Mies ei ikinä huomioi minua..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja en jaksa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

en jaksa

Vieras
Ystävänpäivä ja istun yksin kotona..
Mies lähti viettämään kalja/jäkis-iltaa kaveriporukan kanssa eikä tietoa kotiinpaluusta.. Ilmoitin miehelle jo viikko sitten, että hei, kohta on ystävänpäivä, tehdäänkö jotain kivaa? Minä nimittäin arvostaisin sitä, että edes JOSKUS tehtäisiin jotain romanttista hömppää yhdessä, vaikka KERRAN VUODESSAKAAN..
Olisin vaan halunnut vaikka leffaa katsoa miehen kanssa ja syödä karkkia, se olisi riittänyt..
Mutta mies vain nauroi mun ehdotuksille.. Koko päivän ollut omissa touhuissaan.

Mies on luonteeltaan sellainen ettei romantiikka kiinnosta.. Perus suomalainen mies sanoisinko.. Kerran sanonut että rakastaa - tekstarilla laittoi, kun oli kauempana itse reissussa. En ole kuullut sen jälkeen tuotakaan lausetta. Kai mies pitää asiaa itsestäänselvänä että ei tarvitse erikseen sanoa, mutta mulle se olisi tärkeää. Kasvoin kodissa jossa oli väkivaltaa ja vihaa, ja olisi ihanaa kuulla nyt, että joku rakastaa.. Mies ei myöskään kehu ulkonäköä, tai mitään.. Jos itse kehun häntä niin tuhahtaa nolostuneena jotain..

Haluaisin että edes joskus mies huomioisi, kertoisi että rakastaa jne.. Kyllä meillä on haleja ja pusuja, mutta mies on muuten sellainen, ettei puhu tai näytä tunteitaan sen kummemmin...

Samoin seksi, mies ei tunnu ymmärtävän ettei naiselle riitä se että liikutellaan tavaraa sisällä eestaas.. Koskaan en itse saa suuseksiä, sormetusta.. Mies kyllä pyytää käsi- ja poskihoitoa useinkin...

Sitten toisaalta mies välillä sanoo, että voin puhua hänelle mistä vaan, että olen tärkeintä hänen elämässään nyt jne.. Mutta toisaalta on esim myöntänyt että osaa olla toisinaan itsekäs..

Mietin oikeasti, että tämä suhde tulee kaatumaan siihen ettei mies huomioi minua mielestäni tarpeeksi.. Oonko nyt vaan itse tyhmä ja pikkumainen, vai pitäisikö oikeasti harkita että lähden pois suhteesta? En vaan tunne että mies järin arvostaa minua.. Ja todellakin osaa olla itsekäs, monissa asioissa. Toisaalta taas joskus mies on ihan eri oloinen, että rakastaa jne..
 
Vaikka miten välillä arvostelenkin miestäni ja miten tekee väärin, niin tuohon verrattuna mieheni on romantikko (ei todellakaan ole, mutta paljon enemmän kuin sinun). Ymmärtäisin kyllä, jos ärsyttää ja tiedän, että tuollainen mies ei ole edes harvinaisuus. En voisi harrastaa seksiä, jos siinä ei olisi kyse myös minun nautinnostani.

Oletko kysynyt, jos lähtisitte kaksisteen vaikka jonnekin hotelliin, illalliselle yms.? Jos hänestä kotona kahdestaan on tylsää. Tai mites vaikka leffateatteriin ja sieltä hotelliin harrastamaan seksiä. Ei sen miehen aina tarvitse yllättää. Jos ei suostuisi, niin en kyllä katselisi tuollaista miestä. Haluan itse ainakin jännitystä. Vaikkei mies yllätä, niin minä sitten.
 
[QUOTE="vvieras";29572097]Vaikka miten välillä arvostelenkin miestäni ja miten tekee väärin, niin tuohon verrattuna mieheni on romantikko (ei todellakaan ole, mutta paljon enemmän kuin sinun). Ymmärtäisin kyllä, jos ärsyttää ja tiedän, että tuollainen mies ei ole edes harvinaisuus. En voisi harrastaa seksiä, jos siinä ei olisi kyse myös minun nautinnostani.

