta on aika oleellinen aihe suoraan silti puhuttavaksi tutustumisvaiheessa. En meinaa, että partnereiden pitäisi ollakaan samaa mieltä ja taustan samanlainen, mutta on se edes hyvä tietää! Kun se kuitenkin kertoo jotain maailmankuvasta, ja liian erilaisen kanssa voi olla hankala löytää yhteistä säveltä. Eikö ole parempi tietää alussa kuin järkyttyä myöhemmin? Jos luku on kovin erilainen, kertoo se, että moni muukin asia voi olla.
Minusta sen kysyminen on ihan selvä asia, jos suhdetta kerran ihan ollaan laatimassa.