Oletko kysynyt, jos lähtisitte kaksisteen vaikka jonnekin hotelliin, illalliselle yms.? Jos hänestä kotona kahdestaan on tylsää. Tai mites vaikka leffateatteriin ja sieltä hotelliin harrastamaan seksiä. Ei sen miehen aina tarvitse yllättää. Jos ei suostuisi, niin en kyllä katselisi tuollaista miestä. Haluan itse ainakin jännitystä. Vaikkei mies yllätä, niin minä sitten.[/QUOTE]

Ei ole rahaa moisiin, ja jos olisikin ja järjestäisin vastaavaa mies varmaan motkottaisi miksen käyttänyt rahoja johonkin järkevään. Mä olen siis itse kyllä järjestänyt miehelle muutaman kerran pieniä yllätyksiä ja huomioin arjessa jne, hän ei taas ikinä.. Siksi musta tuntuu että miksi minä yritän mitään, kun en enää edes tiedä miksi mies on minun kanssani, välillä niin välinpitämättömältä vaikuttaa..

Taidan olla vaan pikkumainen ja tyhmä, kun täällä itken sitä että oon yksin ystävänpäivänä, ettei mitään kivaa tehty yhdessä.. Ajattelin että jos mies ei kerta oo romantikko niin vois silti edes yhtenä päivänä vuodessa olla kun tietää että se olisi mulle tärkeää ja mukavaa... Luulin ainakin että tietää.. Kun asiasta vihjaisinkin.. Enkä ois edes paljoa vaatinut, vain sitä että vähän halailua, joku mukava leffa minun valitsemana (kun muuten aina mies valitsee yleensä jotain action-kauhujuttuja) ja illalla ehkä vähän makuuhuoneenkin puolella jotain hellimistä.. En ole koskaan mitään kenenkään kumppanin kanssa tehnyt ystävänpäivänä, aina ollut joku este tms.. Ja nyt sitten taas tämä.. Huoh.
 
Kokeileppa tehä myös ite tehä jotain noitten asioitten eteen. Naisilla ihme oletuksia, että jää pelkästään miehen vastuulle toi läheisyys ja kaikki muu. Saan ite läheisyyttä, kun osaan sitä itse omalta osaltani antaa. HUOM! Parisuhde on ottamista ja antamista! Miks pitäis olla jotain erityistä rakkau hömpän pömppää?? Kai sitä yhen illan osaa aikuinen ihminen olla itekseen ilman, että toinen on koko aika pitelemässä kädestä kiinni. Vai sekö sua riepoo, kun mies meni katsoo kiekkoo? Mä en etes kehtais rutkuttaa, kun mies käy kiekkoo katsomassa kaverinsa luona, koska mulla itellänikin paljon omia menoja ollu tässä. Mennään erikseen, mutta sitten kun ollaan kaksin, niin sitten mies haluaa omia mut kokonaan itelleen :). Relaa hei, tee jotain mistä nautit ihan itekses. Mä hemmottelen itteeni aina tuolloin lasillisella viiniä, luen kirjaa, katson elokuvia, joista mä tykkään, teen kasvonaamioita, jalkakylpyjä, katson telkkarista just sitä kanavaa, mitä haluan, kuuntelen musiikkia ja välillä vaan olen jne. Tollasen hemmottelun jälkeen koen olevani paljon paremmalla mielellä ja olen todellakin rentoutunu ja mielikin on kepee :). Nauti oikeesti nyt, sait omaa aikaa. Mä nautin noista itekseen vietetyistä hetkistä ja saan niistä valtavan määrän energiaa, hyvää energiaa ja olen paljon ilosempi :). Asenne korjaus ystäväiseni ja nauti, että saat olla oman itsesi kanssa ja tehä, mitä haluut :).
 
Tai sitten mies ei vaan oikeasti tajua miten paljon tämä olisi minulle merkannut.. Että edes vähän YHTENÄ PÄIVÄNÄ panostaisi johonkin, minkä tietää olevan minulle tärkeää.. Olkoot sitten muuten vaikka koko loppuvuoden sellainen "tunteeton mölli".. Siellä mies nyt istuu jossain kiskomassa kaljaa kaverien kanssa..

Kaikki ystäväni ihmettelevät miksei mies ole minun kanssani, kun olin heille kertonut että olisi kivaa kullan kanssa tehdä jotain tänään.

Oon varmaan ihan tyhmä kun vedän tästä herneet nenään.. Mies varmaan tulee ihmettelemään miksi oon niin nyrpeä huomenna.. Paha mieli :/
 
Ymmärrän pahan mielesi, mutta jos mies halusi katsoa jääkiekkoa niin mikset ehdottanut että katsotte yhdessä ystävänpäivän kunniaksi?

Anyway, ihminen saa olla tyytymätön puolisoonsa ja parisuhteeseensa silloin tällöin. Jos suhteenne kuitenkin aiheuttaa sinulle pidemmällä aikavälillä enemmän mielipahaa kuin onnea, niin silloin on aika lähteä.
 
No oletko näistä mieltäsi vaivaavista asioista puhunut itse miehelle? Ei kaikki miehet tai naisetkaan ole ajatuksenlukijoita. Jos et esim.seksin suhteen saa suutasi auki voi mies olettaa kaiken olevan hyvin silläkin osa-alueella ;) Ja hei, sä voi itse käyttää miestäs niissä hommissa. Hyppää päälle ja hinkuta, pyydä miestäsi tekemään mistä tykkäät jne.. Jos ei saa suutansa auki niin vaikea se toisen on tuost vaan muuttaa tapojaan.
Jos et kertonut miehelle haluavasi viettää tätä iltaa kaksin niin oma moka se kyllä on.. eikä kiukuttelu mitään auta, päinvastoin.
Puhu hyvä nainen sille ukolles.. ja hae se hömppäleffa itse ja ukko viekkuun vaikka huomenna! :)
 
Kokeileppa tehä myös ite tehä jotain noitten asioitten eteen. Naisilla ihme oletuksia, että jää pelkästään miehen vastuulle toi läheisyys ja kaikki muu. Saan ite läheisyyttä, kun osaan sitä itse omalta osaltani antaa. HUOM! Parisuhde on ottamista ja antamista! Miks pitäis olla jotain erityistä rakkau hömpän pömppää?? Kai sitä yhen illan osaa aikuinen ihminen olla itekseen ilman, että toinen on koko aika pitelemässä kädestä kiinni. Vai sekö sua riepoo, kun mies meni katsoo kiekkoo? Mä en etes kehtais rutkuttaa, kun mies käy kiekkoo katsomassa kaverinsa luona, koska mulla itellänikin paljon omia menoja ollu tässä. Mennään erikseen, mutta sitten kun ollaan kaksin, niin sitten mies haluaa omia mut kokonaan itelleen :). Relaa hei, tee jotain mistä nautit ihan itekses. Mä hemmottelen itteeni aina tuolloin lasillisella viiniä, luen kirjaa, katson elokuvia, joista mä tykkään, teen kasvonaamioita, jalkakylpyjä, katson telkkarista just sitä kanavaa, mitä haluan, kuuntelen musiikkia ja välillä vaan olen jne. Tollasen hemmottelun jälkeen koen olevani paljon paremmalla mielellä ja olen todellakin rentoutunu ja mielikin on kepee :). Nauti oikeesti nyt, sait omaa aikaa. Mä nautin noista itekseen vietetyistä hetkistä ja saan niistä valtavan määrän energiaa, hyvää energiaa ja olen paljon ilosempi :). Asenne korjaus ystäväiseni ja nauti, että saat olla oman itsesi kanssa ja tehä, mitä haluut :).


Tottakai se saa kiekkoa käydä katsomassa, mutta kun tekee tuota muutenkin varsin usein, voisi yhden kerran uhrata päivästä vähän aikaa siihen että mun kanssa katsoisi jonkun mukavan leffan, jne. Olin sanonut hänelle että minulle olisi tärkeää että tehtäisiin jotain ystävänpäivänä, kun yleensä ei tehdä paljon mitään - mies menee omissa menoissaan, pelaa koneella/pelimasiinalla, jne.. Huomioin kyllä miestä, niinkuin aiemmin sanoin, olen hälle ostanut pari kertaa lahjan (joku hänen haluamansa esine) ihan siksi että halusin häntä huomioida muuten vain, ja olen esim. yllätykseksi saattanut kokata jotain spesiaalimpaa, jne..

Ja joo osaan kyllä olla yksin, mutta kun homma on se ettei KOSKAAN ole MITÄÄN romanttista, melkein ikinä ei tehdä mitään yhdessä, ehkä katsotaan joku miehen valitsema action-leffapläjäys. Minä vaan pitäisin siitä, että joskus olisi jotain hömppäilyä, EDES KERRAN VUODESSA, että kuulisin joskus oikeasti miehen huulilta että hän rakastaa minua, eikä vaan jossain tekstarissa.. Mies ei ole romanttinen tapaus ja se on tullut mulle selväksi mutta luulisin hänen tietävän että minä taas olen, ja että voisi edes joskus harvoinkaan tehdä jotain pientä elettä sen suuntaan..

Paha mieli kun kaverit ja kaikki kyselleet miksi istun yksin kotona, ja miehellä varmaan taas edes käy meikäläinen mielessä, kaljatölkin ja kaverien kanssa. Vasta viime viikonloppunakin täällä istui iso äijäkööri juomassa ja pelaamassa videopelejä, mies olisi voinut tästä viikonlopusta yhden illan käyttää mun kanssa olemiseen?
 
Ymmärrän pahan mielesi, mutta jos mies halusi katsoa jääkiekkoa niin mikset ehdottanut että katsotte yhdessä ystävänpäivän kunniaksi?

Anyway, ihminen saa olla tyytymätön puolisoonsa ja parisuhteeseensa silloin tällöin. Jos suhteenne kuitenkin aiheuttaa sinulle pidemmällä aikavälillä enemmän mielipahaa kuin onnea, niin silloin on aika lähteä.

Mies ei ole erityinen jääkiekkofani, on tämän sanonut. Silloin saattaa katsoa, jos joku kysyy että katsotaanko.. Olisin vaan halunnut tänään jotain kivaa tehdä yhdessä ja sanoin siitä miehelle, mutta ei.
 
No oletko näistä mieltäsi vaivaavista asioista puhunut itse miehelle? Ei kaikki miehet tai naisetkaan ole ajatuksenlukijoita. Jos et esim.seksin suhteen saa suutasi auki voi mies olettaa kaiken olevan hyvin silläkin osa-alueella ;) Ja hei, sä voi itse käyttää miestäs niissä hommissa. Hyppää päälle ja hinkuta, pyydä miestäsi tekemään mistä tykkäät jne.. Jos ei saa suutansa auki niin vaikea se toisen on tuost vaan muuttaa tapojaan.
Jos et kertonut miehelle haluavasi viettää tätä iltaa kaksin niin oma moka se kyllä on.. eikä kiukuttelu mitään auta, päinvastoin.
Puhu hyvä nainen sille ukolles.. ja hae se hömppäleffa itse ja ukko viekkuun vaikka huomenna! :)

Seksistä ei olla kamalasti puhuttu, enemmän harrastettu. Ollaan me kuitenkin puhuttu mistä tykätään, käyty läpi mikä toista miellyttää jne.. Esim suuseksistä nauttisin itsekin, joskus mies on käynyt tyyliin 10 sekuntia siellä suunnalla, mutta siitä että toinen lopettaa parin lipaisun jälkeen tulee vaan sellainen olo, että ällötänkö miestä jotenkin, maistunko pahalle tms tai eikö mies vaan pidä hommasta. Olen vaan ujo avaamaan suutani ainakaan tuollaisissa asioissa.

Ja olen kertonut että haluaisin tehdä tänään jotain hänen kanssaan, katsoa leffaa yms.. Mies vaan nauroi mun aikeille ja sanoi että häntä ei kiinnosta. Tänäänkin vielä yritin vihjaista, mutta ei sitten.. Tuo reissu äijäkaverienkin luo oli hältä ihan eks temporee juttu..

Ja en varmaan kirveelläkään sais tuota miestä katsomaan hömppäleffaa. Sekin surettaa. Aina pitäis katsoa mitä se haluaa.
 
Ja ehkä siksikin paha mieli, kun oikeasti odotin, että miehen naureskelut mun ystävänpäiväjutuille oli vaan kiusaamista, ja hän olisi mun puheista sittenkin tajunnut miten paljon mulle merkitsisi tehdä jotain spesiaalia yhdessä tänään. Muutenkin ollut kamalasti murheita ja stressiä yms minun elämässä viime aikoina, niin olisi ollut ihana jotain tällaista tehdä.
Joten kai odotin, selvästikin turhaan, että mies ymmärtäisi tänään tehdä jotain minun kanssa..
 
Sori mutta kuulostat aika tossulta ja valittajalta. Itse en kattelis tuollaista miestä alkuunkaan. En myöskään jäisi paikoilleni valittamaan. Jos on huono olla, tee asialle jotain. Jos siedät miestäsi sellaisena kuin hän on, on asiasta turha valittaa.
 
Mun mielestä sun ystävät on oikeassa; miksi istut yksin kotona ja suret. Lähde sinäkin ystäviesi kanssa iltaa istumaan, harrastuksiin, kahville, juoruamaan, lenkille tms. Tai lähde vaikka leffaan. Mä en ymmärrä, miksei sulla olisi varaa käydä leffassa tai harrastuksissa, jos kerran sun miehesi voi käydä jäkispeleissä ja lipittää kaljaa :O Ei nekään ole halpoja huveja. Jos sun miestäsi ei kiinnosta, niin etsi joku jota kiinnostaa tai sitten lähdet kävelemään parisuhteesta, joka tekee sinut noin onnettomaksi. Se on selvä, ettei teidän tilanne vuosien ja arjen myötä ainakaan paremmaksi muutu (itsestään). Ehkäpä se miehesikin jaksaisi kiinnostua sinusta enemmän, jos et aina odottaisi kotona häntä heiluen valmiina miellyttämään...Ei sun onnettomuutesi ole sun miehesi syy, vaan sinun itsesi (kun et tee asialle mitään). Sun miehesi on mikä on, vaikka voissa paistaisi!
 
Kai siedän, ja tyydyn "liian vähään", mutta tähän voi vaikuttaa taustani.. Tulen perheestä missä oli henkistä ja fyysistä väkivaltaa, alkoholismia yms.. Taustalla minulla on ahdistushäiriötä, paniikkihäiriötä, vuosia kestänyt masennus..
En ymmärrä miten se tekee minusta valittajan jos harmittaa se että yhtenä päivänä vuodessa ei voi jotain kivaa tehdä yhdessä rakkaan kanssa..
 
Kai siedän, ja tyydyn "liian vähään", mutta tähän voi vaikuttaa taustani.. Tulen perheestä missä oli henkistä ja fyysistä väkivaltaa, alkoholismia yms.. Taustalla minulla on ahdistushäiriötä, paniikkihäiriötä, vuosia kestänyt masennus..
En ymmärrä miten se tekee minusta valittajan jos harmittaa se että yhtenä päivänä vuodessa ei voi jotain kivaa tehdä yhdessä rakkaan kanssa..

Ymmärrän. Älä välitä, palstalla on paljon kärttyisiä naisia, syystä tai toisesta. Ei ole todellakaan paras mahdollinen kanava saada sympatioita tämä palsta.

Musta sun kannattaa ainakin miettiä eroa, ei kai toisen kanssa kärsimyksen takia olla, vaan onnen. Siis se pääpointti pitäisi olla onni.
 
Tuon oon ratkaissu itse sillä että keskityn itse antamaan itselleni riittävästi huomiota. Käyn salilla, tanssitunneilla, tapaan ystäviäni viikottain (juuri äsken tulin likkakavereiden kanssa syömästä =)...) puuhailen kotona kaikkea mistä itse tykkään kun lapset eivät ole paikalla..yms.. Päätin itse olla ystävällinen miehelleni, kysellä kuulumisia, halia ohimennen ym..Kumma juttu mutta ukko on alkanut selvästi viime aikoina huomioimaan enemmän, viihtyy kotona paremmin ja alkanut kiinnostua menemisistäni ja tekemisistäni. Tärkein teko on ollu mennä miehen juttuhin mukaan; jääkiekkomatsiin, moottoripyörä- ja autojuttuihin ja jutella asioista mistä en oikeasti tajua yhtään mitään =)!! Tietty voi olla niinkin että miehesi on kyllästynyt tai sinä itsekkin joten voisi olla hybä punnita suhteen plussat ja miinukset.. ja tehdä ratkaisuja.
 
Se tekee sinusta valittajan, että et tee asialle mitään. Kerroitko miehelle kuinka pettynyt olet? Käsitän, että itsekunnioituksesi on pohjalla taustasi takia. Mutta ei se tarkoita sitä, että sinun pitäisi sietää mitä vaan. Miehesi näkee sen että et kunnioita itseäsi, joten hän kokee ettei hänenkään tarvitse.
 
Enpä ole voinut kertoa pettymyksestäni, kun mies huitelee ties missä kännäämässä. Aion kyllä sanoa huomenna jotain, että pahoitin mieleni kun ei tehtykään eilen mitään kivaa yhdessä... Ja luulisi että jos toista rakastaa, ja näkee ettei toisella ole itsekunnioitusta, niin pikemminkin yrittäisi saada tuon ihmisen arvostamaan itseään, kuin että käyttäytyisi itsekin niin ettei kunnioita toista?
 
[QUOTE="mies";29572370]Ymmärrän. Älä välitä, palstalla on paljon kärttyisiä naisia, syystä tai toisesta. Ei ole todellakaan paras mahdollinen kanava saada sympatioita tämä palsta.

Musta sun kannattaa ainakin miettiä eroa, ei kai toisen kanssa kärsimyksen takia olla, vaan onnen. Siis se pääpointti pitäisi olla onni.[/QUOTE]

No mä en ainakaan ole kärttyinen akka, mutta itse vähän vastaavassa tilanteessa aiemmin eläneenä olen oivaltanut, ettei se onnellisuus ole muista kiinni, vaan itsestä. Ja harvoin se sympatia ja voivottelu auttaa ketään eteenpäin. Jos järven jää on sula ja joku putoaa jäihin, niin auttaako häntä se, että joku toinen hyppää perässä surkuttelemaan tilannetta? Enkä todellakaan tarkoita sitä, etten ymmätäisi ap:ta tai sitä kuinka kurjat fiilikset hänellä on.
 
Minusta asia on näin etäältä katsottuna todella helppo: miehesi on tuollainen. Joko hyväksyt sen, tai lähdet elämään omaa elämää. Liian usein naiset jäävät huonoon suhteeseen ja odottavat, odottavat, odottavat ja huoh... odottavat, että jotain ihanaa muutosta tapahtuu. Että sitä kauan kaivattua rakkautta löytys. No rajansa kaikella. Sinä tiedät itse milloin et enää jaksa toivoa parempaa.
 
JOS tuo ap:n kirjoitus oikeasti pitää paikkansa, ihmettelen kyllä, että riittäisikö muka oikeasti sellainen suhde, jossa saa yhtenä päivänä näytellä onnellista? Jos yhtenä päivänä voi katsoa miehen kanssa itse valitsemansa elokuvan ja mies sanoo sen päivän vuoksi rakastavansa ja on kotona, niin onko sellainen mikään suhde? Ihmettelen, miksi tuollainen suhde on alunperinkään koskaan edes alkanut. Se, että toiselle "voi puhua mistä vain" ei riitä parisuhteen sisällöksi, mutta kaverisuhteena se voi toimia.

Ei niin voi tehdä, että alkaa suhteeseen vääränlaisen ihmisen kanssa,joka haluaa ihan erilaisen parisuhteen, ja sitten alkaa puhua toiselle, mitä kaikkea itse haluaisi ja odottaa toisen toteuttavan niitä. Esim. jos haluaisi romantiikkaa ja hyvää seksiä, niin miksi ottaa epäromanttinen ja seksissä itsekäs? Ei häntä sitten saa muuttumaan toisenlaiseksi vain "toivomalla".
 

Yhteistyössä